Keskenmenon kokeneet kuumeilijat - kokemuksia

Kiitos Teille tänne tuesta! Eipä tällaista tunnu ymmärtävän sellaiset, jotka eivät tätä ole joutuneet läpi käymään. 

Viimein alkaisi näyttää siltä, että pahin on ohi ja vuotokin niukentunut kaavinnan jälkeen. Olihan tuo kokemuksena pelottava mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Niinhän se on Blackpanther, että elämä jatkuu. Uskon siihen että asiat tapahtuu syystä, ehkäpä tälläkin kokemuksella oli sitten jokin tarkoitus. Weebee, hienoa että ottavat asiat tosissaan ja pääsette tutkimuksiin!

Tiusk, mulle tuli ihan yllätyksenä että prosessista tuli noin pitkä. Kai sitä ajatteli, ettei omalle kohdalle noin satu ja kaikki olisi nopeasti ohi. Toisin kävi, mutta onneksi pahin on nyt ohi! Olisi todella raskasta, jos ilmenisi vielä jotain ja joutuisin esim. uuteen kaavintaan :/ Niin ei kuitenkaan pitäisi käydä, lääkäri sanoi että hyvin saivat paikat läpi käytyä. Siihen luotan nyt optimistisesti :) Taidamme kuitenkin hetken hengähtää ennen seuraavaa yritystä, tosiaan sen verran pelkoa jäi tuosta. 

Mielelläni lueskelen kuulumisia täältä jatkossakin :)

-Appletree

Ahdistaa. Kp 30 ja negatesti.. :( Kierto lähtenyt venylinjalle neämmä tässä kuussa... onneksi, onneksi, onneksi meillä on se aika loppukuusta - mä aion olla tiukkana, että haluan KAIKEN mahdollisen tutkittavan - pakkohan tässä on joku syy jossain olla! Ja toivon, että ennen kesää kerettäisiin vielä saamaan ehkä joku hoitokin.. insseillähän ne aloittaa, mikä tuntuu musta jo turhalle tässä kohtaa.. hirveen musta ajatusmaailma juuri nyt... :'( 

Moikka! 

Olen joskus ollut ahkerasti taalla kirjoittamassa, mutta keskenmenon jalkeen ei enaa kiinnostanut kirjoittaa, kaikki tuntui "ihan samalta".

Olen ollut ilman e-pillereita tammikuusta 2013 lahtien, sain ensimmaisen plussan raskaustestiin huhtikuussa 2013 ulkomailla ollessani. Olin juuri mennyt naimisiin mieheni kanssa ja menin tietysti heti toteamaan raskauden ultraaanella. Laakarissa epamielyttava mieslaakari ultrasi kohdun ja puhui hiljaisella aanella "kohtu.. paarynan kokoinen.. KYLMA" kysyin sitten etta mita se tarkoittaa se "kylma"? ja han lopetti tutkimukset, meni oman tyopoytansa aareen ja alkoi kirjoittaa reseptia. Resepti oli clomifen tabletteihin ja totesi, siella ei ilman hormonihoitoja kasva IKINA mitaan. Olin monta paivaa surun murtama koska olin saanut positiivisen tuloksen testiin ja joku heittaa noin ilkeasti etten voi saada normaalisti lapsia,.. olin silloin 24 vuotta. 

