Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Heh. Hassua. Minäkin olen ”juoppo” ja kaikkea muuta pahaa. Häirikkö näitä jauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Olet uskomattoman törkeä äiti. Häpeä. Poikasi todenäköisesti halveksuu sinua.
Ei haittaa, elämä on näin mukavaa ei tarvitse sietää kiroilevaa ja juovaa miniää. Poika on aikuinen ja on valintansa tehnyt ja se on hänen oikeutensa, tietää realiteetit. Emme laita killinkiään tuolle muijalle se vetää ne kurkustaan alas. Lapsenlapsia voimme auttaa kun ovat aikuisia, niin ettei äitinsä pääse rahoihin käsiksi. Tämä on nyt näin. Miniä on valintansa tehnyt ja itse vastaa. Lapset kärsii, poikamme kärsii, mutta ei voi mitään.
Eikä sinun tarvitsekaan heitä auttaa, kukin vastaa omasta käytöksestään, eikös sitä sanota, että sitä saa mitä tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Heh. Hassua. Minäkin olen ”juoppo” ja kaikkea muuta pahaa. Häirikkö näitä jauhaa.
Olet jo sekava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Hassua. Minäkin olen ”juoppo” ja kaikkea muuta pahaa. Häirikkö näitä jauhaa.
Olet jo sekava.
Ai sitäkinkö jo? 😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Juu. Noin minukin appivanhemmat toimi. Hyysäsivät tyttäriään asunnoilla ja ulkomaanmatkoilla. Nää tössi kaiken, opinnot jäi kesken ja asunnotkin meni työttömyyden myötä.
Sitten siinä anoppi kävi kerjäämässä meiltä rahaa. Oli helppo kieltäytyä kun aina oli kohdeltu mäntisti.
Siellä ne nyt kököttää koko lössi jossain Joensuun slummissa.
Kaverilla äiti ja isi maksoivat lasten vaatteet ja harrastukset, perheen ruuat, lomamatkoja, kaverin auto oli isin firman nimissä jne. Kaverin palkka oli hänen omaa rahaansa minkä sai käyttää kaikkeen kivaan kuten vaikka rakennekynsiin. Isin firma meni konkurssiin eli lähti auto, äidin ja isin talo meni veloista eikä enää ollutkaan ilmaisia lounaita. Kaveri osti auton ja ihmetteli, miten vakuutukset voi olla niin kamalan kalliita. Lasten piti lopettaa harrastukset kun ei ollut varaa maksaa. 15 vuotta äitiys- ja hoitovapaita lukuunottamatta keskipalkkaisessa työssä, mitään ei ollut säästössä eikä mitään käsitystä minkä verran elämä oikeasti maksaa.
Voitte olla ihan huoletta, meillä rahat on tileillä ja tuottavissa sijoituksissa, meidän tulomme ovat huippuluokkaa, ei lopu raha ihan heti. Pääasia on se, että lasten elämä on mukavaa ja helppoa ja saamme siirrettyä ohi perintöveron ja äkäisen miniän rahaa nuorten käyttöön, tai paremminkin he voivat säästää, kun kulut pysyvät alhaisina, talot on nopsaan maksettu. Testamentit on tehty, miniä on suljettu ulkopuolelle nimeltä mainiten, poika saa lakiosansa aikanaan, tehköön sillä mitä haluaa.
Rahaa kenties riittää, mutta riittääkö elättien realiteettien taju? Ymmärtävätkö aidosti sen, etteivät pystyisi omilla tuloillaan ylläpitämään nykyistä elintasoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut täältä useammankin samaa aihetta käsittelevän ketjun, mutta en ole törmännyt samanlaiseen tilanteeseen kuin meillä. Eli apu on aina ollut sataprosenttisesti anoppiin päin, myös taloudellisesti. Ei kuitenkaan mitenkään erikoinen tilanne, koska tunnen useamman tapauksen tuttavapiiristä, kun näin on käynyt eli lapset auttavat vanhempiaan taloudellisesti. Meilläkin anoppi jäi alle viisikymppisenä eläkkeelle ja on... niin, hän ei ole terve. Ei kykene asioitaan eikä laskujaan hoitamaan. Monenlaista hankaluutta on vuosien varrella ollut.
