Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Olin asuntovelaton ennen kuin ehdin täyttämään 40v.

Vierailija kirjoitti:

Että koirani mielestä olen huippu!

Ihan parasta!

Vierailija kirjoitti:

Olin asuntovelaton ennen kuin ehdin täyttämään 40v.

Siis sulla on oma asunto?

moni on asuntovelaton jopa 15 vee

Miltei 20 vuotta kestäneestä parisuhteesta, vaikka olen vasta 38v. Monet mun ikäiset ja nuoremmatkin on ehtineet erota jo parikin kertaa vaikka lapset heillä pieniä. Meillä jo isoja.

Tää ei ehkä joidenkin mielestä kuulosta kummoiselta, mutta mä olen aina arvostanut ydinperhettä. Mun vanhemmilla oli riitaisa ero joka kesti vuosia kun olin teini ja mun äiti ylistää aina mun veljeä koska hänellä on parempi työpaikka kuin mulla. Yksityiselämä heillä kummallakin on ihan sotkussa, mutta mitäs siitä kun kulissit on heillä kunnossa. Ehjä ja onnellinen perhe ei ole ollut kummallekaan kovinkaan tärkeää.

Olen ylpeä siitä, että lopetin tupakanpolton 29 vuoden jälkeen ilman mitään apuja.  Poltin askin päivässä.

Vierailija kirjoitti:

M35. Nykyinen työpaikka. ei tarvitse olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Parasta. Saa ihan itse tehdä työnsä ihan rauhassa. 

Kerro äkkiä mitä teet? :) itse siivoustyössä, joka on tällä hetkellä kyllä aika itsenäistä. Päivätyö, joten ihmisiä pyörii silti ympärillä. Haluaisin todellakin keksiä työn jossa ei tarvitse katsella muita ihmisiä tai olla jatkuvasti sosiaalinen.

Siitä olen ylpeä, että pienestä maalaiskylästä lähdin Helsinkiin. Sain työpaikan ja opiskelin työn ohessa. Pääsin hyvään esimiesasemaan isossa pörssiyhtiöissä. Minulla on kaksi tervettä lasta, mies ja velaton asunto. Monta hyvää ihmistä on osunut tielleni. Lähtekää pois syrjäseuduilta, jos haaveillette paremmasta elämästä. Pitäkää päänne ja käyttäkää eteenne tulevat tilaisuudet hyväksenne. Minä en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi enkä perinnöksi. Yrittäkää tulla toimeen omillanne.

Siitä että olen voinut antaa edes työssäni toisille hyväksynnän ja nähdyksi tulemisen tunteita. Haluaisin kyllä olla tavoitteellisempi ihminen. Jos voin omana itsenäni tehdä ihmisen päivästä paremman, koen suurta onnistumista :) t: hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Olen pannut yli 5000e miestä saamatta ainuttakaan sukupuoli tautia ja ollut koskaan kertaakaan töissä

HÄH, kerro vähän tarkemmin!

Olen 27v ja edelleen säilyttänyt neitsyyteni

Omasta yrityksestä omalla alallani; elättää minut ja perheeni, ja itse työ on sitä mistä pidän. Lisäksi työ on täyttä etätyötä, ei ole koronakaan vaikuttanut. Ymmärrän että olen tilanteessani hyvin etuoikeutettu.

Taustani perusteella minusta olisi voinut tulla peräkammarin tyttö, ja olin toivottoman ujo lapsi ja pelkäsin ihmisiä. Kuitenkaan en koskaan antanut periksi vaan kouluttauduin ja pääsin kiinni normaaliin elämään ja arkeen. Minulle on suurin saavutus, että saan elää tavallista arkea ja tehdä työtä. 

Avioliitostani ja ihanasta miehestäni.Liittomme kestänyt jo 22 vuotta!Harvinaista näinä päivinä.

Ylpeyden ja tyytyväisyyden aiheita on paljon, mutta listaan tähän joitakin. 

