Jösses näitä "vähäosaisia"

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:50"]

Minun vanhempani ovat täysin syrjäytyneitä. Jotain pientä ovat aina yrittäneet, mutta köyhyydessä ollaan eletty ja aina sossua syytelty ties mistä. Meitä Lapsia on 6. Muut sisarukseni ovat ihan yhtä syrjäytyneitä. Vanhin lapsi on käynyt amiksen ja tekee matalapalkkaisia töitä, mutta on ottanut alkoholistinarkkariääliön mieheksensä ja heillä ei kovin ruusuisesti mene. Toisiksi vanhin ei ole suorittanut mitään koulutusta loppuun, vaikka monta on alottanut. Hän on 28-vuotias. Kolmanneksi vanhin on lisääntynyt ja vailla koulutust paskan miehen kanssa. Nuorimpia yritän tukea mahdollisuuksieni mukaan ja näyttää heille esimerkkiä hyvästä elämästä. 

Itse ponnistin tällaisista lähtökohdista akateemiseen maailmaan, eikä helppoa ole ollut. Opo neuvoi minua menemään lukioon, koska keskiarvoni oli melkein kymppi. En tiennyt kirjoituksista mitään. Kuvittelin yliopiston olevan melkein mahdoton haave ja todella vaikea koulu. Olin todella masentunut nuorena. Kertaakaan en ole kuitenkaan hakenut sossulta yhtään mitään tukea. Olen käynyt töissä erilaisissa paikoissa ja aina pärjännyt itse. Kävin kolme vuotta terapiassa, ja tajusin lapsuudenperheeni tilanteen. Pääsin lukion läpi viimeisillä

 voimillani, ja parin vuoden työskentelyn jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Opiskelen aineenopettajaksi ja mieheni on insinööri. 

Nyt olen väliinputoaja: en sovi muiden akateemisten joukkoon, mutta en koe enää kuuluvani perheeseenikään. Olo on kuin nousukkaalla. Vanhempani eivät ole minua ikinä tukeneet, ja vähän halveksuvatkin minua. Minä halveksun heitä ja vanhempia sisaruksiani, jotka tyytyvät elämiinsä sossupummeina. En ymmärrä, miten tällaisten ihmisten annetaan lisääntyä. Olen ylpeä saavutuksistani, vaikka hirveän helvetin olen joutunut läpi käymään, ihan oikeasti. Mutta kun katselen kaunista kotiani ja tavaroitani, voin nimetä jokaisen tavaran kohdalla työpaikan, josta saamillani tuloilla olen tavaran maksanut. 

[/quote]

Samantapainen tausta minulla. Kyllä ne asiat tulevat vielä vastaan, ainakin itsellä näin oman lapsen odotuksen aikaan ovat tulleet.  Opettajan ammattikin on alkanut tuntua huonolta valinnalta, sellaiselta minkä monet ei-akateemista perheistä tulevat tekevät, kun ei mielikuvitus muuhun riitä. 

[/quote]

Opiskelen sellaista ainetta, että voin tehdä paljon muutakin kuin olla opettaja. Totta on, että en tähdännyt kovinkaan korkealle, sen tajuan nyt. Kuvittelin silloin opettajan ammatin olevan todella vaikea saavuttaa, epäilin itseäni paljon. Nyt kuitenkin olen huomannut, että pärjään opinnoissani erittäin hyvin, ja itsetuntoni on kasvanut muutenkin. Uskallan tehdä asioita ja luotan osaamiseeni. Olen älykäs ja sosiaalisesti taitava. Tajuan, että opettaja on aika vaatimaton ammatti, mutta olen itsestäni silti todella ylpeä: pystyin sentään edes johonkin. Kommenttisi kuulostaa hiukan ilkeältä, en tiedä tarkoititko sitä sellaiseksi. Jos nyt puhutaan työttömistä ja syrjäytyneistä, ja minä kerron, että olen päässyt sieltä suosta ylös ja en pelkästään suorittanut lukiota vaan päässyt lukioon, olenpa vieläpä melkein valmis aineenopettaja, ansaitsisin mielestäni taputuksen selkään enkä lyttäämistä :D Mutta ymmärrän kyllä pointtisi: pienet ovat sossupummin lapsen haaveet, vaikka ne tuntuivat suorastaan mount everestiltä joskus silloin.

Ja kuten kerroin, asiat ovat tulleet jo vastaan. Olen käynyt terapiassa kolme vuotta selvittämässä niitä. Vieläkin käyn läpi niitä päässäni. Mutta nyt olen ollut n. kahden vuoden ajan onnellinen, ensimmäistä kertaa elämässäni :) Ensin en tajunnut, mikä minulla oli, kun olo oli niin tasainen. En tunnistanut onnellisuuden ja turvallisuuden tunnetta. Nyt en päästä sitä enää ikinä karkuun :)

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 14:21"]

Oli hirveän surullista katsoa, kun tuon perheen äiti meni käymään terveydenhoitajalla. Terveydenhoitaja yritti hienovaraisesti vihjaista, että täytyisi pitää huolta terveydestä, vähentää voita ja liikkua. Äiti sanoi, ettei ruoka maistu ilman voita.Tällaisille ihmisille voi olla vaikea antaa vinkkejä elämään. Pitäisi sanoa suoraan, että nyt stoppi tuolle voin holvaamiselle ja röökinpoltolle. Joskus pitää laittaa kova kovaa vasten, jotta tuloksia tulee.

[/quote]

Vaan jos terveydenhoitaja laittaa kovan kovaa vastaan niin johan siitä asiakas loukkaantuu ja valittaa th:n esimiehelle, koko lähipirilleen ja av palstalle.

[/quote]

Noinhan se todennäköisesti on, ja se terveydenhuoltoalalla työskennellessä on ikävä juttu. Ei voi vain kuunnella ihmisten lässytyksiä ja selityksiä vuosi toisensa jälkeen vaan pitää joskus sanoa asiat todella suoraan. Silloin voi saada ikävän ihmisen leiman otsaansa, ja voi hyvin olla, että asiakas vaihtaa toiselle henkilölle käynnit. Asianmukaista hoitoa on kuitenkin puuttua tuollaisiin juttuihin. Kaikki ihmiset eivät pysty siihen yksin. Eivät he muuten olisi vuosi toisensa jälkeen lihavia.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:50"]

Minun vanhempani ovat täysin syrjäytyneitä. Jotain pientä ovat aina yrittäneet, mutta köyhyydessä ollaan eletty ja aina sossua syytelty ties mistä. Meitä Lapsia on 6. Muut sisarukseni ovat ihan yhtä syrjäytyneitä. Vanhin lapsi on käynyt amiksen ja tekee matalapalkkaisia töitä, mutta on ottanut alkoholistinarkkariääliön mieheksensä ja heillä ei kovin ruusuisesti mene. Toisiksi vanhin ei ole suorittanut mitään koulutusta loppuun, vaikka monta on alottanut. Hän on 28-vuotias. Kolmanneksi vanhin on lisääntynyt ja vailla koulutust paskan miehen kanssa. Nuorimpia yritän tukea mahdollisuuksieni mukaan ja näyttää heille esimerkkiä hyvästä elämästä. 

Itse ponnistin tällaisista lähtökohdista akateemiseen maailmaan, eikä helppoa ole ollut. Opo neuvoi minua menemään lukioon, koska keskiarvoni oli melkein kymppi. En tiennyt kirjoituksista mitään. Kuvittelin yliopiston olevan melkein mahdoton haave ja todella vaikea koulu. Olin todella masentunut nuorena. Kertaakaan en ole kuitenkaan hakenut sossulta yhtään mitään tukea. Olen käynyt töissä erilaisissa paikoissa ja aina pärjännyt itse. Kävin kolme vuotta terapiassa, ja tajusin lapsuudenperheeni tilanteen. Pääsin lukion läpi viimeisillä

 voimillani, ja parin vuoden työskentelyn jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Opiskelen aineenopettajaksi ja mieheni on insinööri. 

Nyt olen väliinputoaja: en sovi muiden akateemisten joukkoon, mutta en koe enää kuuluvani perheeseenikään. Olo on kuin nousukkaalla. Vanhempani eivät ole minua ikinä tukeneet, ja vähän halveksuvatkin minua. Minä halveksun heitä ja vanhempia sisaruksiani, jotka tyytyvät elämiinsä sossupummeina. En ymmärrä, miten tällaisten ihmisten annetaan lisääntyä. Olen ylpeä saavutuksistani, vaikka hirveän helvetin olen joutunut läpi käymään, ihan oikeasti. Mutta kun katselen kaunista kotiani ja tavaroitani, voin nimetä jokaisen tavaran kohdalla työpaikan, josta saamillani tuloilla olen tavaran maksanut. 

