Todella vähän syövät, miten pärjäätte, miksi teette noin?

Nykyään mielestäni ruoka on hyi. Syön vaan kahentoista aikaa ja sitten ehkä illalla. Ja kyllä tiedän että syön liian vähän. 

Ei ole nälkä. Pelkkä ajatus ruuasta kuvottaa. Tänään olen syönyt neljä leipää etten pyörry.

Painan 50 kg ja kalorintarpeeni on n.1600. Syön aamupalan, yhden lämpimän ruuan, välipalan ja iltapalan. Syön tavallista ja terveellistä ruokaa. Olen teinistä saakka painanut saman verran, en koskaan pidä itseäni nälässä. En myöskään jaksa syödä suuria annoksia, todella harvoin esim. pystyn syömään hampurilaisaterian kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 17:27"]Painan 50 kg ja kalorintarpeeni on n.1600. Syön aamupalan, yhden lämpimän ruuan, välipalan ja iltapalan. Syön tavallista ja terveellistä ruokaa. Olen teinistä saakka painanut saman verran, en koskaan pidä itseäni nälässä. En myöskään jaksa syödä suuria annoksia, todella harvoin esim. pystyn syömään hampurilaisaterian kokonaan.
[/quote]
Niin ja liikuntaa harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti.;)

Olen pihi. Tulee elämä halvemmaksi kun syö vain vähän.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:31"]

En ole ikinä laskenut kaloreita, joten kaloreista en osaa sanoa. Mutta olen aina ollut aika hoikka. Tykkään ruoasta, kaikenlaisesta: mausteisesta, rasvaisesta, makeasta, terveellisestä ja epäterveellisestä. Ikinä ei ole ollut tarvetta säännöstellä tai laskeskella omia syömisiä. Kai se mahalaukku on sitten suht pieni. Huomattavin syy laihuuteeni on varmaan se, että aina on ollut niin paljon kaikkea mielenkiintoista tai pakollista tehtävää tai ajateltavaa, että ruoka ei tule kauhean usein mieleen. Eli tavallaa saatan välillä unohtaa syödä tai en malta keskeyttää hommia. Mutta nälässä syön tottakai.

[/quote]

En ole ikinä elämässäni unohtanut syödä. Siis ikinä.

Minäkin tykkään ruoasta. Siksi juuri se on oikeastaan aina mielessä. Ihan käsittämätön ajatus, että tulisi jotain, mikä menisi syömisen edelle. Helposti myös liitän ruoan kaikkeen kivaan tekemiseen. Treffeillä käydään syömässä, ystävän kanssa istutaan iltaa sushin ja sipsien merkeissä, salille mennessä suunnittelen mitä sen jälkeen syön, automatkoilla etukäteen mietin mitä pysähdyspaikoilla otan, ulkomaanmatkalla googlaan etukäteen ravintolat ja niiden ruokalistat. Leffassa karkkia, kirjan kanssa suklaata...

Ei ruoka ihan koko elämääni valtaa, välillä mietin muutakin ja normaalipainossa ollaan. En vaan millään käsitä, miten unohdetaan ruoka ja syöminen, kun se on kaikkialla ja sitä tehdään monta kertaa päivässä ja se on niin ihanaa.

Olen pienikokoinen ja teen istumatyötä, joten en kuluta paljon. Ruoka on minulle lähinnä elimistön polttoainetta, joten syön sen verran että nälkä lähtee. Tottakai tykkään välillä käydä ravintoloissa ja syödä hyvänmakuista ruokaa, mutta elämässä on tärkeämpiä ja enemmän nautintoa tuovia asioita. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista makeanhimoa, joten karkkia ja pullaa ei tule syötyä.

Päivän ruokailu menee yleensä tähän tyyliin:

aamiainen: mustaa kahvia

lounas: työpaikkaruokalan lounas (salaattia puoli lautasta, pari perunaa, kauhallinen kastiketta tms.)

välipala: joku hedelmä

illallinen: lautasellinen salaattia ja tavallista kotiruokaa

iltapala: joku hedelmä

yleensä päivän kalorit ovat kai jotain 1000-1300 kalorin luokkaa

kun syöt vähän tulet täyteen vähemmästä..

Lihon ellen syö alle 1500kcal. :(

N21

En kerkeä syömään, olen koko ajan liikkeessä ja teen jotain. Kotona 3 lasta, mies päivät töissä ja vanhin lapsista on erityislapsi, ei siis kädet riitä omaan syömiseen. Syön jos muistan tai ehdin illalla. Olen aina ollut kyllä tälläinen, jos pitää valita syöminen tai juokseminen, menen juoksemaan :) nukkuminen menee myös syömisen ohitse.

Mulla vaihtelee. Välillä olen tietoisesti syömättä, välillä ei vaan muista/ei tee mieli. Kyllä, mulla tulee huono olo, mutta tätä on jatkunut niin pitkään, että heikko olo on jo normaalitila mulle. 

Usein päivät menee kahvia kitatessa ja nälkä tulee illalla. Silloin ei tietenkään ole enää aikaa syödä koko päivän kaloritarvetta ja vajausta tulee. Kun on ollut koko päivän syömättä, ei pysty mitään hirveitä mättöjä vetämään kun tulee entistä huonompi olo.

Mä tykkään kyllä ruoasta, ja olen melkein kaikkiruokainen, mutta mulla on päässä vikaa ja pää sanoo, että ruoka on paha. 

Osalla ihmisistä peruskulutus on korkeintaan sen 1500 kcal, ja jos liikunta ei innosta niin pakkohan se on laskea kaloreita ettei liho.

Itse en kuulu näihin, mutta ymmärrän kyllä.

Syön hyviä ruokia, käytän esimerkiksi mainitsemaasi kermaa. Annoskoot ovat kohtuullisia, mutta syön harvoin, keskimäärin yhden lämpimän aterian illalla ja sitä ennen puolenpäivän aikoihin lautasellisen salaattia (ilman kastiketta, lihaa, kanaa tms.), ja ehkä saatan napsia välipalaksi kirsikkatomaatteja tms. Kalorit keskimäärin 900.

Tähän on johtanut vastenmielisyys sitä konseptia kohtaan, että koko ajan pitäisi olla kylläinen ja syödä koska se on kivaa vaikka vähemmälläkin pärjäisi. Tai minä pärjään, toisilla sitten omat tapansa. En vaan halua kuluttaa ruokaa enempää kuin tarpeellista.

Minä syön ns. normaalisti (en laske kaloreita) mutta pystyn olemaan pitkiä aikoja syömättä. Aamulla ei ruoka maistu, juon lasin vettä. Lounasaikaankaan ei nälkä yleensä ole, juon smoothien tai vastaavan. Illalla syön sitten enemmän ja ajan kanssa.

Olen pienikokoinen ja hoikka. En tarvitse paljon ravintoa. Syön mitä mieli tekee, mutta vähän. Usein ei huvita syödä, silloin syön vain hedelmän nälkääni, se vie kyllä nälän. Ruokaa syön pienen lautasellisen, en voi syödä enempää. Sen jälkeen kun nälän tunne on lähtenyt, ei huvita enää syödä enempää. Herkuttelen tosi hyvillä ruuilla, mutta määrät on pieniä. En koe asiassa mitään ongelmaa.

Miksi sä ap puhut pieniruokaisuudesta niin halveksivasti? Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia ettei halua tai pysty syömään enempää kuin kuluttaa. Minun ruokavalioni on hyvin terveellinen, syön laadukasta ja puhdasta ruokaa monipuolisesti.

Mä syön n.1000 kaloria päivässä ( kun oon kotona kokopäivän niin enemmänkin) ihan vaan siksi että laihdutan tällä hetkellä(painan siis 69 kiloa ja haluan painaa n.58 kg) ruokavalioni on lähinnä kasviskeittoja ja ruisleipää + kahvia,tupakkaa ja zero colaa/pepsi maxia ja vitamiinipillereitä. Tietysti herkuttelen(lähinnä viikonloppuisin) mutta hyvin pitää nuo light limpparit makean himon loitolla( surullista mutta totta: otan mielummin myrkylliset kemikaalit kuin kalorit):( yleensä normipäivänä menee seuraavasti:

Aamu: kahvi+tupakka

Klo:8.00-16.30 2palaa ruisleipää (ei mitään päällä, siis pelkkä leipä)+ 1l vettä +0,5l zero colaa+ n.10-14 tupakkaa.

klo:16.30-19.00 keitto ja leipä +zero cola/rasvaton maito + kahvia.

Loppu illan saatan litkiä zero colaa ja syödä jonkun hedelmän ja polttaa muutaman tupakan.

Varmaan syön näin koska on aika kova kiire ja laihdutan ja tupakka pitää nälän tunteen pois ihan hyvin (tai no siirtää sitä eteenpäin n.1h)... Ei kyllä ole terveellistä, tiedostan sen.

Mun reaktio kaikkiin stressaaviin (positiivisiinkin) muutoksiin elämässä on ruokahalun menetys. Jännään niin että alan voida pahoin aina jos olosuhteet vähänkin muuttuu, vaikka kyse olis kivastakin jutusta, kuten lomamatkasta tai uuteen ihmiseen tutustumisesta. Siksi jää syöminen monesti tosi vähiin, kun mikään ei maistu ja vatsassa velloo. En tiedä, miksi olen näin herkkä.

