Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.
Tämä on nyt juuri se minkä ap saattaa menettää.
Omat lapset ottavat esimerkkiä ja tekevät samoin omalle äidilleen .
Tajuavat että äiti piti turhaan vihaa mummoa kohtaan ja ottavat etäisyyttä äitiinsä , eivät suinkaan mummoonsa.
Pojat oppivat ettei oman äidin kanssa olla niin tekemisissä vaan ainoastaan vaimon äidin.
Kovin pienistä ei kannata välejä katkaista.
Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei voi ilmoittaa että ”heidän perheessään isovanhemmat sitäjatätä”.
Kyllä se on se miniä joka määrää oman perheensä rajat. Ei isovanhemmat voi sitä ulkopuolelta tulla sanelemaan.
Onko miehellä mitään sanomista asiaan?
Jos miniä tai vävy tai oma tytär tai oma poika ei halua tiettyä ihmistä kotiinsa tai perheensä pariin, se riittää.
Ihanko näin yksioikoisesti?
Jos vaikkapa mies ei halua että kukaan vaimon sukulainen tai ystävä tulee yhteiseen kotiin tai perheen pariin, niin se on sitten ok?Tietyn, yksittäisen, rajattomasti käyttäytyvän ihmisen perusteltu rajaaminen pois kotona vierailevista lähimmistä sukulaisista on täysin eri asia kuin kaikkien ystävien ja sukulaisten kategorinen poisrajaaminen.
Itse en pidä yhteyttä äitiini kuin pari kertaa vuodessa lasten syntymäpäivien yhteydessä ja olen syyt selittänyt miehelleni. Äiti ei ole oikeastaan koskaan pitänyt yhteyttä minuun päin eikä ole koskaan ollut oma-aloitteisesti yhteydessä lapsenlapsiinsa. Mies on joskus harmitellut, etteivät lapset tutustu kunnolla toiseen mummonsa, kun en järjestä tapaamisia. No hänellä on vanhempieni puhelinnumerot ja ne sopii antaa myös lapsille. Ei ole kukaan muukaan, mies tai lapset, mummoa tai vaaria niin kaivannut, että olisi mitään viestiä laittanut heille. Asuvat meistä parin kilsan päässä samassa kaupungissa eli olisi todella helppo halutessa tavata.
Toki näin on jos molemmat , mies ja nainen ovat asiasta samaa mieltä ja molemmat näkevät asian kutakuinkin samalla tavalla.
Mutta voi perheen toinen vanhemmista myös olla rajaton ja alkaa poistaa anoppia tai muuta sukulaista vierailijoiden joukosta jollain syyllä jota toiset perheessä eivät ymmärrä.
Onhan siitä ollut esimerkkejä tässäkin ketjussa.
Vastasin siis alunperin siihen kommenttiin jossa sanottiin suunnilleen että miniä päättää kuka saa vierailla.
Niinhän sinä vastasit ja edelleen länkytät. Ei se ole rajattomuutta, että vetää rajoja.
Eikä kenenkään tarvitse kotiinsa ottaa ihmisiä jotka käyttäytyvät huonosti tms.
Ja narsisti tyypillisesti on hirveä ihan jollekulle tietylle. Ei se tarkoita, että vika olisi siinä uhrissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.Tämä on nyt juuri se minkä ap saattaa menettää.
Omat lapset ottavat esimerkkiä ja tekevät samoin omalle äidilleen .
Tajuavat että äiti piti turhaan vihaa mummoa kohtaan ja ottavat etäisyyttä äitiinsä , eivät suinkaan mummoonsa.
Pojat oppivat ettei oman äidin kanssa olla niin tekemisissä vaan ainoastaan vaimon äidin.
Kovin pienistä ei kannata välejä katkaista.
Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kultamummelin kostovisio 99999....
Eihän ap edes pidä mitään vihaa. Sivustaseuraajana on anopin draamatyön näytökselle.