[/quote]

Miksi vanhempasi ovat sossupummeja? Miksi siskoistasi on tullut? Oletko jutellut heidän kanssa heidän tilanteestaan? Millä tavalla he kokevat ja katsovat maailmaa? Ymmärrän vihasia vanhempiasi kohtaan, niin minäkin vihaan tavallaan vanhempiani, mutta myös ymmärrän. Heidän lähtökohtansa olivat aivan paskat. Ihanaa että sinulla oli kannustava opo, tiedätkö mitään sisarustesi koulumaailmasta?

[/quote]

Vanhempi siskoni oli kanssani samassa koulussa, hänellä oli myös melko hyvät arvosanat. Hänkin aloitti lukion, mutta lopetti sen sitten. Olen yrittänyt kannustaa häntä, etsiä koulupaikkoja ja jopa tulostaa hakupapereita hänelle, mutta kun han saa vaan lisää lapsia, en jaksa. Sitten hän valittaa niistä lapsista.

Näen sisarusteni maailmankatsomuksessa todella voimakasta kapeakatseisuutta. Siskoni kertoi ylpeänä, miten sossu heille maksoi 50-tuumaisen television ja xboxin. Minä siinä sitten yritin sanoa, että tajuatko, kuka sinun telkkarisi maksaa? Minä maksan! Muut ihmiset maksavat! Ei hän ymmärtänyt. Hän ajatteli, että olin leuhka ja snobi. Opiskelin tuolloin, ja olin katkera, sillä minä olin säästänyt omaan televisiooni rahaa töistäni puolen vuoden ajan. Nykyään ymmärrän, että ei yksi telkkari mitään merkitse. Minä kerrytän omaisuuttani koko ajan, siskoni elää kädestä suuhun. Hän on siinä tilanteessa koko loppuelämänsä, minulla sentään on mahdollisuus.

Toisaalta ymmärrän, että on todella hankalaa nousta sieltä, olenhan sen itse käynyt läpi. Mutta toisaalta siksi taas tiedän, että se on mahdollista. Minua ei kukaan kannustanut. Itse yritän antaa kannustusta sisaruksilleni, mutta eivät he ota sitä kuuleviin korviinsa. Luulen, että heidän maailmankuvansa on jo niin jähmettynyt, että sitä ei voi enää muuttaa. Hei eivät tiedä paremmasta.

En tiedä, onko se syy vai seuraus vanhempieni tilanteeseen, mutta he ovat todella katkeria. He syyttävät maailmaa/yhteiskuntaa/sossua/muita ihmisiä aina kaikesta. He kokevat, että heitä kohdellaan väärin ja heille ollaan velkaa. Heillä on mielenterveysongelmia. Isäni on luultavasti narsisti, äitini yrittää jotakin mutta hänenkään voimansa eivät riitä. Kaikki me lapset olemme perineet mielenterveyden ongelmia, masennusta ja persoonallisuushäiriöitä, mutta minä olen ainoa, joka on tehnyt asialle jotakin. Sisarukseni puhuvat halveksuvasti terapiastani, vanhempani suorastaan nauravat sille. Olen kuulemma huomionhakuinen.

Pikkusiskojani yritän tukea niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Vielä en pysty heille paljoa rahaa antamaan, mutta ostan vaatteita ja sellaista. Vanhempi heistä on hakemassa lukioon ja on hyvin kunnianhimoinen. Haluaisin ajatella, että näyttämällä hänelle toisenlaista maailmaa ja esimerkkiä olen ehkä onnistunut valamaan häneen jotakin. Haen hänelle paljon tietoa kouluista ja kerron omia kokemuksiani: näistä itse jäin paitsi nuorena, jouduin tekemään kaiken sokkona.

[/quote]

On todella hienoa, että olet päässyt nousemaan nuista olosuhteista. Samalla kirjoituksesi kuitenkin paljastaa hyvin monia ja vaikeita ongelmia, joita perheessäsi ja sisarustesi, että sinun lapsuudessasi on ollut. Sinulle se nouseminen on ollut mahdollista, hankalaa kylläkin, mutta mahdollista. Et pysty näkemään sisarustesi pääsi sisään, mitä voimavaroja heillä on jäljellä. Olet selkeästi ollut se vahvin lenkki perheessänne ja on upeaa, että jaksat yrittää kannustaa ja tukea sisruksiasi. 

Mutta kuten kirjoituksesi varsin hyvin kuvastaa, tilanteet ovat harvoin niin mustavalkoisia, kuin että ihmiset olisivat vain yksinkertaisesti laiskoja. Teillä kaikilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja ne vaikuttavat jokaisen toimintakykyyn omalla tavallaan. Sanoisin, että olet todella onnekas ja toivoisin sinun itsesi tajuavan, miten harvinaista on lukea akateeminen ala itselle, työpaikka ja suht vakaa elämä tuollaisten kokemusten jälkeen on. Ymmärrän tapasi ajatella, että kerta sinäkin olet pystynyt, miksei siskosikin, mutta ymmärräthän, että he eivät ole yhtäkuin sinä? 

Paljon onnea tulevaisuuteesi!

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

Minä olen itse ns. vähäosainen, muutama huomio siihen liittyen.

1. Kaikki sairaat eivät pääse eläkkeelle vaikka olisivat koko elämänsä työkyvyttömiä. Minulla on 15 vuotta kestänyt masennus, ahdistuneisuushäiriöllä ja paniikkihäiriöllä kruunattuna. Lisäksi myös persoonallisuushäiriö, joka mm. vaikeuttaa luottamista yhtään mihinkään ja stressaantuneena sen alta kuoriutuu dissosiaatiohäiriö kaupan päälle (eli muisti menee, en ymmärrä mitä olen tekemässä, kuka olen jne.). Olen kyllä YRITTÄNYT pärjätä näiden kanssa, ollut mm. opiskelemassa ja työharjoittelussa, mutta aina olen joutunut keskeyttämään koska voimani eivät riitä siihen kaikkeen. Tämän seurauksena inhoan itseäni aina vaan enemmän, ja sitten ollaankin joko sairaslomalla, syömishäiriöinen tai itsemurhaa yrittämässä. Viimeisin yritys nyt joulukuussa.

Ja ei, minä en pääse eläkkeelle. Siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. En saa myöskään psykoterapiaa, koska olen jotenkin pysynyt mieheni avulla yhteiskuntakelpoisena enkä esim. asu mielisairaiden asuntolassa tai suljetulla osastolla. Koska en käy töissä, minulla ei ole varaa kustantaa terapiaa itse; Kela katsoo että minulla ei ole mahdollisuuksia kuntoutua veronmaksajaksi vaikka se terapian kustantaisi; joten jään ilman. Että näin nyky-Suomessa, naiset ja herrat..! Sairauksieni lisäksi minulla on ollut valtavan traaginen lapsuus ja nytkin aikuisena huono onni myöten vähän kaikessa, usein päivät kuluvat ahdistuessa milloin mistäkin tai rauhoittavia popsien jotta saisin edes nukuttua (en väärinkäytä niitä).

Toinen juttu on taustani. Olen kasvanut varakkaissa perheissä (monikko siksi, että vanhempieni minulle tekemien asioiden vuoksi minut huostaanotettiin lopulta), materiasta tai koulutuksestakaan ei ole ollut puute. Silti minusta kasvoi tämmöinen "kasa paskaa", vähäosainen ja ikuisesti sairas. Ei voi siis aina vetää johtopäätöksiä suoraan taustasta, taustani perusteella minusta olisi pitänyt tulla menestyjä elämäni kaikilla osa-alueilla (jossei oteta huomioon kokemiani kauheuksia + niiden vaikutusta psyykkeeseeni).

Ps. Minä en ole edes sairaslomalla. Koska vointini on jatkuvasti yhtä huono, mitään akuuttina huonontumista ei tapahdu, ja hoitotaho katsoo että voin jatkaa avohoidossa Kelan maksaman työttömyysetuuden turvin. Työkkärissä kohdallani lukee "ei osoituksia", koska vaikka en kuulu sinne asiakkaaksi, heillä on tuhansia vastaavia ihmisiä listoillaan. Onko tämä ihan oikein..?

