Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Juu. Noin minukin appivanhemmat toimi. Hyysäsivät tyttäriään asunnoilla ja ulkomaanmatkoilla. Nää tössi kaiken, opinnot jäi kesken ja asunnotkin meni työttömyyden myötä.
Sitten siinä anoppi kävi kerjäämässä meiltä rahaa. Oli helppo kieltäytyä kun aina oli kohdeltu mäntisti.
Siellä ne nyt kököttää koko lössi jossain Joensuun slummissa.
Kaverilla äiti ja isi maksoivat lasten vaatteet ja harrastukset, perheen ruuat, lomamatkoja, kaverin auto oli isin firman nimissä jne. Kaverin palkka oli hänen omaa rahaansa minkä sai käyttää kaikkeen kivaan kuten vaikka rakennekynsiin. Isin firma meni konkurssiin eli lähti auto, äidin ja isin talo meni veloista eikä enää ollutkaan ilmaisia lounaita. Kaveri osti auton ja ihmetteli, miten vakuutukset voi olla niin kamalan kalliita. Lasten piti lopettaa harrastukset kun ei ollut varaa maksaa. 15 vuotta äitiys- ja hoitovapaita lukuunottamatta keskipalkkaisessa työssä, mitään ei ollut säästössä eikä mitään käsitystä minkä verran elämä oikeasti maksaa.
Voitte olla ihan huoletta, meillä rahat on tileillä ja tuottavissa sijoituksissa, meidän tulomme ovat huippuluokkaa, ei lopu raha ihan heti. Pääasia on se, että lasten elämä on mukavaa ja helppoa ja saamme siirrettyä ohi perintöveron ja äkäisen miniän rahaa nuorten käyttöön, tai paremminkin he voivat säästää, kun kulut pysyvät alhaisina, talot on nopsaan maksettu. Testamentit on tehty, miniä on suljettu ulkopuolelle nimeltä mainiten, poika saa lakiosansa aikanaan, tehköön sillä mitä haluaa.
Rahaa kenties riittää, mutta riittääkö elättien realiteettien taju? Ymmärtävätkö aidosti sen, etteivät pystyisi omilla tuloillaan ylläpitämään nykyistä elintasoaan?
Eiköhän nuo tiedä, tämä on keskusteltu moneen kertaan ja on hyvä ja suositeltu keino jakaa perintöä ohi verotuksen. Minusta on aina ollut huonoa se, että kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat paljon vanhempiaan, on valvomista jne. on talouskin tiukimmillaan, on opinto-, talo- ja autolaina jne. Me autamme nyt, koska pystymme. Pojan perhe saisi saman, mutta ovat valinneet toisen tien, ja heillä on se oikeus. Odotamme kohteliasta käytöstä, emme mitään muuta.
Me nautimme yhteisistä lomista, ja ketään emme pakota, kysymme haluatteko lähteä ja sanomme, ettei haittaa jos on muuta. Toisaalta, nuoretkin voivat tehdä lomalla asioita ilman lapsia kun me isovanhemmat olemme lasten kanssa. Minusta se toimii, olisin itse tykännyt vastaavasta kun omat olivat pieniä.
Oletkohan sinä minun anoppini?
No et, autoja ei käytössä ole mutta paljon auttavat, tuovat ruokaa, ostavat lapsille ne kalleimmat jutut, kutsuvat mökeilleen ja huolehtivat siellä lapsista. Olen samaa mieltä, että nyt kun on kolme pientä lasta, on apu kullanarvoista.
Meillä ovat myös kertoneet, että siirtävät rahaa mielellään nyt, jos terveyttä heillä riittää, ovat elossa vielä kymmeniä vuosia, siis sitten joskus jos perittävää on, on meillä itselläkin talo ja tavarat maksettu ja lapset maailmalla. Varmaan siirrämmekin aikanaan perinnön omille lapsillemme.
Mutta ihanaa on apua saada nyt kun kaikki lainat on maksussa. Kolme kassia ruokaa pari kolme kertaa kuussa jättää kummasti pelivaraa talouteen, samoin talvihaalarit, kengät, pyörät, pitovaatteet jne. Vasta appi toi pyjamapakkauset kaikille lasille, oli huomannut alennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Nyt on kyllä vedetty aika pitkä kaari anopin sietämisestä kouluväkivaltaan. Eiköhän apn kaltaiset vanhemmat pikemminkin opeta lapselleen, että kaikkea ei tarvitse kestää, kiusaamiseen saa ja pitää puuttua.
Missä kommentissa ap. kertoo anopinsa olevan sietämätön?
