Miksi ateismi ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.

Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.

Olen pahoillani, mutta mielestäni tässä hyvä esimerkki, kuinka omaa vakaumusta pitää perustella ja tehdään vastapuolta halveksemella ja vähättelemällä, negatiivisuuden kautta ja vastakkaisuuden asettelulla, oikean ja väärän valinnalla. Jopa kateuskortti otetaan esille.

Miksi et vain perustele omaa vakaamustasi faktoilla ja tee tilaa erilaisuudelle ja toisin ajattelulle.

Vierailija kirjoitti:

Monet ateistit käyttäytyvät hyökkäävästi uskon asioista puhuttaessa, se ärsyttää yhtä paljon kuin joidenkin uskovaisten tyrkytys. Itse olen angnostikko jota useimmat uskovat tuttavani pitävät ateistina, mutta en ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa joku olisi ärsyyntynyt. Jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi, ei se ole minulta pois.

Mä vähän haastaisin nyt kyllä tätä "monet ateistit käyttäytyvät hyökkäävästi" -ajatusta. Jotkus varmasti käyttäytyvät, ja se on väärin, mutta suurin osa ei näin tee. Jos tätä stereotypiaa ateisteista voisi vähän kyseenalaistaa, ehkä ei tulisi heti sakinhivutusta automaationa, jos vain toteaa rauhallisesti olevansa ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.

Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.

Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.

Perusteleppa mien uskovien väitteet ovat yhtä vakaalla pohjalla kuin ateistien? Jos sanot, että jumala on olemassa, on tieteellisesti katsottuna sinun tehtäväsi todistaa väite. Muuten kuka tahansa voi sanoa, että "vampyyreja on olemassa" ja väittää, että lause on yhtä vakaalla pohjalla kuin niiden, jotka moiset oliot kieltävät. Todisteet pöytään tai jumalaa ei ole.

Jos ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole, on hänen tehtävänsä todistaa tämä väite? Määritteleppä ensin itsellesi usko, mitä se on. Ja tule sitten vaatimaan tällaisia todisteita. Tällaiset kommentit juuri ovat täysin hedelmättömiä keskustelun ja osapuolten välisen ymmärryksen kannalta. Tuo kapeakatseista ja ylimielistä ajattelua, "minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, sinun tehtäväsi on yrittää todisrella, että olisin väärässä". Tuo "todisteiden" vaatiminen ärsyttää eniten ateisteissa. Mikä sinä olet olevinasi, että muita kiinnostaisi todistaa sinulle yhtään mitään tuolla asenteella?

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Usko ja tiede eivät ole tosiaan poissulkevia asioita. Tiede on esittänyt paljon todisteita myös Raamatun kertomusten todenperäisyyden puolesta. On myös sanonta, mihin tiede loppuu, siitä alkaa usko.

-eri

Olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, mutta jos todeksi väitetyn jumalan olemassa olosta ei ole todisteita, on olemassa olemattomuus se perusasetus, joka tulee todistaa vääräksi jos esittää väitteen jumalan puolesta. Minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, koska todisteita ei jumalasta ole esitetty. Muuten voisin vaatia, että väitettä vaikkapa kummitusten olemassa olosta tulee pitää yhtä validina ja huomioon otettavana kuin sitä, että niitä ei ole. Raamatussa on voi olla joitain historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, mutta yliluonnollisuudesta ei edelleenkään ole mitään pitäviä todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin yksinkertaista, oma arvostus ja kunnioitus on omalla käytöksellään ja asenteella ihan itse ansaittava, jos toisin, pyörii aivan väärissä ympyröissä tai ihmissuhteissa.

Itse kuulun kirkkoon, mutta en ole kovin uskonnollinen, mutta ystäväpiiriini kuuluu ateisteja, syvästi uskovaisia, kommunisteja, porvareita, rikkaita ja köyhiä, enkä koskaan ole kokenut ap. kaltaista ongelmaa, kun muistaa itse kunnioittaa toisen vakaamusta, joka on yhtä oikea ja arvokas, kuin omani.

Ja harvoin noista tulee edes keskusteltua yksilötasolla tai henk.koht. menevästi, vaan ihan yleisellä tasolla. Lieneekö ystäväpiirini sitten poikkeus, kun ei ole ap. kertomaa ongelmaa.