Olimme mieheni kanssa tulossa suomeen heinakuun lopussa ja idea siita etta olisimme toissa vuoden taalla ja sitten palaamme takaisin ulkomaille ja hankitaan sitten lapset myohemmin hormonihoitoja kayttaen, ei stressattu mistaan vauva jutuista enaa, mutta ei kylla kaytetty ehkaisyakaan. Kun tultiin suomeen, menimme toihin ja jatkoimme elamaa normaalisti. Kuitenkin aloin pyortyilla elokuun alussa ja kuukautiset oli myohassa- olin raskaana! Soitin neuvolaan josta pyortyilyjen takia minut laitettiin naistenpolille tarkistettavaksi koska kyseessa olisi voinut olla kohdun ulkoinen raskaus. Kavin monissa verikokeissa- kaikki normaalit. kavin 3 kertaa ultrattavana. raskaus todettiin normaaliksi ja viikolla 6+3 nakyi sykkiva sydan!  Noin viikko siita, alkoi pieni hento vaaleanpunainen vuoto. Minulle sanottiin etta se on normaalia. Pari paivaa siita alkoivat erittain kauheat kivut ja vuoto tuli runsaammaksi, tiesin jo silloin etta peli on menetetty. Kavin paivystyksessa jossa laakari nauroi minut ulos huoneesta ja sanoi tyyliin etta olen hysteerinen pienen verenvuodon vuoksi ja maarasi panadolia. Kivut ja vuoto ei kuitenkaan loppunut viikonkaan paasta. Minulla oli ensimmainen neuvola aika perjantaille ja tiistaina paasin neuvolaan ultrattavaksi jossa sikio nakyi, mutta sydan ei enaa sykkinyt. Ja siita alkoi rumba naistentauteihin jossa ultrattiin uudestaan.. sain cytotec tabletteja josta kaiken olisi pitanyt tulla ulos, tabletit eivat tehonneet mutta tulipa sekin kokeiltua kun 3 paivaa makasin sangyssa ja suihkun lattialla hirveissa kivuissa ja supistuksissa mutta mitaan ei tullut ulos. Sen jalkeen taas ultraan. Mun onneksi raskauden keskeytyneeksi sai viela todeta uudestaan HARJOITTELIJA MIES.. nuori kundi kadet taristen.. kun mina olin ollut jo viikon hirveissa kivuissa ja en enaa halunnut tietaa mitaan koko raskaudesta. ja kolmannen kerran todettiin etta siella se on mutta ei oo tullu ulos. Lopulta paasin akuuttina kaavintaan. Siella muut potilaat oli aborttilaisia ja he oli hyvilla mielin ja jutteli aiheesta ihan muina naisina kun mina vuodatin isoja kyynelia..

Keskenmenon jalkeen halusin samantien raskaaksi, kuukautiset ovat tulleet erittain saannollisina 28 paivaa joka kerta ja normaaleina. :)

Kuitenkaan en ole tullut raskaaksi vaikka suomalainen naislaakari on sanonut ettei munasarjoissani olekaan mitaan vikaa vaikka ulkomaalainen laakari oli jo sanonut etta minussa on vikaa.
Noh, nyt minulla on kp 31/28 eika kuukautiset ole saapunut, eli on toivon kipinaa! Sain kp 27/28 haamujen haamun mutta sen jalkeen 2 negaa. Minulla on raskausoireita kuten rinnat ISOT ja arat, pissaan tunnin-2 tunnin valein, huono olo iltaisin seka iltaisin ennen nukkumaan menoa ihmeellinen metallin maku suussa?! Ensimaisen raskauden kanssa minulla ei ollut mitaan oireita, ainoastaan pyortyily.

Asun pienessa kylassa ja taalla en enaa halua ostaa yhtaan raskaustestia, vaan tilasin netista ja testaan uudestaan kunhan ne vain postilla tanne saapuvat. 

Olen ollut keskenmenon jalkeen erittain surullinen enka ole voinut oikeen puhua kenenkaan kanssa, mieheni mielesta asiasta ei pida enaa puhua, se on ohi. Keskenmeno oli hanelle myos rankka ja ymmarran ettei han halua puhua siita ja se on hanen tapansa surra. Mutta mina avoimempana ihmisena tarvitsen puhua siita ja nakojaan myos kirjoittaa.

Kiitos SINULLE, joka jaksoit lukea tarinani keskenmenosta. Toivon SINULLE kaikkea parasta ja etta raskautesi alkaa pian ilman mitaan ongelmia :) 

Terveisin,

Fresca

Toivottavasti teillä Fresca tärppäsi, saataisiin positiivisia uutisiakin tähän ketjuun :)

Tuonne marraskuisiin kerroinkin jo että kävin tänään gynellä ja hän tuntui aika vahvasti olevan sitä mieltä etten ovuloi :< Olevinaan viime kierrossa kyllä tikutin ovulaation, mutta ei tässä tiedä enää mistään mitään. AIon tänään tai huomenna aloittaa kyllä tikuttelun, loppukuusta aika verikokeisiin testaamaan progesteronitasoa, että jos siellä jotain olisi tapahtunutkin.

