Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Rahoituksen kannalta on OK, eli ei ole vapaamatkustamista. Mutta miksi vääräuskoinen tai uskonnoton perhe haluaisi lapsensa harjoittavan IP-kerhossa kristinuskoa? Tai haluasi kunnan ulkoistavan lakisääteisiä, verovaroin kustannettuja palveluita uskonnollisille yhteisöille? Siis jos ei edes halua lastansa kastettavan on itse eronnut kirkosta.
Ei seurakunnan iltapäiväkerhoissa ole mitään uskonnollista. No okei, joulun alla voi olla joulukuusi ja askarrellaan enkeleitä.
Ei niissä kaikissa välttämättä ole, mutta osassa on. Samaten osa kouluista järjestää lainvastaisesti jumalanpalveluksia kouluajalla seurakunnan kanssa yhteistyössä, siis tarjoamatta kaikille mahdollisuutta osallistua vastaavaan uskonnottomaan ohjelmaan.
Missä? Jossain Oulussa? Etelä-Suomessa ei ole tällaisia ongelmia. Jopa kristillisiin arvoihin tomiintansa pohjaavassa yksityiskoulussa on täällä eroteltu joulukirkko koulusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Logiikka ontuu lähinnä silloin kun kerho on ok, mutta koulun uskonnon opetus ei ole 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Niinpä niin, eikös sen lapsen pitänyt itse päättää sitten kun ymmärtää? Ja kyllä minusta on kaksilla rattailla ajelua, aina rusinat vaan. Mutta joillakin on selkärankaanja joillakin ei. Toki sinne otetaan, miten se muuten sille hirviömummulle selitetään, että kaste on ihan peestä kun ei kuuluta kirkkoon eikä uskota mutta seurakunnan kerho on ok, vaikka siellä siitä uskostakaan puhutaan ja lasten virsiä lauletaan.
No näännyttää nää marisijat aina tämmöisiä, ääntä pitävät mutta älyä ei lainkaan.Te keksitte nyt ihan itse koko seurakunnan kerho -horinan...
Aina ei ole edes vaihtoehtoja, vaan seurakunnan IP-kerho on ainoa, mitä on järkevästi koulun lähellä tarjolla. Sinne joutuvat sitten myös pakanat ja ateistit, jos ei vanhemmat pysty järjestämään itse muullatavalla IP-hoitoa pienelle koululaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Nuo ip-kerhot saa kylläkin verovaroista suurimman osan budjetistaan eli ihan hyvin voi laittaa väärän uskontokunnan tai atetistin lapsen sinne.
Rahoituksen kannalta on OK, eli ei ole vapaamatkustamista. Mutta miksi vääräuskoinen tai uskonnoton perhe haluaisi lapsensa harjoittavan IP-kerhossa kristinuskoa? Tai haluasi kunnan ulkoistavan lakisääteisiä, verovaroin kustannettuja palveluita uskonnollisille yhteisöille? Siis jos ei edes halua lastansa kastettavan on itse eronnut kirkosta.
Ei seurakunnan iltapäiväkerhoissa ole mitään uskonnollista. No okei, joulun alla voi olla joulukuusi ja askarrellaan enkeleitä.
Ei niissä kaikissa välttämättä ole, mutta osassa on. Samaten osa kouluista järjestää lainvastaisesti jumalanpalveluksia kouluajalla seurakunnan kanssa yhteistyössä, siis tarjoamatta kaikille mahdollisuutta osallistua vastaavaan uskonnottomaan ohjelmaan.
Missä? Jossain Oulussa? Etelä-Suomessa ei ole tällaisia ongelmia. Jopa kristillisiin arvoihin tomiintansa pohjaavassa yksityiskoulussa on täällä eroteltu joulukirkko koulusta...
Vantaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Mieti tarkasti kannattaako ainainen pitkämielisyys ja sovun yrittäminen. Se myös syö sinua ja avioliittoasi ja voi myös aiheuttaa lapsille oireilua. Minä kadun, että en pannut rajoja aikaisemmin ja olin liian kiltti.
Totta, se todellakin on syönyt avioliittoa ja ryöstänyt vaötavasti voimavaroja, aiheuttanut stressiä ja unettomuutta, valtavasti itkua ja pahaa mieltä, pettymystä ja ahdistusta. Ja silti aina vain olen yrittänyt, sietänyt, antanut periksi.