[/quote]

Älä välitä, vaikka kohta saat kuulla olevasi pummilainen, joka on vain päätynyt luovuttamaan, koska se on niin paljon helpompaa ja kivaa olla tuilla. Ja sitten tulee tarinoita siitä, miten kummin kaiman serkun lapsi oli kokenut kaiken minkä sinä, menettänyt kaikki raajansa lisäksi ja SILTI on töissä, joten sinunkin pitää nyt vain ottaa itseäsi niskasta kiinni, lopettaa itsesäälissä rypeminen ja mennä töihin.

Ihmisten tunneköyhyys ja empatianpuute ovat ihan todellisia ongelmia Suomessa, paljon suurempia ongelmia kuin työttömyys. Älä vaan kerro, miten huimia summia saat yhteiskunnalta rahaa, voi joku polo olla vielä kateellinen ja katkera.

[/quote]

Niin. Katsos ihminen on itse vastuussa omasta elämästään. Ei yhteiskunta.

[/quote]

Yhteiskunta on ihmisiä, varten, ei ihminen yhteiskuntaa. Mitä me teemme yhteiskunnalla, joka ei palvele/auta ihmisiä? Emme mitään. Kaikki ihmiset eivät ole vastuussa elämästään. Mutta trollihan sinäkin olet.

[/quote]

Aikuiset ihmiset ovat vastuussa itsestään. Yhteiskunta on sitä varten että se suojelee ihmisiä, rakentaa teitä jne. Jotka hyödyttävät veronmaksajia. Ei siksi että jotkut voivat maata himassa.

Aikuiset ovat vastuussa itsestään ja lapsistaan. Muut ihmiset eivät ole vastuussa toisista aikuisista

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

[/quote]

Oikeasti, rauhoitu!

En ole kateellinen siitä että joku saa paljon tukia, tulen ihan hyvin toimeen noin 2000 euron bruttopalkallanikin. Se ei tainnut olla tässä oleellista, onko joku vammainen vai, vaan se, että perhe saa yli 3000€ nettona kuukaudessa (eli käytännössä sama kuin ilman tukia palkka olisi 5000€ brutto), heillä on pelit ja vehkeet ja äiti kokee silti että he ovat köyhiä Jutussa oli myös jonkin verran mainittu noista kuukausittaisista menoista, joten luepa se juttu ensin ennen kuin kommentoit tähän liittyen enää mitään. Itse en ainakaan jaksa enää sinulle vastata. Lähinnä halusin tuolla esimerkillä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteiskunnan tuet ovat hyvä ja hieno asia, jossain vaiheessa ne voivat passivoida ja aiheuttaa negatiivisen kierteen. Oma-aloitteisuus häviää ja ymmärrys siitä, millaisilla rahasummilla pitäisi pärjätä, hämärtyy, koska kaikki tulee ikäänkuin "vastikkeetta". Sitten kuvitellaan että ollaan vähäosaisia ja köyhiä, vaikka käytössä on ihan samanlaiset taloudelliset resurssit kuin kaikilla muillakin.

[/quote]

Ihan oikeasti, lopeta ennenkuin nolaat itseäsi yhtään enempää. Et tiedä tuon perheen todellisesta arjesta yhtään mitään, olet lukenut yhden lehtijutun, jonka perusteella kauhistelet, miten liikuntavammaisen lapsen äiti kehtaa sanoa, etteivät rahat meinaa riittää. Eikä sinun myöskään tarvitse rauhoitella minua millään tavalla, olen rauhallinen, vaikka yritänkin saada sinut tajuamaan, miten naurettavaa tuo sinun päivittelysi on.

[/quote]

Yhteiskunta ei ole vastuussa niiden perheen elatuksesta. Minua ei kiinnosta heidän elämänsä pätkääkään. He ovat itse vastuussa omasta elannostaan.

On sairasta vaatia että muiden pitäisi maksaa sinulle tai jollekkin toiselle jotain tukia.

[/quote]

Tuo on jo niin huonoa trollaamista, että kannattaa lopettaa. Yritä ensi kerralla uudestaan hieman maltillisemmalla otteella. Edellinenkin meni ihan reisille.

[/quote]

Ei ole trollaamista vaan totta. Suurin osa yhteiskunnan rahoista menee sosiaalitukiin ja muihin tukiin. Siinä ei ole mitään järkeä. Ei töissäkäyvät käy töissä siksi että joku juoppo tai muuten luuseri ei käy töissä ja siksi kykene itseään elättämään.

Mutta asia muuttuu kun olemme Kreikan tilanteessa. Maa velkaantuu koko ajan vaan nopeammin. Kyllä se lopulta menee siihen että ne tuet lopetetaan koska ei ole rahaa.

Turha ihmetellä miksi ihmiset inhoavat tuollaisia sosiaalipummeja. Moni tekee niskalimassa töitä ja vielä työmatkoihinkin menee useita tunteja päivässä. Kuitenkaan ei ole rahaa juuri mihinkään. Sitten niistäkin rahoista otetaan enemmän ja enemmän niille jotka vaan istuvat himassa ja räkivät kattoon. Toiset hoitavat asiansa ja toiset vetävät yhteiskunnan tuilla viinaa aamusta iltaan.

Vanhukset elävät omissa paskoissaan koska ei ole rahaa. Lapsien koulutuksesta leikataan koko ajan. Mutta sosiaalieläteille kyllä riittää rahaa vaikka ne ei mitään teekkään. Joten ei todellakaan ole provo

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:50"]

Minun vanhempani ovat täysin syrjäytyneitä. Jotain pientä ovat aina yrittäneet, mutta köyhyydessä ollaan eletty ja aina sossua syytelty ties mistä. Meitä Lapsia on 6. Muut sisarukseni ovat ihan yhtä syrjäytyneitä. Vanhin lapsi on käynyt amiksen ja tekee matalapalkkaisia töitä, mutta on ottanut alkoholistinarkkariääliön mieheksensä ja heillä ei kovin ruusuisesti mene. Toisiksi vanhin ei ole suorittanut mitään koulutusta loppuun, vaikka monta on alottanut. Hän on 28-vuotias. Kolmanneksi vanhin on lisääntynyt ja vailla koulutust paskan miehen kanssa. Nuorimpia yritän tukea mahdollisuuksieni mukaan ja näyttää heille esimerkkiä hyvästä elämästä. 

Itse ponnistin tällaisista lähtökohdista akateemiseen maailmaan, eikä helppoa ole ollut. Opo neuvoi minua menemään lukioon, koska keskiarvoni oli melkein kymppi. En tiennyt kirjoituksista mitään. Kuvittelin yliopiston olevan melkein mahdoton haave ja todella vaikea koulu. Olin todella masentunut nuorena. Kertaakaan en ole kuitenkaan hakenut sossulta yhtään mitään tukea. Olen käynyt töissä erilaisissa paikoissa ja aina pärjännyt itse. Kävin kolme vuotta terapiassa, ja tajusin lapsuudenperheeni tilanteen. Pääsin lukion läpi viimeisillä

 voimillani, ja parin vuoden työskentelyn jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Opiskelen aineenopettajaksi ja mieheni on insinööri. 

Nyt olen väliinputoaja: en sovi muiden akateemisten joukkoon, mutta en koe enää kuuluvani perheeseenikään. Olo on kuin nousukkaalla. Vanhempani eivät ole minua ikinä tukeneet, ja vähän halveksuvatkin minua. Minä halveksun heitä ja vanhempia sisaruksiani, jotka tyytyvät elämiinsä sossupummeina. En ymmärrä, miten tällaisten ihmisten annetaan lisääntyä. Olen ylpeä saavutuksistani, vaikka hirveän helvetin olen joutunut läpi käymään, ihan oikeasti. Mutta kun katselen kaunista kotiani ja tavaroitani, voin nimetä jokaisen tavaran kohdalla työpaikan, josta saamillani tuloilla olen tavaran maksanut. 

[/quote]

Miksi vanhempasi ovat sossupummeja? Miksi siskoistasi on tullut? Oletko jutellut heidän kanssa heidän tilanteestaan? Millä tavalla he kokevat ja katsovat maailmaa? Ymmärrän vihasia vanhempiasi kohtaan, niin minäkin vihaan tavallaan vanhempiani, mutta myös ymmärrän. Heidän lähtökohtansa olivat aivan paskat. Ihanaa että sinulla oli kannustava opo, tiedätkö mitään sisarustesi koulumaailmasta?

[/quote]

Vanhempi siskoni oli kanssani samassa koulussa, hänellä oli myös melko hyvät arvosanat. Hänkin aloitti lukion, mutta lopetti sen sitten. Olen yrittänyt kannustaa häntä, etsiä koulupaikkoja ja jopa tulostaa hakupapereita hänelle, mutta kun han saa vaan lisää lapsia, en jaksa. Sitten hän valittaa niistä lapsista.

Näen sisarusteni maailmankatsomuksessa todella voimakasta kapeakatseisuutta. Siskoni kertoi ylpeänä, miten sossu heille maksoi 50-tuumaisen television ja xboxin. Minä siinä sitten yritin sanoa, että tajuatko, kuka sinun telkkarisi maksaa? Minä maksan! Muut ihmiset maksavat! Ei hän ymmärtänyt. Hän ajatteli, että olin leuhka ja snobi. Opiskelin tuolloin, ja olin katkera, sillä minä olin säästänyt omaan televisiooni rahaa töistäni puolen vuoden ajan. Nykyään ymmärrän, että ei yksi telkkari mitään merkitse. Minä kerrytän omaisuuttani koko ajan, siskoni elää kädestä suuhun. Hän on siinä tilanteessa koko loppuelämänsä, minulla sentään on mahdollisuus.

Toisaalta ymmärrän, että on todella hankalaa nousta sieltä, olenhan sen itse käynyt läpi. Mutta toisaalta siksi taas tiedän, että se on mahdollista. Minua ei kukaan kannustanut. Itse yritän antaa kannustusta sisaruksilleni, mutta eivät he ota sitä kuuleviin korviinsa. Luulen, että heidän maailmankuvansa on jo niin jähmettynyt, että sitä ei voi enää muuttaa. Hei eivät tiedä paremmasta.

En tiedä, onko se syy vai seuraus vanhempieni tilanteeseen, mutta he ovat todella katkeria. He syyttävät maailmaa/yhteiskuntaa/sossua/muita ihmisiä aina kaikesta. He kokevat, että heitä kohdellaan väärin ja heille ollaan velkaa. Heillä on mielenterveysongelmia. Isäni on luultavasti narsisti, äitini yrittää jotakin mutta hänenkään voimansa eivät riitä. Kaikki me lapset olemme perineet mielenterveyden ongelmia, masennusta ja persoonallisuushäiriöitä, mutta minä olen ainoa, joka on tehnyt asialle jotakin. Sisarukseni puhuvat halveksuvasti terapiastani, vanhempani suorastaan nauravat sille. Olen kuulemma huomionhakuinen.

Pikkusiskojani yritän tukea niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Vielä en pysty heille paljoa rahaa antamaan, mutta ostan vaatteita ja sellaista. Vanhempi heistä on hakemassa lukioon ja on hyvin kunnianhimoinen. Haluaisin ajatella, että näyttämällä hänelle toisenlaista maailmaa ja esimerkkiä olen ehkä onnistunut valamaan häneen jotakin. Haen hänelle paljon tietoa kouluista ja kerron omia kokemuksiani: näistä itse jäin paitsi nuorena, jouduin tekemään kaiken sokkona.

[/quote]

On todella hienoa, että olet päässyt nousemaan nuista olosuhteista. Samalla kirjoituksesi kuitenkin paljastaa hyvin monia ja vaikeita ongelmia, joita perheessäsi ja sisarustesi, että sinun lapsuudessasi on ollut. Sinulle se nouseminen on ollut mahdollista, hankalaa kylläkin, mutta mahdollista. Et pysty näkemään sisarustesi pääsi sisään, mitä voimavaroja heillä on jäljellä. Olet selkeästi ollut se vahvin lenkki perheessänne ja on upeaa, että jaksat yrittää kannustaa ja tukea sisruksiasi. 

Mutta kuten kirjoituksesi varsin hyvin kuvastaa, tilanteet ovat harvoin niin mustavalkoisia, kuin että ihmiset olisivat vain yksinkertaisesti laiskoja. Teillä kaikilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja ne vaikuttavat jokaisen toimintakykyyn omalla tavallaan. Sanoisin, että olet todella onnekas ja toivoisin sinun itsesi tajuavan, miten harvinaista on lukea akateeminen ala itselle, työpaikka ja suht vakaa elämä tuollaisten kokemusten jälkeen on. Ymmärrän tapasi ajatella, että kerta sinäkin olet pystynyt, miksei siskosikin, mutta ymmärräthän, että he eivät ole yhtäkuin sinä? 

Paljon onnea tulevaisuuteesi!

[/quote]

Minun heikko kohtani on ehkä juuri tuo, että ajattelen kaiken analyyttisesti ja järjellä, en oikein osaa samaistua muiden ihmisten tunteisiin enkä ymmärtää niitä kovin hyvin. Tiedostan tämän ongelman, ja ymmärrän kyllä sen, että sisarukseni ovat erilaisia kuin minä. On vain niin turhauttavaa, kun toinen vain makaa eikä tee mitään! Kahden vanhimman suhteen olen jo luovuttanut, mutta muille toivoisin erilaista elämää. Toisaalta en itsekään tajunnut perheeni tilannetta kuin vasta vähän yli parikymppisenä terapiassa, eli en kai voi vaatia sellaista muiltakaan. Rakastan sisaruksiani yli kaiken kuitenkin, joten on vaikea katsoa, kun heidän elämänhalunsa valuu hukkaan. Terapiassa olen löytänyt oman tapani selvitä, joten sisarusteni tulee kai itse löytää oma tapansa. Pelkään, että he eivät sitä löydä.

Kiitos kauniista sanoistasi! Pidän itseäni onnekkaana (vaikka suurin osa "onnestani" johtuukin ehkä jääräpäisyydestäni ja näyttämisen halustani), mutta on vaikea hyväksyä, että sisaruksilleni ei samaa onnea olisi suotu.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 14:21"]

Oli hirveän surullista katsoa, kun tuon perheen äiti meni käymään terveydenhoitajalla. Terveydenhoitaja yritti hienovaraisesti vihjaista, että täytyisi pitää huolta terveydestä, vähentää voita ja liikkua. Äiti sanoi, ettei ruoka maistu ilman voita.Tällaisille ihmisille voi olla vaikea antaa vinkkejä elämään. Pitäisi sanoa suoraan, että nyt stoppi tuolle voin holvaamiselle ja röökinpoltolle. Joskus pitää laittaa kova kovaa vasten, jotta tuloksia tulee.

[/quote]

Tällaiset aikuiset on vähän niin kuin teinejä. Heille täytyy "ojentaa" ja laittaa tiukat rahat, jotta jotain tapahtuu.

Heille täytyy "ojentaa" ja laittaa tiukat rahat, jotta jotain tapahtuu.*

Heitä täytyy "ojentaa" ja laittaa tiukat rajat, jotta jotain tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

[/quote]

Oikeasti, rauhoitu!

En ole kateellinen siitä että joku saa paljon tukia, tulen ihan hyvin toimeen noin 2000 euron bruttopalkallanikin. Se ei tainnut olla tässä oleellista, onko joku vammainen vai, vaan se, että perhe saa yli 3000€ nettona kuukaudessa (eli käytännössä sama kuin ilman tukia palkka olisi 5000€ brutto), heillä on pelit ja vehkeet ja äiti kokee silti että he ovat köyhiä Jutussa oli myös jonkin verran mainittu noista kuukausittaisista menoista, joten luepa se juttu ensin ennen kuin kommentoit tähän liittyen enää mitään. Itse en ainakaan jaksa enää sinulle vastata. Lähinnä halusin tuolla esimerkillä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteiskunnan tuet ovat hyvä ja hieno asia, jossain vaiheessa ne voivat passivoida ja aiheuttaa negatiivisen kierteen. Oma-aloitteisuus häviää ja ymmärrys siitä, millaisilla rahasummilla pitäisi pärjätä, hämärtyy, koska kaikki tulee ikäänkuin "vastikkeetta". Sitten kuvitellaan että ollaan vähäosaisia ja köyhiä, vaikka käytössä on ihan samanlaiset taloudelliset resurssit kuin kaikilla muillakin.