Ajatus, että lapset menettäisivät jotain, kun välit isovanhempiin katkeaa... No, jos isovanhemmat on normaaleja, niin tietysti menettää paljon, mutta kaikki isovanhemmat eivät tosiaankaan ole normaaleja. Oman lapseni toiset isovanhemmat rakastivat lapsiani todella paljon, vähän liiankin paljon. He nimittäin uskottelivat lapsille silloin, kun ei miehen kanssa oltu paikalla, että mummi ja vaari rakastavat paljon enemmän kuin äiti ja isä, ja että lasten on niin paljon parempi olla mummin ja vaarin luona. Lapseni eivät siis kärsi ollenkaan siitä, että manipuloivat isovanhemmat on suljettu ulos perheemme elämästä. Joskus jossain juhlissa pakko tavata, mutta lapsia ei jätetä hetkeksikään keskenään isovanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Sinä olet ainoa joka jauhaa siitä seurakunnan kerhosta. Kukaan ei ole laittanut seurakunnan kerhoon.
Sitäpaitsi eikö sinun himouskovaisena pitäisi tietää, että kristinusko on nimenomaan uskonto, joka tekee lähetystyötä ja haluaa käännyttää. Siksi se nimenomaan haluaa noihin tilaisuuksiinsa yms myös kirkkoon kuulumattomia.
Tää opetetaan seiskaluokan uskonnon kirjassa.
Minusta uskonto kuuluu olennaisena osana yleissivistykseen -raamatun tuntemus, käskyt, sakramentit jne.
Minun vanhemmat ymmärsivät tämän jo 70-luvulla ja kun olin kova tyttö käymään kerhoissa, kävin kolmen eri uskontojen pyhäkoulua ja kerhoja eli evl, helluntai srk ja ortodoksit ja myöhemmin vielä Herran Kansan tilaisuuksissa.
Ja nyt aikuisena tämä on antanut hyvät eväät kohdata eri uskontoja ja ymmärrystä esim. työelämässä ja ihmissuhteissa. Eikä minusta mitään uskovaista tullut.
Nämä eväät haluan antaa myös lapsilleni ihan yleissivistyksenä. Tytär kirjoittaakin tänä keväänä ylioppilaskirjoituksissa. Ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopillani oli 3 lapsenlasta ennen kuin meidän esikoinen syntyi. Anoppini vannoi ja vakuutti, että tulee kohtelemaankaikkia lastenlapsiaan tasapuolisesti. Tietenkin odotin, että kohtelu olisi sitten samanlaista kuin vanhimpia lastenlapsiaan kohtaan. Kun näin ei mielestäni tapahtunut, mainitsin siitä ohimennen, ja sain kuulla, että syy on kokonaan minun. Eli en kuulemma anna hänelle mahdollisuutta siihen. Käytännössä se tarkoitti sitä, etten ollut valmis muuttamaan suunnitelmiamme ja perumaan jo aloitettua matkaa toisaalle, kun anoppi pyysi lapsia heille yökylään. Joskus kysyin muutamaa viikkoa etukäteen, sopisiko, että lapset tulisivat heille yökylään. Koskaan ei käynyt.
Sen kerran kun pystyimme alle 2 vrk varoitusajalla antamaan lapset heille yökylään, sain lapsia hakiessamme kuulla haukut, kuinka huonosti minä olen lapseni kasvattanut. Sekin on nyt vuosien jälkeen käännetty niin, että minä olinkin se, joka haukkui anopin.
Kun tilanne sitten kärjistyi minun ja anoppini välillä, sanoin miehelleni, että hän voi kyllä käydä vanhempiensa luona joko yksin tai lasten kanssa niin usein kuin hän haluaa. Mutta eipä tuo ole käynyt. Jostain syystä hän ei lähde vanhempiensa luokse, jos minä en lähde mukaan. Nykyisin pyrimme käymään siellä n. kerran vuodessa. Jos mieheni kävisi siellä ilman minua, en ehkä itse lähtisi niinkään usein mukaan.
Nyt, kun lapsillani on jo ajokortejai, olen antanut heille autoani lainaan, jotta saavat käydä mummolassa. Kerran ovat teinit keskenään siellä käyneet.
Mutta edelleenkin se, että lapsillani on etäiset välit isänsä vanhempiin, on yksin minun syytäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.Tämä on nyt juuri se minkä ap saattaa menettää.
Omat lapset ottavat esimerkkiä ja tekevät samoin omalle äidilleen .
Tajuavat että äiti piti turhaan vihaa mummoa kohtaan ja ottavat etäisyyttä äitiinsä , eivät suinkaan mummoonsa.
Pojat oppivat ettei oman äidin kanssa olla niin tekemisissä vaan ainoastaan vaimon äidin.
Kovin pienistä ei kannata välejä katkaista.
Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Kultamummelin kostovisio 99999....
Eihän ap edes pidä mitään vihaa. Sivustaseuraajana on anopin draamatyön näytökselle.
Tällä kommentoijalla se mahtaa olla ihana äiti- ja anoppisuhde ja yleensäkin ihmissuhteet. Tuntee jo kirjoitustyylistä.
Vieläkö pidät vihaa äidillesi Heppalehdistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.Tämä on nyt juuri se minkä ap saattaa menettää.
Omat lapset ottavat esimerkkiä ja tekevät samoin omalle äidilleen .
Tajuavat että äiti piti turhaan vihaa mummoa kohtaan ja ottavat etäisyyttä äitiinsä , eivät suinkaan mummoonsa.
Pojat oppivat ettei oman äidin kanssa olla niin tekemisissä vaan ainoastaan vaimon äidin.
Kovin pienistä ei kannata välejä katkaista.
Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Kultamummelin kostovisio 99999....
Eihän ap edes pidä mitään vihaa. Sivustaseuraajana on anopin draamatyön näytökselle.
Tällä kommentoijalla se mahtaa olla ihana äiti- ja anoppisuhde ja yleensäkin ihmissuhteet. Tuntee jo kirjoitustyylistä.
Vieläkö pidät vihaa äidillesi Heppalehdistä?
Mitähän ihmettä tämäkin edes tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Sinä olet ainoa joka jauhaa siitä seurakunnan kerhosta. Kukaan ei ole laittanut seurakunnan kerhoon.
Sitäpaitsi eikö sinun himouskovaisena pitäisi tietää, että kristinusko on nimenomaan uskonto, joka tekee lähetystyötä ja haluaa käännyttää. Siksi se nimenomaan haluaa noihin tilaisuuksiinsa yms myös kirkkoon kuulumattomia.
Tää opetetaan seiskaluokan uskonnon kirjassa.
Minusta uskonto kuuluu olennaisena osana yleissivistykseen -raamatun tuntemus, käskyt, sakramentit jne.
Minun vanhemmat ymmärsivät tämän jo 70-luvulla ja kun olin kova tyttö käymään kerhoissa, kävin kolmen eri uskontojen pyhäkoulua ja kerhoja eli evl, helluntai srk ja ortodoksit ja myöhemmin vielä Herran Kansan tilaisuuksissa.
Ja nyt aikuisena tämä on antanut hyvät eväät kohdata eri uskontoja ja ymmärrystä esim. työelämässä ja ihmissuhteissa. Eikä minusta mitään uskovaista tullut.Nämä eväät haluan antaa myös lapsilleni ihan yleissivistyksenä. Tytär kirjoittaakin tänä keväänä ylioppilaskirjoituksissa. Ja hyvä näin.
Noihan on eri versioita kristinuskosta, ei siis lainkaan avarakatseista tai monipuolista perehtymistä ERI uskontoihin ja elämänkatsomuksiin. Kouluissa opetetaan tärkeimmät perusasiat uskonnoista kaikille, myös ET-oppilaille, mutta mihinkään uskonnon harjoittamiseen ei sovi ryhtyä koulussa, IP-kerhoissa tai muissa julkisissa kunnan palveluissa tai tapahtumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopillani oli 3 lapsenlasta ennen kuin meidän esikoinen syntyi. Anoppini vannoi ja vakuutti, että tulee kohtelemaankaikkia lastenlapsiaan tasapuolisesti. Tietenkin odotin, että kohtelu olisi sitten samanlaista kuin vanhimpia lastenlapsiaan kohtaan. Kun näin ei mielestäni tapahtunut, mainitsin siitä ohimennen, ja sain kuulla, että syy on kokonaan minun. Eli en kuulemma anna hänelle mahdollisuutta siihen. Käytännössä se tarkoitti sitä, etten ollut valmis muuttamaan suunnitelmiamme ja perumaan jo aloitettua matkaa toisaalle, kun anoppi pyysi lapsia heille yökylään. Joskus kysyin muutamaa viikkoa etukäteen, sopisiko, että lapset tulisivat heille yökylään. Koskaan ei käynyt.
Sen kerran kun pystyimme alle 2 vrk varoitusajalla antamaan lapset heille yökylään, sain lapsia hakiessamme kuulla haukut, kuinka huonosti minä olen lapseni kasvattanut. Sekin on nyt vuosien jälkeen käännetty niin, että minä olinkin se, joka haukkui anopin.