Kun lapsilla KUULUU olla isovanhemmat. Ja jos välejä ei ole niin se on muiden silmissä aina aikuisen lapsen vika.
Nyt olen niin uupunut, sanoisin jo burn-out että mä en enää jaksa. VuosiKYMMENTEN ponnistelu ja kamppailu ei ole auttanut yhtään mitään ja vain minä olen se joka on yrittänyt. Toiset osapuolet ei yhtään. Sama perseily jatkuu ja kiihtyy.
En tiedä mitä tässä enää voi tehdä. Surra surut ja jatkaa kokonaan ilman isovanhempia kummaltakaan puolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.
Tässä taas hyvä esimerkki, miksi niin monet lapset jäävät ilman isovanhempien hoivaa ja hellyyttä, kun aikuisten kielen käyttö on tätä tasoa ja jo alkeellisemmat käytöstavat ja hienotunteisuus on tuntemattomia käsitteitä tänne kirjoittaessa.
En yhtään ihmettele, jos isovanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä tai muu suku.
En tosin minäkään, vaikka olen miniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei voi ilmoittaa että ”heidän perheessään isovanhemmat sitäjatätä”.
Kyllä se on se miniä joka määrää oman perheensä rajat. Ei isovanhemmat voi sitä ulkopuolelta tulla sanelemaan.
Onko miehellä mitään sanomista asiaan?
Jos miniä tai vävy tai oma tytär tai oma poika ei halua tiettyä ihmistä kotiinsa tai perheensä pariin, se riittää.
Ihanko näin yksioikoisesti?
Jos vaikkapa mies ei halua että kukaan vaimon sukulainen tai ystävä tulee yhteiseen kotiin tai perheen pariin, niin se on sitten ok?Ei tqrvitse omaan kotiinsa ottaa. Ystävät on minusta eri asia kuin sukulaiset.
Niin SINUSTA.
Kumppani saattaisi olla toisella linjalla.
Entä jos hänen mielestään sinä et saisi kutsua ketään yhteiseen kotiin.
Jännää että tämä yhtäkkiä olisikin ok.
Yleensä tällaista pidetään narsismina.Ystävät ovat ihan eri asia kuin sukulaiset. Eivätkä edes ole ketjun aihe.
Eikä mielipiteensä kertominen ole narsismia😂😂😂
Mielipiteen kertominen ei ole mutta toisen rajoittaminen tavalla tai toisella saattaa hyvinkin olla.
Mikä rajoittaminen? Tietenkään kotiin ei kutsuta epämieluisia ihmisiä.
Et edelleenkään vastaa siihen että olisiko ok jos kumppani ei sietäisi ketään sinun tuttuja tai sukulaisia?
Eikä niitä ketään saisi käydä teidän yhteisessä kodissa?
Jatkaisitko tällaisen aarteen kanssa kuinka pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Niinpä niin, eikös sen lapsen pitänyt itse päättää sitten kun ymmärtää? Ja kyllä minusta on kaksilla rattailla ajelua, aina rusinat vaan. Mutta joillakin on selkärankaanja joillakin ei. Toki sinne otetaan, miten se muuten sille hirviömummulle selitetään, että kaste on ihan peestä kun ei kuuluta kirkkoon eikä uskota mutta seurakunnan kerho on ok, vaikka siellä siitä uskostakaan puhutaan ja lasten virsiä lauletaan.
No näännyttää nää marisijat aina tämmöisiä, ääntä pitävät mutta älyä ei lainkaan.Te keksitte nyt ihan itse koko seurakunnan kerho -horinan...
Aina ei ole edes vaihtoehtoja, vaan seurakunnan IP-kerho on ainoa, mitä on järkevästi koulun lähellä tarjolla. Sinne joutuvat sitten myös pakanat ja ateistit, jos ei vanhemmat pysty järjestämään itse muullatavalla IP-hoitoa pienelle koululaiselle.
"Seurakunnan kerho" on ihan eri asia kuin "seurakunnan iltapäiväkerho".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei voi ilmoittaa että ”heidän perheessään isovanhemmat sitäjatätä”.
Kyllä se on se miniä joka määrää oman perheensä rajat. Ei isovanhemmat voi sitä ulkopuolelta tulla sanelemaan.
Onko miehellä mitään sanomista asiaan?
Jos miniä tai vävy tai oma tytär tai oma poika ei halua tiettyä ihmistä kotiinsa tai perheensä pariin, se riittää.