Ap. kertoi aloituksessa, riidan lähteneen aivan mitättömästä asiasta, kun anoppi oli ostanut vaatteita perhekuvausta varten, ilman ap. lupaa ja tästä ap. oli loukkaantunut
"haukuin hänet sekopääksi ja se oli siinä. Hän lähti ovet paukkuen ulos eikä koskaan enää vastannut viesteihini tai puheluihini. Ja hylkä"
Eli ap. menetti malttinsa ja loukkaantui, kun anoppi osti vaatteita lapsille ja vastaavasti anoppi ja appi loukkaantuivat ap. sanoista ja katkaisivat/hylkäsivät niin kuin ap. sanoo heidän perheensä.
Luulen melko monessa perheessä isovanhempien ostavan lastenlapsilleen vaatteita, leluja, antavat rahaa, tekevät lapselle sijoituksia jne. eikä siitä lapsen vanhemmat tee mitään numeroa, päinvastoin, meillä ollaan kiitollisia ja iloitaan ihan isovanhempien nähden ja näin tekee moni muukin.
Eikö välirikko johtunut siitä syystä, että lapsia ei anopin toiveesta ja vasten vanhempien tahtoa kastettu? Uskonnonvapaus ei ole mikään pikkujuttu. Eikä toisen perheen pukeutumiseen puuttuminenkaan ole normaalia ja mukavaa käytöstä. Anoppi voi järjestää itse perhekuvan haluamissaan asuissa, jos asut ovat niin tärkeitä hänelle ja miniän järjestemä perhekuva ei kelpaa.
Missä kommentissa ap. kertoi tästä lasten kastejutusta?
Jossakin kommentissa joku kertoi anoppi- ja lastensa kastejutusta, mutta se ei ollut ap. vaan eri kirjoittaja. Ainakaan siinä ei ollut ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohis
No siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Se on hyvää vanhemmuutta. Tutustuttaa erilaisiin uskontokuntiin jne. jotta lapsi saa pohjaa päättää itse. Ja luterilainen kirkkohan nimenomaan itse haluaa tehdä lähetystyötä ja käännyttää. Tehköön sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.
Mitä ihmettä???? Väitätkö ihan vakavalla naamalla, että on varta vasten pidettävä yllä hyviä ihmissuhteita hankalien ihmisten kanssa? Enpä ole eläissäni kuullut mitään yhtä kummallista.
Kyllä lapsillekin on hyvä opettaa, että hyvä ihmissuhde on vastavuoroisesti toista tukeva ja kannustava eikä sellaisiin ihmisiin tarvitse pitää yhteyttä, jotka kerta toisensa jälkeen tuottavat pettymyksen ja rikkovat rajoja. Ei ole tarkoitus opettaa lasta masokistiksi, joka sietää mitä tahansa muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Opettele lukemaan.
A. Toisen lapsille ei mennä pyytämättä viemään vaatteita johonkin perhekuvaan.
B. Sen jälkeen ei aleta keräämään passiivisaggressiivisesti syntilistaa ja käyttämään henkistä väkivaltaa.
C. Kun toinen siitä sinun käytöksestäsi lopulta hermostuu, siitä ei vedetä draamakierteitä tappiin vaan otetaan aikuisesti palaute asiattomasta käytöksestä vastaan.
D. Jos on pakko jatkaa sitä lapsellista kiukuttelua, sitä kiukuttelua ei kohdisteta alaikäisiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
En oikein tajua ajatuksenjuoksuasi. Kun toisen käyttäytymiseen kyllästyy ja laittaa rajat, jolloin ihmissuhde joko loppuu tai rajoja aletaan kunnioittaa, niin se ei ole mikään ongelma eikä siitä ei todellakaan seuraa pahaa mieltä, vaan suuri helpotus.
Anoppini uhkaili aivan alusta asti (yli 30 vuoden ajan) välien katkeamisella, pani välejä poikki, jolloin joka kerta toivoin, että se jäisi pysyväksi, mutta sitten hän otti yhteyttä kuin mitään ei olisi tapahtunut pyytämättä koskaan anteeksi haukkumisiaan ynnä muita tekojaan. Vuosikymmenten ajan kuuntelin räyhäämistä ja haukkumista ja nyt kun lapset ovat aikuisia, minun ei tarvitse enää olla yhteyksissä. Mikä helpotus! On suuri helpotus, kun hankalasta ihmissuhteesta pääsee lopullisesti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Mieti tarkasti kannattaako ainainen pitkämielisyys ja sovun yrittäminen. Se myös syö sinua ja avioliittoasi ja voi myös aiheuttaa lapsille oireilua. Minä kadun, että en pannut rajoja aikaisemmin ja olin liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.
Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.