Kun tilanne sitten kärjistyi minun ja anoppini välillä, sanoin miehelleni, että hän voi kyllä käydä vanhempiensa luona joko yksin tai lasten kanssa niin usein kuin hän haluaa. Mutta eipä tuo ole käynyt. Jostain syystä hän ei lähde vanhempiensa luokse, jos minä en lähde mukaan. Nykyisin pyrimme käymään siellä n. kerran vuodessa. Jos mieheni kävisi siellä ilman minua, en ehkä itse lähtisi niinkään usein mukaan.
Nyt, kun lapsillani on jo ajokortejai, olen antanut heille autoani lainaan, jotta saavat käydä mummolassa. Kerran ovat teinit keskenään siellä käyneet.
Mutta edelleenkin se, että lapsillani on etäiset välit isänsä vanhempiin, on yksin minun syytäni.
Nyt olet väärässä. Aika kurjaa, jos koet kaiken olevan sinun syytäsi. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.Tämä on nyt juuri se minkä ap saattaa menettää.
Omat lapset ottavat esimerkkiä ja tekevät samoin omalle äidilleen .
Tajuavat että äiti piti turhaan vihaa mummoa kohtaan ja ottavat etäisyyttä äitiinsä , eivät suinkaan mummoonsa.
Pojat oppivat ettei oman äidin kanssa olla niin tekemisissä vaan ainoastaan vaimon äidin.
Kovin pienistä ei kannata välejä katkaista.
Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Kultamummelin kostovisio 99999....
Eihän ap edes pidä mitään vihaa. Sivustaseuraajana on anopin draamatyön näytökselle.
Joo tottahan se on että anoppi katkaisi välit ,ei ap.
Kuka tuossa sitten pitää draamaa jää kyllä tällä palstalla selvittämättä.
Joka tapauksessa anoppi ei vastaa puhelimeen eikä halua pitää yhteyttä.
Sitä on tässä mahdoton sanoa mistä se oikeasti johtuu.
Mahdollisuuksia on useita.
Yksi on se että anoppi - ei suinkaan ap- on ihan kypsä ja haluaa vain olla rauhassa.
Voi olla että anoppi pitää kiinni tästä riidasta siksi että sillä varjolla pääsee eroon koko apn perheestä tavallaan hyvällä syyllä " kun on haukuttu sekopääksikin".
Tai sitten anoppi on olevinaan uhri ja nauttii siitä roolista niin paljon että uhraa vaikka välit lapsenlapsiin jolloin hän todella vaikuttaa sekopäältä.
Niin tai näin : anoppi on tässä se joka ei halua pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite ajattelisin anopilla on enemmän elettyä elämää, en menisi mihinkään lapselliseen riitaan miniän kanssa.
Anoppi "syyllinen" onko luonteeltaan riitaisa ennenkin, voi katsoa peiliin...vai voiko?
Itse pidän huolen olemalla sopivasti taustalla, tai olen vaan niin ihana ja miniä suloinen🤣😂🤐
Mutta on se surullista kun lapsilla ei ole isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat veti täysin herneet nenään kun ei ollut kirkkohäitä. Ikinä aiemmin koko 12 vuotena ei heissä ollut näkynyt uskonnollisuuden häivääkään!
Ja tyttärensä eivät menneet edes naimisiin tai kastaneet lapsiaan!
Mutta se että poikansa oli eronnut kirkosta oli sietämätöntä. Sitä jauhettiin vuosia.
En tarkoita loukata, mutta alkoi huvittamaan että meillä on ihan vastaava tilanne mutta päinvastoin:D
Appivanhemmat, erityisesti appiukko ovat oikein vakaumuksellisia ateisteja. Minä tapasin mieheni nuorten aikuisten kristillisessä tapahtumassa jonkin aikaa sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon. Rakastuttiin ja mentiin naimisiin.
Mutta voi järkytys mikä huuto oli että halutaan kirkkohäät ja että kehdataan vielä päästää vihkipappi puhumaan hääjuhlassakin (jonka itse maksoimme). Ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, ristiäisetkin olisi pitänyt pitää ilman että puhutaan Jumalasta.
Vuosien jankkaus ja marina...
Tsemppiä teille, (mustalla) huumorilla pääsee pitkälle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat veti täysin herneet nenään kun ei ollut kirkkohäitä. Ikinä aiemmin koko 12 vuotena ei heissä ollut näkynyt uskonnollisuuden häivääkään!
