Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.Tätä olen usein ajatellut kun olen näitä haukkumisketjuja lukenut. Nykyään ei enää olla mistään kiitollisia, ja kaikessa heti hyökätään. Meillä äiti toi joskus ei niin kivoja juttuja mutta ei minun tarvinnut hänelle niistä suuttua. Käytettiin jos voitiin, laitettiin kiertoon jos ei voitu. Välit säilyvät kuolemaansa asti.
Kas kun näillä lahjahysteerikoilla se lahja on jonkinlainen omituinen uhrilahja ja vallan avain. Ei siis riitä että se lahja vain otetaan vastaan, vaan antajalla on jonkinlainen kummallinen tarve saada siihen antotilaisuuteen hurmoshenkinen kiitosylistys, sitten sen lahjan käyttöä seurataan sairaalla tavalla, kaapit pengotaan missä se on, lapsia kuulustellaan oliko se lahja varmasti mieluinen, luokkakuvista tarkistetaan oliko varmasti juuri se villapaita päällä ja lopulta mennään penkomaan jopa kirppispöytä, ettei se vaan ole siellä.
Minulla tätä lahjaterroria harrastaa äiti ja kaksi lapsetonta sisarta. Ja se on uuvuttavaa!
Tämä.
Veljenpoikani on 28 ja edelleen äitini muistelee "sitä kauheaa joulua", kun veljen vaimo kehtasi sanoa, että veljenpojalle ostettu haalari on valitettavasti väärää kokoa, että onkohan kuitti tallella, jos sen vaihtaisi tarpeeksi isoon. Poika oli silloin neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.Lapset kärsii rajattomuudesta valtavasti. Samaten siitä että ympärillä on ihmisiä jotka koko ajan kyseenalaistaa ne omat vanhemmat.
Meillä lapset pani ihan itse välit poikki häiriköiviin sukulaisiin.
Eli kahvilla käynti 1-2 h ei onnistu ilman ongelmia?
Äitini soti sekä oman että isän suvun kanssa siihen malliin, ettei ole mitään välejä poikki laitettaviksi. Sukuloimme sitten puolisoni suvun kanssa.
Ei onnistunut ei. Minä nimenomaan lähetin lapsen sinne kylään, mutta ei siitä mitään tullut. Käytös oli ollut ihan törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.Tätä olen usein ajatellut kun olen näitä haukkumisketjuja lukenut. Nykyään ei enää olla mistään kiitollisia, ja kaikessa heti hyökätään. Meillä äiti toi joskus ei niin kivoja juttuja mutta ei minun tarvinnut hänelle niistä suuttua. Käytettiin jos voitiin, laitettiin kiertoon jos ei voitu. Välit säilyvät kuolemaansa asti.
Kas kun näillä lahjahysteerikoilla se lahja on jonkinlainen omituinen uhrilahja ja vallan avain. Ei siis riitä että se lahja vain otetaan vastaan, vaan antajalla on jonkinlainen kummallinen tarve saada siihen antotilaisuuteen hurmoshenkinen kiitosylistys, sitten sen lahjan käyttöä seurataan sairaalla tavalla, kaapit pengotaan missä se on, lapsia kuulustellaan oliko se lahja varmasti mieluinen, luokkakuvista tarkistetaan oliko varmasti juuri se villapaita päällä ja lopulta mennään penkomaan jopa kirppispöytä, ettei se vaan ole siellä.
Minulla tätä lahjaterroria harrastaa äiti ja kaksi lapsetonta sisarta. Ja se on uuvuttavaa!
Oliko lapsuutesi ihan normaali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.Tätä olen usein ajatellut kun olen näitä haukkumisketjuja lukenut. Nykyään ei enää olla mistään kiitollisia, ja kaikessa heti hyökätään. Meillä äiti toi joskus ei niin kivoja juttuja mutta ei minun tarvinnut hänelle niistä suuttua. Käytettiin jos voitiin, laitettiin kiertoon jos ei voitu. Välit säilyvät kuolemaansa asti.
Kas kun näillä lahjahysteerikoilla se lahja on jonkinlainen omituinen uhrilahja ja vallan avain. Ei siis riitä että se lahja vain otetaan vastaan, vaan antajalla on jonkinlainen kummallinen tarve saada siihen antotilaisuuteen hurmoshenkinen kiitosylistys, sitten sen lahjan käyttöä seurataan sairaalla tavalla, kaapit pengotaan missä se on, lapsia kuulustellaan oliko se lahja varmasti mieluinen, luokkakuvista tarkistetaan oliko varmasti juuri se villapaita päällä ja lopulta mennään penkomaan jopa kirppispöytä, ettei se vaan ole siellä.
Minulla tätä lahjaterroria harrastaa äiti ja kaksi lapsetonta sisarta. Ja se on uuvuttavaa!
Oliko lapsuutesi ihan normaali?