Oma mieli ei vaan ymmärrä miten tämä on mahdollista. Plussailtiin silloin ensimmäisestä kierrosta pillereiden jälkeen, mutta nyt ei tunnu onnistuvan millään. Ja keho ei tunnu toimivan.

pitkästä aikaa...

Ei sillä, ei mulla ole mitään kerrottavaa juurikaan... :/ PeSu ajalla hoitaja haastatteli ensin ja otti verenpaineet jne jne.. ja sanoi, että kyllä hänen mielestään on jo kohtuus aika tullakin tutkimuksiin, kun aikaa kulunut niiin paljon.. Seuraavaksi menimme lääkärille, joka teki sisätutkimuksen - kaikki kuulemma ihan kaunista siellä ja mitähän lie.. määräsi maksa, munuais, verensokeri kokeet.. olikohan muuuta.. ei vissiin..eikun kilpirauhaset - taas! Ja otti papakokeen ja klamydiatestin...normi juttu kuulemma.. Papan tulos pelottaa ja verikokeisiin en ole vieläkään mennyt.. mikäs kiire tässä on, koska lääkäri taustoista huolimatta totesi ettei meillä ole mitään hätää... että vaikka tässä on  vuosi oltu ilman ehkäisyä jo, niin kuitenkin "pystytte tulemaan raskaaksi"... niin no.. niin kai, mutta ... No tässä on nyt kierto 7 km:n jälkeen päällä..Hyvin onnistutaan näemmä..... :'( Mutta että saadaan kuulemma kesän kynnyksellä mennä sinne takas jos ei mitään kuulu... toki kaikkihan siirtyy sitten syksyyn, koska kesällä ei tapahdu mitään.. eli puolella vuodella siirtyi meidän ..tutkimukset, hoidot... mitkä lie.. ja kaikenhuippu tässä on, ettei julkisella tutkita MIESTÄ??!!! Sanoi, että menkää yksityiselle... Turhautti koko käynti... eikä tullut yhtään toiveikas olo.. Lääkäri lähetti meidät matoihimme huutelemma perään, että siitä makuuhuoneesta ei sitten tehdä mitään vauvatehdasta vaan ihan normaalia seksielämää siellä puolella... Eipä ole ollut vauvatehdas... eikä tule.. kysyin siinä et niin, jokapäiväkö saa laittaa menemään, vaikka kahdesti jos mieli tekee... Lääkäri sanoi, että no ilman muuta! Jep....... Ei meidän ongelmat johdu sen puutteesta etteikö meilllä .. miten se sanotaan.. heiluteltas peittoja :P.. vaan jostain muusta.. :( Mies menee nyt siis yksityiselle tässä jossain kohtaa testaamaan pikkukaverit....

Nyt on menossa.. kp..25? 26.. jotain sellaista... viime kierto venähti 33 saakka.. :O Tässä kuussa tuntui, et ovis oli tosi aikaiseen..tikutin käskystä kp 11(tai kp 12)- kp 14 (tai kp 15..) Ja pelkkää palleroa näytti, hymynamoista tietoakaan... Luulin et kp 9 oli kipua et saattas, mut en todellakaan muista.. sit lopetin ne.. tais se olla kp 14 ko lopetin..ei vaan jaksa kiinnostaa... :P Jossain kohtaa tätä kiertoa.. ehkä tossa kp 18 alkoi tissit kipeytyy ja luoja ne onkin kipeet tässä kuussa... mua myös palelee ja lämmöt on 0,5-0,8 astetta koko ajan korkeemmalla.. ja nälkä, itkuherkkyys ja uupumus.. ja eilen ja tänään ollut menkkamaista jomotusta välillä.. mutta siis.. klassiset pms oireet ihan yhtälailla voi olla..  raskauteen en usko, varsinkaan kun  sunnuntai/maanantai välisenä aamuyönä tein testin (kp 24 puolella siis..) ja mikäs muu kuin ystäväni Negatiivi(nen). ****************. Tosin aika aikaiseen se olis ollutkin, mutta jos ovis oli tosiaan silloin kun se saattoi olla, eli sika aikaiseen.. niin.. olishan sen pitänyt jo näkyä.. 25 herkkyinen testi.. 

