Anna Mai

Liittymispyynnön laitoin minäkin, hyväksymistä odottelen :)

Täällä on ihan hirveä väsymys, mutta en osaa sanoa onko se varsinaisesti raskausoire. Oon aika uninen muutenkin ja tää alkutalvi pimeyksineen ei koskaan tee kovin hyvää.

Heips, liittyisin mukaan tähän keskusteluun! Eli 27-vuotias turkulainen ja vuoden nuorempi mies. Kolmas raskaus mutta esikoista edelleen odotellaan - eka keskenmeno kesällä 8. viikolla ja toka syyskuussa 10. viikolla. Toisin sanoen jännittää ja pelottaa ihan hirveästi. Samalla miettii että ei kai meillä niin huono tuuri voi olla että tätäkään lasta ei saatais.

Tuon edellisen keskenmenon jälkeen ei ole menkkoja näkynyt, keskenmenosta vähän yli kuus viikkoa, mutta luulen että raskaus on jossain neljän viikon paikkeilla. Kai tästä pitäisi soittaa aika pian neuvolaan, toivon kovasti että päästään varhaisultraan selvittään raskauden kestoa + että olisi aika kiva nähdä että onko siellä kohdussa kaikki kunnossa. Kahdesta edellisestä raskaudesta ei ole ultraan ehditty, niin ei yhtään tiedä että onko raskaus ollut edes alussa kunnossa.

Täällä on kerrottu mun vanhemmille, koska ne tiesi noista keskenmenoistakin. Yhdelle viime tukena olleelle ystävälle kerron varmasti myös kunhan nähdään, kiva taas vaihteeksi kertoa hyviä uutisia! Muut taitaa saada odotella sitten sinne toiselle kolmannekselle saakka.

Raskausoireita ei ole, mutta ei ole ollut noissa kahdessa edellisessäkään raskaudessa. Paitsi että tänä aamuna miehen aamupuuron haju teki kyllä todella huonoa. Toivoisin oikeastaan mitä tahansa oireita, pahoinvointiakin, että olisi joku ajatus siitä että oon oikeasti raskaana...

Olen aika hiljakseen seurannut keskustelua ja kuulostellut että mitä tässä kropalle tapahtuu. Keskenmenon jälkeenhän menkkojen pitäisi alkaa 3-6 viikon kuluessa, viimeks meni 5 viikkoa ja 5 päivää. No, kuus viikkoa tuli täyteen perjantaina, tänään CB:n digitaalitestiin Raskaana 1-2 viikkoa!

Nyt täällä ollaan sitten taas sekä superonnellisia että kauhuissaan. Näistä kahdesta keskenmenosta kun on opittu se että raskaana oleminen ei todellakaan tarkoita että saisi lapsen... Mutta voi miten toivon, toivon, toivon tälle kertaa parempaa onnea!

Naurettiin kyllä miehen kanssa aamulla että eipä meillä ainakaan mitään hedelmöittymisongelmia ole, tää on nyt kolmas raskaus reilun puolen vuoden sisällä.

Mutta mites sit tästä eteenpäin, en vielä osaa sanoa. Tekisi mieli soitella neuvolaan heti huomenna, mutta toisaalta mielellään myös odottelisin nyt muutaman viikon että onhan kaikki kunnossa - ekalla neuvolakäynnillä kun innostuu aina ihan hirveesti ja sen jälkeen se keskenmeno on ihan kauheeta, joku on jo puhutellut äidiksi ja isäksi ja on varailtu ultrat ja kaikki. Se on kyllä varmaa että tällä kerralla mennään varhaisultraan, haluan nähdä että onks siellä lähtökohtasestikaan kaikki ok.

Muille plussanneille hirveästi onnea myös!

Toggolinolle supersuuret onnittelut!

Elowenalle voimia! Jotenkin siihen keskenmenon mahdollisuuteen ei usko ennen kuin se oikeasti tapahtuu. Inhottavaa on se, että nyt kun niitä on takana niin ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että jos se seuraavakin menee kesken... Mulla molemmat keskenmenot on myös ollut spontaaneja ja viikon jälkeen vuoto lakannaut ja kaikki ollut kunnossa - jotenkin oon sitten yrittänyt ajatella että ainakin tän osion mun kroppa osaa hoitaa oikein. Ja meille molemmilla kerroilla sanottu, että mitään odotusaikaa ei tarvi pitää, ennen vanhaan siihen ohjattiin siks että muuten raskauden kesto on vaikee arvioida, mutta kun nykyään se kuitenkin tarkistetaan ultralla niin heti vaan uuteen yritykseen.

Täällä tulee perjantaina neljä viikkoa keskenmenosta, eilen olis ollut ultra. Maanantaina sukuun syntyi poikavauva, esikoinen ihanalla serkulleni, ja vaikka kuinka olen onnellinen heidän puolestaa, kyllä hiukan on itkettänyt kun on miettinyt miten onnellisia ne siellä nyt saakaan olla! Muutenkin tuntuu että vauvauutisia satelee naamakirjassakin koko ajan, en tiiä kuinka monet jaksan vielä ottaa vastaan muiden onnesta iloisena!

Mutta täytyy sanoa, että oon aika onnellinen että tästä toisesta keskenmenosta kerroin mun perheelle. Ekalla kerralla kerroin vaan yhdelle kaverille, ainoalle joka tiesi että oon raskaana. Toisesta raskaudesta ei kerrottu kenellekään, mutta sitten keskenmenon jälkeen alkoi tuntua kauhealta että mun äiti ei tiedä tällaista asiaa minusta - kerroin, ja se on kyllä ollut paras päätös pitkään aikaan. Oli maailman parhaana tukena heti sen keskenmenon jälkeen ja nyt se jaksaa pitää mun uskoa yllä lapsen saamiseen puhumalla niin luottavaisesti tulevaisuudesta ja siitä päivästä kun meilläkin on vauva <3

Moi! Taidan liittyä tänne mukaan, joskus aiemmin tätä keskustelua seurailin mutta raskautumisen myötä siirryin tuonne toiselle puolelle. Nyt sitten ollaan taas takaisin tässä yritysvaiheessa...

Meillä siis yrittäminen aloitettu marraskuussa 2013, eka raskaus alkoi yk 6 ja meni kesken 8. viikolla kesäkuussa. Sen jälkeen yhdet menkat ja uusi raskaus, se meni kesken 10. viikolla viime kuussa. Nyt sitten jälleen yritetään ja toivotaan ihan hirveästi että tällä kertaa päästäis loppuun saakka. Mulla ikää 27 ja miehellä 26. Lääkärit on lohdutellut että kun ootte noin nuoriakin vielä mutta ei oikeesti tunnu siltä! Hyvä puoli lienee se että tuossa raskautumisessa ei näyttäis olevan vikaa, lähinnä siinä raskaana pysymisessä...

Täällä ovulaatio lienee ollut joskus viime viikolla, vaikea sanoa tarkkaan kun tosiaan ei vielä ollut menkkoja keskenmenon jälkeen. Edellisestä menkkoihin meni 5 viikkoa ja sama voisi tietysti olla nytkin - toivon vaan ettei tällä kertaa niitä tarvitsisi katsella vaan raskautuisin heti tästä ekasta kierrosta. Päätin että 6 viikkoa keskenmenosta voi testin tehdä jos ei menkkoja näy, en aiemmin.

Mutta plussaamista toivottelen ihan kaikille, ei sitä olis vuosi sitten uskonut kuinka raskasta lapsen alulle laittaminen voi olla.