Jösses näitä "vähäosaisia"

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:35"]

Ottamatta kantaa kyseisen perheen tilanteeseen tai heidän ongelmiinsa niin voidaan ajatella, että syrjäytyneisyyden aiheuttama "työkyvyttömyys" tai "työhaluttomuus" tai "yleinen toimintakyvyttömyys" on melko yleistä Suomenniemellä tänä päivänä. Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole mikään sairaus tai tauti. Ei myöskään lievä heikkolahjaisuus tai lapsuuden vaikeat elinolot. Kyseisillä ongelmilla ei voi päästä eläkkeelle, vaikka jokainen varmasti tajuaa, etteivät tällaisen kohtalon omaavat ihmiset koskaan tule pääsemään kunnolla kiinni työelämään.

Työkkärissäkin näiden ihmisten kanssa lyödään heti kättelyssä hanskat tiskiin- "Mene lääkäriin, jospa tämä tällä hoituisi". Eli oikein toivotaan, että olisi joku tauti, joka oikeuttaisi eläkkeeseen ja katkaisi tuon loputtoman kierteen. Voidaan ajatella, että syrjäytynyt ihminen on myös todennäköisesti fyysisesti todella huonossa kunnossa 40. vuoden ikään tultaessa. Tupakointi, lihominen, liikkumattomuus ja epäterveellinen ruoka tekee tehtävänsä. Ihmiset eivät myöskään aina ole kovin vastaanottavaisia neuvojen suhteen. Yleinen keinottomuus on lisääntyvää. Tietysti sitä pitää myös ymmärtää, jos niitä keinoja ei ole lapsena annettu. "Ruoan on pakko maistua hyvältä, joten pitää käyttää voita", "terveelliseen ruokaan ei ole varaa", "liikuntaa ei voi harrastaa". Minusta vähän tuntuu, että tuollaisia asioita sanova ihminen on jo tavallaan lapsena joutunut luovuttamaan.

Mielestäni tuossa dokumentissa oli se hyvä asia, että perheen isä oli valmis vastaanottamaan hänelle annetun työn. Nykyään on todella vähän sellaisia töitä, joissa moninaisten ongelmien kanssa painivat ihmiset voivat pärjätä.

[/quote]

Lapsuuden vaikeat kotiolot ei ole tauti sinällään, mutta aiheuttaa ihan oikeita sairauksia. Psykoosia, vakavaa masennusta, itsetuhoisuutta ja muuta mukavaa. Samoin syrjäytyminen voi johtua jostain taudista, masennuksesta, psykoosista, skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, fyysisestä sairaudesta tai vammasta, muista mielenterveyshäiriöistä.

Sanoit ihan oikein, moniongelmainen ei kykene siihen 100% työkykyisyyteen, mitä nykyisin vaaditaan työelämässä. Ei sinne vajaakuntoisia oteta, kun täysin terveitä on alalle kuin alalle tulossa pilvin pimein. Monelle varmasti se osittainen työpäivä tekisi hyvää, esimerkiksi 4 tuntia päivässä. Psyyke ja terveys kestäisi tuon työmäärän, nopeuttaisi yhteiskuntaan palautumista, itsetunto kasvaisi ja usko siihen, että pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Kuinka moni työnantaja tähän suostuisi? Ottamaan vajaakuntoisen, moniongelmaisen 4 tunniksi töihin 3-5 päivänä viikossa?

[/quote]

Ongelma ei varmasti ole niinkään se "työkunto" monen kohdalla. Ongelma on se, että pitkäaikaistyöttömän on lähes mahdotonta päästä pitkän työttömyysjakson jälkeen takaisin työelämään. Ei todellakaan löydy niitä työnantajia, jotka ilman negatiivista ennakkoasennetta antaisivat ihmisille mahdollisuuden päästä takaisin työnsyrjään kiinni. Suomessakin voisi olla toinen tilanne, jos tämä asia oivallettaisiin työnantajapuolella yleisesti.

[/quote]

Veikkaisin, että aika monen kohdalla kyse on siitä työkunnostakin, monen kohdalla kyse pitkäaikaistyöttömyydestä ja aukoista työhistoriassa, jolloin työnantaja ei palkkaa. Onhan siitä ollut jonkin verran juttua, miten KELA roikottaa täysin työkyvytöntä ihmistä työttömyyskortistossa, eikä myönnä eläkepapereita, koska työttömyyskorvaukset tulevat halvemmiksi, mitä eläkerahat. Vakuutuslääkärit potilasta näkemättä toteavat ihmisen työkykyiseksi, vaikka tämä on aikaisemmin käynyt hakemassa usealta sekä julkisen, että yksityispuolen lääkäriltä lausunnon siitä, ettei ole työkykyinen. Työkkärissäkin sanovat ihan suoraan, että et ole työkykyinen, näkeehän jokainen sen nyt suoraan.

Katsoin dokumentin vammautuneesta miehestä, joka menetti muistaakseni auto-onnettomuudessa osan toimintakyvystään. En nyt muista, menettikö liikuntakykynsä, vai tuliko jotain pään vaurioita. Olisi halunnut tehdä töitä vielä vammautumisensa jälkeenkin, mutta kukaan ei palkannut, koska ei ollut 100% työkykyinen. Varmasti on yhtä monta tarinaa, mitä työtöntäkin. (pieni)Osa ihmisistä sellaisia, etteivät vain halua tehdä töitä, mutta näistäkin tulee huolehtia. Sivistysvaltiossa ei jätetä tämmöisiäkään ihmisiä kuolemaan nälkäänsä eikä varmana ole huolta siitä, että tällaisen ihmisen elämä olisi jotenkin mukavaa ja kivaa. En ole koskaan elämässäni kadehtinyt yhtään työtöntä tuensaajaa, tai syrjäytynyttä moniongelmaista. Jokainen aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa, ettei sellainen elämä ole kivaa elämää.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:02"]

Mitä höpö höpö? Tuon saa kun tienaa 8 - 10 000 kuussa, on pitkä työhistoria ja kaksi lasta. Taidat olla elämästä vieraantunut... 