Vähemmistönäkökulmaa voi olla vähän vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Suomi on niin kristinuskon läpäisemä maa, että se "poikkeavuus" tulee väkisinkin esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ei suinkaan välttämättä omassa kaveripiirissä vaan esimerkiksi koulussa, työpaikoilla, erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

Ehkä se negatiivinen esiin tulo johtuu siitä, että nämä "hankaliksi heittäytyvät" ateistit vaativat erityisjärjestelyjen järjestämistä juuri näissä koulujen ja työpaikkojen juhlatilaisuuksissa.

Tässä varmaan on ratkaisevaa se, onko tunnustautuva ateisti vai hällä välii -ateisti. Itelleneni esimerkiksi nyt oli ihan sama oliko jossain juhlissa kristillisiä tapoja vai ei. En niistä itse välittänyt tuon taivaallista, koska en niihin uskonut. Sitten on niitä ateisteja, jotka eivät kirveelläkään halua sellaisiin osallistua, koska ne ovat vastoin heidän maailman kuvaansa. Tätä voi joidenkin olla vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa, koska se haluttomuus ei johdu mistään kokemuksesta osallistua epäjumalanpalvelukseen tai loukkaa uskonnollista vakaumusta.

Ateismi on niin yleinen ja laajasti käytetty termi, ettei sitä usein edes ajatella vakaumuksena. Ehkä ap:kin olisi ollut aloituksessaan tarpeen määritellä paremmin mitä sillä omalla ateismillaan tarkoittaa.

Ap täällä moi. Mä voin yrittää määritellä. Ateismi ei määritelmällisesti tarkoita välinpitämättömyyttä jumaluuksien suhteen, vaan sellaista selkeää ajatusta, ettei niitä ole. Se on ihan selkeä asia, ateismi käsitteenä ei ole monitulkintainen.

Mä olen joutunut koko elämäni vastoin tahtoani veisaamaan koulussa ja jopa työpaikallani ja ristimään käsiä ja pomppimaan penkistä ylös toisten vakaumuksen mukaan. (Tällä en nyt viittaa siihen, jos olen toisten juhlissa, niissä toki mennään kunnioittavasti juhlien järjestäjän vakaumuksen mukaan.) Se tuntuu musta yhtä pahalta, kuin kristitystä mahtaisi tuntua, jos pitäisi kummarrella vaikka kesken koulupäivän kohti mekkaa. Kuten tuossa kuvaatkin, monia ärsyttää tosi paljon, jos joku uskaltaa sanoa, ettei halua tällaisiin osallistua. Silloin on itsellä niin vahva ajatus siitä, että em. toiminta on neutraalia ja tavallista, ettei voi ymmärtää, että toisista vieraan uskonnon harjoittaminen tuntuu todella pahalta. Tarkoitus ei ole herättää huomiota tai ärsyttää tahallaan, vaan ihan oikeasti vain välttyä siltä, ettei tarvitsisi joutua sellaisiin tilanteisiin, jossa on joko pakko esittää harjoittavansa tai joutua silmätikuksi.

Ihmisillä on oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan ja niin kauan kuin näitä tilaisuuksia järjestetään koulu- tai työaikana, se oikeus ei toteudu.

Koulujen ja päiväkotien tehtäviin ei kuulu uskonnon harjoittamisen järjestäminen. Sellaista voidaan kyllä tehdä, mutta SE on aina erityisjärjestely. Koulu järjestää kaikki ohjelmat kaikille sopiviksi, ja jos halutaan tästä poiketa ja tarjota myös mahdollisuus harjoittaa uskontoa, sitten on kaikille sopiva ohjelma myös, ja tästä poikkeavat voivat halutessaan lähteä kirkkoon tmv.

Tämä on todella iso ja tärkeä asia, ja sitä kannattaa pohtia ihan siitäkin näkökulmasta, että jos me nyt emme tätä yhteiskuntana määrittele, voi aivan hyvin olla, ettei kristinusko ole jossain vaiheessa enää valtauskonto, ja mitäs sitten tehdään? Sitten kumarrellaan kaikki mekkaan tai otetaan vihat niskaan?

Osasinkohan nyt vähän avata tätä asiaa?

Uskon, että näissä tapakritittyjen hyökkäyksissä on ollut kyse nimenomaan näiden perinteiden kunnioittamisesta. Niitä ei ajatella enää ainakaan niinkään uskonnollisina asioina vaan vain ja nimenomaan perinteinä. "Aina on laulettu Suvivirsi, se kuuluu kesäloman alkuun. Aina on esitetty jouluevankeliumi Jeesus-lapsineen. Aina on tehty niin ja näin, se meidän suomalainen tapa ja perinne."

