Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä ap on mielestäsi menettänyt? On helpotus, kun hankala ihmissuhde loppuu kokonaan, pääsee paljon helpommalla. Ja varmaan sama isovanhemmilla, jos eivät kerran halua poikaansa ja lapsenlapsiaankaan enää tavata. Ehkäpä hekin sitten ovat tyytyväisiä. Poikaan ja lastenlapsiin olisi mahdollista olla yhteyksissä ilman miniääkin (kuten meillä), mutta sitäkään eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.
Eli mitään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.
Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.
Minun älyni ei kyllä riitä, joten valistahan viisaampana. En ole anoppiini yhteyksissä, mikä on ollut suuri helpotus. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Ja itse ehdotitte että lapsi kastetaan evlutiksi oman aatemaailman vastaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
No kerrohan, kun ainakin kaksi vastaajaa on aivan ymmällään että mitä mahdat tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Äiti sodassa anoppinsa kanssa on myös lapselle raskasta. Sen tietävät kaikki sellaisessa perheessä eläneet.
-ohisNo siksipä sen anopin soisi pysyvän omalla tontillaan ja käyttäytyvän asiallisesti.
Lapset eivät tonteista tiedä mitään. En kuullut koskaan mummun haukkuvan äitiä, sen sijaan äitini haukkui mummua tasaisen jatkuvasti. Haukkujinen jatkuu edelleen, mummo on kuollut noin 30 vuotta sitten.
Välit äitiin etäiset.
Lapset kärsii rajattomuudesta valtavasti. Samaten siitä että ympärillä on ihmisiä jotka koko ajan kyseenalaistaa ne omat vanhemmat.
Meillä lapset pani ihan itse välit poikki häiriköiviin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.
Tätä olen usein ajatellut kun olen näitä haukkumisketjuja lukenut. Nykyään ei enää olla mistään kiitollisia, ja kaikessa heti hyökätään. Meillä äiti toi joskus ei niin kivoja juttuja mutta ei minun tarvinnut hänelle niistä suuttua. Käytettiin jos voitiin, laitettiin kiertoon jos ei voitu. Välit säilyvät kuolemaansa asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Miten nämä loukkukset ja raivokohtauksen oikein etenevät? Menette kutsuttana kylään tai kutsutte teille? Istutte miehen kanssa kahvipöydässä ja katsotte anopin riehumista?
Mistä pitää joustaa, neuvotella, tehdä kompromisseja?
Elättekö liian tiiviissä symbioosissa, jolloin arki pyörii toistenne ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
No kerrohan, kun ainakin kaksi vastaajaa on aivan ymmällään että mitä mahdat tarkoittaa?
Hän tarkoittaa että hänen mielestään apkin on menettänyt. Ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä, tämä on keskustelupalsta. Nyt eteenpäin, ohittakaa ne jutut joihin älynne ei riitä, kukaa ei jaksa teidän jankutusta.
Ohis, eri ja hemmetin turhautunut jankutukseen.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tämä yksi vastaaja tarkoittaa sillä, että miniä nyt valtavasti välirikosta kärsii. Koska kun anoppini uhkaili välien katkaisulla, niin vaikutti siltä, että hän myöskin ajatteli sen olevan valtava menetys jos hän ei enää ole meihin yhteyksissä. Hän todella kuvitteli niin, vaikka joka kerta toivoimme, että hän ei enää soittaisi ja vihdoinkin toimisi niin kuin uhkaa.
No, onneksi tämä meni nyt lopulta ihan hyvin eli ei enää tarvitse kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkia kommenteja lukenut, mutta ihmettelen, miten fiksuna itseään pitävät juoruilevat selän takana anopistaan, joka ei voi olla heijastumatta asenteisiin, joka taas siirtyy lapsille ja annatte esimerkin lapsille miten hoidetaan ihmissuhteet ja ollaan "hankalien" ihmisten seurassa. Ja koston kohteeksi ja sijaiskärsijä on lapset, eikä suinkaan isovanhemmat tai anoppi.
Ja ihan samalla tavalla hankalia ihmisiä on muitakin kuin anopit, yhtälailla naapuri, työkaveri, sukulaiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa on vain tultava toimeen ja pidettävä hyviä ihmissuhteita yllä.
Ja tämä malli ja esimerkki pitäisi tulla lapselle jo kotoa.
Miten voitte vaatia lapseltanne tulemaan toimeen ja olla ystävällisiä muille lapsille koulussa tai päiväkodissa, kun ette siihen pysty siihen itsekkään ja lapsi ei saa tukea ja esimerkkiä äidiltään, kun äiti riitelee ja haukkuu anoppia mennen tullen ja katkaisee välit, eikä halua "leikkiä samalla hiekkalaatikolla".
Tänäkin syksynä kouluissa on ollut useampi väkivaltatilanne, jopa ambulanssia ja sairaalahoitoa on tarvittu, onko lapsi saanut mallin kotoa, miten ratkaistaan ongelmat ihmissuhteissa eli riitelemällä ja väkivaltaa käyttäen. Myös henkinen väkivalta esim. haukkuminen sekopääksi on väkivaltaa.