[/quote]

Ei vaan tarinasi on höpö höpö. Tai sitten olet idiootti, kun yleisesti lesoat sillä, miten tuosta noin vain jäit työttömäksi, kun työelämässä ei tienannut tarpeeksi ja tienaat päivässä nyt 150 euroa yhteiskunnan tuilla. Ajattelit kouluttautua lisää ja mennä vain työelämään. Anteeksi, mutta en ihan usko. Trolli sinä olet.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:35"]

Ottamatta kantaa kyseisen perheen tilanteeseen tai heidän ongelmiinsa niin voidaan ajatella, että syrjäytyneisyyden aiheuttama "työkyvyttömyys" tai "työhaluttomuus" tai "yleinen toimintakyvyttömyys" on melko yleistä Suomenniemellä tänä päivänä. Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole mikään sairaus tai tauti. Ei myöskään lievä heikkolahjaisuus tai lapsuuden vaikeat elinolot. Kyseisillä ongelmilla ei voi päästä eläkkeelle, vaikka jokainen varmasti tajuaa, etteivät tällaisen kohtalon omaavat ihmiset koskaan tule pääsemään kunnolla kiinni työelämään.

Työkkärissäkin näiden ihmisten kanssa lyödään heti kättelyssä hanskat tiskiin- "Mene lääkäriin, jospa tämä tällä hoituisi". Eli oikein toivotaan, että olisi joku tauti, joka oikeuttaisi eläkkeeseen ja katkaisi tuon loputtoman kierteen. Voidaan ajatella, että syrjäytynyt ihminen on myös todennäköisesti fyysisesti todella huonossa kunnossa 40. vuoden ikään tultaessa. Tupakointi, lihominen, liikkumattomuus ja epäterveellinen ruoka tekee tehtävänsä. Ihmiset eivät myöskään aina ole kovin vastaanottavaisia neuvojen suhteen. Yleinen keinottomuus on lisääntyvää. Tietysti sitä pitää myös ymmärtää, jos niitä keinoja ei ole lapsena annettu. "Ruoan on pakko maistua hyvältä, joten pitää käyttää voita", "terveelliseen ruokaan ei ole varaa", "liikuntaa ei voi harrastaa". Minusta vähän tuntuu, että tuollaisia asioita sanova ihminen on jo tavallaan lapsena joutunut luovuttamaan.

Mielestäni tuossa dokumentissa oli se hyvä asia, että perheen isä oli valmis vastaanottamaan hänelle annetun työn. Nykyään on todella vähän sellaisia töitä, joissa moninaisten ongelmien kanssa painivat ihmiset voivat pärjätä.

[/quote]

Lapsuuden vaikeat kotiolot ei ole tauti sinällään, mutta aiheuttaa ihan oikeita sairauksia. Psykoosia, vakavaa masennusta, itsetuhoisuutta ja muuta mukavaa. Samoin syrjäytyminen voi johtua jostain taudista, masennuksesta, psykoosista, skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, fyysisestä sairaudesta tai vammasta, muista mielenterveyshäiriöistä.

Sanoit ihan oikein, moniongelmainen ei kykene siihen 100% työkykyisyyteen, mitä nykyisin vaaditaan työelämässä. Ei sinne vajaakuntoisia oteta, kun täysin terveitä on alalle kuin alalle tulossa pilvin pimein. Monelle varmasti se osittainen työpäivä tekisi hyvää, esimerkiksi 4 tuntia päivässä. Psyyke ja terveys kestäisi tuon työmäärän, nopeuttaisi yhteiskuntaan palautumista, itsetunto kasvaisi ja usko siihen, että pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Kuinka moni työnantaja tähän suostuisi? Ottamaan vajaakuntoisen, moniongelmaisen 4 tunniksi töihin 3-5 päivänä viikossa?

[/quote]

Ongelma ei varmasti ole niinkään se "työkunto" monen kohdalla. Ongelma on se, että pitkäaikaistyöttömän on lähes mahdotonta päästä pitkän työttömyysjakson jälkeen takaisin työelämään. Ei todellakaan löydy niitä työnantajia, jotka ilman negatiivista ennakkoasennetta antaisivat ihmisille mahdollisuuden päästä takaisin työnsyrjään kiinni. Suomessakin voisi olla toinen tilanne, jos tämä asia oivallettaisiin työnantajapuolella yleisesti.

[/quote]

Veikkaisin, että aika monen kohdalla kyse on siitä työkunnostakin, monen kohdalla kyse pitkäaikaistyöttömyydestä ja aukoista työhistoriassa, jolloin työnantaja ei palkkaa. Onhan siitä ollut jonkin verran juttua, miten KELA roikottaa täysin työkyvytöntä ihmistä työttömyyskortistossa, eikä myönnä eläkepapereita, koska työttömyyskorvaukset tulevat halvemmiksi, mitä eläkerahat. Vakuutuslääkärit potilasta näkemättä toteavat ihmisen työkykyiseksi, vaikka tämä on aikaisemmin käynyt hakemassa usealta sekä julkisen, että yksityispuolen lääkäriltä lausunnon siitä, ettei ole työkykyinen. Työkkärissäkin sanovat ihan suoraan, että et ole työkykyinen, näkeehän jokainen sen nyt suoraan.

