Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Näin varmaan olikin ennenvanhaan, mutta nykyään hyvinkin tavallista, että isoäiti on elossa, kun lapsenlapsi saa jälkikasvua. Vaikka lapsenteko venyisi yli kolmekymppiseksi, niin ei ole harvinaista elää pitkään, joten silloinkin on tosi monta sukupolvea elossa yhtäaikaa, kiitos lääketieteen kehityksen erityisesti sydän- ja verisuonitautien (edelleen yleisin kuolinsyy) hoidon suhteen. Elinikä on kohonnyt niin paljon, että ennen 70-vuotta tapahtunut kuolema katsotaan nykyään ennenaikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Näin varmaan olikin ennenvanhaan, mutta nykyään hyvinkin tavallista, että isoäiti on elossa, kun lapsenlapsi saa jälkikasvua. Vaikka lapsenteko venyisi yli kolmekymppiseksi, niin ei ole harvinaista elää pitkään, joten silloinkin on tosi monta sukupolvea elossa yhtäaikaa, kiitos lääketieteen kehityksen erityisesti sydän- ja verisuonitautien (edelleen yleisin kuolinsyy) hoidon suhteen. Elinikä on kohonnyt niin paljon, että ennen 70-vuotta tapahtunut kuolema katsotaan nykyään ennenaikaiseksi.
Vuonna 2012 syntyneiden tyttöjen eliniän ennuste on 83,4.
Keski-ikä ensisynnyttäjillä on nyt 29,6.
Eli kyllä se aika harvinaista on, että kolmekymppisen äidin ja kuusikymppisen isoäidin lisäksi keikkuu vielä se isoäidin äiti, ainakaan kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Näin varmaan olikin ennenvanhaan, mutta nykyään hyvinkin tavallista, että isoäiti on elossa, kun lapsenlapsi saa jälkikasvua. Vaikka lapsenteko venyisi yli kolmekymppiseksi, niin ei ole harvinaista elää pitkään, joten silloinkin on tosi monta sukupolvea elossa yhtäaikaa, kiitos lääketieteen kehityksen erityisesti sydän- ja verisuonitautien (edelleen yleisin kuolinsyy) hoidon suhteen. Elinikä on kohonnyt niin paljon, että ennen 70-vuotta tapahtunut kuolema katsotaan nykyään ennenaikaiseksi.
Vuonna 2012 syntyneiden tyttöjen eliniän ennuste on 83,4.
Keski-ikä ensisynnyttäjillä on nyt 29,6.
Eli kyllä se aika harvinaista on, että kolmekymppisen äidin ja kuusikymppisen isoäidin lisäksi keikkuu vielä se isoäidin äiti, ainakaan kauaa.
Ei ole harvinaista, kun tunnen useampia sellaisia perheitä. Mutta ilmeisesti olet sama henkilö, jonka tuttavapiirissä saadaan lapset vasta nelikymppisinä ja isoäidit ovat kaikki yli 70-vuotiaita ja pidät keskimääräisen ikäisinä synnyttäineitä alle kolmekymppisiä teiniäiteinä.
Tietysti jos äidillä on paljon lapsia, niin siellä loppupäässä syntyneet lapset voivat olla nelikymppisinä syntyneitä tai jos lapset muusta syystä on saatu vanhoina, mutta viesteissäni olen kirjoittanut keskimääräisistä synnytysiästä sekä äitien että tyttärien kohdalla. 25 vuodessa synnytysikä on kiivennyt aina sen reilun pari vuotta ylöspäin alkaen 50-luvulta ja elinikä noussut tuota nopeammin.
Tämä asia kiinnitti huomiota alun perin, koska mun matikka näyttää olevan aika tavalla erilaista kuin sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Näin varmaan olikin ennenvanhaan, mutta nykyään hyvinkin tavallista, että isoäiti on elossa, kun lapsenlapsi saa jälkikasvua. Vaikka lapsenteko venyisi yli kolmekymppiseksi, niin ei ole harvinaista elää pitkään, joten silloinkin on tosi monta sukupolvea elossa yhtäaikaa, kiitos lääketieteen kehityksen erityisesti sydän- ja verisuonitautien (edelleen yleisin kuolinsyy) hoidon suhteen. Elinikä on kohonnyt niin paljon, että ennen 70-vuotta tapahtunut kuolema katsotaan nykyään ennenaikaiseksi.
Vuonna 2012 syntyneiden tyttöjen eliniän ennuste on 83,4.
Keski-ikä ensisynnyttäjillä on nyt 29,6.