Ja tyttärensä eivät menneet edes naimisiin tai kastaneet lapsiaan!
Mutta se että poikansa oli eronnut kirkosta oli sietämätöntä. Sitä jauhettiin vuosia.
En tarkoita loukata, mutta alkoi huvittamaan että meillä on ihan vastaava tilanne mutta päinvastoin:D
Appivanhemmat, erityisesti appiukko ovat oikein vakaumuksellisia ateisteja. Minä tapasin mieheni nuorten aikuisten kristillisessä tapahtumassa jonkin aikaa sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon. Rakastuttiin ja mentiin naimisiin.
Mutta voi järkytys mikä huuto oli että halutaan kirkkohäät ja että kehdataan vielä päästää vihkipappi puhumaan hääjuhlassakin (jonka itse maksoimme). Ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, ristiäisetkin olisi pitänyt pitää ilman että puhutaan Jumalasta.
Vuosien jankkaus ja marina...
Tsemppiä teille, (mustalla) huumorilla pääsee pitkälle:)
Niin kun ei nämä ole uskovaisia! Ei kuulemma ole koskaan edes joulukirkossa käyneet. Ei pihaustakaan ikinä edes jouluna.
Luulen että se paine tuli yhtäkkiä siitä että anopin isä on uskovainen. Ja anoppi täysin kiinni vanhempiensa hyväksynnässä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus, millaisia perheitä teillä on.
Oletteko kaikki jotenkin syrjäytyneitä tai mt-ongelmaisia, sukuineen päivineen?
Normaalit ja fiksut ihmiset eivät noin käyttäydy, mutta luuserit käyttäytyy.
Kiesus vain itsellesi...Taidat itse olla luuseri kun tuollaisia kirjoittelet...On varmaan liioittelua puhua sinun kohdallasi fiksusta ja normaalista ihmisestä....
Vierailija kirjoitti:
Ite ajattelisin anopilla on enemmän elettyä elämää, en menisi mihinkään lapselliseen riitaan miniän kanssa.
Anoppi "syyllinen" onko luonteeltaan riitaisa ennenkin, voi katsoa peiliin...vai voiko?
Itse pidän huolen olemalla sopivasti taustalla, tai olen vaan niin ihana ja miniä suloinen🤣😂🤐
Mutta on se surullista kun lapsilla ei ole isovanhempia.
No on surullista joo , mutta aika usein kyse on siitä että ne pölkyt isovanhemmat ei tajua että voidakseen olla isovanhempia lapsenlpsille, on oltava hyvissä väleissä sen aikuisen LAPSENSA kanssa. Ja tämä se on mistä kiikastaa.
Mun vanhemmat sinänsä tykkää jollain tavalla lapsenlapsistaan, eivät hoida tai auta meitä mitenkään mutta 3-4krt vuodessa tapaavat. Kohta lopetan senkin.
Nimittän he kohtelevat minua, omaa lasta, kuin paskasäkkiä. Ei mitään kunnioitusta tai arvostusta. Ei ollut lapsuudessakaan. Haukutaan, arvostellaan, sätitään, soitellaan uhkailu/kiristyspuheluita, isäni on antanut minulle tukkapöllyä - jumalauta aikuiselle lapselleen! - kun olen jostain napakasti sanonut vähän vastaan. Kaikessa käskytetään, kommenetaan ja tiuskitaan kuin nelivuotaalle lapselle (tätä se oli lapsuudessakin).
Mun ulkonäkö haukutaan (normipainoinen olen, vanhempien mielestä lihava ja he saa hävetä) haukutaan työpaikka, koulutus (akateeminen olen), haukutaan mies, haukutaan talo, ihan KAIKKI.
Ne lapsenlapset sitten sentään kelpaa.
Tää vaan on nyt johtanut siihen että olen loppu ja väsynyt ja suorastaan pelästyn aina kun puhelin soi. Samoin joudun OMASSA kodissani olemaan sukkasillaan ja varuillaan ja pehmentelemään tunnelmaa kun vanhempani on kylässä. Ettei taas alkaisi se mun nälviminen ja riehuminen.
Jos haluaa tavata lapsenlapsia pitää olla arvostava sille omalle lapselle. Ei tuo voi mennä niin että omaa lasta kohdellaan törkeästi ja odotetaan kuitenkin että välit olisi lämpimät ja lastenlapsia nähdään.