Katsoin dokumentin vammautuneesta miehestä, joka menetti muistaakseni auto-onnettomuudessa osan toimintakyvystään. En nyt muista, menettikö liikuntakykynsä, vai tuliko jotain pään vaurioita. Olisi halunnut tehdä töitä vielä vammautumisensa jälkeenkin, mutta kukaan ei palkannut, koska ei ollut 100% työkykyinen. Varmasti on yhtä monta tarinaa, mitä työtöntäkin. (pieni)Osa ihmisistä sellaisia, etteivät vain halua tehdä töitä, mutta näistäkin tulee huolehtia. Sivistysvaltiossa ei jätetä tämmöisiäkään ihmisiä kuolemaan nälkäänsä eikä varmana ole huolta siitä, että tällaisen ihmisen elämä olisi jotenkin mukavaa ja kivaa. En ole koskaan elämässäni kadehtinyt yhtään työtöntä tuensaajaa, tai syrjäytynyttä moniongelmaista. Jokainen aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa, ettei sellainen elämä ole kivaa elämää.

[/quote]

Varmasti on niin monta tarinaa kuin on työtöntäkin. Voi olla monien sattumien summa, miksi sitä "aukollisuutta" on työhistoriassa - kuitenkin en näe hyvänä sitäkään, että automaatiolla ihmisiä työnnetään eläkkeellekin vain siksi, ettei työnantajapuoli näe heissä mitään potentiaalia. Työntekijöiltä on vaadittu joustamista äärirajoihin asti, nyt olisi aika työnantajien joustaa ja nähdä vastuunsa tässä tilanteessa. Täysin hedelmätöntä on se keskustelu tai yksinpuhelu, jossa työttömiä syyllistetään omasta tilastaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

Minä olen itse ns. vähäosainen, muutama huomio siihen liittyen.

1. Kaikki sairaat eivät pääse eläkkeelle vaikka olisivat koko elämänsä työkyvyttömiä. Minulla on 15 vuotta kestänyt masennus, ahdistuneisuushäiriöllä ja paniikkihäiriöllä kruunattuna. Lisäksi myös persoonallisuushäiriö, joka mm. vaikeuttaa luottamista yhtään mihinkään ja stressaantuneena sen alta kuoriutuu dissosiaatiohäiriö kaupan päälle (eli muisti menee, en ymmärrä mitä olen tekemässä, kuka olen jne.). Olen kyllä YRITTÄNYT pärjätä näiden kanssa, ollut mm. opiskelemassa ja työharjoittelussa, mutta aina olen joutunut keskeyttämään koska voimani eivät riitä siihen kaikkeen. Tämän seurauksena inhoan itseäni aina vaan enemmän, ja sitten ollaankin joko sairaslomalla, syömishäiriöinen tai itsemurhaa yrittämässä. Viimeisin yritys nyt joulukuussa.

Ja ei, minä en pääse eläkkeelle. Siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. En saa myöskään psykoterapiaa, koska olen jotenkin pysynyt mieheni avulla yhteiskuntakelpoisena enkä esim. asu mielisairaiden asuntolassa tai suljetulla osastolla. Koska en käy töissä, minulla ei ole varaa kustantaa terapiaa itse; Kela katsoo että minulla ei ole mahdollisuuksia kuntoutua veronmaksajaksi vaikka se terapian kustantaisi; joten jään ilman. Että näin nyky-Suomessa, naiset ja herrat..! Sairauksieni lisäksi minulla on ollut valtavan traaginen lapsuus ja nytkin aikuisena huono onni myöten vähän kaikessa, usein päivät kuluvat ahdistuessa milloin mistäkin tai rauhoittavia popsien jotta saisin edes nukuttua (en väärinkäytä niitä).

Toinen juttu on taustani. Olen kasvanut varakkaissa perheissä (monikko siksi, että vanhempieni minulle tekemien asioiden vuoksi minut huostaanotettiin lopulta), materiasta tai koulutuksestakaan ei ole ollut puute. Silti minusta kasvoi tämmöinen "kasa paskaa", vähäosainen ja ikuisesti sairas. Ei voi siis aina vetää johtopäätöksiä suoraan taustasta, taustani perusteella minusta olisi pitänyt tulla menestyjä elämäni kaikilla osa-alueilla (jossei oteta huomioon kokemiani kauheuksia + niiden vaikutusta psyykkeeseeni).

Ps. Minä en ole edes sairaslomalla. Koska vointini on jatkuvasti yhtä huono, mitään akuuttina huonontumista ei tapahdu, ja hoitotaho katsoo että voin jatkaa avohoidossa Kelan maksaman työttömyysetuuden turvin. Työkkärissä kohdallani lukee "ei osoituksia", koska vaikka en kuulu sinne asiakkaaksi, heillä on tuhansia vastaavia ihmisiä listoillaan. Onko tämä ihan oikein..?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:35"]

Ottamatta kantaa kyseisen perheen tilanteeseen tai heidän ongelmiinsa niin voidaan ajatella, että syrjäytyneisyyden aiheuttama "työkyvyttömyys" tai "työhaluttomuus" tai "yleinen toimintakyvyttömyys" on melko yleistä Suomenniemellä tänä päivänä. Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole mikään sairaus tai tauti. Ei myöskään lievä heikkolahjaisuus tai lapsuuden vaikeat elinolot. Kyseisillä ongelmilla ei voi päästä eläkkeelle, vaikka jokainen varmasti tajuaa, etteivät tällaisen kohtalon omaavat ihmiset koskaan tule pääsemään kunnolla kiinni työelämään.

Työkkärissäkin näiden ihmisten kanssa lyödään heti kättelyssä hanskat tiskiin- "Mene lääkäriin, jospa tämä tällä hoituisi". Eli oikein toivotaan, että olisi joku tauti, joka oikeuttaisi eläkkeeseen ja katkaisi tuon loputtoman kierteen. Voidaan ajatella, että syrjäytynyt ihminen on myös todennäköisesti fyysisesti todella huonossa kunnossa 40. vuoden ikään tultaessa. Tupakointi, lihominen, liikkumattomuus ja epäterveellinen ruoka tekee tehtävänsä. Ihmiset eivät myöskään aina ole kovin vastaanottavaisia neuvojen suhteen. Yleinen keinottomuus on lisääntyvää. Tietysti sitä pitää myös ymmärtää, jos niitä keinoja ei ole lapsena annettu. "Ruoan on pakko maistua hyvältä, joten pitää käyttää voita", "terveelliseen ruokaan ei ole varaa", "liikuntaa ei voi harrastaa". Minusta vähän tuntuu, että tuollaisia asioita sanova ihminen on jo tavallaan lapsena joutunut luovuttamaan.