Onhan se aikamoinen rasite ollut taloudellisestikin. Nyt onneksi asuu hoitokodissa jo.
Anoppisi ei taida sairaudelle mitään mahtaa. Siitä en pidä että tulet märisemään kun olette auttaneet. Auttaa ei ole pakko, jos auttaa pitää sitten turpansa kiinni. Tuommoinen juoruilu ihmisen sairaudesta on inhottavaa.
Kyllä sille sairaudelle mahtaisi. Hänelle ei vain ole koskaan kukaan rajoja asettanut. Auttaakin on pakko ollut, mutta syitä siihen en voi tässä kertoa. Tarkoitus oli vain kommentoida sitä, ettei tilanne aina niin päin ole, että isovanhemmat avustavat lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Juu. Noin minukin appivanhemmat toimi. Hyysäsivät tyttäriään asunnoilla ja ulkomaanmatkoilla. Nää tössi kaiken, opinnot jäi kesken ja asunnotkin meni työttömyyden myötä.
Sitten siinä anoppi kävi kerjäämässä meiltä rahaa. Oli helppo kieltäytyä kun aina oli kohdeltu mäntisti.
Siellä ne nyt kököttää koko lössi jossain Joensuun slummissa.
Kaverilla äiti ja isi maksoivat lasten vaatteet ja harrastukset, perheen ruuat, lomamatkoja, kaverin auto oli isin firman nimissä jne. Kaverin palkka oli hänen omaa rahaansa minkä sai käyttää kaikkeen kivaan kuten vaikka rakennekynsiin. Isin firma meni konkurssiin eli lähti auto, äidin ja isin talo meni veloista eikä enää ollutkaan ilmaisia lounaita. Kaveri osti auton ja ihmetteli, miten vakuutukset voi olla niin kamalan kalliita. Lasten piti lopettaa harrastukset kun ei ollut varaa maksaa. 15 vuotta äitiys- ja hoitovapaita lukuunottamatta keskipalkkaisessa työssä, mitään ei ollut säästössä eikä mitään käsitystä minkä verran elämä oikeasti maksaa.
Voitte olla ihan huoletta, meillä rahat on tileillä ja tuottavissa sijoituksissa, meidän tulomme ovat huippuluokkaa, ei lopu raha ihan heti. Pääasia on se, että lasten elämä on mukavaa ja helppoa ja saamme siirrettyä ohi perintöveron ja äkäisen miniän rahaa nuorten käyttöön, tai paremminkin he voivat säästää, kun kulut pysyvät alhaisina, talot on nopsaan maksettu. Testamentit on tehty, miniä on suljettu ulkopuolelle nimeltä mainiten, poika saa lakiosansa aikanaan, tehköön sillä mitä haluaa.
Rahaa kenties riittää, mutta riittääkö elättien realiteettien taju? Ymmärtävätkö aidosti sen, etteivät pystyisi omilla tuloillaan ylläpitämään nykyistä elintasoaan?
No ei kai se sinun murheesi ole. Monenlaista outoa kuviota on näissä sukuriidoissa ja järjestelyissä mihin joudutaan sukuvelvoitteiden, oletettujen ja aitojen tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Juu. Noin minukin appivanhemmat toimi. Hyysäsivät tyttäriään asunnoilla ja ulkomaanmatkoilla. Nää tössi kaiken, opinnot jäi kesken ja asunnotkin meni työttömyyden myötä.
Sitten siinä anoppi kävi kerjäämässä meiltä rahaa. Oli helppo kieltäytyä kun aina oli kohdeltu mäntisti.
Siellä ne nyt kököttää koko lössi jossain Joensuun slummissa.