Kyse taitaa olla nimenomaan pelosta ja luopumisen vaikeudesta. Perinteet tuovat mieleen muistoja, luovat jatkuvuutta ja turvaa, tekevät meistä meidät. Sitä takavuosina maa hanmuu ton seurauksena pelättiinkin, että joudutaan kaikista koulunjuhlaperinteistä luopumaan musl imien ym muiden vuoksi, eihän silloin juhlat tunnu enää juhlita. Ei niissä perinteissä nähty mitään uskoa tai niitä sen vuoksi tehty, vaan perinteen vuoksi.

Samoin kuin katsotaan linnan juhlia tai sytytetään juhannuskokko. Eihän niissäkään ole mitään kristillistä, mutta hirmuinen äläkkä nousisi, jos joku vaatisi niistä luopumaan omaan maailmankatsomukseensa tai vakaumukseensa liittyen.

Kai sitä voi tapakristillisyytenäkin pitää, mutta samoin ajattelevat monet ei-kirkkoon kuuluvat. Itse en näe tällä niinkään uskon suhteen yhteneväisyyttä. Monet Raamattunsa lukeneet kristitythän eivät näiden asioiden puolesta liputa, ainakaan uskon takia, koska ne ovat vain ihmisten perinnäissääntöjä, joilla ei ole mitään merkitystä kristinuskon kannalta eikä niille ole mitään raamatullisia perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.

Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.

Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.

Perusteleppa mien uskovien väitteet ovat yhtä vakaalla pohjalla kuin ateistien? Jos sanot, että jumala on olemassa, on tieteellisesti katsottuna sinun tehtäväsi todistaa väite. Muuten kuka tahansa voi sanoa, että "vampyyreja on olemassa" ja väittää, että lause on yhtä vakaalla pohjalla kuin niiden, jotka moiset oliot kieltävät. Todisteet pöytään tai jumalaa ei ole.

Jos ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole, on hänen tehtävänsä todistaa tämä väite? Määritteleppä ensin itsellesi usko, mitä se on. Ja tule sitten vaatimaan tällaisia todisteita. Tällaiset kommentit juuri ovat täysin hedelmättömiä keskustelun ja osapuolten välisen ymmärryksen kannalta. Tuo kapeakatseista ja ylimielistä ajattelua, "minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, sinun tehtäväsi on yrittää todisrella, että olisin väärässä". Tuo "todisteiden" vaatiminen ärsyttää eniten ateisteissa. Mikä sinä olet olevinasi, että muita kiinnostaisi todistaa sinulle yhtään mitään tuolla asenteella?

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Usko ja tiede eivät ole tosiaan poissulkevia asioita. Tiede on esittänyt paljon todisteita myös Raamatun kertomusten todenperäisyyden puolesta. On myös sanonta, mihin tiede loppuu, siitä alkaa usko.

-eri

Olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, mutta jos todeksi väitetyn jumalan olemassa olosta ei ole todisteita, on olemassa olemattomuus se perusasetus, joka tulee todistaa vääräksi jos esittää väitteen jumalan puolesta. Minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, koska todisteita ei jumalasta ole esitetty. Muuten voisin vaatia, että väitettä vaikkapa kummitusten olemassa olosta tulee pitää yhtä validina ja huomioon otettavana kuin sitä, että niitä ei ole. Raamatussa on voi olla joitain historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, mutta yliluonnollisuudesta ei edelleenkään ole mitään pitäviä todisteita.

Tämä! Todistustaakka on sillä, joka esittää jonkin ilmiön olevan olemassa. Ihan perusjuttuja.

Jos minä sanon, että on olemassa lentävä spagettihirviö, joka kertoo minulle mikä on oikein ja mikä väärin, kyllä se minä olen, jonka tämä pitää todistaa, jos väitteen totuudellisuudesta aletaan keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.

Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.

Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.

Perusteleppa mien uskovien väitteet ovat yhtä vakaalla pohjalla kuin ateistien? Jos sanot, että jumala on olemassa, on tieteellisesti katsottuna sinun tehtäväsi todistaa väite. Muuten kuka tahansa voi sanoa, että "vampyyreja on olemassa" ja väittää, että lause on yhtä vakaalla pohjalla kuin niiden, jotka moiset oliot kieltävät. Todisteet pöytään tai jumalaa ei ole.

