Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?
Jos lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä.
Kommentit (396)
Olen hyvä ompelemaan ja tuunaamaan. Osaan tehdä rumista ja rikkinäisistä asioista ( esim vaatteet, huonekalut, lamput) ehjiä ja kauniita. Se on kiva harrastus ja myös säästää rahaa kun tekee itse ja kunnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kookkaasta mulkustani oon ainakin tosi ylpee ja sitä mun hoidotkin aina ihailevat.
Miehestäni.
Minulla on takana kaksi pitkää, todella huonoa suhdetta, jossa itsetuntoni ja mielenterveyteni kärsi. Jouduin myös paljon antamaan itsestäni saamatta mitään hyvää takaisin.
Nyt minulla on mies, josta en halua luopua koskaan. Olen ylpeä hänen työstään, hänen elämän asenteestaan ja saavutuksistaan. Hän on komein ja huumorintajuisin mies elämässäni. Kuljen hänen rinnallaan ylpeänä ja olen onnellisimmillani vielä kolmen vuoden yhdessäolon jälkeenkin ja odotan loppuelämä hänen kanssaan.
Saan hänen kanssan olla oma itseni ja olen oppinut, että minulla on arvoa ja olen hyvä tällaisena.
Hän on lottovoitto.
🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskalsin hypätä pois oravanpyörästä. Elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa.
Mitä sitten teet ja millä rahoilla elät?
Tuilla elämisestä tuskin kukaan voi olla ylpeä...
En nosta tukia, en ole nostanut sitten opiskeluaikojen. Elän säästöillä ja sijoituksilla jotka tienasin hyvin intensiivisen työuran aikana. En hulppeasti, mutta tulen toimeen paljon vähemmälläkin. Ja juuri tuollaisten asenteiden ja kommenttien pelossa mietin pitkään uskallanko lopettaa työn teon. Onneksi uskalsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskalsin hypätä pois oravanpyörästä. Elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa.
Mitä sitten teet ja millä rahoilla elät?
Tuilla elämisestä tuskin kukaan voi olla ylpeä...
En nosta tukia, en ole nostanut sitten opiskeluaikojen. Elän säästöillä ja sijoituksilla jotka tienasin hyvin intensiivisen työuran aikana. En hulppeasti, mutta tulen toimeen paljon vähemmälläkin. Ja juuri tuollaisten asenteiden ja kommenttien pelossa mietin pitkään uskallanko lopettaa työn teon. Onneksi uskalsin.
Minäkin lopetin työnteon vuosia ennen eläkeikää, elin säästöillä ja nyt alan saamaan eläkettä. Hyvin pärjäsin kun mitoitin menoni minimiin.
Olen ylpeä siitä, että huonolla yo-todistuksella (keskiarvo 7,5) olen menestynyt ihan hyvin. Sain hyviä työpaikkoja, suoritin pari vuotta myöhemmin maisterin tutkinnon ja pari muuta alempaa tutkintoa työn ohessa. Lisäksi työskentelin pitkään halutulla alalla hyvällä palkalla. Tein toki työtä paljon ja valvoin mitäkin stressin takia. Uupunut en varsinaisesti ollut.
Sain kuulla, että en aina ollut paras hakija, mutta olin sopivin.
Älyäni en itse koskaan epäillyt. En vaan pitänyt koulun jäykkyydestä. Minulle sopivat itsenäisemmät opiskelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi olla oikeastaan muusta ylpeä kuin siitä, että olen aina jaksanut jatkaa eteenpäin ja katsella niitä hyviä puolia elämässä. En ole saavuttanut mitään, mutta ainakin olen osannut nauttia elämästä köyhyyden, kurjuuden, erojen ja epäonnistuneiden dieettien sekamelskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin ajattelin etten keksi mitään..Mutta yksinhuoltajaksi olen taloudellisesti pärjännyt oikein hyvin. Siitä olen ylpeä. Ihan tavallisena keskituloisena olen tehnyt onnistuneita asuntokauppoja ja sijoituksia. En ole rikas mutta yksin kaiken maksavana olen pärjännyt aika hienosti. Nyt on omaisuutta ja varallisuutta
Olen neitsyt vielä 30-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, etten ole tehnyt itsemu**aa "hoidosta" huolimatta.