Mielestäni tuossa dokumentissa oli se hyvä asia, että perheen isä oli valmis vastaanottamaan hänelle annetun työn. Nykyään on todella vähän sellaisia töitä, joissa moninaisten ongelmien kanssa painivat ihmiset voivat pärjätä.

[/quote]

Lapsuuden vaikeat kotiolot ei ole tauti sinällään, mutta aiheuttaa ihan oikeita sairauksia. Psykoosia, vakavaa masennusta, itsetuhoisuutta ja muuta mukavaa. Samoin syrjäytyminen voi johtua jostain taudista, masennuksesta, psykoosista, skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, fyysisestä sairaudesta tai vammasta, muista mielenterveyshäiriöistä.

Sanoit ihan oikein, moniongelmainen ei kykene siihen 100% työkykyisyyteen, mitä nykyisin vaaditaan työelämässä. Ei sinne vajaakuntoisia oteta, kun täysin terveitä on alalle kuin alalle tulossa pilvin pimein. Monelle varmasti se osittainen työpäivä tekisi hyvää, esimerkiksi 4 tuntia päivässä. Psyyke ja terveys kestäisi tuon työmäärän, nopeuttaisi yhteiskuntaan palautumista, itsetunto kasvaisi ja usko siihen, että pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Kuinka moni työnantaja tähän suostuisi? Ottamaan vajaakuntoisen, moniongelmaisen 4 tunniksi töihin 3-5 päivänä viikossa?

[/quote]

Ongelma ei varmasti ole niinkään se "työkunto" monen kohdalla. Ongelma on se, että pitkäaikaistyöttömän on lähes mahdotonta päästä pitkän työttömyysjakson jälkeen takaisin työelämään. Ei todellakaan löydy niitä työnantajia, jotka ilman negatiivista ennakkoasennetta antaisivat ihmisille mahdollisuuden päästä takaisin työnsyrjään kiinni. Suomessakin voisi olla toinen tilanne, jos tämä asia oivallettaisiin työnantajapuolella yleisesti.

[/quote]

Veikkaisin, että aika monen kohdalla kyse on siitä työkunnostakin, monen kohdalla kyse pitkäaikaistyöttömyydestä ja aukoista työhistoriassa, jolloin työnantaja ei palkkaa. Onhan siitä ollut jonkin verran juttua, miten KELA roikottaa täysin työkyvytöntä ihmistä työttömyyskortistossa, eikä myönnä eläkepapereita, koska työttömyyskorvaukset tulevat halvemmiksi, mitä eläkerahat. Vakuutuslääkärit potilasta näkemättä toteavat ihmisen työkykyiseksi, vaikka tämä on aikaisemmin käynyt hakemassa usealta sekä julkisen, että yksityispuolen lääkäriltä lausunnon siitä, ettei ole työkykyinen. Työkkärissäkin sanovat ihan suoraan, että et ole työkykyinen, näkeehän jokainen sen nyt suoraan.

Katsoin dokumentin vammautuneesta miehestä, joka menetti muistaakseni auto-onnettomuudessa osan toimintakyvystään. En nyt muista, menettikö liikuntakykynsä, vai tuliko jotain pään vaurioita. Olisi halunnut tehdä töitä vielä vammautumisensa jälkeenkin, mutta kukaan ei palkannut, koska ei ollut 100% työkykyinen. Varmasti on yhtä monta tarinaa, mitä työtöntäkin. (pieni)Osa ihmisistä sellaisia, etteivät vain halua tehdä töitä, mutta näistäkin tulee huolehtia. Sivistysvaltiossa ei jätetä tämmöisiäkään ihmisiä kuolemaan nälkäänsä eikä varmana ole huolta siitä, että tällaisen ihmisen elämä olisi jotenkin mukavaa ja kivaa. En ole koskaan elämässäni kadehtinyt yhtään työtöntä tuensaajaa, tai syrjäytynyttä moniongelmaista. Jokainen aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa, ettei sellainen elämä ole kivaa elämää.

[/quote]

Varmasti on niin monta tarinaa kuin on työtöntäkin. Voi olla monien sattumien summa, miksi sitä "aukollisuutta" on työhistoriassa - kuitenkin en näe hyvänä sitäkään, että automaatiolla ihmisiä työnnetään eläkkeellekin vain siksi, ettei työnantajapuoli näe heissä mitään potentiaalia. Työntekijöiltä on vaadittu joustamista äärirajoihin asti, nyt olisi aika työnantajien joustaa ja nähdä vastuunsa tässä tilanteessa. Täysin hedelmätöntä on se keskustelu tai yksinpuhelu, jossa työttömiä syyllistetään omasta tilastaan.

[/quote]

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Työnantajapuoli voi näinä päivinä vaatia ihan mitä tahansa, koska työttömiä on paljon. Aukoton työhistoria taitaa olla kriteerien etupäässä ja silti työttömiä syyllistetään, vaikka työttömyys ei olisi omaa syytä. Toinen ryhmänsä on nämä vammaistuensaajien kadehtijat, voi jeesus sentään...