Ihanko näin yksioikoisesti?
Jos vaikkapa mies ei halua että kukaan vaimon sukulainen tai ystävä tulee yhteiseen kotiin tai perheen pariin, niin se on sitten ok?Ei tqrvitse omaan kotiinsa ottaa. Ystävät on minusta eri asia kuin sukulaiset.
Niin SINUSTA.
Kumppani saattaisi olla toisella linjalla.
Entä jos hänen mielestään sinä et saisi kutsua ketään yhteiseen kotiin.
Jännää että tämä yhtäkkiä olisikin ok.
Yleensä tällaista pidetään narsismina.Ystävät ovat ihan eri asia kuin sukulaiset. Eivätkä edes ole ketjun aihe.
Eikä mielipiteensä kertominen ole narsismia😂😂😂
Mielipiteen kertominen ei ole mutta toisen rajoittaminen tavalla tai toisella saattaa hyvinkin olla.
Mikä rajoittaminen? Tietenkään kotiin ei kutsuta epämieluisia ihmisiä.
Et edelleenkään vastaa siihen että olisiko ok jos kumppani ei sietäisi ketään sinun tuttuja tai sukulaisia?
Eikä niitä ketään saisi käydä teidän yhteisessä kodissa?
Jatkaisitko tällaisen aarteen kanssa kuinka pitkään?
Yksittäisten, perusteltujen tapauksien rajaaminen on OK. Kaikille sukulaisille ja ystäville tuskin löytyy syytä katkaista välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei voi ilmoittaa että ”heidän perheessään isovanhemmat sitäjatätä”.
Kyllä se on se miniä joka määrää oman perheensä rajat. Ei isovanhemmat voi sitä ulkopuolelta tulla sanelemaan.
Onko miehellä mitään sanomista asiaan?
Jos miniä tai vävy tai oma tytär tai oma poika ei halua tiettyä ihmistä kotiinsa tai perheensä pariin, se riittää.
Ihanko näin yksioikoisesti?
Jos vaikkapa mies ei halua että kukaan vaimon sukulainen tai ystävä tulee yhteiseen kotiin tai perheen pariin, niin se on sitten ok?Ei tqrvitse omaan kotiinsa ottaa. Ystävät on minusta eri asia kuin sukulaiset.
Niin SINUSTA.
Kumppani saattaisi olla toisella linjalla.
Entä jos hänen mielestään sinä et saisi kutsua ketään yhteiseen kotiin.
Jännää että tämä yhtäkkiä olisikin ok.
Yleensä tällaista pidetään narsismina.Ystävät ovat ihan eri asia kuin sukulaiset. Eivätkä edes ole ketjun aihe.
Eikä mielipiteensä kertominen ole narsismia😂😂😂
Mielipiteen kertominen ei ole mutta toisen rajoittaminen tavalla tai toisella saattaa hyvinkin olla.
Mikä rajoittaminen? Tietenkään kotiin ei kutsuta epämieluisia ihmisiä.
Et edelleenkään vastaa siihen että olisiko ok jos kumppani ei sietäisi ketään sinun tuttuja tai sukulaisia?
Eikä niitä ketään saisi käydä teidän yhteisessä kodissa?
Jatkaisitko tällaisen aarteen kanssa kuinka pitkään?
Jos joku meidän perheestä ei jotain tiettyä henkilöä halua kotiimme, häntä ei kutsuta kotiimme. Mitä epäselvää tässä voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
Höpsistä, kyllä on.
Mitä "kyllä on"?
Siinäpä on sinulle miettimistä. Riittääkö äly, tuskin.
Ohis.Tässä taas hyvä esimerkki, miksi niin monet lapset jäävät ilman isovanhempien hoivaa ja hellyyttä, kun aikuisten kielen käyttö on tätä tasoa ja jo alkeellisemmat käytöstavat ja hienotunteisuus on tuntemattomia käsitteitä tänne kirjoittaessa.
En yhtään ihmettele, jos isovanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä tai muu suku.
En tosin minäkään, vaikka olen miniä.
Lukutaito? Tuo huonosti käyttäytyvähän nimenomaan on isovanhempi... Mahtaa ollakin hellä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Miten nämä loukkukset ja raivokohtauksen oikein etenevät? Menette kutsuttana kylään tai kutsutte teille? Istutte miehen kanssa kahvipöydässä ja katsotte anopin riehumista?