[/quote]

Ihan oikeasti, lopeta ennenkuin nolaat itseäsi yhtään enempää. Et tiedä tuon perheen todellisesta arjesta yhtään mitään, olet lukenut yhden lehtijutun, jonka perusteella kauhistelet, miten liikuntavammaisen lapsen äiti kehtaa sanoa, etteivät rahat meinaa riittää. Eikä sinun myöskään tarvitse rauhoitella minua millään tavalla, olen rauhallinen, vaikka yritänkin saada sinut tajuamaan, miten naurettavaa tuo sinun päivittelysi on.

[/quote]

Yhteiskunta ei ole vastuussa niiden perheen elatuksesta. Minua ei kiinnosta heidän elämänsä pätkääkään. He ovat itse vastuussa omasta elannostaan.

On sairasta vaatia että muiden pitäisi maksaa sinulle tai jollekkin toiselle jotain tukia.

[/quote]

Tuo on jo niin huonoa trollaamista, että kannattaa lopettaa. Yritä ensi kerralla uudestaan hieman maltillisemmalla otteella. Edellinenkin meni ihan reisille.

[/quote]

Ei ole trollaamista vaan totta. Suurin osa yhteiskunnan rahoista menee sosiaalitukiin ja muihin tukiin. Siinä ei ole mitään järkeä. Ei töissäkäyvät käy töissä siksi että joku juoppo tai muuten luuseri ei käy töissä ja siksi kykene itseään elättämään.

Mutta asia muuttuu kun olemme Kreikan tilanteessa. Maa velkaantuu koko ajan vaan nopeammin. Kyllä se lopulta menee siihen että ne tuet lopetetaan koska ei ole rahaa.

Turha ihmetellä miksi ihmiset inhoavat tuollaisia sosiaalipummeja. Moni tekee niskalimassa töitä ja vielä työmatkoihinkin menee useita tunteja päivässä. Kuitenkaan ei ole rahaa juuri mihinkään. Sitten niistäkin rahoista otetaan enemmän ja enemmän niille jotka vaan istuvat himassa ja räkivät kattoon. Toiset hoitavat asiansa ja toiset vetävät yhteiskunnan tuilla viinaa aamusta iltaan.

Vanhukset elävät omissa paskoissaan koska ei ole rahaa. Lapsien koulutuksesta leikataan koko ajan. Mutta sosiaalieläteille kyllä riittää rahaa vaikka ne ei mitään teekkään. Joten ei todellakaan ole provo

[/quote]

Jos todella et ole trolli, niin otan osaa. Tuollaisia tunneköyhiä, reaalielämästä vieraantuneita ihmisiä on Suomessa valitettavasti liikaa (viittaan mm. tuohon sohvalla makuu- kommenttiin). Ja olet oikeassa, jos ja kun valtiontalous tulee romahtamaan (kuten tulee käymään ihan jokaisessa velkaisessa maassa, ennemmin tai myöhemmin johtuen tästä hienosta markkinataludesta), kaltaisiasi ihmisiä syntyy lisää kuin sieniä sateella. Toivottavasti vastavoimat heräävät silloin ja luomme yhdessä jälleen toimivan valtion, joka ei rikastuta vain maailman pankkeja omien veronmaksajiensa kustannuksella. Kannattaisi muuten seuraavalla kerralla tarkastella sitä valtion budjettia hieman tarkemmin, minne rahat menee ja mistä rahaa tulee, voi tulla yllätyksiä ;)!

Ne jotka muistavat edellisen laman, muistavat varmaan, miten työttömyydestä tuli "muotia". Oli jotenkin suorastaan ylentävää julistaa, että nyt olen kuulkaa minäkin laman uhri, isot herrat törttöili ja nyt tuli duunareille kenkää. Sitten tuli työttömien yhdistyksiä, harrastuspiirejä ja ruokailuja. Ei ollut enää häpeä julistaa olevansa työtön, päin vastoin.

Samalla moni sai työttömyydestä ja lamasta syypään kaikkiin vastoinkäymisiinsä. Lama lama sitä tätä tota. Sosiaaliturva oli parempi kuin nykyään ja työttömillä oli hyvät ansiosidonnaiset ja semmoinen kollektiivinen kansan tuki, että te olette ne syyttömät pankkisotkujen maksajat. Vapaaehtois-sektori tarjosi tukea.

Tässä yhteydessä nämä suuret ikäluokat, maalla kovissa sodan jälkeisissä oloissa kasvaneet, ne jotka olivat oppineet ettei raha kasva puussa - nämä samat ihmiset sitten huomasivat, että ei tarvitsekaan tehdä enää mitään, mutta rahaa tulee. Yhtä hyvin kuin palkkaa. Lapsuuden köyhyyden ja puurtamisen jälkeen se tuntui ylellisyydeltä ja työn arvostus laski. Rahat riittivät ansiosidonnaisella hyvin. Alkoi tuilla keinottelu: kartettiin työtä, otettiin sit siinä vaiheessa kun ansiosidonnainen loppui, sit järkättiin itsensä takaisin työttömäksi. Työttömyys kun ei ollut enää nolo asia. Suurilla ikäluokilla alkoi vanhemmasta päästä siintää jo eläkeputket ja eläkepaketit ja näihin sitten työssä olevat tarttuivat ja vapaamatkustajien määrä lisääntyi.

Tämän porukan lapset ovat nyt sitten sitä syrjäytynyttä. Kotoa on saatu malli, että ok ihan okei elää tuilla. Että siinä ei ole hävettävää. Että kelpotellaan parhaan taitonsa mukaan ja yhteiskunnalla on velvollisuus maksaa. Ja se, että se on ihan okei. Siksi kehdataan tulla telkkariin asti esittelemään sotkuista kotia ja rasvaista tukkaa ja huonoja ruokailutottumuksia. Koska se on ihan okei.

Minusta tuosta puuttui kokonaan ajatus tulevaisuudesta, elettiin vain hetkessä. Esim. kun mies pääsi vuodeksi töihin ja rahaa tuli jonkin verran, ei enää ollut tarvetta leipäjonossa käyntiin, vaikka perhe käsittääkseni edelleen oli pienituloinen. Ehkä turvautumalla hetkeksi vielä leipäjonoihin pari kertaa kuussa, voisi palkasta laittaa jotain säästöönkin eikä tarvitsisi mennä heti sossuun, jos tulee yllättäviä menoja. Samalla oppisi vähän elämän- ja rahanhallintaa. 

Vanhemmilla oli koko päivä aikaa tehdä kotitöitä, mutta koti oli sekainen. Pienen lapsen kanssa koti tietenkin saa ollakin sekainen, mutta tarkoitan kirjahyllyä ja keittiötä...

Terveellinen ruoka ei ole kallista, esim. kaurahiutaleet, marjat ja juurekset voisi olla aamupalan ja pääruoan perusta. Jauheliha, silakat jne. on halpaa ja kokilla luulisi olevan kyky tehdä ruokaa. Ruoanlaittoa voi myös opetella etenkin jos on kaiket päivät kotona. Terveellistä ruokaa voisi tehdä pakkaseen ja vaikka käydä joskus marjassa/sienessä lapsen kanssa.Pakkaseen voisi myös laittaa halvalla ostettuja ruokia ja sillä tavalla säästää rahaa.

Äiti olisi voinut käydä melkein joka päivä jumpassa tai uimassa, kun lapselle olisi ollut vahti pariksi tunniksi. Joka päivä voisi myös ulkoilla kun sitä aikaa on. Kirjastossa käyminen on ilmaista. Samalla se yleinen jaksaminenkin voisi olla vähän parempaa eikä arkiasioista suoriutuminen olisi muuta kuin normaalia elämää.

Minusta nämä kirjoittamani asiat ovat sellaisia mitä neuvolan "tädin" olisi pitänyt kertoa, jos perhe itse on avuton tai haluton parantamaan elämänlaatua tai tekemään pieniä muutoksia arkeen. Samalla olisi äidin painokin laskenut, mutta täti vain hymistelee ja lässyttää kuin vajaaälyiselle.

Ruokavaliolla ja virikkeillä on kuitenkin vaikutukset myös kehittyvään lapseen ja luulisi neuvolalla olevan joku vastuu tästä, kun vanhemmat eivät itse selkeästikään hoksaa kaikkea. Syynä tähän varmasti omat kotiolot, mutta halutaanko sama elämäntapa siirtää taas eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 15:00"]Ne jotka muistavat edellisen laman, muistavat varmaan, miten työttömyydestä tuli "muotia". Oli jotenkin suorastaan ylentävää julistaa, että nyt olen kuulkaa minäkin laman uhri, isot herrat törttöili ja nyt tuli duunareille kenkää. Sitten tuli työttömien yhdistyksiä, harrastuspiirejä ja ruokailuja. Ei ollut enää häpeä julistaa olevansa työtön, päin vastoin.