Eli kyllä se aika harvinaista on, että kolmekymppisen äidin ja kuusikymppisen isoäidin lisäksi keikkuu vielä se isoäidin äiti, ainakaan kauaa.
Ei ole harvinaista, kun tunnen useampia sellaisia perheitä. Mutta ilmeisesti olet sama henkilö, jonka tuttavapiirissä saadaan lapset vasta nelikymppisinä ja isoäidit ovat kaikki yli 70-vuotiaita ja pidät keskimääräisen ikäisinä synnyttäineitä alle kolmekymppisiä teiniäiteinä.
Tietysti jos äidillä on paljon lapsia, niin siellä loppupäässä syntyneet lapset voivat olla nelikymppisinä syntyneitä tai jos lapset muusta syystä on saatu vanhoina, mutta viesteissäni olen kirjoittanut keskimääräisistä synnytysiästä sekä äitien että tyttärien kohdalla. 25 vuodessa synnytysikä on kiivennyt aina sen reilun pari vuotta ylöspäin alkaen 50-luvulta ja elinikä noussut tuota nopeammin.
Tämä asia kiinnitti huomiota alun perin, koska mun matikka näyttää olevan aika tavalla erilaista kuin sinun.
On se tilastollisesti harvinaista.
Ei se silti tarkoita, ettet sinä voisi tuntea tällaisia.
Yleistä se ei silti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Näin varmaan olikin ennenvanhaan, mutta nykyään hyvinkin tavallista, että isoäiti on elossa, kun lapsenlapsi saa jälkikasvua. Vaikka lapsenteko venyisi yli kolmekymppiseksi, niin ei ole harvinaista elää pitkään, joten silloinkin on tosi monta sukupolvea elossa yhtäaikaa, kiitos lääketieteen kehityksen erityisesti sydän- ja verisuonitautien (edelleen yleisin kuolinsyy) hoidon suhteen. Elinikä on kohonnyt niin paljon, että ennen 70-vuotta tapahtunut kuolema katsotaan nykyään ennenaikaiseksi.
Vuonna 2012 syntyneiden tyttöjen eliniän ennuste on 83,4.
Keski-ikä ensisynnyttäjillä on nyt 29,6.
Eli kyllä se aika harvinaista on, että kolmekymppisen äidin ja kuusikymppisen isoäidin lisäksi keikkuu vielä se isoäidin äiti, ainakaan kauaa.
Ei ole harvinaista, kun tunnen useampia sellaisia perheitä. Mutta ilmeisesti olet sama henkilö, jonka tuttavapiirissä saadaan lapset vasta nelikymppisinä ja isoäidit ovat kaikki yli 70-vuotiaita ja pidät keskimääräisen ikäisinä synnyttäineitä alle kolmekymppisiä teiniäiteinä.
Tietysti jos äidillä on paljon lapsia, niin siellä loppupäässä syntyneet lapset voivat olla nelikymppisinä syntyneitä tai jos lapset muusta syystä on saatu vanhoina, mutta viesteissäni olen kirjoittanut keskimääräisistä synnytysiästä sekä äitien että tyttärien kohdalla. 25 vuodessa synnytysikä on kiivennyt aina sen reilun pari vuotta ylöspäin alkaen 50-luvulta ja elinikä noussut tuota nopeammin.
Tämä asia kiinnitti huomiota alun perin, koska mun matikka näyttää olevan aika tavalla erilaista kuin sinun.
On se tilastollisesti harvinaista.
Ei se silti tarkoita, ettet sinä voisi tuntea tällaisia.
Yleistä se ei silti ole.
Laitahan linkki siihen tilastoon, haluaisin nähdä mikä on tilanne. Kun tämä on hyvin yksinkertaista matikkaa. Koska synnytysikä on vanhemmilla sukupolvilla keskimäärin alhaisempi ja elinikä kasvanut, se ei ole kovin harvinaista. Lisäksi erityisesti aikaisempina vuosina ja vielä nykyäänkin on paljon äitejä, jotka synnyttävät kymmenenkin vuotta aikaisemmin kuin ikäpolvensa naiset keskimäärin.
Mutta jos ei tilastoa löydy, niin hyvää syksyn ja päivänjatkoa sinulle kanssajankkaajalle :) Ei jankata tällä tavalla irl, toivottavasti, jälkikasvumme kanssa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Blaablaa. Täysin turhaa epäoleellista sanasalaattia. Blaablaablaa.
Mikä on tilainte?