Jos ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole, on hänen tehtävänsä todistaa tämä väite? Määritteleppä ensin itsellesi usko, mitä se on. Ja tule sitten vaatimaan tällaisia todisteita. Tällaiset kommentit juuri ovat täysin hedelmättömiä keskustelun ja osapuolten välisen ymmärryksen kannalta. Tuo kapeakatseista ja ylimielistä ajattelua, "minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, sinun tehtäväsi on yrittää todisrella, että olisin väärässä". Tuo "todisteiden" vaatiminen ärsyttää eniten ateisteissa. Mikä sinä olet olevinasi, että muita kiinnostaisi todistaa sinulle yhtään mitään tuolla asenteella?

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Usko ja tiede eivät ole tosiaan poissulkevia asioita. Tiede on esittänyt paljon todisteita myös Raamatun kertomusten todenperäisyyden puolesta. On myös sanonta, mihin tiede loppuu, siitä alkaa usko.

-eri

Olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, mutta jos todeksi väitetyn jumalan olemassa olosta ei ole todisteita, on olemassa olemattomuus se perusasetus, joka tulee todistaa vääräksi jos esittää väitteen jumalan puolesta. Minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, koska todisteita ei jumalasta ole esitetty. Muuten voisin vaatia, että väitettä vaikkapa kummitusten olemassa olosta tulee pitää yhtä validina ja huomioon otettavana kuin sitä, että niitä ei ole. Raamatussa on voi olla joitain historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, mutta yliluonnollisuudesta ei edelleenkään ole mitään pitäviä todisteita.

En lähde tälle tielle tässä keskustelussa. Niin kuin sanoin tämä on hedelmätöntä eikä edes liity aloitukseen.

Netissä olen saanut hyökkäyksiä osakseni ateismini takia - joskus siihen riittää pelkkä epäily, ei tarvitse edes sanoa olevansa ateisti. Lähtökohtaisesti kaikki keskustelut, joissa ilmaistaan oma maailmankatsomus, on näitä vastakkainasetteluja, ja saa kuulla juuri ap:n mainitsemia syytöksiä. 

Joskus kyllä tulee sanottua jotain kärkevääkin, jos joku uskovainen oikein lyttää muita ihmisiä ja korottaa itsensä toisten yläpuolelle, mutta yleensä annan ihmisten meuhkata rauhassa. Jos olisin uskovainen, olisin varmaan buddhalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin yksinkertaista, oma arvostus ja kunnioitus on omalla käytöksellään ja asenteella ihan itse ansaittava, jos toisin, pyörii aivan väärissä ympyröissä tai ihmissuhteissa.

Itse kuulun kirkkoon, mutta en ole kovin uskonnollinen, mutta ystäväpiiriini kuuluu ateisteja, syvästi uskovaisia, kommunisteja, porvareita, rikkaita ja köyhiä, enkä koskaan ole kokenut ap. kaltaista ongelmaa, kun muistaa itse kunnioittaa toisen vakaamusta, joka on yhtä oikea ja arvokas, kuin omani.

Ja harvoin noista tulee edes keskusteltua yksilötasolla tai henk.koht. menevästi, vaan ihan yleisellä tasolla. Lieneekö ystäväpiirini sitten poikkeus, kun ei ole ap. kertomaa ongelmaa.

Vähemmistönäkökulmaa voi olla vähän vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Suomi on niin kristinuskon läpäisemä maa, että se "poikkeavuus" tulee väkisinkin esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ei suinkaan välttämättä omassa kaveripiirissä vaan esimerkiksi koulussa, työpaikoilla, erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

Ehkä se negatiivinen esiin tulo johtuu siitä, että nämä "hankaliksi heittäytyvät" ateistit vaativat erityisjärjestelyjen järjestämistä juuri näissä koulujen ja työpaikkojen juhlatilaisuuksissa.

Tässä varmaan on ratkaisevaa se, onko tunnustautuva ateisti vai hällä välii -ateisti. Itelleneni esimerkiksi nyt oli ihan sama oliko jossain juhlissa kristillisiä tapoja vai ei. En niistä itse välittänyt tuon taivaallista, koska en niihin uskonut. Sitten on niitä ateisteja, jotka eivät kirveelläkään halua sellaisiin osallistua, koska ne ovat vastoin heidän maailman kuvaansa. Tätä voi joidenkin olla vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa, koska se haluttomuus ei johdu mistään kokemuksesta osallistua epäjumalanpalvelukseen tai loukkaa uskonnollista vakaumusta.