Samalla moni sai työttömyydestä ja lamasta syypään kaikkiin vastoinkäymisiinsä. Lama lama sitä tätä tota. Sosiaaliturva oli parempi kuin nykyään ja työttömillä oli hyvät ansiosidonnaiset ja semmoinen kollektiivinen kansan tuki, että te olette ne syyttömät pankkisotkujen maksajat. Vapaaehtois-sektori tarjosi tukea.

Tässä yhteydessä nämä suuret ikäluokat, maalla kovissa sodan jälkeisissä oloissa kasvaneet, ne jotka olivat oppineet ettei raha kasva puussa - nämä samat ihmiset sitten huomasivat, että ei tarvitsekaan tehdä enää mitään, mutta rahaa tulee. Yhtä hyvin kuin palkkaa. Lapsuuden köyhyyden ja puurtamisen jälkeen se tuntui ylellisyydeltä ja työn arvostus laski. Rahat riittivät ansiosidonnaisella hyvin. Alkoi tuilla keinottelu: kartettiin työtä, otettiin sit siinä vaiheessa kun ansiosidonnainen loppui, sit järkättiin itsensä takaisin työttömäksi. Työttömyys kun ei ollut enää nolo asia. Suurilla ikäluokilla alkoi vanhemmasta päästä siintää jo eläkeputket ja eläkepaketit ja näihin sitten työssä olevat tarttuivat ja vapaamatkustajien määrä lisääntyi.

Tämän porukan lapset ovat nyt sitten sitä syrjäytynyttä. Kotoa on saatu malli, että ok ihan okei elää tuilla. Että siinä ei ole hävettävää. Että kelpotellaan parhaan taitonsa mukaan ja yhteiskunnalla on velvollisuus maksaa. Ja se, että se on ihan okei. Siksi kehdataan tulla telkkariin asti esittelemään sotkuista kotia ja rasvaista tukkaa ja huonoja ruokailutottumuksia. Koska se on ihan okei.

[/quote]

Hemmetin hyvä analyysi. Sen verran lisään, että tuo koskee enemmän sitä keskiluokkaa. Ekan laman aikaan tuli myös niitä syrjäytyneitä, joilla ei raha riittänyt, velat kasautui, sairauksia tuli ja kun terveydenhuollosta säästettiin niin sairaus-köyhyys-osattomuus oli sit se pysyvä olotila johon lapsetkin kasvoi.

Harvinaisen totta tuo mitä tuo muutama viesti sitten kirjoitettu, että työttömyys ja sosiaalituilla eläminen on ihan okei. Mun nuoruudessa niitä muutamaa työtöntä katottiin kieroon ja kaikki pyrkivät aina olemaan töissä, toki oli töitä tarjollakim.

Ja lähes kaikki ns. "vähäosaiset", esim. köyhät lapsiperheet, teki kaikkensa elämänsä parantamiseksi. Säästettiin hullun lailla, ostettiin asunto heti kun kyettiin jaaksettiin velkaa, lapset puettiin aina mahd. siististi ja siihen aikaan eivät kirpparit olleet muotia päin vastoin. Haluttiin pärjätä, hankkia parempi elämä, parempi työ, parempi asunto, lapsille koulutus... Tämä kaikki on nyt ihan toisin.

Ja samaten pienellä eläkkeellä kituuttavat, koti aina siisti. Ja heillä muuten on edelleen niin. Menkäähän käymään melkein kenen tahansa kansaneläkkeen perusosalla kituuttavan kotona. Siistiä on, ja vierasta varten kaivetaan se parempi kahvikalusto.

Kun näitten uusavuttomien syrjäytyneitten kotiin menee kahvittelemaan, niin kahvia kaadetaan paskaisesta pannusta mukiin, jossa tod.näk. ollut edellisillan bileitten tupakantumppeja ja huuhtaistu kraanan alla.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 23:00"]

Vuosia sitten ex jätti mut ja jäin ns velkavankeuteen. Töistä otin mukaani paperikasoja, jotka piti tuhota. Mä viikonloppuisin kastoin ne veteen, tein palloja, annoin kuivua ja täytin maitotölkkeihin jotka sain työpaikkaruokalasta. Asunnossa sähkölämmitys, otin sen pois ja lämmitin pitkään näillä. Paperi ei kauaa pala, saati sitten lämmitä.

Laihduin lopulta n 20 kg, koska söin vaan puuroa ja vihanneskastiketta ja perunoita.

Ex poltti mulle cd.itä joissa jumpattiin, pompin vieläkin n 10 aamuna kotona kuussa, kustannus sähkön verran.

Nyt on kaikki varastot täynnä puita, pankkitili plussaa mutta vuosi meni rämpiessäennen kuin sain asiat järjestykseen.

Telkkarinin oli vanha putki, jonka sain itse omilta vanhemmiltani. Ex oli ostanut uuden telkkarin ja poika oli itse pyytänyt minulle vanhaa kun putki on kuulemma tosi nolo.

Joten sieltä tuli muutaman vuoden vanha.

Itse katson yksin ollessa putkesta, se menee rikki hetkellä minä tahansa, mutta kun lapset ovat minulla, on putki kaapissa.

Tosiasia on että kun rahat olivat loppu, laihduin . Nyt kun tilanne on parempi, on kiloja tullut takaisin.

Monella on peiliinkatsomisen paikka.

[/quote]

Olit siis kuitenkin töissä? Mistä ne velat tulivat? Olivatko ne sinun vai miksi ne sinulle jäivät?

[/quote]

Ostin oman asunnon nuorena, kun vaihdettiin tähän, mies ehdotti pidetään mun nimissä, koska vanha asunto oli niin iso pesämuna. Joten laina oli myös mun nimissä. Palkka riitti vastikkeeseen, lyhennykseen ja yli jäi vain kymppejä.

Asuntoa en halunnut myydä koska se olisi vaikuttanut lasten tarhoihin jne. Alueella ei ole yhtään 3 + vuokra-asuntoa ja pienemmät asunnot ovat täysin sijoittajilla, ainoa vaihtoehto oli jäädä asumaan kotiin ja tinkiä muista ja lopulta saada lisätuloja.

Asuntolaina on kiinteä, sitä ei voi muuttaa mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 15:20"]

Harvinaisen totta tuo mitä tuo muutama viesti sitten kirjoitettu, että työttömyys ja sosiaalituilla eläminen on ihan okei. Mun nuoruudessa niitä muutamaa työtöntä katottiin kieroon ja kaikki pyrkivät aina olemaan töissä, toki oli töitä tarjollakim.

Ja lähes kaikki ns. "vähäosaiset", esim. köyhät lapsiperheet, teki kaikkensa elämänsä parantamiseksi. Säästettiin hullun lailla, ostettiin asunto heti kun kyettiin jaaksettiin velkaa, lapset puettiin aina mahd. siististi ja siihen aikaan eivät kirpparit olleet muotia päin vastoin. Haluttiin pärjätä, hankkia parempi elämä, parempi työ, parempi asunto, lapsille koulutus... Tämä kaikki on nyt ihan toisin.

Ja samaten pienellä eläkkeellä kituuttavat, koti aina siisti. Ja heillä muuten on edelleen niin. Menkäähän käymään melkein kenen tahansa kansaneläkkeen perusosalla kituuttavan kotona. Siistiä on, ja vierasta varten kaivetaan se parempi kahvikalusto.

Kun näitten uusavuttomien syrjäytyneitten kotiin menee kahvittelemaan, niin kahvia kaadetaan paskaisesta pannusta mukiin, jossa tod.näk. ollut edellisillan bileitten tupakantumppeja ja huuhtaistu kraanan alla.