Tuntuu, että tuolle naisellekin olisi oikeasti voinut tuon lapsuuden seurauksena kehittyä vakava masennus, psykoositasoinen mielenterveyden häiriö, dissosiaatiohäiriö, vakava persoonallisuushäiriö tjs., joka olisi voinut oikeuttaa eläkkeeseen yhdessä tai jopa yksinään. Päällisin puolin tuo nainen vaikutti tuossa ohjelmassa kuitenkin ihan hyvävointiselta, jaksoi puuhastella kotona ja tukea vakavista ongelmista kärsivää äitiään puhelimessa jne. Eipä voi ihmistä tuntematta sanoa, mitä kaikkea siellä pinnan alla on, mutta jos ajatellaan tällaisia tapauksia yleensä, niin eihän tuollaisesta voisi kukaan lääkäri hyvällä omallatunnolla kirjoittaa minkäänlaista lausuntoa, jolla haettaisiin sairauspäivärahaa, kuntoutusta tai eläke-etuutta.

Näitä ihmisiä sitten vain pompotellaan luukulta toiselle. Eläkkeelle ei voida laittaa, koska köyhyys ja syrjäytyneisyys eivät ole sairauksia. Työttömyyskortistoissa on paljon terveitäkin, joille ei riitä töitä. Nämä ovat niitä, joille maksetaan vuosia työmarkkinatukea, vaikka toivoa työllistymisestä ei käytännössä ole. Aivan sama olisi maksaa jonkinlaista perusrahaa, jonka edellytyksenä ei ole mitään. Meillä on kasvava joukko tapauksia, joille ei vain voida tehdä mitään. Jos ihminen sanoo, että hänen täytyy syödä voita, että ruoka maistuisi hyvältä, niin voidaanko oikeasti olettaa, että hän menisi töihin, jos hän sanookin, ettei voi mennä?

Tässä perheessä ei vaikuttanut olevan näillä nuorilla vanhemmilla päihdeongelmaa, onneksi. Yleensä näissä moniongelmaisissa tapauksissa se on vielä lisäsyynä toimintakyvyn menetykseen.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

Minä olen itse ns. vähäosainen, muutama huomio siihen liittyen.

1. Kaikki sairaat eivät pääse eläkkeelle vaikka olisivat koko elämänsä työkyvyttömiä. Minulla on 15 vuotta kestänyt masennus, ahdistuneisuushäiriöllä ja paniikkihäiriöllä kruunattuna. Lisäksi myös persoonallisuushäiriö, joka mm. vaikeuttaa luottamista yhtään mihinkään ja stressaantuneena sen alta kuoriutuu dissosiaatiohäiriö kaupan päälle (eli muisti menee, en ymmärrä mitä olen tekemässä, kuka olen jne.). Olen kyllä YRITTÄNYT pärjätä näiden kanssa, ollut mm. opiskelemassa ja työharjoittelussa, mutta aina olen joutunut keskeyttämään koska voimani eivät riitä siihen kaikkeen. Tämän seurauksena inhoan itseäni aina vaan enemmän, ja sitten ollaankin joko sairaslomalla, syömishäiriöinen tai itsemurhaa yrittämässä. Viimeisin yritys nyt joulukuussa.

Ja ei, minä en pääse eläkkeelle. Siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. En saa myöskään psykoterapiaa, koska olen jotenkin pysynyt mieheni avulla yhteiskuntakelpoisena enkä esim. asu mielisairaiden asuntolassa tai suljetulla osastolla. Koska en käy töissä, minulla ei ole varaa kustantaa terapiaa itse; Kela katsoo että minulla ei ole mahdollisuuksia kuntoutua veronmaksajaksi vaikka se terapian kustantaisi; joten jään ilman. Että näin nyky-Suomessa, naiset ja herrat..! Sairauksieni lisäksi minulla on ollut valtavan traaginen lapsuus ja nytkin aikuisena huono onni myöten vähän kaikessa, usein päivät kuluvat ahdistuessa milloin mistäkin tai rauhoittavia popsien jotta saisin edes nukuttua (en väärinkäytä niitä).

Toinen juttu on taustani. Olen kasvanut varakkaissa perheissä (monikko siksi, että vanhempieni minulle tekemien asioiden vuoksi minut huostaanotettiin lopulta), materiasta tai koulutuksestakaan ei ole ollut puute. Silti minusta kasvoi tämmöinen "kasa paskaa", vähäosainen ja ikuisesti sairas. Ei voi siis aina vetää johtopäätöksiä suoraan taustasta, taustani perusteella minusta olisi pitänyt tulla menestyjä elämäni kaikilla osa-alueilla (jossei oteta huomioon kokemiani kauheuksia + niiden vaikutusta psyykkeeseeni).

Ps. Minä en ole edes sairaslomalla. Koska vointini on jatkuvasti yhtä huono, mitään akuuttina huonontumista ei tapahdu, ja hoitotaho katsoo että voin jatkaa avohoidossa Kelan maksaman työttömyysetuuden turvin. Työkkärissä kohdallani lukee "ei osoituksia", koska vaikka en kuulu sinne asiakkaaksi, heillä on tuhansia vastaavia ihmisiä listoillaan. Onko tämä ihan oikein..?

[/quote]

Älä välitä, vaikka kohta saat kuulla olevasi pummilainen, joka on vain päätynyt luovuttamaan, koska se on niin paljon helpompaa ja kivaa olla tuilla. Ja sitten tulee tarinoita siitä, miten kummin kaiman serkun lapsi oli kokenut kaiken minkä sinä, menettänyt kaikki raajansa lisäksi ja SILTI on töissä, joten sinunkin pitää nyt vain ottaa itseäsi niskasta kiinni, lopettaa itsesäälissä rypeminen ja mennä töihin.

Ihmisten tunneköyhyys ja empatianpuute ovat ihan todellisia ongelmia Suomessa, paljon suurempia ongelmia kuin työttömyys. Älä vaan kerro, miten huimia summia saat yhteiskunnalta rahaa, voi joku polo olla vielä kateellinen ja katkera.