Ateismi on niin yleinen ja laajasti käytetty termi, ettei sitä usein edes ajatella vakaumuksena. Ehkä ap:kin olisi ollut aloituksessaan tarpeen määritellä paremmin mitä sillä omalla ateismillaan tarkoittaa.

Ap täällä moi. Mä voin yrittää määritellä. Ateismi ei määritelmällisesti tarkoita välinpitämättömyyttä jumaluuksien suhteen, vaan sellaista selkeää ajatusta, ettei niitä ole. Se on ihan selkeä asia, ateismi käsitteenä ei ole monitulkintainen.

Mä olen joutunut koko elämäni vastoin tahtoani veisaamaan koulussa ja jopa työpaikallani ja ristimään käsiä ja pomppimaan penkistä ylös toisten vakaumuksen mukaan. (Tällä en nyt viittaa siihen, jos olen toisten juhlissa, niissä toki mennään kunnioittavasti juhlien järjestäjän vakaumuksen mukaan.) Se tuntuu musta yhtä pahalta, kuin kristitystä mahtaisi tuntua, jos pitäisi kummarrella vaikka kesken koulupäivän kohti mekkaa. Kuten tuossa kuvaatkin, monia ärsyttää tosi paljon, jos joku uskaltaa sanoa, ettei halua tällaisiin osallistua. Silloin on itsellä niin vahva ajatus siitä, että em. toiminta on neutraalia ja tavallista, ettei voi ymmärtää, että toisista vieraan uskonnon harjoittaminen tuntuu todella pahalta. Tarkoitus ei ole herättää huomiota tai ärsyttää tahallaan, vaan ihan oikeasti vain välttyä siltä, ettei tarvitsisi joutua sellaisiin tilanteisiin, jossa on joko pakko esittää harjoittavansa tai joutua silmätikuksi.

Ihmisillä on oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan ja niin kauan kuin näitä tilaisuuksia järjestetään koulu- tai työaikana, se oikeus ei toteudu.

Koulujen ja päiväkotien tehtäviin ei kuulu uskonnon harjoittamisen järjestäminen. Sellaista voidaan kyllä tehdä, mutta SE on aina erityisjärjestely. Koulu järjestää kaikki ohjelmat kaikille sopiviksi, ja jos halutaan tästä poiketa ja tarjota myös mahdollisuus harjoittaa uskontoa, sitten on kaikille sopiva ohjelma myös, ja tästä poikkeavat voivat halutessaan lähteä kirkkoon tmv.

Tämä on todella iso ja tärkeä asia, ja sitä kannattaa pohtia ihan siitäkin näkökulmasta, että jos me nyt emme tätä yhteiskuntana määrittele, voi aivan hyvin olla, ettei kristinusko ole jossain vaiheessa enää valtauskonto, ja mitäs sitten tehdään? Sitten kumarrellaan kaikki mekkaan tai otetaan vihat niskaan?

Osasinkohan nyt vähän avata tätä asiaa?

Uskon, että näissä tapakritittyjen hyökkäyksissä on ollut kyse nimenomaan näiden perinteiden kunnioittamisesta. Niitä ei ajatella enää ainakaan niinkään uskonnollisina asioina vaan vain ja nimenomaan perinteinä. "Aina on laulettu Suvivirsi, se kuuluu kesäloman alkuun. Aina on esitetty jouluevankeliumi Jeesus-lapsineen. Aina on tehty niin ja näin, se meidän suomalainen tapa ja perinne."

Kyse taitaa olla nimenomaan pelosta ja luopumisen vaikeudesta. Perinteet tuovat mieleen muistoja, luovat jatkuvuutta ja turvaa, tekevät meistä meidät. Sitä takavuosina maa hanmuu ton seurauksena pelättiinkin, että joudutaan kaikista koulunjuhlaperinteistä luopumaan musl imien ym muiden vuoksi, eihän silloin juhlat tunnu enää juhlita. Ei niissä perinteissä nähty mitään uskoa tai niitä sen vuoksi tehty, vaan perinteen vuoksi.

