Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä päiviin, jolloin on järkyttävän väsynyt, mutta pitää jaksaa pienen lapsen kanssa?
Välillä kaksivuotiaani nukkuu ihan hyvin yön, mutta välillä heräilee tunnin välein. Sellaisten öiden jälkeen olen itse niin väsynyt, että en meinaa pysyä hereillä päivällä, pyörryttää, oksettaa, päätä särkee, ja nukahtelen istualteen ruokapöytään. Olen lapsen kanssa kotona, mies pitkät päivät töissä. Ja pitäisi keksiä keinoja miten selvitä lapsen kanssa tällaisista päivistä. Kahvi ja ulkoilu ei auta ja lapsi ei suostu hetkeäkään katsomaan mitään piirrettyjä tai vastaavia. Jos olen pirteä niin suostuu välillä leikkimään yksin leluillaan, mutta jos lapsi aistii, että olen vähänkin väsynyt, niin ei suostu pientäkään hetkeä leikkimään yksin edes niin, että istun siinä ihan vieressä.
En varmaan ole ainoa äiti, joka on välillä väsynyt, joten olisiko kellään antaa vinkkejä millä selvitä tällaisista päivistä?
Kommentit (265)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tukiverkkoja, mummoja, pappoja, setiä, tätejä, kavereita yms? Joku luotettava ja läheinen aikuinen joka voisi ottaa lapsen silloin tällöin yöksi tai pariksi? Tai sinä voisit mennä yökylään jonnekin ilman lasta. Voisiko mies lähteä lapsen kanssa viikonlopuksi jonnekin?
Jos rahaa ei ole, niin hotelliyöt ja palkattu lastenhoitoapu on pois laskuista.
Oletteko kokeilleet unikoulua? Missä lapsi nukkuu, vieressä, omassa sängyssä, omassa huoneessa?
Voisitko harkita unilääkkeitä niiksi öiksi kun on miehen vuoro hoitaa lasta?
Mitä jos laittaisitte lapsen vaikka päivähoitoon, sinä lepäisit kuukauden tai pari päivisin ennen töihin palaamista?
Me vuorottelimme yöt vauva-aikana, vaikka mies olikin töissä. Minulla oli päävastuu, mutta poikkeuksellisen levottomana yönä vaihdettiin vuoroa niin että mies hoiti vauvaa aamuyöllä ja minä sain nukkua muutaman tunnin. Minä tosin pystyn nukkumaan korvatulppien kanssa, mikäli mitään erikoisen kovaa huutoa ei ole, ja nukahdan helposti uudestaan vaikka heräisinkin.
Olemme pitäneet lapselle lempeää unikoulua puolivuotiaasta alkaen ja opettaneet hänet nukahtamaan itsekseen. Välillä on ollut takapakkeja, mutta tilanne on nyt se, että kaksivuotias nukkuu yöt läpeensä kertaakaan meitä herättämättä ja lisäksi parin tunnin päiväunet. En tiedä mikä tilanne olisi ilman unikoulua, mutta olen vakuuttunut että unikoulua pitämällä olemme välttäneet monta ongelmaa nukkumiseen liittyen. Lapsen voi vain laittaa sänkyyn, hän jää sinne mielellään ja nukahtaa itsekseen ilman minkäänlaista nukuttamista. Hän saattaa käydä yöllä hereillä, mutta nukahtaa uudestaan ilman apua. Unikoulu on tosiaan lempeää, lasta ei huudateta ja aina on lohdutettu ja rauhoiteltu mikäli on itkenyt, ja laskettu taas sänkyyn, toistettu tarvittava määrä kunnes on nukahtanut.
Lapset on niin erilaisia, joten yleispätevää ohjetta ei ole. Sinun pitäisi päästä nyt nukkumaan säännöllisesti eri paikkaan kuin missä lapsi on. Lapsen uni pitäisi saada rauhoitettua ja opetettava hänelle, että yöllä nukutaan omassa sängyssä eikä muita häiritä.
Tsemppiä! Univaje on kammottavaa, toivottavasti löydätte jonkinlaisen ratkaisun asiaan.
Kahvia.
Meillä myös lapsi oli heräilijä.
Heräsi vielä 3vuotiaana omassa huoneessaan 1-2 kertaa yössä. Nukkui 12yötä kuukaudessa koko yön.
