Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työstäni kieltenopena niin että teen sitä vielä eläkkeelläkin. Lyhensin toki työaikaa, ei muuta enää kuin osa-aikaisena, sitäkin osittain etänä. Sopii minulle! Oletteko panneet merkille että tässä ketjussa on aika harvoja johtajia tai päälliköitä? Miksiköhän? Heitä kyllä mollataan aika tavalla, kuka sellaisessa työssä viihtyisi?

Täällä yksi hallintojohtaja, tykkään työstäni. Tosin lottovoiton jälkeen voisin tehdä mielelläni esim. kolmepäiväistä viikkoa.

Luokanopettaja, en tykkää enää. Pari kollegaa aivan mänttejä, yhteen olen ihastunut. Onneksi.

Muut sitten sitä sun tätä.

Pidän työstäni itsessään mutta alimiehityksen, hankalan työyhteisön ja huonon johtamisen takia en jaksa enää ja aion ottaa loparit. 

Täällä insinööri ja työskentelen teollisuudessa. Työ on yleensä sellaista, mikä vaatii keskittymistä ja on usein vaikeaa. Harmittaa kun tuli lintsattua lukion pitkän matematiikan tunneilta, koska matematiikka ja fysiikka liittyvät olennaisesti työhöni. Ylitöitä joutuu tekemään paljon ja matkapäiviä on liikaa, noin 100-150 vuodessa. Reissut kestävät yleensä 6 viikosta 3 kuukauteen, eikä kotona pääse silloin käymään. Reissussa tehdään alkuun 6pv/vko 10-12h/pv ja loppuvaiheessa 12-14h 7pv/vko. Reissuja rasittaa lisäksi se että töiden jälkeen koko porukka menee kaljalle. Jatkuva kaljoittelu työpäivinä lisää väsymystä ja stressiä entisestään.

Olen miettinyt alankin vaihtoa, mutta palkka vähintäänkin puolittuisi tai putoaisi kolmasosaan nykyisestä. Vielä en ole niin suureen palkanalennukseen valmis.

Uskon että työn ei edes kuulukaan olla kivaa. Jos jotain asiaa, oli se sitten miten mukavaa tahansa, tekee 8h/pv, muuttuu se väkisinkin tylsäksi ja vastenmieliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään. Olen vartija.

Se onkin sopiva ammatti erittäin yksinkertaisille.

En ole itse vartija, mutta outo kommentti. Vartija tarvii hyvän fyysisen kunnon lisäksi sosiaalisia taitoja ja tarkkaa pelisilmää eikä kielitaitokaan ole haitaksi. Osattava hoitaa vaikeatkin tilanteet ihmisten kanssa neutraalin ammattitaitoisesti.

Minä pidin tosi paljon monipalvelualan aluepäällikkönä työskentelysä.

- työ oli tietyissä sapluunoissa ja ketjuohjatun yrityksen raameissa kuitenkin hyvin vapaata ja asioota sai päättää riittävästi itse.

- erittäin itseohjautuva työ, n 2-3 pv vko etänä, osapäiviä asiakkuuksissa, voi käydä vaikka aamulla kamaajalla jos se aikatauluihin sopii tai lähdin reissuun perjantaina lounaalta, toisaalta tein sitten joskus viikonloppuna töitä jos oli tarve.

- hyvä palkka, käyttöetu auto jolloin ajoin aina max 3v vanhalla autolla.

- vuosittain yleensä jonkinsuuruiset bonukset

- viihtymiseen vaikutti myös erinomainen esihenkilö joka loi tiimiin rennon ja turvallisen / kannustavan ilmapiirin. Hän luotti minuun ja oli tyytyväinen osaamiseeni, se motivoi.

Hyvistä suorituksista sai aina kiitosta, tunsi itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi.

Olin niin innoossani ainakin 5-6 v tästä duunista, että odotin jo 4vk lomalta töihin pääsyä. Olin ihan fiiliksissä, laihduin 1,5v aikana n 10 kg ihan vaan koska olin onnellinen, energinen, jaksoin vielä käydä, salilla ja ulkoilla. Sain riittävän mielihyvän uudesya innostavasta työstä. Vertasin noita alkuvuosien fiiliksiä jopa ihastumiseen.

Hyvä psyykkinen vire vaikuttaa siis muuhunkin kuin siihen työhön.