[/quote]

Näin se menee, kun oman pyllyn kehuminen ja muiden moite ovat ainoat mieleen mahtuvat asiat tiukan asiain pohdinnan päätteeksi. Kiffelit ja kaffelit ovat tietysti käsittämättömän tärkeitä, mutta niistä omista lapsista ei ole jaksettu välittää edes sen vertaa, että heistä olisi saatu kasvatettua apua vastaanottamaan kykeneviä ja elämästään edes joskus nauttineita ihmisiä - yltäkylläisyydestä huolimatta. Niin on kovin siistiä aina kodissa.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:35"]

No mutta eihän leipä tai muutkaan hiilihydraatit ole moskaa! Taisipa ennen tätä nykyistä suomalaisten läskistymistä juurikin leipä ja muut hiilarit olla se pääasiallinen ateria ja vain pieni määrä särvintä siinä mukana vaihtelua tuomassa.

Ihmeellinen ja täysin kestämätön väite, että pääasiassa lihasta koostuva ruokavalio pitäisi ihmisen terveenä ja hoikkana. Tai että liha- ja rasvapitoinen ruoka olisi muka kaiken lisäksi vielä sitä edullisinta ravintoa! Mikään finanssinero ei edes tarvitse olla huomaamaan, miten paljon kalliimmaksi tulee täyttää se lautanen pääasiassa lihalla kuin vaikka että sitä lihaa/kalaa olisikin vain kymmenesosa sillä lautasella ja loput esim. kasviksia ja riisiä. 

Toinen jännä juttu on, että jos ruokaan ei todellisuudessa olisi paljon rahaa käytettäväksi, niin miksi ihmeessä syödään niin jättimäisiä annoskokoja ja koko ajan pitkin päivää? Eihän päivät pitkät sohvannurkassa istuvalla naisella voi mitenkään olla samanlainen nälkä kuin vaikka 8 h ulkotöissä rehkivällä. Jos syöminen on harrastus ja ajanviete, on rahanpuutteesta valittaminen aika omituista.

Näitä ihan perusravintoasioita on iät ajat ja koko oppivelvollisuuden ajan paukutettu suomalaisille koululaisille, joten tietämättömyyteen vetoaminen ei kuulosta uskottavalta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:21"]

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta silmiin osui ainakin alussa tuo kauhistelu, että kun vähäosaiset ovat niin läskejä jne. Se halvin ruoka, mitä köyhät hakevat ruokajonoista on juuri jotain leipää, hiilihydraattipitoista moskaa. Ei ole varaa ostaa kalliita lihoja ja kaloja tai kykyä ostaa oikeita  terveellisiä ja huokeita elintarvikkeita kuten  juureksia. Ja sanotaan vielä, että kaikenlainen elämänhallinta on paljon vaikeampaa silloin, kun rahaa on todella vähän. Monet hyvätuloisetkin elävät täysin kertakäyttökulttuurissa eivätkä omaa alkeellisintakaan kykyä valmistaa itse ruokiaan, mutta heillä siihen on näköjään varaa. 

[/quote]

[/quote]

Opettele ensin lukemaan. Jälkimmäisessä sitaatissa kirjoitin nimenomaan, ettei liha tai kala ole edullisinta ravintoa. Sitten et tosiaan voi väittää, että ruokajonoissa tarjolla olevat purkittettu liha, ranskanleipä, makaroonipussit ym. olisivat terveellisen ruokavalion perusta. Siten onkin ymmärrettävää, että vähäosaiset ihmiset saattavat olla keskimäärin lihavempia kuin parempituloiset, joilla on varaa hankkia monipuolista ja terveellistä, ei-prosessoitua ruokaa: hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa.  Ja edelleen ihmisyyteen liittyy tunne-elämä. Monella vähäosaisella elämä on rankkaa monessakin mielessä. Ruoka voi olla ainoa pieni ilo, ja sen vuoksi tulee syötyä liikaa. Siksi on mahdollista, että syrjäytynyt naishenkilö istuu päivät sohvannurkassa ja lohduttautuu syömällä täysin tietoisena siitä, että hänen elämäntapansa on kestämätön.

Pointti on se, että ihmisen toimintaa ei ohjaa "puhdas" järki, niin vaikea kun sinun onkin sitä ymmärtää, mikä taas johtuu  vain omasta rajoittuneisuudestasi.

Kyllä ihminen voi löytää sisältään voimaa muuttaa elämänsä ja olla jatkamatta köyhyyden kierrettä, ei tarvitse olla valmiiksi mitään keskiluokkaa.

Itse synnyin Helsingin Jakomäkeen (perus... heh) roskaporukkaperheeseen. Vanhemmat täysin roskaporukkaa. Minua ei koskaan tuettu opiskelemaan, vaan kaikenlaista opiskelua suorastaan halveksuttiin perheessäni. Olin myös perheväkivallan uhri ja jouduin huostaanotetuksi. Siinä kaiken tuskan ja kaaoksen keskellä en tietenkään minä, pieni tyttö, ollut koulunkäyntikykyinen, vaan jäi peruskoulu kesken.

Ankeiden perheolojen vuoksi sairastin kroonista masennusta ja itsemurha-ajatukset seurasivat mukanani vuosia. Perhe opetti: sossuun vaan hakemusta hakemusten perään. 18-vuotiaana sossun tukemaan asuntoon asumaan.

Kesti vuosia kerätä voimia, mutt vihdoin sain käteeni peruskoulun päästötodistuksen 25-vuotiaana! Siitä sitten suoraan lukioon ja sitten ammattia opiskelemaan. Olen siis ainoa kouluttautunut koko perheessä, sisaruksekseni ovat masennuksesta ja alkoholismista kärsiviä junttiluusereita, jotka tulevat kuolemaa varmasti suht nuorina. Heidät on kasvattanut sama väkivaltainen k*usipää kuin minutkin, sillä erotuksella, ett itse uskalsin kerätä voimat sisältäni ja rimpuilla vääjäämättömästä kohtalostani pois.

Tuskan ja hien takana se oli, mutta kannatti. Nyt olen ns. tavallinen kunnon kansalainen, on vakiduuni, en saa enkä tarvitse tippaakaan tukia. Surullista, että perheeni ei vieläkään hyväksy asiaa. Vieläkin minua yritetään aivopestä sossupummielämään aina kun olen tekemisissä heidän kanssaa ja varsinkin jos kehtaan valittaa rahan vähyyttä, saan äidiltäni heti ehdotuksen "Nyt sun on ehdottomasti laitettava sossuun hakemus!", vaikka tietää varsin hyvin, etten tulojeni vuoksi saisi sossusta lanttiakaan. On järkyttävää, että oma perhe jopa halveksuu ja kadehtii, että yksi on päässyt rinmpuilemaan sossuelättihelvetistä ja luuseriporukasta ulos. Mietin välien katkaisemista lopullisesti... en halua olla enää heidän vaikutuksensa alla, vaikka olenkin jo vahvuuteni osoittanut.

Huomaan omasta perheestäni sen sossupummiluuseriasenteen: kaikki on aina muiden syytä, omilla valinnoilla ei mitään väliä, muiden pitää aina auttaa ja tukea, itse ei tarvitse tehdä mitään. Olosuhteita ja ulkopuolisia tekijöitä syytetään vain ja ainoastaan omasta tilanteessa, vaikka itsekin voisi joskus tehdä jotain, vaikka olosuhteet olisivatkin vaikeat, ne harvoin ovat mahdottomat. Itse olen siitä todisteena.

Itse vihaan sossupummiporukaa siksi, että tunnen tuon porukan ja heidän aivoituksensa, asenteensa ja elämäntapansa niin hyvin, en siksi, että olisin joku keskiluokkainen joka on kateellinen toisten tuista. Että silleen.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:01"]

Ihmisissä on eroja, ja minusta yhteiskunnan pitää tukea ihmisiä vain tiettyyn rajaan saakka. Sattumalta olen lähipiirissä seurannut kahta tapausta jotka elävät köyhyydessä, ja eroa on kuin yöllä ja päivällä!

Tapaus A:

Hankki (tarkoituksella) lapsen heti huonosti suoritetun amatsun jälkeen, koulusta suoraan mammalomalle, ei päivääkään tehnyt töitä. Sitten kun parin vuoden päästä vielä toinen lapsi, lasten isä on täysin kelvoton juoppo lusmu, josta erosi. Kahden lapsen yh:na alkoi työkkäri painostaa töihin (lasten kasvaessa), no teki sitten kolmannen lapsen jotta sai jäädä kotiin. Nuorimmaisen isän kanssa asuu muka erillään, jotta saa asumis- sun muut tuet, koska nykyinen mies on töissä. Hyödyntää sumeilematta kaiken mahdollisen avun niin yhteiskunnantukien kuin sukulaisten ja tuttavienkin antaman, ostelee esimerkiksi itselleen jotain vaatetta tai muuta kun se biletoppi on "pakko saada", sitten itkee sukulaisilta rahaa jotta lapsi saa haalarin talveksi ja vastaavaa.

