Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

En mistään. Miksi pitäisi olla ylpeä?

Siitä, miten olen saanut arjen toimimaan yh:na. Vaikka on haasteita, arki rullaa tasaisesti.

Ammatinvalinnastani ihmisten hyväksi tehtävässä työssä lastensuojelussa.

Että en tee em. työtä ensisijaisesti rahan takia, vaan se on kaikin puolin palkitsevaa.

Kiitän myös minulle suodusta empatiakyvystä.

Olen hyvin sitkeä. Jos voimat loppu, niin keksin keinon jatkaa taas.

Olen ylpeä siitä, että elän omannäköistäni elämää.

Olen todella ylpeä siitä, että päätin lähteä opiskelemaan toisen korkeakoulututkinnon ja valmistuin hyvin arvosanoin diplomi-insinööriksi ja vielä tavoiteajassa. Ja tietenkin kaikesta siitä, mitä tämä päätös on mahdollistanut - hyvän ammatin, korkean palkan jne.

Vierailija kirjoitti:

M35. Nykyinen työpaikka. ei tarvitse olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Parasta. Saa ihan itse tehdä työnsä ihan rauhassa. 

Mitä teet työksesi? Just mun unelma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan

He siis onnistuivat kasvatuksessaan.

ALAPEUKUTTAJAT: ymmärtääkseni kommentoija tarkoitti Ap:n narskuvanhempien näkemystä asiasta, eli heidän mielestä ap:n menestys on heidän ansiota.

En osaa sanoa että olisin ylpeä, minusta se on outo ja negatiivinen termi.

Mutta tyytyväinen olen siihen että eron yhteydessä pystyin säilyttämään lapsille heidän kotinsa maksamalla exäni ulos yhteisestä asunnostamme. Koville otti ja tiukkaa teki rahan kanssa mutta selvisin.

Kauniista koirastani.

Siitä, että olen saanut asiani järjestykseen ja elän nyt onnellista, itseni näköistä elämää, vaikka lapsuudenkodissa oli lyttäävä ilmapiiri, jouduin koulukiusatuksi, ensimmäinen poikaystävä oli alistava kusipää ja olin vuosia velkahelvetissä.

Jumalan luokse johdattamisesta, siinä auttamisessa.

En ole ylpeilevää sorttia, nöyränä mennään. Iloinen toki olen monesta asiasta ja tyytyväinen elämääni.

Se että selvisi kammottavasta lapsuudesta ja nuoruudesta suht. tasapainoisena mahdottomista olosuhteista huolimatta. Sen jälkeen on kaikki mennyt parempaan suuntaan.

No jos pitää olla jostain ylpeä niin ihan siitä, että olen aina kulkenut omaa polkua ja tehnyt asioita, jotka musta tuntuu, että on mulle tärkeää, vaikka jotkut läheiset ovatkin varoitelleet, että onko viisasta. Viisaudesta en tiedä, mutta ehdottomasti kannattavaa on ainakin ollut. Olen tehnyt paljon asioita ja voin rehellisesti sanoa, että mitään en kadu. Olen uskaltanut olla oma itseni sosiaalisesta paineesta huolimatta. Olen myös onnistunut kasvattamaan pari fiksua ja upeaa lasta lähes kokonaan yksin.

Siitä että nousin suosta, johon en ollut itse itseäni ajanut.

Siitä, että olen jaksanut hoitaa sairasta vaimoani jo kaksikymmentä vuotta kotona.

Jos kuolisin nyt, toivoisin viimeisenä ajatuksena olevan, että sentään tein jonkin hyvän työn elämässäni.

Perussuomalaisuudesta.

Sain ajokortin ensimmäisellä yrityksellä, vaikka autokoulunopettaja (+minä itse) olisi voinut vannoa, että korttia ei tule. Suoritin inssiajon kuin huumassa.

Olen insinööri.