Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?
Eikä vain sano niin muiden mieliksi vaan oikeasti tykkää. Onko täällä sellaisia, mitä teette työksenne?
Kommentit (335)
Kyllä, voin sanoa jopa rakastavani työtäni, ja useita vuosikymmeniä sitä jo tehnyt.
Taideopettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä mutta aika harvinaisia ovat. Jos harrastuksesta tulee työ niin siitä varmaan voi oikeasti tykätä.
Mulla tää. Intohimohommaaa. Tekisin sitä joka tapauksesa, ja nyt mulle vielä maksetaan siitä.
Jätä palkka ottamatta!
Luulen että mini jättäisi myös tuon työn jota niin paljon rakastaa jos saisi miljoona euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Täällä toinen ammattinsa/työnsä rakastaja. Tottakai rakastan lapsiani vielä enemmän ja he menevät ihanankin työn edelle, mut onneksi nämä eivät poissulje toisiaan.
Rakkaus työhon tuntuu ennen kaikkea siltä, että on ihana mennä töihin. Ja jos joskus väsyttääkin mennä, niin siitä saa energiaa ja tulen innoissani kotiin. Saan työstäni tyydytystä ja osaamisestani vahvistusta itsetunnolle, sekä koen olevani muille ihmisille iloksi ja hyödyksi eli eettisestikin oikein iloita.
Näin 96%sesti, totta kai joku yksittäinen päivä on välillä vähemmän ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään. Olen koodari. Kiva sopivasti haastava työ ja mahtavat työkaverit.
Mutta nyt kun mietin, olen tykännyt myös kaikista opiskeluaikojen hanttihommistakin. Oliskohan vaan itsestä ja asenteesta kiinni.Tykkäisitkö yhtä paljon jos palkkasi olisi 2200 e kk?
Brutto vai netto? Nettonahan tämä on enemmän kuin hyvin monella.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pidän työstäni! Etätyö, osa palkollisena, osa yrittäjänä. Työn määrää ja palkkaa sen mukana voi itse säätää. Monipuolinen työnkuva, mukavia, kohteliaita ihmisiä asiakkaina. Seuraava työmatka Afrikkaan. En keksi mitään valittamista. Olisin onneton ilman työtä.
Kuulostaa muuten ihanalta, mutta tuo Afrikka... En lähtisi, liikaa riskejä, malariat, astetta rankemmat ripulit ym. Onko sun pakko mennä, vai oikeastiko haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään. Olen koodari. Kiva sopivasti haastava työ ja mahtavat työkaverit.
Mutta nyt kun mietin, olen tykännyt myös kaikista opiskeluaikojen hanttihommistakin. Oliskohan vaan itsestä ja asenteesta kiinni.Tykkäisitkö yhtä paljon jos palkkasi olisi 2200 e kk?
Miten tuo työstä pitämiseen liittyy? Itse en tekisi mitään työtä (en opettaisi surffausta Australiassa kauniille blondeille, enkä ajaisi paskaa) noin pienellä palkalla, vaan hakisin paremmin palkattua työtä.
tykkäsin työstäni sinisen linjaauton kuljettajana.oli vaan lopetettava jatkuvan väkivallan vuoksi.kallonhalkeama lyönnin seurauksena oli viimeinen niitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että mini jättäisi myös tuon työn jota niin paljon rakastaa jos saisi miljoona euroa.
Kyllä, mutta se ei tarkoita että itse työssä olisi vikaa. Vika on yleensä työn johtamisessa ja työajoissa, joita ei olla alunperinkään tarkoitettu inhimillisiksi.
Ja riippuen työstä, sitä voi tehdä jatkossa vapaaehtoistyönä, harrastuksena tai vaikkapa keikkaluontoisesti tai kiireapulaisena.
Kyllähän moni eläkeläinenkin käy välillä töissä, vaikka on jo taloustilanne hyvä, maksettu asunto ja kaikki muut lainat pois ja eläkekin ihan kohtuullinen.
Harva ihminen haluaa vain maleksia, kyllä ihminen on fyysisesti ja psyykkisesti tarkoitettu tekemään jotain yhteistä hyvää. Työelämä vaan itsessään on rikki, ihmisten jaksamisesta ei piitata.
Olen (työtön) koodari, ja parissa aiemmassa duunissa kyllä viihdyin. Sain tehdä suoraan asiakkaille pikku skriptejä ja muutoksia olemassaoleviin ohjelmiin, ilman mitään raskasta projektipäällikköjen ja tuoteomistajien välikerrosta.
Harmi kun hommat sitten myytiin isolle firmalle. Palkka nousi, teho laski, kun byrokratiaa ja "tiedolla johtamista" tuli lisää. Sitten lensin YT-neuvotteluissa pihalle, ja olin lähinnä helpottunut.
En tiedä, onko enää olemassakaan noita hommia, joita niin mielelläni tein. Itse ainakaan en ole löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut, että jotkut vihaavat vapaa-aikaansa niin paljon, että ovat mieluiten aina töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Taidat naljailla? Tuskinpa nyt olen ensimmäinen ja ainoa joka sanoo rakastavansa työtään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään työstäni, jota teen opintojen ohella. Myös harrastuksesta, jolla tienaan myös. Vielä enemmän tykkään alasta, jolle opiskelen. En malta odottaa, että pääsen oikeasti tekemään sitä hommaa.
Jos ei tykkää työstään, niin kannattaa vaihtaa maisemaa, tai yrittää muiden työntekijöiden kanssa (tai liiton avulla) muuttaa niitä asioita, joista ei tykkää. Onko ilmapiiri huono, joustamattomat aikataulut, työvoimapula eli stressiä, epäinhimmillistä kyykytystä ja kyttäämistä, mistä on kyse? Ymmärtäkää arvonne. Yritykset ei pyöri ilman työntekijöitä, eli pistäkää hanttiin, jos asiat ei ole hyvin.
Pidän sinänsä työstäni. Hyvä työyhteisö, vaativaa työtä, ei tarvitse miettiä onko työni tarpeellista vai ei. Ongelmanuorten kanssa teen, on palkitsevaa kun joskus onnistuu heidän kanssaan. En saa kuitenkaan täysiä työtunteja, joten palkka on rapsakat 1400/kk. Väkivallan uhka on meillä erityisen suuri. En ole siis jäämässä pitkäksi aikaa, palkka kun on lähinnä vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä mutta aika harvinaisia ovat. Jos harrastuksesta tulee työ niin siitä varmaan voi oikeasti tykätä.
Mulla tää. Intohimohommaaa. Tekisin sitä joka tapauksesa, ja nyt mulle vielä maksetaan siitä.
Jätä palkka ottamatta!
Ei se toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Täällä toinen ammattinsa/työnsä rakastaja. Tottakai rakastan lapsiani vielä enemmän ja he menevät ihanankin työn edelle, mut onneksi nämä eivät poissulje toisiaan.
Rakkaus työhon tuntuu ennen kaikkea siltä, että on ihana mennä töihin. Ja jos joskus väsyttääkin mennä, niin siitä saa energiaa ja tulen innoissani kotiin. Saan työstäni tyydytystä ja osaamisestani vahvistusta itsetunnolle, sekä koen olevani muille ihmisille iloksi ja hyödyksi eli eettisestikin oikein iloita.
Näin 96%sesti, totta kai joku yksittäinen päivä on välillä vähemmän ihana.
Minä sanoin rakastavani ammattiani juuri sen takia, että työ on paljon laajempi käsite. Työ sisältää myös sen työpaikan, työkaverit, työolosuhteet, sen minkälaisella palkalla ja sopimuksella työtä teet jne. Olen siis unelma-ammatissani ja pidän nimen omaan tästä ammatista ja siitä mitä siinä tehdään, mutta en ole vielä löytänyt työpaikkaa, jossa pääsisin ammatistani nauttimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Voi olla, että vielä joku päivä ryhdyn yksityisyrittäjäksi.
Isäni. Pastori, kohta jo eläkkeellä. Kirjaimellisesti kutsumusammatissaan.
Minä rakastin työtäni, sain kuunnella/lukea uutisia, joita ei ollut vielä julkaistu.
Tykkäisitkö yhtä paljon jos palkkasi olisi 2200 e kk?