Minä pidän erilaisista jutuista. Pidän työstäni, mutta ei se ole ainoa sisältö elämässäni. Olisin onneton, jos työ veisi kaiken aikani. Haluan tehdä monia juttuja, vaikka sitten olisi huono palkkakin. Haluan, että elän oman näköistä elämää. Jos minulla olisi miljoonia en osaa kyllä nimetä mitään mitä sitten tekstiin. Luultavasti edelleen monia juttuja. Uraihminen en varsinaisesti ole, mutta on minulla jotakin taitojakin. Arvostan hyviä tiede-ihmisiä, jotka saavat jotakin käytännöllistä aikaan, en titteleitä sinänsä. Palopuhe.

Olen psykoterapeutti, työskennellyt 2 vuotta.

Tähän mennessä olen joka päivä mennyt ilolla töihin.

Toivottavasti jatkossakin. On tämä mukavampaa kuin aikaisempi fyysisestikin raskas ensihoitotyö.

Vierailija kirjoitti:

Teen lähihoitajan työtä ja tykkään siitä kovasti. Mukavat työkaverit ja työ on rentoa. Joskus saatamme pitää työkavereiden kanssa parinkin tunnin ruokatauon mukavia jutustellen ja yhtäkkiä hoksaamme, että hups, kylläpä aika on rientänyt. Mutta mukavassa ja rennossa työssä aika kuluu nopeasti :)

Mulla sama, kotihoidossa töissä. Työ on löysää ja mukavaa.

Erityisluokanope 👩🏼🏫

On, lähihoitaja. Edellisessä työpaikassani olin kymmenen vuotta ja se työ oli minulle aidosti kuin rakas harrastus. Olisin tehnyt sitä vaikka peruspäivärahalla. Jos vapaalla miehen naama pänni tai muuten tarvitsin rauhoittumista, menin työpaikalle istumaan. Nyt olen uudessa työssä samalla alalla ja tykkään työstäni, mutta vielä siitä ei ole ehtinyt muodostua aivan samanlaista sydämen asiaa, kun moni asia on vielä vähän opettelussa enkä ole ihan vielä sujahtanut elementtiini uudessa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä vastasyntyneiden teho-osastolla ja rakastan työtäni :) tietenkin on päiviä jolloin jäisi mielummin kotiin ja aamuisin väsyttää. Pitkien vapaiden tai loman jälkeen odottaa pääsevänsä töihin ja saatan katsella instagramista esim.keskosten kuvia tai lueskella tutkimuksia. Jos on mielenkiintoinen potilas niin tekisin työtä välillä ilman palkkaakin :) en tosin kerro tätä pomoilleni ääneen!

Silloin kuin oma vauvani oli teholla niin hoitajat vaikuttivatkin siltä että aidosti pitävät työstään, ja haluavat tehdä kaiken voitavansa hyväksemme. He jopa auttoivat tavoilla mikä ei ole millään tavalla pakollista, tekivät ylimääräistä työtä omasta tahdostaan. Arvostan sitä todella paljon.

Sama kokemus lapseni kanssa. Kiitollisena muistelen.

Kyllä pidän. Asiantuntija järjestössä.

Minulla oli, kun lapsuuden harrastuksestani sain työn. Nautin joka päivästä ja aivan nauratti, kun siitä maksettiin vielä palkkaakin. Valitettavasti olin niin hyvä työssäni, että työtoverit kadehtivat ja jouduin kiusatuksi. Se työpaikkakiusaaminen meni niin pitkälle, että nyt pitkän sairausloman jälkeen irtisanouduin. En voi enää palata siihen porukkaan.

Surullista, mutta totta.

Vastaavaa työtä ei järkevän matkan päässä ole tarjolla ja muutto ei perheen vuoksi tule kysymykseen

Tyhjän päällä siis.

Mun taas puolestani on vaikea ymmärtää, miks kukaan tekis sellaista työtä, josta ei edes pidä. Itsehän me elämästämme päätämme.

Teen mitä tykkään ja tienaan sillä. Sekalaista suunnittelutyötä, grafiikoita, videoita ym. luovaa työtä. Visuaalista sisällöntuottoa, mutta myös tekstejä. Välillä vähän mainoshommia tutuille asiakkaille, uusia en huoli. En sano olevani graafinen suunnittelija, koska se olisi melkoista vähättelyä. Työ on harrastus ja päinvastoin, niin samoja hommia tehdessä kuluu kyllä suurin osa ns. vapaa-ajastakin, mut en kyllä edes laske erikseen työaikaa.