Mistä pitää joustaa, neuvotella, tehdä kompromisseja?
Elättekö liian tiiviissä symbioosissa, jolloin arki pyörii toistenne ympärillä?
No ne tapahtuvat niin että esim tyrannimainen isäni komentaa tai käskyttää minua/meitä. Jos emme tottele tai jos laitamme jossain vastaan, leimahtaa hirveä raivokohtaus jossa meidät haukutaan pataluhaksi ja on käyty käsiksikin tällaisessa tilanteessa. Sitä siis edeltää ”riita” (en itse käytä tätä sanaa vaan vanhempani käyttää) joka tarkoittaa sitä että en heti tottele käskytystä tai sanon vastaan tai olen eri mieltä jostain. Siinä on heille yllykettä sitten aloittaa raivokohtaus. On kuule monet kerran jouduttu lähtemään sieltä karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Logiikka ontuu lähinnä silloin kun kerho on ok, mutta koulun uskonnon opetus ei ole 🙄
????
Millä tavalla? Sitäpaitsi me esimerkiksi laitoimme alakoulussa uskonnon opetukseen kaikki lapset. Uskonto liittyy historiaan vahvasti ja sen tunteminen on yleissivistystä. Yläkoulussa kaksi oli ns yhdistelmäopetuksessa, yksi on eeteessä. Kukaan meisät ei kuulu silti mihinkään kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Sinä olet ainoa joka jauhaa siitä seurakunnan kerhosta. Kukaan ei ole laittanut seurakunnan kerhoon.
Sitäpaitsi eikö sinun himouskovaisena pitäisi tietää, että kristinusko on nimenomaan uskonto, joka tekee lähetystyötä ja haluaa käännyttää. Siksi se nimenomaan haluaa noihin tilaisuuksiinsa yms myös kirkkoon kuulumattomia.
Tää opetetaan seiskaluokan uskonnon kirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessäolon alkuaikoina minulla oli sellainen tunne, ettei mieheni äiti oikein pitänyt minusta, ainakaan yhtä paljon kuin muista miniöistään, ja itsellänikin oli aika etäinen suhde häneen. Kävimme kyllä aika usein kylässä puolin ja toisin, mutta emme esim. antaneet lasta yökylään, kun hän oli pieni. Näin, miten anoppi touhusi muiden isompien lastenlastensa kanssa, eikä sellainen sokerin ja raskaiden liharuokien syöttäminen tai telkkarin edessä istuminen sopinut meidän kasvatustapaamme. Sitten kun lapsi oli isompi, hän sai itse päättää yöpymisestään ja olostaan mummolassa. Hänellä on läheiset ja luonnolliset välit isovanhempiin ja minullakin sen jälkeen, kun mieheni oli tekemässä syrjähyppyä ja anoppi yllätyksekseni oli empaattinen minua kohtaan ja tuki minua kaikin tavoin. Hän sanoi, miten kunnioittaa minua ja kuinka hän kokee, että olisin juuri oikea puoliso miehelleni. Hän oli suurena tukena vaikean ajan yli, enkä olisi odottanut sitä juuri häneltä. Olen saanut tietää aika paljon hänen aiemmasta elämästään ja ymmärrän monia asioita paremmin. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja kumpikin hoitaa omat asiansa, mutta silti tai ehkä juuri sen takia tulemme nykyisin hyvin toimeen keskenämme.
Sädekehän lähetin sinulle postissa, tulee varmaan huomenna. 😉
Karua härmäläistä huumoria, kun toinen kertoo elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Sinä olet ainoa joka jauhaa siitä seurakunnan kerhosta. Kukaan ei ole laittanut seurakunnan kerhoon.
Sitäpaitsi eikö sinun himouskovaisena pitäisi tietää, että kristinusko on nimenomaan uskonto, joka tekee lähetystyötä ja haluaa käännyttää. Siksi se nimenomaan haluaa noihin tilaisuuksiinsa yms myös kirkkoon kuulumattomia.
Tää opetetaan seiskaluokan uskonnon kirjassa.
Se löytyy tuolta linkkinä olevasta ketjusta, lue sieltä. Alun alkaen puhuttiin vain "seurakunnan tapahtumista", sitten joku käänsi sen "seurakunnan kerhoksi", mihin siis oli viety lapsi, vaikka sitä ei oltu kastettu eikä vanhemmat kuuluneet kirkkoon.