Mies sanoo, et sä oot ihan selkeesti raskaana, et on samoi juttui kun viimeksi... mutta mä en usko.. tilasin netistä todisteeksi kaksi digi CB:tä, vaikka mies vasta tilas mulle ovistikkujen kaa samaan aikaan 5 raskaustestiä.. mutta siis ne ei huijaa.. teen sellaisen jahka kotiudumme.. ollaan nyt anoppilassa oltu pari viikkoa hauvan vahtina... mutta kun siinä lukee EI RASKAANA ei jää arvailujen varaa.. surettaa vaan tuon miehen puolesta... se niin selvästi taas toivos, et nyt olisin raskaana.. Uudelleen... kun kuulemma himoitsen outoja ruokia.. mm. tonnikalaa... :P Musta se nyt vaan ON hyvää.. :D

Mutta että tätä tänne... plussatuulia odottelemme, kuis te muut? :)

Weebee kp26/27-30(33???) yk 7 km:n jälkeen... kahdeksatta.."innolla odotellessa" 

Moi. Minä epäilen, että mulla on just km päällänsä, tai jonkinsortin tuulimuna tms. 4 lasta löytyy, ja raskaudet olleet muutoin normaaleja, mut yhen aikaan vuodin muistaakseni päivän verta rv 9 tienoilla. Nyt 5pv kk alko 5pv myöhässä, ja ehä hitusen normaaleita niukemmat. 8 pv tein testin --> neg. Menkat loppu. Sit 13pv jäi taas verta paperiin pyyhkästessä ja vieläki jnkv jää. Mutta muutoin ei valu, kuin ehkä ruokalusikallisen verran. Veri mielestäni enempi kirkasta kuin tummaa, ei hyytymiä juurikaan.. Kipuja ei ole. 5 kertaa testin tehny ja kaikki positiivisia.. Onko kellään km tai muutoin epänormaali / keskeytystä vaativa raskaus alkanut samoilla oireilla? :/

Ennen rekisteröitymistäni lueskelin odottajien tekstejä positiivisista raskaustesteistä.

Meillä yritys alkoi maaliskuussa tänä vuonna, negatiivisen testin tein huhtikuussa, mutta menkkoja ei vain kuulunut. Toukokuun ekana sunnuntaina tein positiivisen testin ja voi sitä onnea! Ekasta kierrosta ja ekasta yrityksestä raskaaksi! Ihmettelin miksei positiivinen tulos tullut huhtikuussakaan, vaikka tuossa vaiheessa laskennallisesti olisin jo 8+ viikolla, kaksi viikkoa sitten testi siis nega.
Meni vain pari päivää kun aloin vuotamaan töissä, silloin ei ollut aikaa antaa tunteille tilaa, kivut kovenivat iltaa kohden. Seuraavana päivänä kävin työterveyslääkärillä ja sieltä päivystykseen, koska alavatsakivut olivat kovemmat kuin koskaan menkkojen aikaan. Selkää oli myös särkenyt jonkun aikaa, ehkä viikon... Päivystyksessä hurahti 6 tuntia monien verikokeiden ja osastojen välillä, viimein olin sitten synnärin puolellakin. Onneksi mies oli mukana! Kohdunulkoista epäilivät ensin ja pohtivat leikkausta...
Koska hcg oli vain 82, sain verikoeajan viikon päähän (ja se oli 6 sitten), ei tarvinnut leikata eikä muutoin lääkkeitä panadolia lukuunottamatta.
Hirveä suru oli, ja sain sen viikon sairaslomaa. Surimme miehen kanssa yhdessä asiaa, ja minä surin vielä enemmän sitä, kun lääkärin soittaessa käski odottaa parit menkat ennen uutta yritystä. Se lamaannutti kyllä totaalisesti kaiken seksuaalisen elämän.