Mieheni on it-alalla ja myös rakastaa työtään. Samoin kuin minä, myös hän tekee "töitä" vapaa-ajalla, eli samoja hommia, mut eri projekteja.

Vierailija kirjoitti:

Mun taas puolestani on vaikea ymmärtää, miks kukaan tekis sellaista työtä, josta ei edes pidä. Itsehän me elämästämme päätämme.

Oma tilanne on vähän ikävä kun vaihtoehdot ovat:

 

1. Mieluisa työ

2. Palkka, josta jää laskujen jälkeen jotain käteen.

Vierailija kirjoitti:

Työhön suhtautumista on monia:

Vihaa työtään - näiden pitäisi hakeutua muulle alalle, mutta ei varmaan ole resursseja tehdä niin. Teille sanon, ottakaa riski!

Vihaa työpaikkaansa - työhön suhtautuminen voi olla irrallaan myös työpaikasta. Heidän kannattaisi etsiä töitä muualta.

Neutraali ok työ- Työ on ok. Jos lottovoitto tulisi, niin ei enää näkyisi, mutta ei joka päivä inhota tulla paikalle ja joskus on kivaakin.

Neutraali ok työpaikka - ihan ok paikka.

Pitää työpaikasta - työhön suhtautuminen voi olla muu, mutta työpaikka on ihan paras (edut, työkaverit, ympäristö jne)

Pitää työstään - oikeasti pitää työstään, tuntee sen olevan tärkeää itselle, "asiakkaille" tai yhteiskunnalle. Työtehtävät ovat pääosin kivoja. Jos tulisi lottovoitto, niin ihmisestä riippuen tekisi samankaltaista vapaaehtoisena tai osa-aikaisena tai muuten toisi samaa elementtiä elämäänsä, osa voisi jopa jatkaa samassa työssä, jos työpaikkakin on hyvä.

Rakastaa työtään - saanut oikeasti rakastamastaan asiasta ammatin. Useimmilla ihmisistä ei edes ole samanlaista intohimoa mihinkään, kuin näillä ihmisillä. Tässä aina puhutaan esim muusikoista, mutta ihan hyvin voi olla mikä vaan ammatti, maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Lottovoitto ei vaikuttaisi työhön mitenkään, voisi jopa lisätä sitä tai perustaa oman firman.

Itse olin työpaikassa, jossa tykkäsin työstä ja työpaikasta, mutta kun työpaikan ilmapiiri ja arvot muuttuivat, en enää halunnut olla siellä töissä.

Mulla sama. N. 6 vuotta ehdin olka mutta nyt on ilmapiiri huonontunut jotenkin eikä ole todellakaan olo mennä töihin. Ennen halusin, suorastaan odotin alkavaa arkea. Nyt en ja onneksi lykkäsivät käteen 3 viikkoa sitten lomautuslapun... ah, tätä onnea. Kaipaan kyllä työtäni! En kylläkään pääse sa.anlaiseen, jos mihinkään työhön enää. Ihan ikä seikka vain. En tiedä mitä jatkossa siis teen. Sen tiedän, etten jatkossa takaisin pse ainakaan. Tuohan oli selvästi ulossavustus. Muita ei ole lomautettu... No, olinkin se työpaikan hiljaisin hissukka. Varmaan keskenään sopivat kuka lähtee...

Minä rakastan työtäni, olen töissä kaupassa joka myy videopelejä ja niihin liittyviä juttuja.

Olen eläkkeellä oleva sh. Työpaikkani oli erikoissairaanhoidon kiireinen kirurginen vuodeosasto kolmivuorotöineen. Pidin työyhteisöstäni ja potilaiden hoidosta. Tein 10v eläkkeellä runsaasti ns. keikkatöitä. Työvoimapula oli ja on krooninen. Vuosi sitten lopetin työnteon. Edelleen kaipaan työyhteisöä ja myös etenkin loppuvuosien nuoria kollegoja sekä potilashoitoa. Ettei kukaan ajattelisi ettei minulla muuta elämää varmaan sitten ollut: harrastan, olen perheellinen, lapset ja lapsenlapset ym.

Valittajien kannattais varmaan hakeutua sellaiseen työhön mistä tykkää. Iteppä jokainen ammattinsa valinnut.