Ei ollut, ylihysteeristä menoa monissa asioissa. Onneksi isä eli siihen kun olin 14 ja sitten pääsinkin tuolta jo aika pian pois kun menin töihin.
Voihan perhekuvat. Itsekin riitaannuin anopin kanssa perhekuvista. Meillä oli miljöönä anopin iso piha ja metsänlaita - ensimmäinen virhe! Suostuttiin hänen ehdotukseensa, onhan se kaunis piha.
Anoppi halusi kotinsa seinälle kuvan, josta minut poistetaan ja hän tulee tilalleni lasten ja puolisoni (poikansa) viereen. Tähän kuvaan ei saanut tulla myöskään appi, se ei ollut isovanhempikuva lasten kanssa (joka olisi ollut ok), vaan äiti+poika ja ilmeisesti heidän lapsensa... Perusteluna oli, että suhteemme tuskin kestää, niin siksi kuva vain sukulaisten kanssa. Mieheni, silloinen lapatossu, ei minua puolustanut. Kuva otettiin, "koska äitikin itkee, katso nyt mitä sä teit." Minä pyysin jälkikäteen anteeksi huonoa käytöstäni. :D
No, tuosta on aikaa 15 vuotta. Minusta tuli katkera ja kostonhimoinen, tiedän sen olevan epäkypsää ja lapsellista, mutta ei voi mitään. Kuvacase ei suinkaan ollut ainoa ylikävely, sitä tapahtui jatkuvasti. Ehkä voin teille myöntää anonyymisti, että koen saavani jonkinlaista tasoitusta, kun anoppi tarvitsee nyt apua enkä aio häntä auttaa. Voisin auttaa samalla tavalla kuin hän minua eli kiusaamalla, mutta koska olen empaattinen, en sitä tee. Anoppi osaa kyllä säälinkerjuun, hän oli ajatellut että miniä omaishoitaa, heidän suvussaan tapana vaikka on omiakin tyttäriä ja poikia. No, eipä hoida miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuota lahjaterroria ja sen lisäksi iso ongelma on erilaisen lasten juhlat. Pk-seudulla on monissa kouluissa ja harrastuksissa sääntö, että juhliin mahtuu vanhemmat ja sisarukset.
Tästä on meillä pahoitettu mieltä toistuvasti. Ja vaadittu että me vanhemmat jäädään pois, jotta täti/isoäiti jne pääsee sinne. En ole tähän suostunut ja sitten on lapsia itketetty, kun "äiti on ilkeä". Lähtökohtaisesti kuvitellaan, että minä keksin koko säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
No kerrohan, kun ainakin kaksi vastaajaa on aivan ymmällään että mitä mahdat tarkoittaa?
No eihän sillä oikeasti mitään kerrottavaa ole, kunhan on loukkaantunut anoppi joka jää inttämään, kun ei voi myöntää olevansa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä seurakunnan ip-kerhossa ollut mitään ruokarukouksia tai muutakaan. Ihan perusiltis. Paras vaihtoehdoista, koska ryhmä oli pieni ja tilat isot. Ja se oli heti koulun vieressä, eikä ison kadun takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Rahoituksen kannalta on OK, eli ei ole vapaamatkustamista. Mutta miksi vääräuskoinen tai uskonnoton perhe haluaisi lapsensa harjoittavan IP-kerhossa kristinuskoa? Tai haluasi kunnan ulkoistavan lakisääteisiä, verovaroin kustannettuja palveluita uskonnollisille yhteisöille? Siis jos ei edes halua lastansa kastettavan on itse eronnut kirkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Rahoituksen kannalta on OK, eli ei ole vapaamatkustamista. Mutta miksi vääräuskoinen tai uskonnoton perhe haluaisi lapsensa harjoittavan IP-kerhossa kristinuskoa? Tai haluasi kunnan ulkoistavan lakisääteisiä, verovaroin kustannettuja palveluita uskonnollisille yhteisöille? Siis jos ei edes halua lastansa kastettavan on itse eronnut kirkosta.
Ei seurakunnan iltapäiväkerhoissa ole mitään uskonnollista. No okei, joulun alla voi olla joulukuusi ja askarrellaan enkeleitä.