Miksi näin, miksi minulle??? En voi muuta kysyä... Nyt odottelen sitten menkkojen alkua, jotta pääsemme yrittämään uudestaan, sitä ennen leikitään kumien kanssa... huoh.

Me koimme kuukasi sitten keskenmenon, se oli aivan hirveä tunne. Se järkytys ja suru! Kun oli jo ajatellut että nyt se vauva sitten tulee joulukuussa. Kaikki alkoi niukalla tiputuksella mitä sanottiin normaaliksi, mutta sitten yksi yö tuli järkyttävä kipu kuin oisi supistanut ja niin se tekikin. Se pieni ei halunnu tulla tähän maailmaan, oli kehityskelvoton ja sain lääkkeet ja sitten kotona muutaman päivän päästä tuli ulos.

Nyt pystyn asian jo puhumaan ja järjellä ajattelemaan. Monet ystävät sanovat että kroppa "koeajaa" yhden yksilön jotta se terve ja hyvä vauva pystyy seuraavan kerran kehittymään.  Mutta silti pelottaa ajatus jos seuraava raskaus menee myös kesken. Mutta toivotaan että kaikki menisi hyvin sitten kun sen aika koittaa ei oteta miehen kanssa mitään paineita. Vauva tulee kun tulee :)

Mullaki nyt virallinen tuo km.. Hcg oli siis eka 554, sit 681, ja tuosta oli sit 6 vrk:n kuluttua vaan 80, mistä tänään sain aamupäivästä tiedon, ja vissiin tuon tiedon laukaisemana anto kroppaki myöten ja "menkat" alko.. Mulla ei kipuja tms. Eli luultavasti en ois ees tienny olevani raskaana, kun tämä vuoto alko just samoihin aikoihin ku oisin menkkoja ootellu.. Tuo ylimääränen verenvuoto vaan sai tekemään testin uudelleen jne.. Mutta parempi omaltakin kohdalta näin.. Ei olisi tervettä eläjää noilla hcg arvoilla tullut.. Mutta jospa se vielä tulisi.. :)

Moikka,

Ehkä jo uskallan tänne kertoa, että näyttäis jo aika kovasti siltä, että meille tulisi vauva joulukuussa :) Olen ollut jotenkin taikauskoinen, enkä ole uskaltanut kirjoittaa tänne tätä ennen, niin kovat arvet tuo keskenmeno jätti :( Vielä edelleenkin pelkään keskenmenoa joka päivä, enkä oikein voi uskoa todeksi että olen raskaana ja kaikki on tähän mennessä mennyt tosi hyvin. Jospa sitä pikkuhiljaa uskaltaisi huokaista ja nauttia raskaudesta täysillä... <3 

Halusin vain tuoda tänne iloisia uutisia ja toivoa muille saman kokeneille. Mulla oli yhdet menkat välissä kaavinnan jälkeen, ja sitten tärppäsi. Toivon niin kovasti, että tämä saataisiin syliin asti! 

Aurinkoista kesää tänne kanssasisarille, jaksakaa uskoa tulevaan!

-Appletree

Kiitos tästä ketjusta, jotenkin tuonut hieman helpotusta omaan oloon. Keskenmeno mitä ilmeisimmin käynnissä. Eilen (viikot 7+2) alkoi ensin kauhea alavatsakipu ja sen jälkeen sitten kova vuoto. Hiukan se vuotaminen on täksi päiväksi rauhoittunut, kävin terveyskeskuksessa ja sain lähetteen sitten ens viikoks ultraan, jossa katsotaan onko kohtu tyhjentynyt.

Mutta jotenkin tää on ihan käsittämätöntä, miten äkkiä hirvee onni vaihtuu musertavaan suruun. Ehdin toissapäivänä käydä ekassa neuvolassa ja jotenkin koko elämä oli jo suunniteltu tätä vauvaa silmälläpitäen. Eli tuntuu että mulla jo melkein oli se lapsi ja nyt on otettu pois...