Nyt viimein 4 vuotiaana nukkuu jopa koko kuukauden heräämättä yöllä useimmiten. Ja satunnaiset heräilyt ei enää haittaa tuhottomasti.
Itse kirjoitin kalenteriin ylös nukkuiko lapsi koko yön vai heräsi, kuun lopussa katsoin onko asiat mitenkään paranemassa. Nyt kesällä en enää kirjoita ylös kiska asua ei enää ole tärkeä, eli niin hyvin menee sillä saralla.
Meillä asiaan auttoi vain aika, mitään allergiaa tms ei ollut.
Päiväunet loppuivat myös 2v iässä, sitä ennen ne oli ollut pitkään vain 1/2h/ pv
Join kahvia isot määrät en tiedä miten selvisin, toista lasta ei tule/ tullut kiska tämä oli niin huono nukkuja, enää ei kestä jos seuraava olisi samanlainen.
Pahimmillaan mietin että olisin k uo lllut jotta saisin levätä.
Lapsi ei hyväksynyt myöskään isää yöllä nukuttamaan, ei millään, vaan oli hysteerinen kun sitä välillä yritettiin. Joten jos teillä hyväksyy isän niin hyvä juttu.
Ei muuta kuin tsemppiä.
Muuta neuvoa en tiedä antaa kun en tiedä miten selvisin itse.
Eikö sillä sinun miehellä ole koskaan vapaata?
On, no niin, kun mies on vapaalla on ottaa täysin vastuun ja sinä menet nukkumaan, jos ei kodissa onnistu, etsitte jonkun muun paikan. Siis mies menee mummolaan tai sinä, kaverille hätätapauksessa hotelliin. Nukut päivällä 6 H, ja ajatte vlopun yöt heräämisten suhteen.
En lukenut koko ketjua, mutta aloittajana selvittäisin myös mahdollisen rautavajeen. Tottakai yöheräily väsyttää ketä vaan, mutta itselläni osasyyksi yhä vaan jatkuvaan ja pahenevaan väsymykseen selvisi raudanpuute. Eikä varmasti ole harvinaista. Raskaus/raskaudet, synnytys ja jälkivuodot lisäävät raudanpuutteen riskiä olennaisesti. Ja itse siis olin ja olen edelleen osan ajasta suunnilleen kuolemanväsynyt, vaikka lapsetkin jo nukkuvat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta täysiä öitä, ja mies on aina hoitanut osansa yöheräilyistä sen jälkeen, kun heräily ei enää johtunut siitä, että vauva tarvitsi tissiä. Yöimetysten ajan nukuinkin kyllä vauva vieressä, niin ei tarvinnut pomppia eestaas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kylpyyn ja laitat radion päälle. Ei tule sotkuakaan.
Kahvilat, kirppikset ja Prisman käytävillä haahuilu. Tutkitte mitä siellä on ja lapsi istuu rattaissa. Kahviloissa on joissakin leikkipaikka ni sinne vaan.
Lenkkeily. Äänikirja ja kävelet hurjan pitkän merenranta/järvilenkin. Välillä lapsi rannalle leikkimään, syöt herkkueväät ja litran kahvia ja taas jatkatte.
Käy iltaisin suihkussa!!! Aamulla kun laitat siistit vaatteet ja meikkaat ja lapselle nätit kauppavaatteet, niin on kiva lähteä ”näyttäytymään”. Saa aivan hulluna voimaa kun lapsettomat, toiset äidit tai vanhukset katsoo ihastuneena sun lasta. Tulee itsellekin muistutus miten ihana ja täydellinen söpöliini se oma lapsi on, joka kotona sotkee, itkee ja valvottaa.
Jos nimittäin ei käy suihkussa niin haluaa jäädä paskasella tukalla kotiin nysväämään ja sehän on pahinta tossa!
Tee projekteja. Eti pinterestistä jotain ”toddler activities” tai askartele pahvilaatikosta parkkihalli, maalaa lastenhuoneen tuolit yms. Lapsista on ihana olla äitin apurina.
Parkuvalle lapselle kun laittaa tutin suuhun, niin loppuu parkuminen. Ihan vinkkinä vaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa, kun lapsi ei nuku kunnolla. Välillä oli väsynyttä menoa meilläkin, mutta se oli niin kamalaa, että tein kaikkeni, jotta lapset nukkuvat yönsä hyvin. Ja pääsääntöisesti he niin tekivät, kun asiaan oikein satsattiin.