No mutta eihän leipä tai muutkaan hiilihydraatit ole moskaa! Taisipa ennen tätä nykyistä suomalaisten läskistymistä juurikin leipä ja muut hiilarit olla se pääasiallinen ateria ja vain pieni määrä särvintä siinä mukana vaihtelua tuomassa.

Ihmeellinen ja täysin kestämätön väite, että pääasiassa lihasta koostuva ruokavalio pitäisi ihmisen terveenä ja hoikkana. Tai että liha- ja rasvapitoinen ruoka olisi muka kaiken lisäksi vielä sitä edullisinta ravintoa! Mikään finanssinero ei edes tarvitse olla huomaamaan, miten paljon kalliimmaksi tulee täyttää se lautanen pääasiassa lihalla kuin vaikka että sitä lihaa/kalaa olisikin vain kymmenesosa sillä lautasella ja loput esim. kasviksia ja riisiä. 

Toinen jännä juttu on, että jos ruokaan ei todellisuudessa olisi paljon rahaa käytettäväksi, niin miksi ihmeessä syödään niin jättimäisiä annoskokoja ja koko ajan pitkin päivää? Eihän päivät pitkät sohvannurkassa istuvalla naisella voi mitenkään olla samanlainen nälkä kuin vaikka 8 h ulkotöissä rehkivällä. Jos syöminen on harrastus ja ajanviete, on rahanpuutteesta valittaminen aika omituista.

Näitä ihan perusravintoasioita on iät ajat ja koko oppivelvollisuuden ajan paukutettu suomalaisille koululaisille, joten tietämättömyyteen vetoaminen ei kuulosta uskottavalta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:21"]

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta silmiin osui ainakin alussa tuo kauhistelu, että kun vähäosaiset ovat niin läskejä jne. Se halvin ruoka, mitä köyhät hakevat ruokajonoista on juuri jotain leipää, hiilihydraattipitoista moskaa. Ei ole varaa ostaa kalliita lihoja ja kaloja tai kykyä ostaa oikeita  terveellisiä ja huokeita elintarvikkeita kuten  juureksia. Ja sanotaan vielä, että kaikenlainen elämänhallinta on paljon vaikeampaa silloin, kun rahaa on todella vähän. Monet hyvätuloisetkin elävät täysin kertakäyttökulttuurissa eivätkä omaa alkeellisintakaan kykyä valmistaa itse ruokiaan, mutta heillä siihen on näköjään varaa. 

[/quote]

No minulla on työpaikka sovittuna. Pidän ensin vain sapattia ja opiskelen. Mitä ihmeellistä tässä on???

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

[/quote]

Oikeasti, rauhoitu!

En ole kateellinen siitä että joku saa paljon tukia, tulen ihan hyvin toimeen noin 2000 euron bruttopalkallanikin. Se ei tainnut olla tässä oleellista, onko joku vammainen vai, vaan se, että perhe saa yli 3000€ nettona kuukaudessa (eli käytännössä sama kuin ilman tukia palkka olisi 5000€ brutto), heillä on pelit ja vehkeet ja äiti kokee silti että he ovat köyhiä Jutussa oli myös jonkin verran mainittu noista kuukausittaisista menoista, joten luepa se juttu ensin ennen kuin kommentoit tähän liittyen enää mitään. Itse en ainakaan jaksa enää sinulle vastata. Lähinnä halusin tuolla esimerkillä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteiskunnan tuet ovat hyvä ja hieno asia, jossain vaiheessa ne voivat passivoida ja aiheuttaa negatiivisen kierteen. Oma-aloitteisuus häviää ja ymmärrys siitä, millaisilla rahasummilla pitäisi pärjätä, hämärtyy, koska kaikki tulee ikäänkuin "vastikkeetta". Sitten kuvitellaan että ollaan vähäosaisia ja köyhiä, vaikka käytössä on ihan samanlaiset taloudelliset resurssit kuin kaikilla muillakin.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

[/quote]

Oikeasti, rauhoitu!

En ole kateellinen siitä että joku saa paljon tukia, tulen ihan hyvin toimeen noin 2000 euron bruttopalkallanikin. Se ei tainnut olla tässä oleellista, onko joku vammainen vai, vaan se, että perhe saa yli 3000€ nettona kuukaudessa (eli käytännössä sama kuin ilman tukia palkka olisi 5000€ brutto), heillä on pelit ja vehkeet ja äiti kokee silti että he ovat köyhiä Jutussa oli myös jonkin verran mainittu noista kuukausittaisista menoista, joten luepa se juttu ensin ennen kuin kommentoit tähän liittyen enää mitään. Itse en ainakaan jaksa enää sinulle vastata. Lähinnä halusin tuolla esimerkillä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteiskunnan tuet ovat hyvä ja hieno asia, jossain vaiheessa ne voivat passivoida ja aiheuttaa negatiivisen kierteen. Oma-aloitteisuus häviää ja ymmärrys siitä, millaisilla rahasummilla pitäisi pärjätä, hämärtyy, koska kaikki tulee ikäänkuin "vastikkeetta". Sitten kuvitellaan että ollaan vähäosaisia ja köyhiä, vaikka käytössä on ihan samanlaiset taloudelliset resurssit kuin kaikilla muillakin.

[/quote]

Ihan oikeasti, lopeta ennenkuin nolaat itseäsi yhtään enempää. Et tiedä tuon perheen todellisesta arjesta yhtään mitään, olet lukenut yhden lehtijutun, jonka perusteella kauhistelet, miten liikuntavammaisen lapsen äiti kehtaa sanoa, etteivät rahat meinaa riittää. Eikä sinun myöskään tarvitse rauhoitella minua millään tavalla, olen rauhallinen, vaikka yritänkin saada sinut tajuamaan, miten naurettavaa tuo sinun päivittelysi on.