Kaverilla äiti ja isi maksoivat lasten vaatteet ja harrastukset, perheen ruuat, lomamatkoja, kaverin auto oli isin firman nimissä jne. Kaverin palkka oli hänen omaa rahaansa minkä sai käyttää kaikkeen kivaan kuten vaikka rakennekynsiin. Isin firma meni konkurssiin eli lähti auto, äidin ja isin talo meni veloista eikä enää ollutkaan ilmaisia lounaita. Kaveri osti auton ja ihmetteli, miten vakuutukset voi olla niin kamalan kalliita. Lasten piti lopettaa harrastukset kun ei ollut varaa maksaa. 15 vuotta äitiys- ja hoitovapaita lukuunottamatta keskipalkkaisessa työssä, mitään ei ollut säästössä eikä mitään käsitystä minkä verran elämä oikeasti maksaa.
Voitte olla ihan huoletta, meillä rahat on tileillä ja tuottavissa sijoituksissa, meidän tulomme ovat huippuluokkaa, ei lopu raha ihan heti. Pääasia on se, että lasten elämä on mukavaa ja helppoa ja saamme siirrettyä ohi perintöveron ja äkäisen miniän rahaa nuorten käyttöön, tai paremminkin he voivat säästää, kun kulut pysyvät alhaisina, talot on nopsaan maksettu. Testamentit on tehty, miniä on suljettu ulkopuolelle nimeltä mainiten, poika saa lakiosansa aikanaan, tehköön sillä mitä haluaa.
Rahaa kenties riittää, mutta riittääkö elättien realiteettien taju? Ymmärtävätkö aidosti sen, etteivät pystyisi omilla tuloillaan ylläpitämään nykyistä elintasoaan?
No ei kai se sinun murheesi ole. Monenlaista outoa kuviota on näissä sukuriidoissa ja järjestelyissä mihin joudutaan sukuvelvoitteiden, oletettujen ja aitojen tiimoilta.
Eihän se tosiaan minun murheeni ole. Usein se vaan on karhunpalvelus elättää ihmisiä, jotka pystyisivät elättämään itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.Juu. Noin minukin appivanhemmat toimi. Hyysäsivät tyttäriään asunnoilla ja ulkomaanmatkoilla. Nää tössi kaiken, opinnot jäi kesken ja asunnotkin meni työttömyyden myötä.
Sitten siinä anoppi kävi kerjäämässä meiltä rahaa. Oli helppo kieltäytyä kun aina oli kohdeltu mäntisti.
Siellä ne nyt kököttää koko lössi jossain Joensuun slummissa.
Kaverilla äiti ja isi maksoivat lasten vaatteet ja harrastukset, perheen ruuat, lomamatkoja, kaverin auto oli isin firman nimissä jne. Kaverin palkka oli hänen omaa rahaansa minkä sai käyttää kaikkeen kivaan kuten vaikka rakennekynsiin. Isin firma meni konkurssiin eli lähti auto, äidin ja isin talo meni veloista eikä enää ollutkaan ilmaisia lounaita. Kaveri osti auton ja ihmetteli, miten vakuutukset voi olla niin kamalan kalliita. Lasten piti lopettaa harrastukset kun ei ollut varaa maksaa. 15 vuotta äitiys- ja hoitovapaita lukuunottamatta keskipalkkaisessa työssä, mitään ei ollut säästössä eikä mitään käsitystä minkä verran elämä oikeasti maksaa.
Voitte olla ihan huoletta, meillä rahat on tileillä ja tuottavissa sijoituksissa, meidän tulomme ovat huippuluokkaa, ei lopu raha ihan heti. Pääasia on se, että lasten elämä on mukavaa ja helppoa ja saamme siirrettyä ohi perintöveron ja äkäisen miniän rahaa nuorten käyttöön, tai paremminkin he voivat säästää, kun kulut pysyvät alhaisina, talot on nopsaan maksettu. Testamentit on tehty, miniä on suljettu ulkopuolelle nimeltä mainiten, poika saa lakiosansa aikanaan, tehköön sillä mitä haluaa.
Rahaa kenties riittää, mutta riittääkö elättien realiteettien taju? Ymmärtävätkö aidosti sen, etteivät pystyisi omilla tuloillaan ylläpitämään nykyistä elintasoaan?
