Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?
Eikä vain sano niin muiden mieliksi vaan oikeasti tykkää. Onko täällä sellaisia, mitä teette työksenne?
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Hep, täällä. expertti.
Täällä toinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään työstäni kieltenopena niin että teen sitä vielä eläkkeelläkin. Lyhensin toki työaikaa, ei muuta enää kuin osa-aikaisena, sitäkin osittain etänä. Sopii minulle! Oletteko panneet merkille että tässä ketjussa on aika harvoja johtajia tai päälliköitä? Miksiköhän? Heitä kyllä mollataan aika tavalla, kuka sellaisessa työssä viihtyisi?
Tykkään työstäni oikeasti. En minä _rakasta_ sitä enkä suhtaudu maailmoja kaatavalla intohimolla, mutta se on ainakin minulle paras työ tällä hetkellä, vaihtaisin tekemään muuta, jos näin ei olisi.
Työskentelen tutkimus- ja kehitystyön parissa. Se on mielenkiintoista. Mutta parasta on meillä työyhteisö. On ollut onni päästä mukaan niin innovatiiviseen, mukavaan ja vähän hulluunkin porukkaan. Jossain muualla en ehkä niin pitäisikään työstäni, jos ilmapiiri olisi ankea. Monesti se mitä teet, ei ole niin relevanttia, vaan KENEN KANSSA teet.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työskennellyt päiväkodissa ysäriltä asti. Ihan hemmetin nasta duuni - mukelot ovat ihania. Jonkun verran olen saanut epäluuloa ja ennakoluuloja, häirintää ja vähättelyä sukupuoleni takia, mutta ei se haittaa.
Minä ja skidit tiedämme missä mennään. En ymmärrä tämän alan saikkumäärää, tämähän on mitä rennoin työpaikka. M48
Kiinnostavaa. Olen kuullut yhdeltä miestyöntekijältä, että hän uupui päiväkotityössä, koska lapset ovat nykyään niin vaikeita. Miehen vastuulle kuulemma annettiin raskaimmat tapaukset. Ehkä tuo on paikkakuntakohtaista tms.
Olen it-alalla manager-tasolla ja tykkään kyllä. Mutta kyllä lopettaisinkin, jos lottovoiton saisin. Ei niin ihanaa työtä olekaan, että se ikuisen loman päihittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein 10 vuotta työtä, josta nautin. Lääkärilläni oli se mielipide, että kuulun työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta menin töihin. Voin kertoa, että nuorena määräaikaisena eläkeläisenä oli todella tylsää. Söin kaiket päivät. Olin masentunut. Todella arvostin sitä, että sai olla töissä!
Se työ sitten loppui ja nyt olen taas määräaikainen eläkeläinen. Toivon vielä löytäväni työn, joka sopii minulle ja josta nautin.
Tykkään oikeasti. Olen IT-alalla esihenkilönä. Paljon toki vaikuttaa myös porukka, itse työn lisäksi. Jos saisin lottovoiton tms, niin mielelläni jatkaisin jotain työtä samassa porukassa esim 12h viikossa, jos se olisi firman puolesta Ok :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein aiemmin osaamisalani konsulttitöitä ja pidin työstäni paljon (verrattain pieni erikoisala tässä maassa). Oli hienoa käyttää osaamistaan ja tehdä erilaisia projekteja. Ennen kaikkea toiveekkaana odotin, että voisin kehittää alaa ja tuoda uusia ajatusta ja esimerkkejä ulkomailta. Tähän talo myös kannusti kaunopuheissa. No, sitten aikaa kului. Firma haki nopeaa kasvua ja uusia henkilöitä palkattiin tämän tästä, huomattava osa myös kokonaan alan ulkopuolelta sekä päälle sitten henkilövaihdoksia ja organisaatiomuutoksia. Sen jälkeen tulikin melko pian lomautuksia osalle, kun tekijöitä olikin jo liikaa.
Hetkessä innovatiivisuus katosi ja taloon tuli todella konservatiivinen meno. Lisäksi ei saanut olla missään liian radikaali tai edes poiketa mitenkään nykyisestä missään. Eli homma muuttui ihan joojoo-touhuksi, josta tietysti laskutettiin tähtitieteellisen summia siitä, että tehtiin nopeasti jotakin kuraa sinne päin.
Fiilikset muuttuivat aiemmasta ilosta jatkuvaan ketutukseen ja kyynistymiseen. Huomasin, että minua sysittiin projekteissa taka-alalle, koska olin liian rohkea miettimään omilla aivoilla ja "osaajat" varmaan säikähtivät tätä. Päätin melko pian, että tämä saa riittää ja otin lopputilin.
Vaihdoin kuvioita täysin ja monen mutkan ja sattuman kautta päädyin ajamaan ratikkaa. Pidän työstä paljon. Ajaminen on mukavaa, työ itsenäistä ja vaihtelua riittävästi. Palkka sinällään ei ole kummoinen vastuuseen nähden, mutta kyllä tällä nyt pysyy hengissä.
Matkustajat sitten ovat mitä ovat, mutta jos sen kanssa pystyy elämään, niin työssä viihtyy hyvin. Itselle tärkeää juuri työn itsenäisyys. Saa olla itsekseen ja kuunnella hyvää musiikkia ajellessa. Työyhteisö mukava ja kollegat hyviä tyyppejä.
Fiilikset työn suhteen siis hyvät, töihin menee mielellään, vaikka sitten ihmisten sekoilu liikenteessä tai kyydissä välillä nostaakin verenpainetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kukaan ei missään nimessä pidä oikeasti työstään.