Eli:rytmi arkeen, jokaiseen päivään. Aamulla herätään, aina suurin piirtein samaan aikaan. Joka päivään ulkoilua, mielellään kahdesti, myös sateella. Säännöllinen ateriarytmi: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ei karkkeja, limsoja tai muutakaan sokerimättöä arkeen eikä edes joka pyhäänkään. Telkkariakin säästeliäästi eikä ennen nukkumaanmenoa mitään sinivaloa/ruutuja. Illalla kylpy. Joka ilta. Luetaan iltasatu, joka ilta samat rutiinit. Joka päivään pitäisi saada myös ainakin yhdet hyvät naurut, yhdessä.
Ja yöllä sitten nukutaan, viileähkössä huoneessa pauton alla mieluiten melko pimeässä huoneessa.
Kun tätä jaksaa ylläpitää, nukutaan yöt hyvin. Tsemppiä!
Tämä konsti tepsii, jos lapsi ei ole sairas.
Nämä konstit toimii neurokirjo-ongelmaisillakin mutta hitaammin.
Tein kaiken mitä tuossa on lustattu mutta lapseni nukkuu vasta neljävuotiaana läpi yön johdonmukaisesti.
Päivökodissakin ollut jo vuoden, joten sekään ei tuonut vaikutusta nopeaan. Ja lapseni saa tukea päiväkodissa add tyyppiseen/autismityyppiseen käytökseen. Ei mitään isoa ongelmaa, rutiinit on törkeitä, ei osaa ohjata omaa toimintaansa esim pukea ilman eri kehoitusta vaatteita päälle tai jatkuvaa muistutusta siitä. Unohtuu leikkimään omia juttujaan kun pitäisi tehdä muuta.
Lisäksi kuivaksi opettelu oli älyttömön hidasta, ummetus vaivasi pitkään kunnes saatiin ummetushoitajalta ohjeet joka auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kylpyyn ja laitat radion päälle. Ei tule sotkuakaan.
Kahvilat, kirppikset ja Prisman käytävillä haahuilu. Tutkitte mitä siellä on ja lapsi istuu rattaissa. Kahviloissa on joissakin leikkipaikka ni sinne vaan.
Lenkkeily. Äänikirja ja kävelet hurjan pitkän merenranta/järvilenkin. Välillä lapsi rannalle leikkimään, syöt herkkueväät ja litran kahvia ja taas jatkatte.
Käy iltaisin suihkussa!!! Aamulla kun laitat siistit vaatteet ja meikkaat ja lapselle nätit kauppavaatteet, niin on kiva lähteä ”näyttäytymään”. Saa aivan hulluna voimaa kun lapsettomat, toiset äidit tai vanhukset katsoo ihastuneena sun lasta. Tulee itsellekin muistutus miten ihana ja täydellinen söpöliini se oma lapsi on, joka kotona sotkee, itkee ja valvottaa.
Jos nimittäin ei käy suihkussa niin haluaa jäädä paskasella tukalla kotiin nysväämään ja sehän on pahinta tossa!
Tee projekteja. Eti pinterestistä jotain ”toddler activities” tai askartele pahvilaatikosta parkkihalli, maalaa lastenhuoneen tuolit yms. Lapsista on ihana olla äitin apurina.
Mikä ihmeen ohje, lapsi kylpyyn ja radio päälle? Onko lapsi yksinään kylvyssä? Kun radio on päällä ei kuule kun se louskinta lakkaa lapsen painuttua pinnan alle. Miten se lapsen kylvyssä olo piristää äitiä? Jos silloin nukahtaa on se tosi vaarallista lapselle.
Miksi pitää meikata lähtiessään ulos? Jos on väsynyt, saa se näkyä jos haluaa.
Kukaan ei ole täydellinen söpöliini, ei edes omat lapset. Vähän rajaa imelyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa, kun lapsi ei nuku kunnolla. Välillä oli väsynyttä menoa meilläkin, mutta se oli niin kamalaa, että tein kaikkeni, jotta lapset nukkuvat yönsä hyvin. Ja pääsääntöisesti he niin tekivät, kun asiaan oikein satsattiin.