Sitten tuli joku itkemään, kuinka ajetaan kaksilla rattailla kun käydään seurakunnan tapahtumissa "vapaamatkustajana" maksamatta kirkkoon kuulumisesta. Tuo kirjoittaja kuulosti himouskovaiselta, ja sain sen käsityksen, että hänen mielestään ei saisi tulla jos ei kuulu kirkkoon. Osoita siis sanasi hänelle.
Itsehän en kuulu kirkkoon ja olen hyvinkin uskonnoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Tämänkin asian olisi voinut esittää ystävällisemmin. "Nimiäiset ovat silloin-ja-silloin" vs. "Emme kasta lasta".
Ei se välttämättä mitään muuta miten sen asian esittää. Itse sanoin äidilleni että pidämme nimijuhlat ja niistä ilmoitetaan kun ajankohta on selvillä. Ihan ystävällisesti ilman mitään draamaa. Siitäpä sitten väännettiin monta kertaa miksi lasta ei kasteta = siksi koska minä enkä mieheni kuulu kirkkoon. Minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon siksi aikaa että saataisiin lapsi kastettua. Hän kun on sitten ainoa suvusta jota ei ole kastettu.
Minusta on vielä enemmän tekopyhää se, että liitytään kirkkoon vain muodon vuoksi, että saadaan mummulle mielenrauha. Sanoin, että jos lapsi itse niin haluaa kun on tarpeeksi vanha asiasta päättämään, hän voi aivan vapaasti liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulun jne. Me emme sitä päätöstä hänen puolestaan tee vaan saa itse valita.
Mummu joutui tyytymään päätöksemme ja toisen lapsen kohdalla olikin helpompi.
Lapsemme on käynyt seurakunnan tapahtumissa uskovien ystäviensä kanssa ja miettinyt ja pohtinut puhki kirkkoon liittymisen. Päätynyt kuitenkin siihen ettei aio liittyä. Me vanhemmat kannusti me päättämään asian oman halunsa mukaan. Meille on yhtä rakas oli päätös mikä tahansa.
Sekö ei ole tekopyhää että vie lapsen seurakunnan tapahtumiin vaikka ei kuulu kirkkoon? Ratsastat kaksilla rattailla, poimit hyvät asiat (ilmainen kerho) mutta et ole valmis maksamaan.
Juuri näin. Kirjoittajan olevinaan periaatteen ihminen, eikä usko mutta silti seurakunnan kerhot kelpaa, ovat usein ilmaisia tai ainakin edullisia.
Mielestäni raukkamaista toimintaa.Tämmöisihön nämä ovat, nk. ”periaatteen ihmiset”. Aatteet joutaa roskiin kun jostakin on hyötyä itselle. Noloja ovat.
Vapaamatkustajia toki löytyy. Periaatteesta, siis muustakin kuin vero-optimoinnin takia, kirkosta eronneet harvemmin haluavat osallistua uskonnolliseen toimintaan. Kaupunki tarjosi kastamattomalle lapselleni paikkaa seurakunnan ylläpitämästä iltapäiväkerhosta (= lain velvoittama palvelu, joka kunnan tulee tarjota). Ei otettu vastaan vaan vaadittiin ja saatiin paikka koulun tiloissa toimivasta ip-kerhosta. Ruokarukoukset ja muu kerhon tarjoama "kasvatus kristilliseen arvoihin" ei sopinut meille, eikä se ole edes laillisesti sopivaa toimintaa,
Pitäisikö siis kirkollisveroa maksamattomien jättää lapsi laittamatta sinne seurakunnan kerhoon, jotta siellä saisi olla vain "maksavat asiakkaat"? Ei siis halutakaan, että "pakana"lapset saisivat Jumalasta tietoa ja voisivat ehkä tulla uskoon? Joskus näiden logiikka on aika hassua. Jeesuksesta pitää kertoa kaikille, mutta jos et maksa, et saa tulla kuulemaan Jeesuksesta!
Seurakunta ottaa ihan mielellään pakanalapsia kerhoihinsa käännytettäväksi, varskin kun toiminta rahoitetaan kunnan verorahoilla. Pakanavanhemmat vain eivät halua laittaa lapsiaan kerhoon rukoilemaan väärää tai yhtään mitään jumalaa. Meidän tapauksessa seurakunnan kerhotilassa oli rukouksia seinällä, ohjatut ruokarukoukset, hartaustila ja hartaushetkiä, ristille naulittu jeesusfiguuri ja silti yrittivät väittää, että toiminta ei ole mitenkään uskonnollista. Joopa joo, todella uskottavaa.