Erityislapset eivät automaattisesti saa euroakaan rahaa yhteiskunnalta. Itselläni TS-lapsi, jolla muutakin ongelmaa, emmekä hänelle saaneet kuin avustajan kovan väännön jälkeen. Terapiaa tai kuntoutusta ei ole saatu vieläkään. Kela hylkäsi vammaistukihakemuksen.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:47"]

Hesarin kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2008 juttu köyhästä perheestä, joka sai noin 3000€ kuussa tukia. Valitettavasti en alkuperäistä juttua löytänyt, mutta tässä kirjoitus aiheesta: http://motiivi.jhl.fi/portal/?a=getArticle&issueId=4&articleId=38

Tuolla esimerkkiperheellä yksi lapsista oli vammainen ja siksi tuet nousivat noin suuriksi. Silti, rahallisesti mitattuna tuo summa on paljon, joten kyllä sillä pitäisi tulla toimeen hyvinkin. Jos googlaatte esim. hakusanoilla kuukausiliite köyhä perhe tms. niin tuosta jutusta löytyy keskusteluja, joissa on yksityiskohtaisemmin kerrottu mm. mitä tienasivat. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta huono puoli siinä valitettavasti on että usein se passivoi ihmistä eikä ymmärretä että kaikkea ei voi saada yhteiskunnalta vaan jotain pitäisi tehdä itsekin.

[/quote]

Veikkaan, että ihan joka ikinen vammaisen lapsen vanhempi vaihtaisi nämä huimat tuet terveeseen lapseen. Vammaisen lapsen menot kuukaudessa ovat ihan eri luokkaa, mitä terveen. Vamainen lapsi vaatii aikuiselta ihan eri tavalla aikaa ja resursseja, mitä terve. Joten mitä sinä yrität sanoa? Syyllistää näitä vammaisten lasten vanhempia tuista, siitä etteivät vain dumppaa lasta laitokseen ja mene oikeisiin töihin? Samanaikaisesti vammaisten lasten abortteja kauhistellaan, ei kuulemma saisi tehdä kun apuakin saa niin paljon. Ilmeisesti sitä apua ei saisi kuitenkaan ottaa vastaan, vaan tulisi pärjättävä ihan normi perheen tavoin. Nostan hattuani kaikille vammaisten ja sairaiden lasten vanhemmille.

[/quote]

Varmasti, mutta luepa se juttu ennen kuin vaahtoat asiasta enempää. Pointti oli se, että perheessä oli äiti (joka jutun teon aikana löysi uuden miehen) sekä kolme lasta, joista yksi pyörätuolissa. Tämä vammainen lapsi kävi kuitenkin normaalisti koulua, eli ilmeisesti kyseessä oli lähinnä liikuntavamma. Tottakai se on varmasti henkisesti rankkaa, mutta tämä äiti sai tukia nettona yli 3000€ kuukaudessa, ja valitti jutussa, kuinka rahat eivät riitä mihinkään. Kuitenkin jutussa mainitaan, kuinka lapsilla on kännykät, telkkarit, heillä on lemmikkieläimiä, pääsevät tuetuille lomille, sossu maksaa puolet uuden auton hankinnasta, vanhimmalla lapsella on mopo jne...

Eli vaikka äidillä yksinhuoltajana on varmasti henkisesti rankkaa, ja he elävät tukien varassa, niin ei tässä voi mielestäni mistään köyhyydestä kuitenkaan puhua. Korkeintaan sosiaalisesta köyhyydestä, jos kaiken tuon yhteiskunnalta tulevan avun jälkeenkin vielä valitetaan siitä, mitä kaikkea pitäisi saada lisää, sen sijaan että tekisi parhaansa sillä mitä jo on.

[/quote]

Tiedätkö sinä, miten paljon tuo vammautunut lapsi tuo lisäkuluja perheelle? Vaikka olisikin "vain" pyörätuolipotilas. Pyörätuoli tuskin ilmainen on eikä muutkaan kulut, jotka johtuvat lapsen "vain" pyörätuolivammasta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta en menisi syyttämään sosiaalisesta vammasta äitiä, joka kertoo, ettei rahat meinaa riittää. Kännykän saa käytettynä halvalla, uusia kännyköitä osamaksulla, telkkarit käytettynä halpoja, joten näistä asioista ei voi vetää johtopäätöstä, että perhe elää leveästi.

Etkö huomaa itsessäsi ollenkaan tätä hirveää tuomitsemisen vimmaa, vaikka tämänkään perheen todellisista menoista et tiedä tuon taivaallista? Luit että lapsi on vain pyörätuolivammainen ja perhe saa kuukaudessa jopa 3000 rahaa, joten kateus heräsi? Ottaisitko sinä itsellesi vain liikuntavammaisen lapsen, jos saisit kuukaudessa 3000? Itse sanoit vielä, että ILMEISESTI kyseessä on vain liikuntavamma. Ja yhteiskunta tukee vielä muissakin ostoissa, kyllä nyt on syytä olla kateellinen ja katkera?

Eikö tällaiset ihmiset tajua yhtään, miten naurettavaa heidän kateus ja katkeruus on? Että ihan vain ehkä vain liikuntavammaisesta lapsesta saa noin paljon rahaa! Et varmasti vaihtaisi päiväksikään tuon perheen äidin kanssa paikkoja.

[/quote]

Oikeasti, rauhoitu!