Tämä etenee nyt siihen että isovanhemmat menettävät lapsenlapsensa. Mun rajat ja ihmisarvo on tallottu tuhansia kertoja. Jaksaisitko itse tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite ajattelisin anopilla on enemmän elettyä elämää, en menisi mihinkään lapselliseen riitaan miniän kanssa.
Anoppi "syyllinen" onko luonteeltaan riitaisa ennenkin, voi katsoa peiliin...vai voiko?
Itse pidän huolen olemalla sopivasti taustalla, tai olen vaan niin ihana ja miniä suloinen🤣😂🤐
Mutta on se surullista kun lapsilla ei ole isovanhempia.
No on surullista joo , mutta aika usein kyse on siitä että ne pölkyt isovanhemmat ei tajua että voidakseen olla isovanhempia lapsenlpsille, on oltava hyvissä väleissä sen aikuisen LAPSENSA kanssa. Ja tämä se on mistä kiikastaa.
Mun vanhemmat sinänsä tykkää jollain tavalla lapsenlapsistaan, eivät hoida tai auta meitä mitenkään mutta 3-4krt vuodessa tapaavat. Kohta lopetan senkin.
Nimittän he kohtelevat minua, omaa lasta, kuin paskasäkkiä. Ei mitään kunnioitusta tai arvostusta. Ei ollut lapsuudessakaan. Haukutaan, arvostellaan, sätitään, soitellaan uhkailu/kiristyspuheluita, isäni on antanut minulle tukkapöllyä - jumalauta aikuiselle lapselleen! - kun olen jostain napakasti sanonut vähän vastaan. Kaikessa käskytetään, kommenetaan ja tiuskitaan kuin nelivuotaalle lapselle (tätä se oli lapsuudessakin).
Mun ulkonäkö haukutaan (normipainoinen olen, vanhempien mielestä lihava ja he saa hävetä) haukutaan työpaikka, koulutus (akateeminen olen), haukutaan mies, haukutaan talo, ihan KAIKKI.
Ne lapsenlapset sitten sentään kelpaa.Tää vaan on nyt johtanut siihen että olen loppu ja väsynyt ja suorastaan pelästyn aina kun puhelin soi. Samoin joudun OMASSA kodissani olemaan sukkasillaan ja varuillaan ja pehmentelemään tunnelmaa kun vanhempani on kylässä. Ettei taas alkaisi se mun nälviminen ja riehuminen.
Jos haluaa tavata lapsenlapsia pitää olla arvostava sille omalle lapselle. Ei tuo voi mennä niin että omaa lasta kohdellaan törkeästi ja odotetaan kuitenkin että välit olisi lämpimät ja lastenlapsia nähdään.
Tämä etenee nyt siihen että isovanhemmat menettävät lapsenlapsensa. Mun rajat ja ihmisarvo on tallottu tuhansia kertoja. Jaksaisitko itse tällaista?
No kukaan ei jaksais, olet ollut liiankin kiltti ja kestävällinen, narsisti vanhemmat sulla, sanoisin aika nopsaan vaihtoehdot.
Mut monesti ongelmiin on syy epäitsekäs anoppi, joka rakastaa liiaksi poikaansa (oot poikkeuksia) mulkin sellanen anoppi, mutta itse olen luonteeltani, että ei kiinnosta anoppi ja annan sen rauhassa pälättää.
Mun äitini ei kunnioita minua yhtään. Ei ihmisenä eikä vanhempana.
Pyrkii aina huseeraamaan ominpäin, orkaniseeraa ja mestaroi.
Ei tuollaista saa tulla toisen kotiin ja perheeseen harrastamaan! Se on väkivaltaa.
Toki näin on jos molemmat , mies ja nainen ovat asiasta samaa mieltä ja molemmat näkevät asian kutakuinkin samalla tavalla.
Mutta voi perheen toinen vanhemmista myös olla rajaton ja alkaa poistaa anoppia tai muuta sukulaista vierailijoiden joukosta jollain syyllä jota toiset perheessä eivät ymmärrä.
Onhan siitä ollut esimerkkejä tässäkin ketjussa.
Vastasin siis alunperin siihen kommenttiin jossa sanottiin suunnilleen että miniä päättää kuka saa vierailla.