Eli:rytmi arkeen, jokaiseen päivään. Aamulla herätään, aina suurin piirtein samaan aikaan. Joka päivään ulkoilua, mielellään kahdesti, myös sateella. Säännöllinen ateriarytmi: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ei karkkeja, limsoja tai muutakaan sokerimättöä arkeen eikä edes joka pyhäänkään. Telkkariakin säästeliäästi eikä ennen nukkumaanmenoa mitään sinivaloa/ruutuja. Illalla kylpy. Joka ilta. Luetaan iltasatu, joka ilta samat rutiinit. Joka päivään pitäisi saada myös ainakin yhdet hyvät naurut, yhdessä.
Ja yöllä sitten nukutaan, viileähkössä huoneessa pauton alla mieluiten melko pimeässä huoneessa.
Kun tätä jaksaa ylläpitää, nukutaan yöt hyvin. Tsemppiä!
Tämä konsti tepsii, jos lapsi ei ole sairas.
Nämä konstit toimii neurokirjo-ongelmaisillakin mutta hitaammin.
Tein kaiken mitä tuossa on lustattu mutta lapseni nukkuu vasta neljävuotiaana läpi yön johdonmukaisesti.
Päivökodissakin ollut jo vuoden, joten sekään ei tuonut vaikutusta nopeaan. Ja lapseni saa tukea päiväkodissa add tyyppiseen/autismityyppiseen käytökseen. Ei mitään isoa ongelmaa, rutiinit on törkeitä, ei osaa ohjata omaa toimintaansa esim pukea ilman eri kehoitusta vaatteita päälle tai jatkuvaa muistutusta siitä. Unohtuu leikkimään omia juttujaan kun pitäisi tehdä muuta.
Lisäksi kuivaksi opettelu oli älyttömön hidasta, ummetus vaivasi pitkään kunnes saatiin ummetushoitajalta ohjeet joka auttoi.
Siis rutiinit tärkeitä ei törkeitä...
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kylpyyn ja laitat radion päälle. Ei tule sotkuakaan.
Kahvilat, kirppikset ja Prisman käytävillä haahuilu. Tutkitte mitä siellä on ja lapsi istuu rattaissa. Kahviloissa on joissakin leikkipaikka ni sinne vaan.
Lenkkeily. Äänikirja ja kävelet hurjan pitkän merenranta/järvilenkin. Välillä lapsi rannalle leikkimään, syöt herkkueväät ja litran kahvia ja taas jatkatte.
Käy iltaisin suihkussa!!! Aamulla kun laitat siistit vaatteet ja meikkaat ja lapselle nätit kauppavaatteet, niin on kiva lähteä ”näyttäytymään”. Saa aivan hulluna voimaa kun lapsettomat, toiset äidit tai vanhukset katsoo ihastuneena sun lasta. Tulee itsellekin muistutus miten ihana ja täydellinen söpöliini se oma lapsi on, joka kotona sotkee, itkee ja valvottaa.
Jos nimittäin ei käy suihkussa niin haluaa jäädä paskasella tukalla kotiin nysväämään ja sehän on pahinta tossa!
Tee projekteja. Eti pinterestistä jotain ”toddler activities” tai askartele pahvilaatikosta parkkihalli, maalaa lastenhuoneen tuolit yms. Lapsista on ihana olla äitin apurina.
Korona-aikana kannattaakin mennä ostarille notkumaan. Not.
Eikä tartte toisten hyväksyntää lapsen ulkonäön kautta. Lapsi on rakastettava ilman sitä. Kuinka pinnallinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme lasta pienillä ikäerolla ja jokainen nukkuu huonosti. Oli allergiaa, perussairautta ja vauvaa, joka ei nukkunut muualla kuin sylissä. Kun yksi heräsi ja nukahti, tiesin toisen ja kolmannen kohta heräävän. Lisäksi esikoinen jätti päiväunet hyvin nuorena pois. Meni vuosia ennen kuin nukuin kokonaisen yön tai että olisin herännyt vain kaksi kertaa. Kaikki alle viiden heräämisen yöt olivat hyviä.
Kun väsyttää, elämä on todella raskasta lasten kanssa. Itse yritin pitää jonkinlaisesta rytmistä kiinni. Usein minulla oli lastenhuoneessa patja, jossa torkuin vauvan kanssa, kun taaperot leikkivät ympärillä. Toivon myös, etten niin kivasti olisi tuntenut syyllisyyttä lastenohjelmista. Todella vaikea sanoa mitään vinkkejä, koska tilanteeseen ei auta muu kuin nukkuminen, ja siihen taas on rajalliset mahdollisuudet. Jossain vaiheessa elimistö menee ylikierroksiöle, on vaikea nukahtaa, herää hyvin herkästi jne. Nyt vuosia myöhemmin, ahdistun edelleen tilanteista, jossa joudun heräämään lasten takia (esim. sairaus) ja valvomaan hetken.