No ei kai se sinun murheesi ole. Monenlaista outoa kuviota on näissä sukuriidoissa ja järjestelyissä mihin joudutaan sukuvelvoitteiden, oletettujen ja aitojen tiimoilta.
Eihän se tosiaan minun murheeni ole. Usein se vaan on karhunpalvelus elättää ihmisiä, jotka pystyisivät elättämään itse itsensä.
Ehkäpä se ei huolestuta vanhempia, jotka käyttäytyvät noin, koska siinä lienee valtapyrkimyksiä takana. Testamenteillakin saadaan vuosikymmenten taloudelliset taakat aikaiseksi, jos siihen esimerkiksi kirjoitetaan elinikäinen asumisoikeus syytinkeineen. Asuntoa ei voi myydä eikä syytinkiä purkaa oli asukki millainen tuholainen tahansa. Siitä syntyy kymmenien tuhansien eurojen vahingot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
No. Mun vanhemmat on narsistiset ja painostus koski sitä et mun piti luopua perinnöstä veljeni hyväksi. Kun en suostunut, uhkailtiin. Kun vieläkään en suostunut mua kiristettiin ja laitettiin välit poikki. Ja minut myös TEHTIIN perinnöttömäksi eli ovat tehneet testamentin missä mut suljettiin pois. Ja viisi vuotta ollut välit poikki.
Eli ihan turhasta kiukuttelen eikö niin? Sinä itse olisit tosi rakastavissa väleissä senkin jälkeen kun sua on uhkailtu ja kiristetty ja vielä tehty perinnöttömäksi? Selvä juttu, äiti teresa, olet mahtavin kaikista.
Ei tuollainen perinnöttömäksi ihan vaan kiusan vuoksi tekeminen päde, jos sen vie oikeuteen, jos lapsi ei ole kerran viettänyt syvästi kunniatonta elämää tai suunnilleen tappanut vanhempiaan.
Lakiosasi saat ilman muuta.
Me avustaminen kahta lasta nyt eläessämme erittäin paljon, ostamme lomat, pyörät, autot (ovat toki meidän nimissä verotussyistä), tietsikat, mopot jne., ostavat ruoat meidän tilille, saavat näin talonsa pian maksettua ja voivat säästää. Riitelijäminiän kanssa asuva poikamme ei saa mitään, emme auta sekopää miniää.
Verottomana saamme auttaa aika rahakkaasti, 5000 €/ perheenjäsen kolmen vuoden välein. Ruokaa saa ostaa niin ettei verotraja puutu ja mieheni tankkaa autot aina käydessään heillä, piipahtaa ainakin joka viikko ihan vaan tankkauksen takia.
Miniä kihisee kuulema kiukusta sanoi miniän äiti, joka e mylöskään voi sietää kaikesta riitelevää tytärtään.
Hoh hoh. Teillä on liikaa rahaa.
No, riitelijäminiän kanssa elävä poikasi oppii ainakin elämään itsenäisesti. Nuo muut lapsesi ja heidän perheensä tulevat aina olemaan teidän niskoillanne.
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
Meillä mummo ihan itse pilasi välinsä teiniin. Tämä blokkasi puhelimestaan eikä halua olla enää missään tekemisissä.
Mummo syyttää minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
En usko tätä.
Kultamummelin haaveita.
En minäkään.
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
No yhyy, mamis. Mikä sinua aikuista (?) ihmistä estää pitämästä yhteyttä mummuusi? Eihän äitisi saisi sitä edes tietää, vai pitääkö sinun vieläkin kertoa kaikki menot äidille? Käytät äitiäsi tekosyynä, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei voi ilmoittaa että ”heidän perheessään isovanhemmat sitäjatätä”.
Kyllä se on se miniä joka määrää oman perheensä rajat. Ei isovanhemmat voi sitä ulkopuolelta tulla sanelemaan.
Onko miehellä mitään sanomista asiaan?
Jos miniä tai vävy tai oma tytär tai oma poika ei halua tiettyä ihmistä kotiinsa tai perheensä pariin, se riittää.