Tilainte on yksilöllinen versio sanasta tilanne. Mutta ehkä osaat selittää, mitä on blaablaa, jota jatkuvasti toistat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Joskus kannattaa myös miettiä, että ei osallistu keskusteluun liian holhoavalla ja saarnaavalla tavalla. Samalla tavalla se naisselittäminen ärsyttää kuin miesselittäminenkin. Oman äidin tai anopin liiallinen asioihin sekaantuminen ja holhoaminen aiheuttaa juurikin niitä ikäviä tilanteita, joista täällä keskustellaan.
Jokainen osallistuu omalla tavallaan. Omista kokemuksista puhuminen lienee sallittua. Sellaisesta ärsyyntyminen osoittaa vain, ettei ole muuta sanottavaa kuin blaablaa tai päläpälä. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että viisaampi vaikenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Joskus kannattaa myös miettiä, että ei osallistu keskusteluun liian holhoavalla ja saarnaavalla tavalla. Samalla tavalla se naisselittäminen ärsyttää kuin miesselittäminenkin. Oman äidin tai anopin liiallinen asioihin sekaantuminen ja holhoaminen aiheuttaa juurikin niitä ikäviä tilanteita, joista täällä keskustellaan.
Jokainen osallistuu omalla tavallaan. Omista kokemuksista puhuminen lienee sallittua. Sellaisesta ärsyyntyminen osoittaa vain, ettei ole muuta sanottavaa kuin blaablaa tai päläpälä. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että viisaampi vaikenee.
Eli sinä olet superääliö kun et osaa vaieta vaan paaaaaaaaaasaat?
Sun pitäs varmaan ottaa pieni tauko tästä ketjusta, ennenku räjähdät kiukkuus 🤬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Joskus kannattaa myös miettiä, että ei osallistu keskusteluun liian holhoavalla ja saarnaavalla tavalla. Samalla tavalla se naisselittäminen ärsyttää kuin miesselittäminenkin. Oman äidin tai anopin liiallinen asioihin sekaantuminen ja holhoaminen aiheuttaa juurikin niitä ikäviä tilanteita, joista täällä keskustellaan.
Jokainen osallistuu omalla tavallaan. Omista kokemuksista puhuminen lienee sallittua. Sellaisesta ärsyyntyminen osoittaa vain, ettei ole muuta sanottavaa kuin blaablaa tai päläpälä. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että viisaampi vaikenee.
Eli sinä olet superääliö kun et osaa vaieta vaan paaaaaaaaaasaat?
Sun pitäs varmaan ottaa pieni tauko tästä ketjusta, ennenku räjähdät kiukkuus 🤬
Ai nytkö jaat sitten saaaaaaaaarnojen lisäksi kotikutoistiaknooseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.
Minä olin 14 kun isomummoni kuoli. Mummoni on nyt hyväkuntoinen 85-vuotias ja hänellä on neljä lapsenlapsenlasta. Sukumme on kyllä pitkäikäistä, mummon sotainvalidi isäkin eli melkein 90-vuotiaaksi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Joskus kannattaa myös miettiä, että ei osallistu keskusteluun liian holhoavalla ja saarnaavalla tavalla. Samalla tavalla se naisselittäminen ärsyttää kuin miesselittäminenkin. Oman äidin tai anopin liiallinen asioihin sekaantuminen ja holhoaminen aiheuttaa juurikin niitä ikäviä tilanteita, joista täällä keskustellaan.
Jokainen osallistuu omalla tavallaan. Omista kokemuksista puhuminen lienee sallittua. Sellaisesta ärsyyntyminen osoittaa vain, ettei ole muuta sanottavaa kuin blaablaa tai päläpälä. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että viisaampi vaikenee.
Eli sinä olet superääliö kun et osaa vaieta vaan paaaaaaaaaasaat?
Sun pitäs varmaan ottaa pieni tauko tästä ketjusta, ennenku räjähdät kiukkuus 🤬
Ai nytkö jaat sitten saaaaaaaaarnojen lisäksi kotikutoistiaknooseja?
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tulipan luettua....ihmettelemään jäin luetun ymmärtämistä ja aivan muusta tiipataasta kirjoittelusta......ilmeisesti vaikeaa pysyä aiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Harvoin on isoäidinäidit edes enää elossa, kun tyttärensä saavat lapsenlapsia. Itse olin 15 v. kun mummo kuoli ja pikkuveli oli 5 v. Mummolla ikää tuossa vaiheessa 80 v. Äitini on sisarussarjan toiseksi nuorin.