- Olen perusterve ja olen hyvässä psyykkisessä ja fyysisessä kunnosssa. Pystyn palkallani elättämään itseni ja lapseni. 

-Historiastani ei löydy riitaisesti katkenneita ihmissuhteita ja olen lämpimissä väleissä lähipiirin kanssa. Toki ongelmia on ollut, mutta ne ollaan pystytty selvittämään kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. 

- En ole syyllistynyt rikoksiin. 

-Olen vaurastunut sijoituksillani enemmän kuin maksetun omakotitalon verran.

Taustaa sen verran, että olen yli nelikymmpinen ja lapsuuteni elin perheessä, jossa alkoholi- ja mielenterveysongelmia molemmilla vanhemmilla. 

Olen ylpeä siitä, että aloin jo nuorena elää arvojani vastaavaa elämää. Tärkeimpänä arvona se, että oma menestykseni tai hyvinvointia ei saa tapahtua muiden (eläimet ja ympäristö mukaan lukien) kustannuksella.

Olen ylpeä siitä, että lasisesta lapsuudesta ja omista mielenterveysongelmista huolimatta pääsin aikuisena yliopistoon haluamalleni alalle ja olen menestynyt opinnoissani hyvin.

Ihan tyytyväinen olen siihenkin, että olen onnistunut kaikenlaisista hanttihommista saamistani pienistä palkoista säästämään tililleni rahaa sen verran, että se tuo turvaa ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen.

Siitä etten ole vieläkään tehnyt itsemurhaa. Ei ystäviä, jatkuvasti taloudellisia huolia ja paljon sairauksia joiden sairauksien hoidosta joudun tinkimään koska en kuitenkaan ole riittävän köyhä tukiin. Tai olisin, jos myisin asuntoni, mutta koska asumiskustannukset ovat sopivat ja se on ainoa pysyä asia tässä nollatuntisoppareiden täyteisessä elossa niin siitä en luovu. Eli siis periaatteessa omaa tyhmyyttä. Lääkärissä on vara käydä, mutta siellä määrättyjä lääkkeitä ei ole varaa hankkia. Eivät myönnä kunnalta harkinnanvaraista lääkkeisiin, koska en saa toimeentulotukea koska en myy asuntoa.

Siitä, että ylihuomenna tulee 12 vuotta kuluneeksi siitä, kun olen juonut viimeisen pisaran alkoholia ja pysynyt siitä erossa kaikki nämä vuodet.

Mistään muusta en voi olla ylpeä, koska niin paljon virheitä olen elämässäni tehnyt. Alkoholismiin sairastuin, enkä hallinnut elämääni viiteen vuoteen. Muutama kymppitonni ulosotossa, linnatuomio, humalassa toilailut, ittestään narrin tekeminen, väärässä ja huonossa seurassa pyöriminen, kaksi avioeroa, kahden duunipaikan menetys, kolme rattijuopumusta, 90 tuntia yhdyskuntapalvelua ja olikohan tuossa ees kaikki, mitä sain siinä viidessä vuodessa aikaiseksi? Luultavasti jokin pääsi unohtumaan. Lisäksi olen käynyt koulut huonosti, en ole opiskellut kieliä, en ole matkustellut, en kehittänyt itseäni tarpeeksi jne. Paljon on, mistä en voi olla ylpeä.

Mutta että kaiken sen paskan jälkeen olen vielä elossa ja kaikesta paskasta huolimatta minulla ei ole tarvetta juoda alkoholia tipan tippaa, koska olen hiffannut tärkeitä asioita ja sen vuoksi pysyn raittiina. Ilman sitä ymmärrystä joisin ja pelleilisin minkä ehtisin.

Että selvisin hengissä ja pelastin samalla toisen.

Olen yöpyä ja iloinen siitä että minua pidetään luotettavanana. Monet uskoutuvat minulle luottamuksella omista asioistaan ja vaikeuksistaan siksi koska tietävät että en kerro asioita eteenpäin tai levittele juoruja.

Äh, autocorrect. 159 pitäisi lukea alussa ylpeä.