Tykkään hyvästä ruoasta, mutta noista pahoinviintikausista mulle on jäänyt selkäytimeen inho liian täyttä vatsaa kohtaan. Eli hyvääkin ruokaa syön vaan vähän.

Monesti olen myös töiden jälkeen niin väsynyt, etten vaan jaksa valmistaa tarpeeksi ruokaa.

Tahtoisin painaa ainakin 10 kg enemmän kuin nyt, mutta aina kun saan pari kiloa lisää, tulee jotain mikä vie ne. Katselen 1500 kcal ateriamalleja kateellisena, että ihanaa jos riittäisi syödä noin vähän ja kevyesti, ettei tarvitsisi ahtaa itseensä jatkuvasti valtavaa määrää ruokaa ja tuhlata sen valmistamiseen ja jälkien raivailuun suunnilleen puolta vapaa-ajastaan. Olis ihanaa olla lihava ja elää huoletta salaatilla ja olla vaan tyytyväinen, jos kiloja tippuu.

Siis oletko ihan tosissasi? Että 900 kaloria riittää päivässä aikuiselle ihmiselle? No huh huh. Tuollainen ajattelu on mielestäni syömishäiriötä, vaikka kuinka laittaisi kermaa siihen miniannokseensa.

Jos teillä sattuu oleman lapsia, niin oletteko yhtään miettineet millaista esimerkkiä näytätte heille? Ihan lasten kasvua ja kehitystä ajatellen? Ja eihän noin pieni syöminen voi olla hyväksi, keho alkaa syödä itseään, tulee puutostiloja ja lihaskatoa.

Ja minä promoan siis ihan tavallista syömistä. Painoni pysyy runsaahkon liikunann ansiosta ihan hyvin paikoillaan 2000 kalorilla enkä liho. Mutta 900 kaloria söisin ehkä sellaisena päivänä, kun olen krapuloissani maannut iltapäivään eikä päivän aikana edes ehdi eikä jaksa syödä mitään. Tai kipeänä, kun ruoka ei maistu.

Minä muuten aikoinani lihoin tuolla metodilla, että vedetään päivä ilman ruokaa ja syödään vain illalla. Laihduin, kun aloin syödä terveellistä ruokaa säännöllisesti ja riittävästi ja liikkua.

Ja eihän se syöminen nyt mikään valtavasti aikaa vievä operaatio ole. Kyllä sitä ehtii napata perheen kanssa juostessaan edes hedelmää, leipää, rahkaa. Minäkin vedin tänään ennen jumppaa välipalarahkan noin 2 minuuissa eikä tuntunut edes hotkimiselta. En voisi kuvitellakaan, että laiminlöisin noin oman terveyteni.

-ap

Jos mun peruskulutus on 1500 kaloria vuorokaudessa, niin miksi mun pitäisi syödä yhtään sen enempää?

Tuolla asenteella en tosiaan ihmettele että kaikki ovat ylipainoisia. Jos terveellinen ja kohtuullinen syöminenkin on jo huono juttu niin lihokaa rauhassa.

Kiire ja stressi vie ruokahalun. Lisäksi työpaikan ruokalan ruoka on usein mielestäni kehnoa. Siksi syön pienen annoksen jos ehdin lounaalle. Työpäivät on juoksemista, kokouksia, puheluita... Minulla on arkisin jatkuvasti meno päällä, kotiin tullessa ravaan vielä puoli tuntia ympäri kämppää täysillä kantapäät kopisten kun en pysty rauhoittumaan. Sitten kun rentoudun niin ruoka maistuu paremmin. Viikonloppuisin herkuttelen käymällä ravintoloissa, syömällä leivoksia kahviloissa jne. Syös siis kyllä ihan nautiskellenkin.

Jotenkin minulle ei tule sellaista näläntunnetta. Joskus iltapäivällä saattaa tulla ohi menevä heikotus jos en ole syönyt, mutta se menee ohi kun nappaa vaikka purkkaa tai juo lasin vettä. Olen kerran pyörtynyt töissä. Se oli todella noloa. Tajusin vasta juuri ennen näön sumenemista että olen erittäin nälkäinen. Ennen sitä ei missään vaiheessa tullut sellainen olo että kannattaisi haukata jotain.

En ainakaan tiedosta että tähän liittyisi mitään syömishäiriötä. Kun erosin miehestäni, painoin 45 kiloa. Olen 173 cm pitkä. En vain saanut mitään kurkusta alas kun mieli oli niin maassa. Sama ilmiö on havaittavissa siis myös työstressin aikana. Kurkku on kuiva eikä ruoka mene tukehtumatta alas. Toinen syy on sellainen flow, että keskityn vain esim. työhön niin innolla ettei ruoka tule mieleenkään.