Ihanko näin yksioikoisesti?
Jos vaikkapa mies ei halua että kukaan vaimon sukulainen tai ystävä tulee yhteiseen kotiin tai perheen pariin, niin se on sitten ok?Ei tqrvitse omaan kotiinsa ottaa. Ystävät on minusta eri asia kuin sukulaiset.
Niin SINUSTA.
Kumppani saattaisi olla toisella linjalla.
Entä jos hänen mielestään sinä et saisi kutsua ketään yhteiseen kotiin.
Jännää että tämä yhtäkkiä olisikin ok.
Yleensä tällaista pidetään narsismina.Ystävät ovat ihan eri asia kuin sukulaiset. Eivätkä edes ole ketjun aihe.
Eikä mielipiteensä kertominen ole narsismia😂😂😂
Mielipiteen kertominen ei ole mutta toisen rajoittaminen tavalla tai toisella saattaa hyvinkin olla.
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
Aikuinen ihminen ja ei pysty mummulleen soittamaan ja sopimaan tapaamista? Pakkoko asiasta on äidillesi mitään kertoa ja lupaa pyytää.
Ex lapsenlapsi kirjoitti:
Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni ja isovanhempieni välisessä ristitulessa. Tykkään isovanhemmistani, äidillä oli heihin aina huonot välit. Yritin siinä puolueettomana tasapainoilla välissä pikkulapsesta asti ja kuunnella äidiltä "olet ihan kuin pappasi" haukkuja aina kun en toiminut äidin mieliksi.
Pappa on nyt kuollut. Mummuun meni välit, koska mummu ja äiti ottivat yhteen, jonka seurauksena kukaan meidän perheestämme ei saa olla mummun kanssa tekemisissä. Minua harmittaa se, koska ei minulla itselläni ole mitään mummua vastaan. Mutta en voi muuta. Äitini ei ole sellainen henkilö, joka antaisi minun valita toisen puolen.
En ole nähnyt mummua 10 vuoteen. Hän ei ole edes koskaan tavannut aviomiestäni, eikä varmaan koskaan tule tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan, jos joskus saan lapsia. Se saa minut surulliseksi, mutta minulle on helpompaa olla näin kuin ruveta äidin "viholliseksi".
Olen päättänyt olevani hyvissä väleissä omien appivanhempieni kanssa hinnalla millä hyvänsä, koska en halua samaa kohtaloa omille lapsilleni.
Minulla oli sama tilanne, paitsi teini-ikäisenä otin ohjakset omiin käsiini ja aloin pitää yhteyttä isovanhempiini ja nyt äitiini ei ole kovin kummoiset välit.
Muistan lapsuudesta ne ainaiset riidat, kun äiti haukkui isääni ja hänen perhettään ja se oli tietenkin isä vika. Ja elämä oli suurta draamaa päivästä toiseen, kunnes erosivat.
Olin varmaan 13-14v kun etsin puhelinluettelosta mummini osoitteen ja menin vierailemaan mummin luo salaa ja äidille kerroin meneväni kaverini luokse. Sain salaa vierailla monta kuukautta ja tavata mummia ja serkkujani. Jossakin vaiheessa jäin kiinni, kun kaverini ole tullut kotiini etsimään minua. Ja siitähän se äidilleni myrsky nousi ja minä olin se paha, kun äiti ei enää voinut haukkua isääni. Loppujen lopuksi äitini ei mahtanut minulle mitään ja jatkoin koulun jälkeen edelleen vierailuja mummon luo ja lopulta muutin pois kotoa 17v. No eipä ole kummoiset välit äitiini, kun hän on edelleen draamakuningatar ja luulee tietävänsä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus, millaisia perheitä teillä on.
Oletteko kaikki jotenkin syrjäytyneitä tai mt-ongelmaisia, sukuineen päivineen?
Normaalit ja fiksut ihmiset eivät noin käyttäydy, mutta luuserit käyttäytyy.
No tämä. En vois ikinä kuvitella riiteleväni rankasti muiden kuin mieheni kanssa. Hänenkin kanssa harvoin ja riidat on nopeasti ohi. En todellakaan anoppini tai äitini tai kenkään muun kanssa.
