Lue keskustelun säännöt.
Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?
Jos lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä.
Kommentit (396)
Ylpeä etten oo somessa ja muutenkaan massan vietävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä että olen kristitty.
Samoin. Elämän suurin lottovoitto🙏
Olen ylpeä kun pitkän harjoittelun jälkeen pystyn syödä 10 bigmac-hampurilaista alle 20 minuuttiin.
Siitä, etten osaa mitään, tiedä mitään, enkä ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että olen kristitty.
Siinäpäs onkin suuri ylpeyden aihe kun lähes kaikki on lapsena kastettu eli ovat kristittyjä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytpä tuli paha kysymys. Tulin otsikon perusteella ihan into pinkeänä vastaamaan että lapsistani, mutta nythän minä aivan lamaannuin, kun en keksi mitään mistä olisin erityisen ylpeä. Tällaista tasapaksua eloahan tämä on ollut. Jos nyt oikein kaivamalla pitää esiin kaivaa, niin sitten se on se, että olen säilynyt hengissä kaikista nuoruuden typeryyksistä. Olisi meinaan henki voinut lähteä miehestä jo useampaan kertaan. Ja muutamilla kerroilla en olisi ehkä ollut ainoa raato tapahtumapaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutos. Että pystyin laihduttamaan 65 kg pysyvästi (olen ollut hoikka jo 4 vuotta).
Että pystyin muuttamaan ruokavalion rasvaisesta, höttöhiilaria täynnäolevasta, sokerillisesta lihottavasta roskaruoasta terveellisesksi. Syön kasviksia joka päivä 500 g-1 kg. Ja proteiinia, hyviä rasvoja. Täysjyvätuotteita, kotimaisia marjoja.
Olen lopettanut makkarat, rasvaiset juustot, pekoni, kermakastikkeet, uppopaistetut /paneroidut ja roskaruoan syömisen. Vältän herkkuja ja napostelun. En juo mitään makeaa (mehut, limsat, maustetut kivennäisvedet, tuoremehut, energiajuomat).
En syö valkoista riisiä tai makaronia, tai vehnätuotteita.
Aloitin myös liikunnan. Ennen olin sohvaperuna joka mussutti herkkuja teeveen ääressä iltaisin.
Nyt liikun 5 krt viikossa 1 1/2-2 t.
Pääsin verenpainelääkkeistä, c-pap laitteesta (hengityskatkoja yöllä), kolestrolilääkkeistä ja alkavasta diabeteksesta eroon.
Voin nyt hyvin, kunto on erinomainen, veriarvot priimaa.
Kova suoritus ja sietääkin olla ylpeä itsestään! Olen tosi iloinen puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa, että lapsia ei saa mainita. Höh, niistä minä olen kaikkein ylpein ja siitä, että olen saanut heidät kasvatettua fiksuiksi aikuisiksi. Ei mulla oikein muuta ylpeilyn aihetta ole. Tavallista elämää; työtä, suvun vanhusten hoitoa, ystävyyttä, harrastuksia. Jaa, no voisinkohan ottaa yhtään kunniaa jo 30 v kestäneestä avioliitosta? Olen ainakin yrittänyt kaikkeni, että olisimme onnellisia yhdessä.
Olen suorittanut elämän oppikirjan mukaan: koulutus, työ, aviomies, lapset, omakotitalo ym.
Parasta elämässä on oma äiti (mami, mumma)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin asuntovelaton ennen kuin ehdin täyttämään 40v.
Siis sulla on oma asunto?
moni on asuntovelaton jopa 15 vee
Miten 15-vuotias olisi voinut ehtiä ostamaan oman asunnon ja maksamaan velat pois?
Olen ylpeä siitä, että olen elänyt jalat maassa tyylillä eli suhtautunut asioihin maalaisjärjellä, realismilla ja optimismilla. Sillä on pärjännyt hyvin, mutta mitään suuria saavutuksia minulla ei ole. Olen muuttanut aikuisiällä pysyvästi ulkomaille, mutta ei sekään mikään saavutus ole. Se on vain tapahtuma, joka tuli kohdalleni. Henkilökohtaisessa elämässä saavutuksena voi pitää onnellista avioliittoa ja perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että en ole kuollut, mielisairaalassa tms. Veljeni kuoli huumeisiin päälle 30v. Lapsuus oli turvaton ja suvussa on paljon mielenterveysongelmia.
Olen ylpeä siitä että on töitä, perhe ja omaisuuttakin ja voin sanoa olevani onnellinen suurimman osan ajasta.
Yliopistotutkinto. Isän suvun ensimmäinen ylioppilas ja yliopiston käynyt. Isä oli käynyt kansakoulun. Kiitos Suomi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kerrasta kun hain
-hesen kerroshampurilaisen
-mäkkärin big macin
-burgerkingin whopperin
Söin kaikki yksin ja tunsin oloni voittamattmaksi!
Olen tosi ylpeä selviytymisestäni. Abivuotena jouduin r*aiskaajan uhriksi ja sairastuin vakavaan masennukseen traumaperäisen stressireaktion lisäksi. Jouduin psykiatriselle osastolle kuukausiksi. Sitten sain elämästä taas kiinni ja paranin kahden vuoden toipumisen jälkeen työkuntoiseksi. Nyt 35-vuotiaana olen ollut työelämässä 13 vuotta ja pärjään siinä missä kuka tahansa muukin. Masennuksen/ahdistuksen estoon joudun käyttämään lääkkeitä lopun ikääni, mutta se on tosi pieni hinta. Menneisyyteni ei määrittele minua ja olen tullut pidemmälle kuin lääkäritkään uskoivat.
Ihan oikeasti varmaan siitä, kun kirjoitin lukiossa M:n paperit sen jälkeen, kun olin alisuorittanut pitkän aikaa ja alkanut tsempata vasta kakkosen keväällä. Eiväthän ne M:n paperit erikoiset ole, mutta on se iso tasonnosto verrattuna koko lukiohistoriaani.
Hmm.. Kirjoitin E:n paperit enkä ole koskaan edes ajatellut että olisivat mitenkään ihmeelliset. Ehkä voin niistäkin siis olla ylpeä!
T. Ylpeä siitä että ei ole makaa katuojassa tai ole syrjäytynyt
Olen ylpeä siitä minkälaiseen perheeseen olen syntynyt. Hyvä perhe verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Tällähetkellä olen ylpeä siitä, että vihdoin uskalsin lähteä huonosta suhteesta. Tämä olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin.