Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa
04.10.2020 |
Jonkun aikaa tilannetta seuranneena halusin nyt tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun oppilaiden pahoinvoinnista ja sen ratkaisuista.
Työskentelen sosiaalihuollossa ja osallistun säännöllisesti erilaisiin koulupalavereihin. Kerta toisena jälkeen olen jaksanut hämmentyä siitä, kuinka karseaa kohtelua oppilaat näissä palavereissa saavat osakseen - yleensä vähintään opettajalta, mutta myös niiltä muilta "tukihenkilöiltä". Heiveröisellä itsetunnolla varustettuja oppilaita pelotellaan jatkuvasti kaikilla niillä seurauksilla mitä on edessä, jos ei hommat ota äkkiä sujuakseen. Vahvistavaa sydämellistä kannustusta ja välittämistä ei niissä kohtaamisissa ole lainkaan. Tulee mielikuva, että oppilaita auttaa pääasiassa henkilöstö, joka ei koskaan ole kokenut elämässään vastoinkäymisiä. Ja vaikeahan sitä on tietenkin auttaa, jos oma elämä on ollut vain siitä kiinni, että ottaako itseään niskasta kiinni vai ei. Pahoinvointi nykyaikana on niin monimuotoista, ettei se häviä sillä että alaikäistä kehittymätöntä lasta kehotetaan vain toimimaan toisin.
Tämä ei siis ole puheenvuoro kiusaamisen puolesta. Mutta uskon, että kaikenlaisen kiusaamisen taustalla ovat lopulta ne tärkeimmät kysymykset, eli se että kelpaako, onko arvokas ihmisenä, onko tulevaisuudessa minullekin jotain muuta kuin synkkyyttä. Ja näihin kysymyksiin opetushenkilöstö antaa vastauksensa joka päivä - tiedostamattaankin.
Onko teillä mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (220)
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
Ja mikäs se opettajan työ olikaan? Minä kun luulin, että ”opettaminen”. Aika vähän aikaa sille nykyisin jää...
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
No eipä tehnyt ainakaan sun äikän ope työtään kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
Ja mikäs se opettajan työ olikaan? Minä kun luulin, että ”opettaminen”. Aika vähän aikaa sille nykyisin jää...
Opettaja on ensisijaisesti kasvattaja.
Resursseista puhuttaessa: Meillä on 600 oppilaan yläkoulu ja meillä on
- yksi terveydenhoitaja, joka paikalla kolmena päivänä viikossa ja muina päivinä alakoululla
- yksi kuraattori, joka on paikalla neljänä päivänä viikossa
- yksi erityisopettaja
- yksi koulunkäynninohjaaja
Erityisen ja tehostetun tuen päätöksiä on 80 kpl. Henkisesti sairaita ja sairaalakouluun jonottavia on parisenkymmentä.
Opettajat ovat erittäin uupuneita, se on todettu työhyvinvointikyselyissä, mutta mitään parannusta asiaan ei ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
Ja mikäs se opettajan työ olikaan? Minä kun luulin, että ”opettaminen”. Aika vähän aikaa sille nykyisin jää...
Opettaja on ensisijaisesti kasvattaja.
.
Ja kasvatusvastuu on kotona vanhemmilla/huoltajilla, ei koululla ja opettajalla.
Vierailija kirjoitti:
Resursseista puhuttaessa: Meillä on 600 oppilaan yläkoulu ja meillä on
- yksi terveydenhoitaja, joka paikalla kolmena päivänä viikossa ja muina päivinä alakoululla
- yksi kuraattori, joka on paikalla neljänä päivänä viikossa
- yksi erityisopettaja
- yksi koulunkäynninohjaajaErityisen ja tehostetun tuen päätöksiä on 80 kpl. Henkisesti sairaita ja sairaalakouluun jonottavia on parisenkymmentä.
Opettajat ovat erittäin uupuneita, se on todettu työhyvinvointikyselyissä, mutta mitään parannusta asiaan ei ole tullut.
Hyvinvointikyselyt eivät välttämättä päädy valvontaviranomaisten tietoon. Sinne tulisi ihan itse ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nyky lasten ongelmista johtuu laiskoista opettajista. Eivät tee työtään kunnolla.
Ja mikäs se opettajan työ olikaan? Minä kun luulin, että ”opettaminen”. Aika vähän aikaa sille nykyisin jää...
Opettaja on ensisijaisesti kasvattaja.
.
Ja kasvatusvastuu on kotona vanhemmilla/huoltajilla, ei koululla ja opettajalla.
Mitta voihan sitä silti syyttää opettajia oman kullanmurun Janica-Betterin ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Resursseista puhuttaessa: Meillä on 600 oppilaan yläkoulu ja meillä on
- yksi terveydenhoitaja, joka paikalla kolmena päivänä viikossa ja muina päivinä alakoululla
- yksi kuraattori, joka on paikalla neljänä päivänä viikossa
- yksi erityisopettaja
- yksi koulunkäynninohjaajaErityisen ja tehostetun tuen päätöksiä on 80 kpl. Henkisesti sairaita ja sairaalakouluun jonottavia on parisenkymmentä.
Opettajat ovat erittäin uupuneita, se on todettu työhyvinvointikyselyissä, mutta mitään parannusta asiaan ei ole tullut.
Kuntatyönantaja on jokseenkin hämillään opettajien uupumuksen suhteen. Samassa koulussakin samanlaisella oppilasaineksella yksi opettaja on vuodesta toiseen lopen uupunut ja toisella ei ole mitään ongelmia. Jos tarjotaan tuntien vähentämistä, niin se ei käy, koska ne uupuneetkin mieluummin valitsevat tehdä enemmän töitä, kuin vähemmän töitä. Virkoja aukeaa harva se viikko, mutta vaihtuvuus on aivan olematonta. Opettajat puhuvat suureen ääneen alanvaihdosta, mutta eivät käytännössä juuri koskaan tee sitä.
Tässä herää väistämättä kysymys siitä, kuinka paljon opettajayksilön henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat heidän kokemaansa pahoinvointiin. Mietin myös, ovatko opettajat kuitenkin aika tietoisia siitä miten siistiä ja hyvin palkattua sisätyötä se lopulta on, kun vaihtoehtona olisi vaikkapa uusi ura sairaanhoitajana. Enemmän olen huolissani niistä sosiaalityöntekijöistä. He oikeasti uupuvat, oikeasti vaihtavat työpaikkoja ja oikeasti lähtevät uusille urille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin koulusta tuli tuollainen ja miksi? Kävin alakoulua 80-luvulla. Silloin luokissa istui ihan tavallisia lapsia. Jotkut oppivat nopeammin ja toiset hitaammin, mutta ylenpalttista rauhattomuutta tai mitään erikoista ei ollut.
Missä ihmeen välissä koulusta muodostui tuollainen hullunmylly ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Milloin koulusta tuli tuollainen ja miksi? Kävin alakoulua 80-luvulla. Silloin luokissa istui ihan tavallisia lapsia. Jotkut oppivat nopeammin ja toiset hitaammin, mutta ylenpalttista rauhattomuutta tai mitään erikoista ei ollut.
Missä ihmeen välissä koulusta muodostui tuollainen hullunmylly ja miksi?
Liittyy yhteiskunnan yleiseen kehitykseen. 90-luvun lamaan. Enemmän pahoinvointia ja syrjäytymistä. Auktoriteettien murtuminen. Säästötoimet, rahan valta. Itsekkyyden lisääntyminen, minä-keskeisyys. Erityiskoulujen ja -luokkien lopettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin koulusta tuli tuollainen ja miksi? Kävin alakoulua 80-luvulla. Silloin luokissa istui ihan tavallisia lapsia. Jotkut oppivat nopeammin ja toiset hitaammin, mutta ylenpalttista rauhattomuutta tai mitään erikoista ei ollut.
Missä ihmeen välissä koulusta muodostui tuollainen hullunmylly ja miksi?
Puhelimet ja netti. Ne ovat laajentaneet lasten elämänpiirin sellaiseksi, että läheisillä aikuisilla on enää marginaalinen ja lähes halveksuttava rooli.
Puhelimet ja netti vievät myös vanhempien aikaa. Osa lapsista saa enää hyvin vähän katsekontaktia vauvana ja taaperona.
Puhelimet tekevät myös sen, etteivät opettajat uskalla sanoa painokkaasti luokassa mitään, koska se välittömästi kuvataan.
Lisäksi puhelimet ja netti tietenkin väsyttävät nuoria, vievät heidän aikaa opiskelulta jolloin koulutyöskentely tuottaa vähemmän onnistumisia, sekä aktivoi aivoja ja hermostoja väärällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Milloin koulusta tuli tuollainen ja miksi? Kävin alakoulua 80-luvulla. Silloin luokissa istui ihan tavallisia lapsia. Jotkut oppivat nopeammin ja toiset hitaammin, mutta ylenpalttista rauhattomuutta tai mitään erikoista ei ollut.
Missä ihmeen välissä koulusta muodostui tuollainen hullunmylly ja miksi?
2000-luvun alkupuolella alettiin puhua inkluusiosta. Kuntatyönantaja näki tässä säästön paikan ja integroi kaikki samoihin luokkiin ilman lisätukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavalliset kokeista 7-8 saavat oppilaat alkavat olla vähemmistö. Luokassa on joitakin kiitettävän oppilaita. Loput saavat sitten kokeista 4-6. Oppilasaines on polarisoitunutta ja gaussin käyrään on tullut kaksi toisistaan erillään olevaa huippua. Osalla menee hyvin, mutta kasvavalla osalla erittäin huonosti.
Luulen, että ongelma on opettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa. Olen aikuinen alanvaihtaja, opiskelen opettajaksi. Olen ennen opintoja tehnyt sijaisuuksia,
Opiskelijoissa on niitä, joista näkee, että tulevat pärjäämään opettajina. Sitten on niitä kilttejä ja uutteria ja tunnollisia nuoria ihmisiä, jotka tullaan valitettavasti koulumaailmassa syömään elä vältä.
Kyllä jonkin verran on merkitystä silläkin.millainen ihminen opettaja on persoonana.
Noin 350 oppilaan yläkoulussa on n. 80-100 oppilasta, joilla on joko paperilla tehostetun tuen tai erityisen tuen päätös, mielenterveyden ongelmia, jonkinasteinen kehitysvamma, kielitaidon puutetta tai muuta, joka aiheuttaa sen, etteivät pysty opiskelemaan lähimainkaan opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita. Kun skaalaa laajennetaan koko Suomeen, on tukea tarvitsevia oikeasti valtava määrä eli oppilaita, jotka eivät selviydy nykyisestä peruskoulusta. Kehitys näyttää huononevan vuosi vuodelta eli oppilaiden taito- ja tietotaso heikkenevät, käytöshäiriöt lisääntyvät ja koulunkäyntikyky on huono. Suomessa on kuitenkin Euroopan mittakaavassa lyhyet oppitunnit, lyhyet koulupäivät ja pitkät lomat. On myös tiedossa, että opettajat jo nyt hiljaisesti helpottavat opetusta kaikin tavoin joidenkin oppilaiden kohdalla, mutta silti on vaikeuksia päästä peruskoulusta läpi. Siis peruskoulu. Entä sitten toinen aste?!
Opettajien suut on tukittu kouluissa ongelmista. Rehtorit haluavat pitävät valheellista fasadia yllä, että koulussa ei ole mitään ongelmia. Sen lisäksi monilla lapsilla on repaleiset kotiolot. Avioerot ovat aiheuttaneet monenlaisia uusperhekuvioita ja lapset joutuvat reissaamaan puolelta toiselle. Joillakin on useita sisar- tai velipuolia useista vanhempien suhteista. Joitakin vanhempia ei yksinkertaisesti kiinnosta yhtään, miten lapsen koulunkäynti sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Sanoisin kuitenkin, että se johtuu ennemmin siitä, että lapselle yritetään kaikin keinoin saada apua. Koulu ei voi mennä monelle mutkalle yksittäisen lapsen kanssa, emme ole psykiatreja, emme lääkitse, pienryhmät ovat täynnä, opiskelu pari tuntia päivässä oppilaan voinnin mukaan kuormittaa asiaa organisoivaa opettajaa ja koko systeemiä liikaa.