Yritä kaikkia keinoja, millä lapsen saisi nukkumaan paremmin. Oli se sitten vieressä tai omassa sängyssä, ihan sama, kunhan nukutaan tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Töissä, ihan luki tuolla aloituksessa.
No ei kai se saata na aina ole töissä, vapaapäivät on ihan lakisääteisiä. Isä hoitaa vapaapäivinä ja äiti nukkuu.
On se saa ta na kun joka asia pitää täällä ratkaista, aivottomia ovat ap miehineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Töissä, ihan luki tuolla aloituksessa.
No ei kai se saata na aina ole töissä, vapaapäivät on ihan lakisääteisiä. Isä hoitaa vapaapäivinä ja äiti nukkuu.
On se saa ta na kun joka asia pitää täällä ratkaista, aivottomia ovat ap miehineen.
Ei yrittäjillä ole vapaapäiviä.
Eri.
Jos meidän 3-vuotiaalla on huono yö (herännyt vaikka 4 kertaa parin tunnin sisällä), meen ihan surutta sen viereen nukkumaan. Saadaan molemmat nukuttua edes vähän paremmin. Pikku hiljaa ne huonot yöt vähenee, nyt mennään yleensä jo max. yhdellä heräämisellä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Miten ne hyvät naurut saa?[/quote
Lapset on yleensä aika hyviä nauramaan. Kutittelu, piiloleikki, pelleily, se että aikuisen kanssa nauretaan yhdessä jollekin. Nauraminen on terveellistä ja aivoja hoitavaa, sekä pienille että isoille ihmisille.
Kyllä huomaat kun palaat töihin, että siellä saat levättyä. Ihan oikeasti, töissä saa kuitenkin olla aikuisessa seurassa eikä joku kokoajan roiku kiinni. Ja työmatkat, mikäli menet bussilla, voit torkkua.
Mutta siihen asti täytyy pärjätä näillä neuvoilla, joita on jo tänne tullutkin.
Hyvä olisi myös varmistaa että lapsen nukkumisolosuhteet ovat otolliset. Sopiva yövaippa, lämmintä päällä, hyvin tuuletettu viileä huone ja ne pimennysverhot. Voi myös käyttää Whisbearia tai vastaavaa, laittaa rauhoittavaa ääntä taustalle jne.
Myös äidin jaksamiseen pitää panostaa, vaikka saattaa tuntua siltä että rahat eivät riitä, voisi se päiväkoti tosiaan olla hyvä pikkuhiljaa aloitella, vaikka vain yhtenä päivänä viikossa. Saisit palautua ja saada itsesi takaisin.
Hurjasti tsemppiä! Sinä pärjäät, tämäkään vaihe ei kestä loputtomiin.
Jos asut Jyväskylässä, voin viihdyttää lasta joku päivä, niin voit nukkua. Voin näyttää henkkarit ja rikosrekisteriotteen :) Työskentelen itse lasten parissa.
Mutta lapsilla on jokin ihme kyky aistia, milloin aikuinen ei ole "täysillä mukana" puuhassa. Se luo haasteita keksiä tekemistä, jonka lomassa itse voi antaa hetken edes aivojen levähtää. Yleensä tähän auttaisi luovuus, mikä juuri on usein hukassa univelassa.
Jos lähipiirissä on nuoria, niin palkkaa joku nuori pikkurahalla viemään lapsi esim. pariksi tunniksi jonnekin. Sekin on jo iso apu. Jokin opiskelija voi kymmenellä eurolla olla parikin tuntia leikkipuistokaverina.
Alkaisin jo ehkä tuossa tilanteessa miettimään ainakin osa-aikaista päivähoitoa.
En voi ilmoittautua työttömäksi, koska minulla on vakipaikka, jonne olen ilmoittanut, että olen hoitovapaalla ainakin helmikuuhun. 80 % työaika on sen jälkeen mahdollinen (eli 6h/pvä + matkat), lyhempää ei meillä myönnetä. Ap