Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?
Eikä vain sano niin muiden mieliksi vaan oikeasti tykkää. Onko täällä sellaisia, mitä teette työksenne?
Kommentit (335)
Pidän työstäni tosi paljon.. Odotan innolla ensi viikkoa, kun kouluntaas alkaa. Työakentelen teinien kanssa ja työ on palkitsevaa. Toki myös todella uuvuttavaa, mutta yritän olla positiivinen koko ajan ja höyryt lasken toisesta korvasta ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä pidin mun työstä oikeesti 1999- n 2007. Sitten nykyaika ulottui munkin työpisteelle. 2014 piti pohtia otanko kenkää vai tulenko mielisairaaksi. Otin kenkää enkä ole katunut.
Suomi lähti mätänemään pikku hiljaa Sorsan viimeisen hallituksen aikana, ja mätä kiihtyi 1987-91 Holkerin hallituksen aikana. Sen jälkeen aina vaan pahentunut.
Harmi että tuli tehtyä 2 lasta, 1999-2001. Eivät raukat tule koskaan hyvää maata näkemään. Hyvän maan näkee vain jos on psykopaatin luonne, kovat perinnöt tai taivaallinen ulkonäkö.
Ei ole olemassa. He vain uskottelevat näin itselleen ja lopulta uskovat.
No tavallaan työ on ihan ok, ei hirveästi vituta mennä sinne, mutta onhan se hukkaan heitettyä aikaa.
Pidän työstäni, mutta parasta olisi oma firma jonka eteen tehdä vapaasti duunia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä mutta aika harvinaisia ovat. Jos harrastuksesta tulee työ niin siitä varmaan voi oikeasti tykätä.
Mulla tää. Intohimohommaaa. Tekisin sitä joka tapauksesa, ja nyt mulle vielä maksetaan siitä.
Kyllä se niin on, että tosityöläinen vihaa eniten työnantajaansa, ja hyvänä kakkosena vihalistalla on itse työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on aina työtä, mutta jos saa tehdä kokonaan etätyötä, niin onhan se nyt vähän siedettävämpää. Niin moni lähityössä ärsyttävä juttu jää etätyössä pois, työhön kulkeminen, työvaatteet, laittautuminen, toimiston meteli jne.
Tänään ensimmäinen päivä töissä loman jälkeen. Oli kivaa, ja työlästä. Oli tosi mukava päästä heti täyteen vauhtiin, mukavien ja ystävällisten työkaverien kanssa. Mitään ei tarvinnut korjailla eikä paikkailla, kun kesällä töissä olleet olivat hoitaneet homman.
Työläs syksy edessä, hankalia asioita ja itsestä riippumattomia muuttuvia aikatauluja. Tällä porukalla pärjätään hyvin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalityöntekijä päihdepalveluissa ja oikeasti pidän työstäni. Työ on ajoittain raskasta mutta myös hyvin palkitsevaa, ja useimpien asiakkaiden (ja kollegojen) kanssa on mukava työskennellä. Pois en vaihtaisi.
Mä tykkään edelleen mun työstä. Nykyään vieläpä työkavereistakin. Se ei ole aina niin varmaa, että millaista porukkaa on.
Kokki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään työstäni, vaikka se onkin vain tehdastyötä ja palkka on aika huono. Mutta tykkään kun saa konkreettisesti TEHDÄ käsillä töitä. Se on jopa aika terapeuttista ainakin mun kaltaiselle ihmiselle, jolla on aika ruuhkaiset aivot. En pystyisi tekemään töitä päälläni, mun täytyy saada tehdä käsillä ja pää saa sitten haihatella omissa sfääreissään.
Ainut huono puoli on huono johtaminen. Se on aika yleistä näissä hommissa, että työntekijöistä ei välitetä, työolot on huonot, huono ilma, huonot työkalut, huonot työtuolit ja pöydät, ergonomiassa olisi parantamisen varaa.
Ja se on harmi, koska itse työnä nämä on ihan mukavaa ja huoletonta hommaa sellaiselle ihmiselle jolle tällainen tuotantotyö sopii erinomaisesti. Ja meitä on kuitenkin paljon.
Todellakin pidän työstäni! Etätyö, osa palkollisena, osa yrittäjänä. Työn määrää ja palkkaa sen mukana voi itse säätää. Monipuolinen työnkuva, mukavia, kohteliaita ihmisiä asiakkaina. Seuraava työmatka Afrikkaan. En keksi mitään valittamista. Olisin onneton ilman työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miehen, yrittäjä, käy kahdeksaakymmentä, ei voi kuulemma lopettaa firmaansa, kun on niin omistushaluinen vaimo, sitten ei pääsisi mihinkään yksin. Itse kertoi, synkkä tulevaisuus, jos on menneisyyskin.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään työstäni työpaikan vaihdon jälkeen. Menen ihan mielelläni töihin. Jos saisin lottovoiton, niin sitten kyllä lopettaisin työnteon ja keskittyisi vapaaehtoistyöhön.
Kyllä mäkin lopettaisin työnteon lottovoitosta, mutta en sen takia että inhoaisin työtäni. Lähinnä vain koska se (työnteko) kuitenkin vie ne parhaat mehut ja vapaa-aikana ei riitä aikaa ja energiaa huolehtia itsestään. Tulee lihottua sen takia.
Lisäksi työssäni on aika paljon niska/hartiaseudun kuormittavuutta, aina on joku paikka kipeä. Iän myötä tulee myös työn aiheuttamaa kulumaa jäseniin. Aika kova hinta työnteosta, että on sitten eläkkeelle pääsyn aikana ihan kehäraakki.
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Joka päivä on kiva mennä töihin. Tämä johtuu sekä ammatistani että
työpaikastani.
vituttaa joka aamu mennä duuniin .vielä 4000e velkaa sit jään elelee tukien varaa joha tässä on 30v vittuunnuttu
Eikös lehdissä ole juttuja ihmisistä jotka saavuttavat flow-tilan työssään!
Jotkut ihan siis rakastavat työtään ja jopa jättävät lapsensa heitteille.
Kerran tein aloituksen ja kysyin että ottaisitko 1 miljoona euroa nyt rahana etkä ikinä saisi työskennellä oman alasi töissä
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Miss Bertta