Tapaus B:

Opiskeli ammatin, ei saanut alan töitä (työtilanne muuttui), teki muita hommia, lähinnä "hanttitöitä". Seurusteli pitkään miehen kanssa ennen kun sitten teki tämän kanssa lapsen n.25-vuotiaana, sen jälkeen kun sai uuden opiskelupaikan. Opiskeli ja hoiti vauvaa samaan aikaan, saivat toisen lapsen kun valmistui, mies jäi työttömäksi ja lapsen kanssa kotiin, tuttu meni töihin, palkkaus on alalla aika kehno, elävät kädestä suuhun koko ajan, ilmeisesti juuri tippuvat kaikkien asumis- sun muiden tukien ulkopuolelle.

Kumpaa noista tekisi mieli tukea, ja kummalle pitää PITKÄ saarna siitä että kannattaa miettiä mitä tekee ja ottaa VASTUUTA elämästä!

[/quote]

Tapaus A:ta 1,5 enemmän pitäisi tukea, jollei enemmänkin. Suomessa on ja tulee olemaan vielä vaikeampi demografinen ongelma. On hienoa, että tehdään lapsia Suomeen. Ja nuorena tehdyt lapset ovat terveempiä.

On järkyttävää, että tässäkin ketjussa halutaan rajoittaa lapsilukua, kun demografinen lapsettomuuspommi tikittää!

[/quote]

Maahanmuutto pelastaa Suomen :) Tämä ei ollut ironiaa. Maahanmuuttoa todella tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:35"]

No mutta eihän leipä tai muutkaan hiilihydraatit ole moskaa! Taisipa ennen tätä nykyistä suomalaisten läskistymistä juurikin leipä ja muut hiilarit olla se pääasiallinen ateria ja vain pieni määrä särvintä siinä mukana vaihtelua tuomassa.

Ihmeellinen ja täysin kestämätön väite, että pääasiassa lihasta koostuva ruokavalio pitäisi ihmisen terveenä ja hoikkana. Tai että liha- ja rasvapitoinen ruoka olisi muka kaiken lisäksi vielä sitä edullisinta ravintoa! Mikään finanssinero ei edes tarvitse olla huomaamaan, miten paljon kalliimmaksi tulee täyttää se lautanen pääasiassa lihalla kuin vaikka että sitä lihaa/kalaa olisikin vain kymmenesosa sillä lautasella ja loput esim. kasviksia ja riisiä. 

Toinen jännä juttu on, että jos ruokaan ei todellisuudessa olisi paljon rahaa käytettäväksi, niin miksi ihmeessä syödään niin jättimäisiä annoskokoja ja koko ajan pitkin päivää? Eihän päivät pitkät sohvannurkassa istuvalla naisella voi mitenkään olla samanlainen nälkä kuin vaikka 8 h ulkotöissä rehkivällä. Jos syöminen on harrastus ja ajanviete, on rahanpuutteesta valittaminen aika omituista.

Näitä ihan perusravintoasioita on iät ajat ja koko oppivelvollisuuden ajan paukutettu suomalaisille koululaisille, joten tietämättömyyteen vetoaminen ei kuulosta uskottavalta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:21"]

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta silmiin osui ainakin alussa tuo kauhistelu, että kun vähäosaiset ovat niin läskejä jne. Se halvin ruoka, mitä köyhät hakevat ruokajonoista on juuri jotain leipää, hiilihydraattipitoista moskaa. Ei ole varaa ostaa kalliita lihoja ja kaloja tai kykyä ostaa oikeita  terveellisiä ja huokeita elintarvikkeita kuten  juureksia. Ja sanotaan vielä, että kaikenlainen elämänhallinta on paljon vaikeampaa silloin, kun rahaa on todella vähän. Monet hyvätuloisetkin elävät täysin kertakäyttökulttuurissa eivätkä omaa alkeellisintakaan kykyä valmistaa itse ruokiaan, mutta heillä siihen on näköjään varaa. 

[/quote]

[/quote]

Opettele ensin lukemaan. Jälkimmäisessä sitaatissa kirjoitin nimenomaan, ettei liha tai kala ole edullisinta ravintoa. Sitten et tosiaan voi väittää, että ruokajonoissa tarjolla olevat purkittettu liha, ranskanleipä, makaroonipussit ym. olisivat terveellisen ruokavalion perusta. Siten onkin ymmärrettävää, että vähäosaiset ihmiset saattavat olla keskimäärin lihavempia kuin parempituloiset, joilla on varaa hankkia monipuolista ja terveellistä, ei-prosessoitua ruokaa: hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa.  Ja edelleen ihmisyyteen liittyy tunne-elämä. Monella vähäosaisella elämä on rankkaa monessakin mielessä. Ruoka voi olla ainoa pieni ilo, ja sen vuoksi tulee syötyä liikaa. Siksi on mahdollista, että syrjäytynyt naishenkilö istuu päivät sohvannurkassa ja lohduttautuu syömällä täysin tietoisena siitä, että hänen elämäntapansa on kestämätön.

Pointti on se, että ihmisen toimintaa ei ohjaa "puhdas" järki, niin vaikea kun sinun onkin sitä ymmärtää, mikä taas johtuu  vain omasta rajoittuneisuudestasi.

[/quote]

Terveellista ruokaa saa halvalla : juureksia lähes ympäri vuoden, 1 kg kaurahiutaleita maksaa Lidlissä 1,09 ja esim kaali, halvimmillaan maksaa alle euron kg.

Omenoita syksyihin, joulun aikaan mandariineja jne. Kg perunoita maksaa vähemmän kuin pussi uuniranskalaisia.

Lihaa voi syödä vaikka lenkkimakkaran muodossa. Mutta terveelliseen pyttipannuun voi koko lenkin sijasta laittaa 1/4 ja liput pakkaseen. Pannulla, teflonpintaisella voi paistaa ilman voita ja maustaa itse kasvatetuilla yrteillä, jotka on kuivattu jotta kestää seuraavaan satoon.

Katsoin pienen pätkän ja totesin "dokumentin" vastenmieliseksi sosiaalipornoksi, jonka tarkoitus on nimenomaan tuottaa tämän ketjun tapaisia kommentteja ja tukea parempiosaisten paremmuudentunnetta.

Tottahan on, että juu näkyi ylipainoa ja tavaraa, mutta on turha arvostella, jos ei ole ollut samanlaisessa tilanteessa. Monesti köyhille esim. tyrkytetään roinaa, ja on pakko ottaa vastaan, ettei ole nirso ("mikä on, kun ei köyhillekään kelpaa, pitäisikö kaiken olla uutta"). Monesti myös ko. ihmiset ottavatkin vastaan lahjoitustavaraa, koska tulot ovat niin pienet, että helposti haluaa ottaa varastoon, siltä varalta että joskus vielä tarvitsee muttei ole varaa hankkia.

Ihminen myös helposti syö lohduttomuuden tunteeseen, siihenkään ei arvostelu auta yhtään. Ympäristön asenteet myös tarttuvat ja satuttavat, juuri siis tämän ketjun kaltaiset iskut. On pakko nöyrtyä vielä enemmän, ja hävetä, vaikka nuo ihmiset tarvitsisivat juuri päinvastaisia tunteita ja kokemuksia.

Omasta mielestäni tuollaisten dokumenttien tekeminen vain tukee köyhien ihmisten nöyryyttämistä. Köyhien maahan polkeminen on juuri nyt jotenkin erityisen muodikasta. Tarvitseeko valtapuolue sitä, vai mistä on kysymys?

Köyhän elämän nimittäin ei ole pakko olla ilotonta ja ankeaa, mutta sellainen totuushan ei sovi kokkareiden ideologiaan eikä ajan henkeen, vaikka se olisi ympäristöystävällistäkin.

Ehkä arvojen koventuminen tosiaan näkyy myös "yhteiskunnallisten" dokumenttien muuttumisena sosiaalipornoksi ja kohteiden häpäisyksi. Vastaavaa "neutraalia dokumentaarista" otetta näkyy myös esim. Teiniäidit-sarjassa.

Terveisin humanisti, joka on myös joskus ollut nuori äiti