Logiikka taas. Oli puhe siitä, että voi voi kun kaksilla rattailla ajetaan, kun ei kasteta mutta pannaan seurakunnan kerhoon. Siis pitäskö se lapsi nyt panna sinne srk:n kerhoon vai eikö sitä saa sinne panna, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon?
Sinä olet ainoa joka jauhaa siitä seurakunnan kerhosta. Kukaan ei ole laittanut seurakunnan kerhoon.
Sitäpaitsi eikö sinun himouskovaisena pitäisi tietää, että kristinusko on nimenomaan uskonto, joka tekee lähetystyötä ja haluaa käännyttää. Siksi se nimenomaan haluaa noihin tilaisuuksiinsa yms myös kirkkoon kuulumattomia.
Tää opetetaan seiskaluokan uskonnon kirjassa.
Se löytyy tuolta linkkinä olevasta ketjusta, lue sieltä. Alun alkaen puhuttiin vain "seurakunnan tapahtumista", sitten joku käänsi sen "seurakunnan kerhoksi", mihin siis oli viety lapsi, vaikka sitä ei oltu kastettu eikä vanhemmat kuuluneet kirkkoon.
Sitten tuli joku itkemään, kuinka ajetaan kaksilla rattailla kun käydään seurakunnan tapahtumissa "vapaamatkustajana" maksamatta kirkkoon kuulumisesta. Tuo kirjoittaja kuulosti himouskovaiselta, ja sain sen käsityksen, että hänen mielestään ei saisi tulla jos ei kuulu kirkkoon. Osoita siis sanasi hänelle.
Itsehän en kuulu kirkkoon ja olen hyvinkin uskonnoton.
Lisäys: tulin siis keskusteluun mukaan numerolla 392. Ja nyt menen päikkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että tässä syytellään vain äitejä. Minä haluisin hyvät välit sekä omiin että appivanhempiin ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, sietänyt vaikka mitä, ottanut loukkaukset ja raivokohtaukset vastaan, antanut periksi ja myötäillyt - ja silti ne välit on huonot, omiin vanhempiini poikki. Kun se toinen osapuoli ei tippaakaan jousta, neuvottele tai pyri yhtään missään kompromissiin.
Miten nämä loukkukset ja raivokohtauksen oikein etenevät? Menette kutsuttana kylään tai kutsutte teille? Istutte miehen kanssa kahvipöydässä ja katsotte anopin riehumista?
Mistä pitää joustaa, neuvotella, tehdä kompromisseja?
Elättekö liian tiiviissä symbioosissa, jolloin arki pyörii toistenne ympärillä?No ne tapahtuvat niin että esim tyrannimainen isäni komentaa tai käskyttää minua/meitä. Jos emme tottele tai jos laitamme jossain vastaan, leimahtaa hirveä raivokohtaus jossa meidät haukutaan pataluhaksi ja on käyty käsiksikin tällaisessa tilanteessa. Sitä siis edeltää ”riita” (en itse käytä tätä sanaa vaan vanhempani käyttää) joka tarkoittaa sitä että en heti tottele käskytystä tai sanon vastaan tai olen eri mieltä jostain. Siinä on heille yllykettä sitten aloittaa raivokohtaus. On kuule monet kerran jouduttu lähtemään sieltä karkuun.
Eikö siinä tilanteessa voi vain lähteä pois tai ainakaan ei lähteä mukaan haukkumaan ja alentua itse samalle tasolle.
Minulla oli joskus riidanhaluinen työkaveri ja oli asia mikä tahansa, hän sai vedettyä herneen nenäänsä kaikesta. Lopulta sai esimiehen haukkumisesta potkut.
Pahinta mitä oli tehdä, oli lähteä riitaan mukaan, aikansa hän haukkui ja kun ei saanut mitään huomiota ja vastakaikua, hän lopetti ja jätti rauhaan.
Näitä luonnevikaisia on kaikkialla, näkeehän sen tälläkin palstalla, kun haukkuvat tuntemattomia ihmisiä.
Anteeksi.
Vaikea sana. Maailman vaikein.