Ymmärrän, ettei koulu voi tarjota jokaiselle pahoinvoivalle oppilaalle henkilökohtaisia ohjauskäyntejä viikottain, ei edes oppilashuolto. Toivoisin silti, että huomiota kiinnitetään tietoisesti ihan jo siihen, miten oppilaita siellä opetustilanteissa katsotaan. Pahoinvoiva lapsi on äärimmäisen herkkä sanattomalle viestinnälle ja opettajan pienikin ärsytyksenosoitus voi kerralla tuhota kaiken, mitä esim. psykiatria on tehnyt lapsen eteen koko kuukauden. Ja toisaalta yksikin sopivassa paikassa annettu kehu voi antaa vähintään yhtä paljon. Opettaja ei ole mikään neutraali tiedonantaja, vaan peili sille, mikä on lapsen rooli ja asema yhteisössä. Siihen toisaalta perustuu myös se monien opettajien lapsia pelastava vaikutus.
Se on toki oma kysymyksensä, että pitäisikö meillä olla koulun lisäksi massiiviset resurssit tukea lapsia kotiin. Sen voin sanoa jo suoraan, että lastensuojelun budjetti tulee tällä menolla lohkaisemaan yhä suuremman osan kuntien varoista. Siihen nähden en voi olla miettimättä, voisivatko ne pienet tietoiset teot ja kohtaamiset koulun arjessa tehdä enemmän.
Ylellä haastateltiin erästä nuorta näihin raakoihin kouluväkivaltatapauksiin liittyen ja hän osasi jotenkin todella fiksusti kommentoida sitä, että tärkeintä olisi tasapuolisuus, että opettaja kohtelisivat hyvin myös niitä lapsia joilla koulu menee huonosti. Lapset kyllä huomaavat sen miten aikuiset heihin suhtautuvat.
Jos lapsi on noin rikki, miksi te sosiaalityöntekijät ja psykologit haluatte väkisin työntää tällaisen lapsen tavalliseen luokkaan "kuntoutumisen" nimissä?
Lapset huomaavat herkästi, jos joku saa erityistä kohtelua, kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti, ei yhtä voi alkaa kohdella silkkihansikkain. Esim. antaa anteeksi myöhästymistä joka aamu. Lapset huomaavat myös, jos joku käyttäytyy oudosti, ja saattavat jopa pelätä, jos kaveri on täysin maaninen tai niin apaattinen, ettei ota mitään kontaktia toisiin.
Opettajana ensisijainen tehtäväni on opettaa sitä ainetta. Muu tulee siinä sivussa. Minulla voi olla luokassa 3 muslimia, 3 ateistia, joku julki- tai piilohomo, feministi, pari ADHD:ta ja ehkä vielä asperger. Kaikkia kohtelen samanveroisena ihmisenä ja ihminen olen itsekin. En koko ajan voi punnita jokaista sanaani, jotka osoitan koko luokalle. Henkilökohtaiseen keskusteluun on virallisesti aikaa se kuuluisa vartti lukukaudessa. Vähän eri tilanne kuin sinulla, joka kohtaat asiakkaat tavallisesti kahden kesken. Kaiken lisäksi joitakin oppilaita opetan vain tunnin tai kaksi viikossa, jaksojärjestelmässä en sitäkään. Valitettavasti en opi tuntemaan kovin henkilökohtaisesti kaikkia oppilaitani. Piilevät ajatukset jäävät piiloon, jos oireilu ei ole rajua.
Olen toiminut pitkään kuraattorina ammattiopistossa ja ollut lukemattomissa palavereissa, joissa mukana opiskelija, alaikäisen vanhempi, opettaja, joskus myös sosiaalityöntekijä. Palaverin lähtökohtana on aina ollut opiskelijan aito kuuleminen ja toki myös muiden osallistujien kuuleminen sekä tavoitteena muodostaa yhteinen näkemys siitä, että miten saadaan opintoja vietyä paremmin eteenpäin. Ja mitä opiskelija ja kukin taho voi tehdä omalta osaltaan. Useimmiten olen ollut otettu opettajien tarkoista havainnoista ja opiskelijan vahvuuksien esiin nostamisesta. Mielestäni tuo juuri on kannustamista. Vanhemmilla tai sosiaalitoimella harvemmin on ollut tietoa tosiasiallisesta opiskelutilanteesta. Nuori on puhunut asioista heille itselleen myönteiseen sävyyn, mikä sinällään on inhimillistä.
Palavereissa on välillä päästy asioissa eteenpäin, mutta se edellyttää kaikilta myönteistä asennoitumista ja tsemppausta myös palaverin jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut myös sote -puolella töissä. Ihan sama aika sielläkin kuluu siihen kuin oppilashuollonkin puolella.