Ensi viikolla sitten selviää jatko tarkemmin, terveyskeskuksen gynekologi sanoi että yleensä suositellaan niitä yhtiä kuukautisia alkaviksi mutta jos tämän keskenmenon kanssa ei oo mitään ongelmaa, hän kyllä on sitä mieltä että heti voi ryhtyä yrittään lasta. Että se yksien kuukautisten odottaminen on vain lääkärien työn helpottamista varten. Joten kai me heti ryhdytään odottaan, jos kohtu vaan on tyhjentynyt ja kaikki ok. Kuudennella yrityksellä sai tämä alkunsa, toivottavasti seuraava nopeemmin.

Aajatar: Pahoittelut sinullekin kokemuksistasi.. Meillä on suljettu ryhmä tuolla "ryhmät"- kohdassa. Liity mukaan joukkoon :) Ryhmä löytyy samalla nimellä kuin tämä.

Heippa! Mahtuuko mukaan? 

Vähän aikaa olen lueskellut (pahoittelut, etten muista kaikkien tarinoita) ja päätin kertoa omankin tarinani. Odotimme kolmatta lasta syntyväksi syyskuun loppuun.

Maanantaina 9.2. kerroimme tuleville isovanhemmille sekä esikoiselle (6 v.), että meille tulee vielä kolmas vauva syyskuussa. Lisäsin ikuisena pessimistinä perään, että mikäli kaikki menee hyvin. Kaikki olivat iloisia puolestamme.

Perjantaina 13.2. kävin normaalisti jumpassa ja saunan jälkeen vessareissulla paperiin jäi verinen roikale. Ei kamalan suuri, mutta pelästyin. Mies rauhoitteli ja sanoi, ettei syytä huoleen - alkuraskaudessahan saattaa esiintyä vähäistä vuotoa.

Lauantaina 14.2. lähdin lasten kanssa maalle hiihtoloman viettoon (mies jäi kotiin) ja koko ajan takaraivossa kummitteli ajatus, jota aavituksen lisääntynyt vuoto pahensi. Vuoto oli kuitenkin suht vähäistä.

Sunnuntaiaamuna 15.2., unettoman yön jälkeen kävin itkemään vanhemmilleni aamiaispöydässä epäilyksiäni. Varasin ajan yksityiselle seuraavaksi päiväksi. Sunnuntaina päivällä vuoteli hiljakseen. Kipuja ei oikeestaan ollut, ehkä aavitus juilintaa alaselässä, mutta normaalit menkkakivut ovat olleet kovempia. Yritin tsempata itseni ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja vuoto jotain harmitonta. Illalla kymmenen aikaan housuihin valahti sellainen klimppi, ettei epäilystäkään keskenmenosta. En edes ensin uskaltanut ottaa housuja pois jalasta, koska pelkäsin pyörtyväni. Itkin vanhemmilleni, jotka olivat tietysti kamalan pahoillaan. Mieheni oli mennyt jo nukkumaan enkä saanut häneen yhteyttä. Meinasin jo hätyyttää naapurin hänet herättämään, mutta hän heräsikin ja lupasi tulla aamulla ensimmäisellä junalla Jyväskylään lääkäriin mukaani.

Maanantai 16.2. rv8+1 kävin ultrassa kuulemassa, että raskaus on mennyt kesken ja kohtu tähän mennessä hyvin tyhjentynyt. Kaikki näytti olevan kunnossa. Mitään jälkitarkastusta ei suositeltu. Yhdet menkat pitäisi kuitenkin odottaa.

Tuosta on nyt puolitoista viikkoa. Tuntuu ikuisuudelta ja kuitenkin niin lähellä olleelta tapahtumalta. Kai tästä joskus selviää..? Fyysisesti olen jo "sujut" asian kanssa. Henkisesti.. en.. Katkeruus on kammottavan voimakas tunne :(

En malta odottaa menkkoja. Haluan ryhtyä heti toimeen. Vuoto loppui jo viikko sitten. Ostin ovistestejä, mutta en tiedä, käytänkö niitä ennen menkkoja.