En ole kateellinen siitä että joku saa paljon tukia, tulen ihan hyvin toimeen noin 2000 euron bruttopalkallanikin. Se ei tainnut olla tässä oleellista, onko joku vammainen vai, vaan se, että perhe saa yli 3000€ nettona kuukaudessa (eli käytännössä sama kuin ilman tukia palkka olisi 5000€ brutto), heillä on pelit ja vehkeet ja äiti kokee silti että he ovat köyhiä Jutussa oli myös jonkin verran mainittu noista kuukausittaisista menoista, joten luepa se juttu ensin ennen kuin kommentoit tähän liittyen enää mitään. Itse en ainakaan jaksa enää sinulle vastata. Lähinnä halusin tuolla esimerkillä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteiskunnan tuet ovat hyvä ja hieno asia, jossain vaiheessa ne voivat passivoida ja aiheuttaa negatiivisen kierteen. Oma-aloitteisuus häviää ja ymmärrys siitä, millaisilla rahasummilla pitäisi pärjätä, hämärtyy, koska kaikki tulee ikäänkuin "vastikkeetta". Sitten kuvitellaan että ollaan vähäosaisia ja köyhiä, vaikka käytössä on ihan samanlaiset taloudelliset resurssit kuin kaikilla muillakin.

[/quote]

Luin tuon linkkaamasi jutun, ja mitä minun siitä olisi pitänyt sanoa? Mies kirjoittaa muutamilla lauseilla oman mutukirjoituksensa tuon perheen elämästä, tietämättä siitä yhtään enempää, mitä kukaan muukaan alkuperäisen jutun lukia. En minä tuosta linkistäsi saanut nyt oikein selvää, mitä minun pitäisi tämän vammaisen lapsen äidin arjessa kauhistella, tai miksi olla kateellinen. Minä kun en mistään rahasummasta vaihtaisi tervettä lasta edes liikuntavammaiseen, en edes siitä yli kolmesta tonnista ja muut avustukset päälle.

Millä summalla sinun mielestäsi tämän äidin pitäisi tulla toimeen? Tai mitä tämän äidin tulisi tehdä, ettei se herättäisi sinussa kateutta ja paheksuntaa?

Lol se alkuperäinen Kuukausiliitteen juttu tietysti pitäisi lukea jos sitä haluat kommentoida... Jos kerran tiedät kuinka rankkaa perheellä on. No, tämä palsta ainakin pysyy vilkkaana kun ihmiset kommentoivat noin kiihkeästi asioihin, joista eivät näytä tietävän mitään.

Onko sinun mielestäsi sitten ok, että perhe saa yhteiskunnalta tukea yli 3000€/kk, sen lisäksi harkinnanvaraisia muita tukia (esim. 50% uuden auton hankintahinnasta) ja äiti on sitä mieltä, että he ovat köyhiä? Onko köyhyys mielestäsi aina subjektiivinen kokemus? Eikö sinua yhtään ihmetytä, miksi äiti ajattelee noin? 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:57"]

Muja ihmetytti nämä kädettömät ja lässyttävät asiantuntijat, joilla perhe ravasi. Kelassa lässytettiin (tosi hyvin oot täyttänyt tän lomakkeen) ja mikäs se täti oli, jonka luona mamma valitti arkensa raskautta? Niin että onhan se ihan just niin, että ei tartte tehdä mitään, jos väsyy tai siltä tuntuu. Ja joo, lässynlässyn, mitenkäs teidän perheessä vanhempien oma aika? No helvetti, mies vietti suurimman osan ajastaan parvekkeella röökillä ja mamma istui tattina sohvalla. Oli pakko vaihtaa kanavaa. Kamalaa katsottavaa.

Perseelle potkimista toi pariskunta tarvitsisi eikä loputonta päänsilitystä.

[/quote]

Eniten ärsyttää toi mies, joka ei tee mitään. Kuinka paljon naisen arki helpottuisikaan, jos mies osallistuisi kotitöihin!!!

Kämppä on siisti, ei siinä mitään. Näkee, että jossain hyvällä alueella asutaan, mutta kyllä mä mielellään ottaisin isomman kämpän vähän vanhemmasta kerrostalosta - mutta tietenkin hyvien julkisten kulkuneuvojen varrelta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:55"]

Lol se alkuperäinen Kuukausiliitteen juttu tietysti pitäisi lukea jos sitä haluat kommentoida... Jos kerran tiedät kuinka rankkaa perheellä on. No, tämä palsta ainakin pysyy vilkkaana kun ihmiset kommentoivat noin kiihkeästi asioihin, joista eivät näytä tietävän mitään.

[/quote]

Nimenomaan tiedetään tämän perheen tilanteesta ihan älyttömästi, sekin, että tuolla äidillä ihan takuulla rahat menee jonnekin turhaan, missään nimessä ei voi olla oikeita kuluja, koska lapsi on (ehkä) vain liikuntavammainen pyörätuolipotilas. Niillä ei voi oikeasti olla pulaa rahasta, kun saa noin paljon!

Kun kerta sitä alkuperäistä juttua ei syystä taikka toisesta tänne linkattu, niin voisiko joku listata tähän muutaman asian, jonka perusteella minäkin pääsen kauhistelemaan tuon perheen tilannetta.

1) Mitä kuluja perheellä on kuukaudessa?

2) Onko miten varma asia, että lapsen ainut ongelma on se liikuntavamma ja pyörätuoli, ei mitään muuta ongelmia?

3) Äiti oli kuulemma valitellut sitä, ettei raha meinaa riittää, oliko siinä jutun yhteidessä jotain laskelmaa siitä, miten paljon rahaa tulee kuukaudessa, mihin se menee ja paljon jää jäljelle?

4) Mitä muuta paheksuttavaa tässä äidissä oli, kuin se, että hän sanoi, ettei rahat riitä? Oliko jotain täysin älyttömiä vaatimuksia ja toiveita? Vai mistä tämä raivo oikein syttyi?

5) Millä summalla tämän perheen sitten pitäisi tulla toimeen? Ovatko kaikki vammaisten saamat tuet liian suuria teidän mielestänne? Tuetaanko vammaisten lasten perheitä liikaa? Jos tuetaan, niin mikä on liikaa?

Yritän ihan todella ymmärtää tätä paheksuntaa, jota tämä perhe sai osaksensa.