Yhdessäolon alkuaikoina minulla oli sellainen tunne, ettei mieheni äiti oikein pitänyt minusta, ainakaan yhtä paljon kuin muista miniöistään, ja itsellänikin oli aika etäinen suhde häneen. Kävimme kyllä aika usein kylässä puolin ja toisin, mutta emme esim. antaneet lasta yökylään, kun hän oli pieni. Näin, miten anoppi touhusi muiden isompien lastenlastensa kanssa, eikä sellainen sokerin ja raskaiden liharuokien syöttäminen tai telkkarin edessä istuminen sopinut meidän kasvatustapaamme. Sitten kun lapsi oli isompi, hän sai itse päättää yöpymisestään ja olostaan mummolassa. Hänellä on läheiset ja luonnolliset välit isovanhempiin ja minullakin sen jälkeen, kun mieheni oli tekemässä syrjähyppyä ja anoppi yllätyksekseni oli empaattinen minua kohtaan ja tuki minua kaikin tavoin. Hän sanoi, miten kunnioittaa minua ja kuinka hän kokee, että olisin juuri oikea puoliso miehelleni. Hän oli suurena tukena vaikean ajan yli, enkä olisi odottanut sitä juuri häneltä. Olen saanut tietää aika paljon hänen aiemmasta elämästään ja ymmärrän monia asioita paremmin. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja kumpikin hoitaa omat asiansa, mutta silti tai ehkä juuri sen takia tulemme nykyisin hyvin toimeen keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Niinpä niin, eikös sen lapsen pitänyt itse päättää sitten kun ymmärtää? Ja kyllä minusta on kaksilla rattailla ajelua, aina rusinat vaan. Mutta joillakin on selkärankaanja joillakin ei. Toki sinne otetaan, miten se muuten sille hirviömummulle selitetään, että kaste on ihan peestä kun ei kuuluta kirkkoon eikä uskota mutta seurakunnan kerho on ok, vaikka siellä siitä uskostakaan puhutaan ja lasten virsiä lauletaan.
No näännyttää nää marisijat aina tämmöisiä, ääntä pitävät mutta älyä ei lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessäolon alkuaikoina minulla oli sellainen tunne, ettei mieheni äiti oikein pitänyt minusta, ainakaan yhtä paljon kuin muista miniöistään, ja itsellänikin oli aika etäinen suhde häneen. Kävimme kyllä aika usein kylässä puolin ja toisin, mutta emme esim. antaneet lasta yökylään, kun hän oli pieni. Näin, miten anoppi touhusi muiden isompien lastenlastensa kanssa, eikä sellainen sokerin ja raskaiden liharuokien syöttäminen tai telkkarin edessä istuminen sopinut meidän kasvatustapaamme. Sitten kun lapsi oli isompi, hän sai itse päättää yöpymisestään ja olostaan mummolassa. Hänellä on läheiset ja luonnolliset välit isovanhempiin ja minullakin sen jälkeen, kun mieheni oli tekemässä syrjähyppyä ja anoppi yllätyksekseni oli empaattinen minua kohtaan ja tuki minua kaikin tavoin. Hän sanoi, miten kunnioittaa minua ja kuinka hän kokee, että olisin juuri oikea puoliso miehelleni. Hän oli suurena tukena vaikean ajan yli, enkä olisi odottanut sitä juuri häneltä. Olen saanut tietää aika paljon hänen aiemmasta elämästään ja ymmärrän monia asioita paremmin. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja kumpikin hoitaa omat asiansa, mutta silti tai ehkä juuri sen takia tulemme nykyisin hyvin toimeen keskenämme.
Sädekehän lähetin sinulle postissa, tulee varmaan huomenna. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Niinpä niin, eikös sen lapsen pitänyt itse päättää sitten kun ymmärtää? Ja kyllä minusta on kaksilla rattailla ajelua, aina rusinat vaan. Mutta joillakin on selkärankaanja joillakin ei. Toki sinne otetaan, miten se muuten sille hirviömummulle selitetään, että kaste on ihan peestä kun ei kuuluta kirkkoon eikä uskota mutta seurakunnan kerho on ok, vaikka siellä siitä uskostakaan puhutaan ja lasten virsiä lauletaan.
No näännyttää nää marisijat aina tämmöisiä, ääntä pitävät mutta älyä ei lainkaan.
Te keksitte nyt ihan itse koko seurakunnan kerho -horinan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Rahoituksen kannalta on OK, eli ei ole vapaamatkustamista. Mutta miksi vääräuskoinen tai uskonnoton perhe haluaisi lapsensa harjoittavan IP-kerhossa kristinuskoa? Tai haluasi kunnan ulkoistavan lakisääteisiä, verovaroin kustannettuja palveluita uskonnollisille yhteisöille? Siis jos ei edes halua lastansa kastettavan on itse eronnut kirkosta.
Ei seurakunnan iltapäiväkerhoissa ole mitään uskonnollista. No okei, joulun alla voi olla joulukuusi ja askarrellaan enkeleitä.
Ei niissä kaikissa välttämättä ole, mutta osassa on. Samaten osa kouluista järjestää lainvastaisesti jumalanpalveluksia kouluajalla seurakunnan kanssa yhteistyössä, siis tarjoamatta kaikille mahdollisuutta osallistua vastaavaan uskonnottomaan ohjelmaan.
Eli kahvilla käynti 1-2 h ei onnistu ilman ongelmia?
Äitini soti sekä oman että isän suvun kanssa siihen malliin, ettei ole mitään välejä poikki laitettaviksi. Sukuloimme sitten puolisoni suvun kanssa.