Loppuun vielä pahoittelut kaikille kokemistanne asioista. Tämä on asia, jota ei voi ymmärtää (lähellekään) ennen kuin sen on itse kokenut. Kokemuksena niin kamala, etten sitä toivoisin edes pahimmalle vihamiehelle.

Toivon kaikille kohta alkavan kevään myötä navakoita plussatuulia! :)

Vieläkö mukaan mahtuisi yksi kuumeileva? Olen 34 vuosias, mies 37. Meillä ennestään yksi 10-poika. Ensimmäinen keskenmeno todettiin 2009 rv 13, kasvu oli loppunut jo rv9. Nyt 31.1 raskaustesti plussaa, tuulimuna todettiin tiistaina 10.2 ja lauantaina 14.2 alkoi verenvuoto. Verta tulee edelleen (tosin pieniä määriä pyyhkiessä). HCG on seurannassa neuvolan puolesta muutaman päivän välein (112-> 60-> 36-> 18-> 7) eli vielä,ainakin kerran labrassa joudun käymään, tiistaina. Nyt on vaan niin kärsimätön olo, haluais päästä yrittämään uutta vauvaa. Tämäkin oli usean vuoden yrityksen tulos ja raskaus nosti jo hiipuneen toivon takaisin pintaan.

Lumipallo: Ollaan enemmän kirjoiteltu tuolla suljetun ryhmän puolella, tule toki sinne. 

Voiskos joku (vai onnistuuko se vaan Nita85:lta?) lisää mut ryhmään, laitoin pyynnön :) 

T.  Tiikerikuu  

Onkohan tapauksessani kyseessä keskenmeno? Maanantaina tein oireiden perusteella raskaustestin joka näytti negatiivista, jos olisin ollut raskaana raskaus olisi ollut n. 4+2. Tiistaina menkat tulivat ajallaan, aluksi pienenä turhuna, mutta tänään töissä alkoi hirvittävä vuoto, aamulla oli myös vatsa todella kipeä. Tampooni oli ollut vasta neljä tuntia ja veri valui reisille asti. Vessassa tampoonin mukana tuli muutamia palasia ja sitä verta sitten tosiaan tuli. Mitä tässä kohtaa nyt pitäisi tehdä, soittaa lääkäriin ja varmistaa että kaikki on tullut ulos vai mitä? Näyttääkö raskaustesti tässä kohtaa vielä positiivista vai mitä?
Tilanteen taustoja vielä. Jätin siis hormaalisen ehkäisyn vasta sunnuntaina pois kun päätimme alkaa yrittämään, mutta noin 4-5 viikkoa sitten vaihdoin ehkäisyrenkaan aika reippaasti myöhässä, joten raskaus olisi voinut olla mahdollinen. Noh, toivotaan että piakkoin masusta löytyy jotakin elävää joka ei tule ulos. Nyt on aika tyhjä olo.

Heippa !!

Huomasin tän keskustelun, mutta en ymmärrä miten mahdollisesti suljettuun ryhmään pääsee ?

Kovasti keskustelua lueskelin ja itselläni myös takana km 1/15, joka olikin tuulimuna.. Mutta olisiko mahdollista päästä suljettuun ryhmään ? Täällä todellakin vertaistukea tarvitaan ja ihanilta naisilta vaikutitte !! Ja tahtoisin päästä jakamaan kokemusta kanssanne !! Toivottavasti tämä viesti vielä huomataan :)

Haaveilija: Tuolla ylhäällä vauva-logon alla on "ryhmät" "keskustelut" jne otsikoita. Klikkaa sieltä sitä ryhmää ja etsi samanniminen kuin tämä ryhmä. Klikkaa liity- ja lisäämme mukaan keskusteluun ja ryhmään :)

laitoin liittymis pyynnön. Itsellä keskenmenosta tasan viikko ja nyt kuumeillaan täällä ja yritys laitettu heti käyntiin :)