Lapset ottavat mallin, asenteen ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten ihmetellään, miksi koulussa/päiväkodissa kiusataan ja koetaan henkistä ja ruumillista väkivaltaa
ja tähän syyllistyvät jo 3-4v.Ap nimenomaan on yrittänyt tulla toimeen, niellyt ja sietänyt.
Se ei koskaan ole terve malli antaa lapsille. Kynnysmattona pyöriminen ja henkisen väkivallan jatkuva sietäminen "sovun" nimissä.
Ja anoppihan hänelläkin on kaiken draaman aiheuttanut, myös hylkäämiskokemuksen lapsenlapsille.
Ap on todellinen uhri. Hirviöanoppi ei enää anna lapsille tavaralahjoja, isoäiti antaa vain rahaa. Minusta tuo on jo terapian paikka, noin kamalia ihmisiä ei uskoisi edes olevan kuin anoppinsa, varsinainen pahuuden matami.
Ei ap ole väittänyt olevansa uhri. Ei lapsenlapsetkaan tietenkään ole. Surkeaa silti, että joku on noin sairaudentunnoton ja tekee tuollaista lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Ihanko oikeasti sinua voisi haukkua sekopääksi, jos viet vaikka kummilapselle puseron lahjaksi ja lapsen äiti aloittaisi sättimisen ja haukkumisen, ettei vaatteita haluta.
Mun kummilapsen äiti on juuri tälläinen ja lahjan antaminen on yhtä tuskaa, kun mikään ei kelpaa tai ole mieluinen ja se osoitetaan vielä hyvin selvästi vierailun aikana.
Nykyään en edes mene syntymäpäiville vaan keksin jonkun työesteen ja annan lahjan muiden vietäväksi, jolloin voi sitä haukkua vapaasti.
Jos tuo lahjojen ostamienn on sulle noin valtava haaste, tässä on neuvo: Kysy mitä toivotaan/tarvitaan/halutaan ja osta se.
Lahja saadaan, ei sitä pyydetä eikä käsketä tuomaan. Lahjan saajan olisi myös hyvä oppia olemaan kiitollinen ja muistaa ettei ne omatkaan aivoitukset aina ole niin välkkyjä mutta toiset silti niitä sietävät.
En ole tuo jolle vastaat.Tätä olen usein ajatellut kun olen näitä haukkumisketjuja lukenut. Nykyään ei enää olla mistään kiitollisia, ja kaikessa heti hyökätään. Meillä äiti toi joskus ei niin kivoja juttuja mutta ei minun tarvinnut hänelle niistä suuttua. Käytettiin jos voitiin, laitettiin kiertoon jos ei voitu. Välit säilyvät kuolemaansa asti.
Kas kun näillä lahjahysteerikoilla se lahja on jonkinlainen omituinen uhrilahja ja vallan avain. Ei siis riitä että se lahja vain otetaan vastaan, vaan antajalla on jonkinlainen kummallinen tarve saada siihen antotilaisuuteen hurmoshenkinen kiitosylistys, sitten sen lahjan käyttöä seurataan sairaalla tavalla, kaapit pengotaan missä se on, lapsia kuulustellaan oliko se lahja varmasti mieluinen, luokkakuvista tarkistetaan oliko varmasti juuri se villapaita päällä ja lopulta mennään penkomaan jopa kirppispöytä, ettei se vaan ole siellä.
Minulla tätä lahjaterroria harrastaa äiti ja kaksi lapsetonta sisarta. Ja se on uuvuttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
No kerrohan, kun ainakin kaksi vastaajaa on aivan ymmällään että mitä mahdat tarkoittaa?
Hän tarkoittaa että hänen mielestään apkin on menettänyt. Ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä, tämä on keskustelupalsta. Nyt eteenpäin, ohittakaa ne jutut joihin älynne ei riitä, kukaa ei jaksa teidän jankutusta.
Ohis, eri ja hemmetin turhautunut jankutukseen.
MITÄ ap on menettänyt???? Eikö se anopin kosto ja kiukuttelu mene ihan hukkaan, jos ei edes tajuta, että jotain on menettänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Eli mitään ei ole.
Minä kyllä ymmärrän, eli ap on menettänyt, kuten onkin. Miten sinä et noin yksinkertaista asiaa ymmärrä?
No kerrohan, kun ainakin kaksi vastaajaa on aivan ymmällään että mitä mahdat tarkoittaa?
Hän tarkoittaa että hänen mielestään apkin on menettänyt. Ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä, tämä on keskustelupalsta. Nyt eteenpäin, ohittakaa ne jutut joihin älynne ei riitä, kukaa ei jaksa teidän jankutusta.
Ohis, eri ja hemmetin turhautunut jankutukseen.
Totta kai on oikeus mielipiteeseen ja myös oikeus olla kertomatta mihin se perustuu, mutta olisi silti ollut mielenkiintoista tietää, mitä hän ajatteli ap:n menettäneen.
Höpsistä, kyllä on.