Hyvä aloitus. Meillä Suomessahan nöyryys on ollut se ihanne ja ylpeys ehkä sen negatiivinen vastakohta. Itse uskon, että kaikille tekee hyvää tuntea ylpeyttä itsestään. Sehän ei tarkoita, että nostaisi itseään muiden yläpuolelle.
Itse olen ylpeä itsenäisyydestäni. Olen lapsesta asti tehnyt yksin asioita, joita muut tytöt tekivät vain kaverin kanssa tai aikuisen ohjauksessa. Olen puskenut itseäni äärimmäisen epämukaviin tilanteisiin, olen mennyt pelottaviin paikkoihin.
Tartun asioihin, joita muut kammoksuvat ja pitävät liian vaativina. Kestän katseet, pilkan ja kummastelun. Olen nähnyt monta kertaa, miten uutta pelätään ja kauhistellaan, kunnes siitä tulee uusi normaali. Väitän, että valtaosa ihmisistä haluaa jonkun johtamaan heitä. Mä en ole tällainen ja olen siitä ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että olen uskaltanut ottaa vaikeita asioita puheeksi niin ihmissuhteissa kuin töissä ja tämän vuoksi asiat ovat lopulta parantuneet, vaikka ensin onkin ollut ehkä pahaa mieltä puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että olen jaksanut hoitaa sairasta vaimoani jo kaksikymmentä vuotta kotona.
Jos kuolisin nyt, toivoisin viimeisenä ajatuksena olevan, että sentään tein jonkin hyvän työn elämässäni.
Mikä sairaus on kyseessä?
Neurologinen hitaasti etenevä sairaus. Vuosi vuodelta yhä uuvuttavampaa meille kummallekin. Niin henkisesti, kuin fyysisesti. Vaimolleni tietenkin enemmän.
Varmaan siitä, että olen vakavista mielenterveys ongelmistani huolimatta onnistunut pysymään työelämässä.
Sosiaalista elämää ei tosin ole juurikaan ollut, mutta kai saan olla kiitollinen edes tästä vähästäkkin saavutuksestani..? Vaikka se turhalta tuntuukin enkä ole mitään korkeaa asemaa saavuttanut, vaan jäänyt lattiatasolle.
Tärkeintä on, että sentään tykkään työstäni. Muuten en olisi sitäkään jaksanut.
Olen elänyt hyvän elämän enkä ole tehnyt merkittäviä virheitä. Olen ollut selkärankainen ja johdonmukainen sekä rehellinen. Uskollinen aviomies jo 25 vuotta. Olemme myös asuneet ulkomailla ja tarjonneet lapsillemme nähdäkseni hyvät lähtökohdat ja perusarvot elämään. Emme ole pelänneet muutosta silloin kun siihen on mahdollisuus
Ei siis kohokohtia mutta perusvarma ja hyvä laiffi. Voi kai siitä olla ylpeä.
Olen salaa ylpeä siitä, etten ole koskaan joutunut turvautumaan mihinkään tukiin äitiysrahoja lukuun ottamatta. Olen ollut aina työssä 24- vuotiaasta saakka ja pärjännyt itse pienistä tuloista huolimatta.
Ei mulla taida hirveästi ylpeilyn aihetta olla. Olen jo vanha ja olen käynyt yli 40 vuotta ahkerasti töissä, kai sen voisi mainita. Olen myös auttavainen tukihenkilö ollut harvoille sukulaisilleni ja nyt vanhana alan saada heiltä itse apua. Ja varmaan olen ollut kelvollinen puoliso, kun on yhdessä jo kymmeniä vuosia eletty jotakuinkin sopuisasti.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin luokkakaverin kiusaamisen toisen luokkakaverin osalta. Tapahtumasta on kyllä jo tavattoman kauan, mutta mielessäni olen vieläkin ylpeä siitä, että puutuin tilanteeseen.