Minäpä pidin, kun vielä olin työelämässä. Tein ulkomaanprojekteja. Fiksuja hommia fiksujen tyyppien (sekä omat että asiakkaat) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Täällä toinen ammattinsa/työnsä rakastaja. Tottakai rakastan lapsiani vielä enemmän ja he menevät ihanankin työn edelle, mut onneksi nämä eivät poissulje toisiaan.
Rakkaus työhon tuntuu ennen kaikkea siltä, että on ihana mennä töihin. Ja jos joskus väsyttääkin mennä, niin siitä saa energiaa ja tulen innoissani kotiin. Saan työstäni tyydytystä ja osaamisestani vahvistusta itsetunnolle, sekä koen olevani muille ihmisille iloksi ja hyödyksi eli eettisestikin oikein iloita.
Näin 96%sesti, totta kai joku yksittäinen päivä on välillä vähemmän ihana.
Nykyajan hömppätekstiä.
Sulta unohtui käyttää sanaa unelma! Muista seuraavalla kerralla *unelmien työ*
miten miespuolinen gyneologi, vieko vielä toitä kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perus duunarihommissa ollaan n. 30K vuosituloilla. Kymmenkunta eri työpaikkaa ollut mutta nykyisestä en vaihtaisi vaikka maksettaisi 5€ enemmän tunnilta. Aina ei raha korvaa viihtyvyyttä.
Täällä kanssa yksi. Saan leikkiä, liikkua, laulaa, lukea, retkeillä jne. työkseni. Saan suojella, opastaa, johtaa, rakastaa, opettaa, oppia ja hassutella, yhdessä lasten kanssa.
Ideoida, suunnitella ja käyttää luovuutta. Jakaa tätä ammatillista innostusta joidenkin kollegoiden sekä opiskelijoiden kanssa. Olla osa toimivaa tiimiä ja vertaismentoroinnin kautta tulla ammattilaiseksi isolla A:lla. Karsia lillukanvarret ja päästä lähemmäksi oman työnsä ja koko ammattialansa ydintä. Tällä tiellä automaattisina seuralaisina kulkevat mm. työn ilo, levollisuus, kiireettömyys, auktoriteetti ja kunnioitus.
T. Lähiopettaja aka vakataiteilija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään. Olen vartija.
Se onkin sopiva ammatti erittäin yksinkertaisille.
Toivotko, että erittäin yksinkertaiset olisivat vartijoita?
Tykkään, mutta isompi palkka ei olisi pahitteeksi. Olen miettinyt alan vaihtoa, lähinnä suuremman palkan vuoksi, mutta menetänkö todella hyvän työyhteisön. Olen asiakaspalvelussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkäri ja pidän tästä ammatista. Olen juuri vaihtamassa työpaikkaa, koska edellinen oli monelta osin kauhea paikka. Uusi työ on terveyskeskuksessa. Työ kyllä myös kuormittaa, koska oman osaamisen rajat ylittyy niin usein, ja välillä potilaat haluaisi multa sellaista osaamista mitä ei ole kellään, siis että tyyliin lähettäisin heidät johonkin ihmeleikkaukseen jolla paha mieli saadaan ikuisesti pois tms. Kuormittavuudestaan huolimatta potilastyö on myös antoisaa. Onnistunut vuorovaikutus ja/tai diagnostiikka ja hoito tuo paljon tyydytystä. Laboratorion tulospostin läpikäyminen kun päivän viimeinen fyysinen potilasaika on ohi, on ihanaa. Pidän numeroista.
Guillotin oli lääkäri, joka lähetti ihmiset sellaiseen ihmeleikkaukseen.
Lukion lehtori.
Opiskelijat ovat vuosi vuodelta laiskempia, mutta itse työssä on kyllä aikalailla kaikki kohdillaan. Työkaverit ja opiskelijat ovat pääsääntöisesti mukavia ja työ on itsenäistä ja luovaa. Palkka on hyvä (mm. runsaista ylitunneista ja ikälisistä johtuen) ja työajat asialliset (runsaista ylitunneista huolimatta).
Kohta mennään taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ammattiani, en voisi kuvitella tekeväni muuta. Valitettavasti en vain ole löytänyt työpaikkaa, josta voisin sanoa samaa.
Miltä rakkaus ammattiin tuntuu? Onko samanlainen tunne kuin esim lapseen?
Täällä toinen ammattinsa/työnsä rakastaja. Tottakai rakastan lapsiani vielä enemmän ja he menevät ihanankin työn edelle, mut onneksi nämä eivät poissulje toisiaan.
Rakkaus työhon tuntuu ennen kaikkea siltä, että on ihana mennä töihin. Ja jos joskus väsyttääkin mennä, niin siitä saa energiaa ja tulen innoissani kotiin. Saan työstäni tyydytystä ja osaamisestani vahvistusta itsetunnolle, sekä koen olevani muille ihmisille iloksi ja hyödyksi eli eettisestikin oikein iloita.
Näin 96%sesti, totta kai joku yksittäinen päivä on välillä vähemmän ihana.
Nykyajan hömppätekstiä.
Sulta unohtui käyttää sanaa unelma! Muista seuraavalla kerralla *unelmien työ*
Unelmani ei liity työhöni, siksikään en sitä käyttänyt. Vaikka voisin kyllä sanoa olevani unelmieni työssä :)
Taidan olla hömppä itsekin ja siksi hömppäteksti, mut haittaxe? Nykyaikainen en kyllä ole tai edes halua olla, ja lähempänä eläkeikää kuin opiskeluaikoja.
Tutkimus- ja kehitystehtävissä minäkin. Tykkään työstäni. Jatkaisin, vaikka saisin lottovoiton.
Taas kerran: höpönhöpön, HÄPEÄ!
Mikä on sinun ammattisi?