Minäkään en voisi riidellä vanhempieni kanssa, jo pelkkä tiuskaisu sinne suuntaan aiheuttaisi aivan järjettömän raivarin ja, jos oltaisiin naamatusten, niin ainakin isä saattaisi jopa käydä käsiksi. Sisaruksiani, miestäni, saati pieniä lapsiamme vanhempani katsovat ihan yhtä jyrkästi alaspäin, kuin minua,koska he ovat vanhempieni hierarkiakäsityksen mukaan samalla tasolla kanssani, tai minusta alempana.
Uskokaa jo, että kaikille lapsille ei kasvun myötä muodostu molemminpuolista kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, vaan etenkin väkivaltaiset vanhempi-lapsi-suhteet jäävät alistaviksi ja aikuiset lapset nähdään edelleen samanlaisina käskytettävinä ja kuritettavina, kuin mitä he alaikäisinä olivat. Aikuisuus ei ole asia, mikä automaattisesti tekee lapsesta vanhemman silmissä arvostettavan yksilön, jos tätä on tottunut kohtelemaan, kuin märkää rättiä.
Tällaisten ihmisten kanssa ei voi muuta tehdä, kuin alistua, joutua tarkoituksella, tai tahtomattaan välirikkoon, tai keksiä tavan manipuloida vanhempia. Aikuismainen keskustelu ei auta, sillä vanhempien mielestä lasten kanssa ei keskustella, niitä komennetaan.
Lisäksi moni tyrannivanhempi on kasvattanut lapsensa siihen, että riitatilanteessa lapsi pyytää ensin aina anteeksi ja sen jälkeen voidaan suunnitella sovintoa. Ja aikuinen lapsi saattaakin jo olla ihan hyvillään, vaikka mykkäkoulu ei koskaan loppuisikaan. Joten ei, ap:n tapauksessa ei välttämättä ole kyse hänen kiukuttelustaan, vaan ihan hyvin voi olla, että tungetteleva anoppi päsmäröi ja pompottaa poikansa perhettä, koska on tottunut siihen, että pojan on tehtävä, kuten hän määrää
Huh, olipa tämä teksti kuin omasta suustani, kiitos siitä! Itselläni myös tyrannimainen isä, joka "kasvattanut" pelolla. Tarvittaessa on käynyt käsiksi. Aikuisikääni ovat määrittäneet pitkät, jopa vuosia kestäneet välirikot vanhempiini. Tämä on ollut tarpeen, jotta olen voinut ymmärtää, että vika ei ole ollutkaan minussa, vaikka noin 20 vuoden ajan (niin kauan kuin vanhempien kanssa asuin) minulle näin uskoteltiin. Surullinen olen, että omien vanhempien tukeen ja rakkauteen ei voi luottaa. Isäni ei kestä sitä, ettei pysty uhkailemaan ja määräämään aikuista lastaan (toisin kuin esim.äitiäni). Tämä purkautuu hillitsemättömänä raivona, uhkailuna ja törkeyksien huutamisena. Anteeksipyyntöä on turha odottaa - sitä ei tule koskaan, kuten ei tullut lapsuudessakaan. Valitettavasti äidistäni en ole saanut turvaa, päinvastoin. Tällaista se voi olla, ja kyllä, olen 100 % varma, että molemmilla vanhemmillani on joku mielenterveysongelma.
Ei haittaa, elämä on näin mukavaa ei tarvitse sietää kiroilevaa ja juovaa miniää. Poika on aikuinen ja on valintansa tehnyt ja se on hänen oikeutensa, tietää realiteetit. Emme laita killinkiään tuolle muijalle se vetää ne kurkustaan alas. Lapsenlapsia voimme auttaa kun ovat aikuisia, niin ettei äitinsä pääse rahoihin käsiksi. Tämä on nyt näin. Miniä on valintansa tehnyt ja itse vastaa. Lapset kärsii, poikamme kärsii, mutta ei voi mitään.