Samoin kuin katsotaan linnan juhlia tai sytytetään juhannuskokko. Eihän niissäkään ole mitään kristillistä, mutta hirmuinen äläkkä nousisi, jos joku vaatisi niistä luopumaan omaan maailmankatsomukseensa tai vakaumukseensa liittyen.

Kai sitä voi tapakristillisyytenäkin pitää, mutta samoin ajattelevat monet ei-kirkkoon kuuluvat. Itse en näe tällä niinkään uskon suhteen yhteneväisyyttä. Monet Raamattunsa lukeneet kristitythän eivät näiden asioiden puolesta liputa, ainakaan uskon takia, koska ne ovat vain ihmisten perinnäissääntöjä, joilla ei ole mitään merkitystä kristinuskon kannalta eikä niille ole mitään raamatullisia perusteita.

Yksittäinen uskonnollinen laulu koulun juhlassa on ok. Kun niitä on enemmän, tilaisuus katsotaan uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Nämä jutut eivät yleensä ole kenellekään ongelmia. On kuitenkin ihan eri juttu, jos koulun yhteinen lukuvuodenpäätösjuhla on jumalanpalvelus. Silloin se ei ole kaikille tarkoitettu. Meillä on ihan lainsäädäntö näitä juttuja varten. Koulu on kaikille, samoin varhaiskasvatus ja työpaikat. Ne eivät ole ohjatun uskonnonharjoittamisen paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Minun ikäpolvellani en ole huomanut vastaavaa. Olen -96 syntynyt ja aina sanonut olevani ateisti. Samaa sanovat suurimmat osat ihmisistä ketä tiedän.

Jaa ateismiko uusi tapauskovaisuus? No eihän valtaosa ihmisistä ole ikinä näitä asioita ajatellut vaan menneet porukan mukana.

Vierailija kirjoitti:

Netissä olen saanut hyökkäyksiä osakseni ateismini takia - joskus siihen riittää pelkkä epäily, ei tarvitse edes sanoa olevansa ateisti. Lähtökohtaisesti kaikki keskustelut, joissa ilmaistaan oma maailmankatsomus, on näitä vastakkainasetteluja, ja saa kuulla juuri ap:n mainitsemia syytöksiä. 

Joskus kyllä tulee sanottua jotain kärkevääkin, jos joku uskovainen oikein lyttää muita ihmisiä ja korottaa itsensä toisten yläpuolelle, mutta yleensä annan ihmisten meuhkata rauhassa. Jos olisin uskovainen, olisin varmaan buddhalainen.

Voi juku tuliko sulle yllätyksenä että netissä törmää idiootteihin ties mihin ölisijöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.

Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.

Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.

Perusteleppa mien uskovien väitteet ovat yhtä vakaalla pohjalla kuin ateistien? Jos sanot, että jumala on olemassa, on tieteellisesti katsottuna sinun tehtäväsi todistaa väite. Muuten kuka tahansa voi sanoa, että "vampyyreja on olemassa" ja väittää, että lause on yhtä vakaalla pohjalla kuin niiden, jotka moiset oliot kieltävät. Todisteet pöytään tai jumalaa ei ole.

Jos ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole, on hänen tehtävänsä todistaa tämä väite? Määritteleppä ensin itsellesi usko, mitä se on. Ja tule sitten vaatimaan tällaisia todisteita. Tällaiset kommentit juuri ovat täysin hedelmättömiä keskustelun ja osapuolten välisen ymmärryksen kannalta. Tuo kapeakatseista ja ylimielistä ajattelua, "minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, sinun tehtäväsi on yrittää todisrella, että olisin väärässä". Tuo "todisteiden" vaatiminen ärsyttää eniten ateisteissa. Mikä sinä olet olevinasi, että muita kiinnostaisi todistaa sinulle yhtään mitään tuolla asenteella?

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Usko ja tiede eivät ole tosiaan poissulkevia asioita. Tiede on esittänyt paljon todisteita myös Raamatun kertomusten todenperäisyyden puolesta. On myös sanonta, mihin tiede loppuu, siitä alkaa usko.

-eri

Olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, mutta jos todeksi väitetyn jumalan olemassa olosta ei ole todisteita, on olemassa olemattomuus se perusasetus, joka tulee todistaa vääräksi jos esittää väitteen jumalan puolesta. Minä olen lähtökohtaisesti oikeassa, koska todisteita ei jumalasta ole esitetty. Muuten voisin vaatia, että väitettä vaikkapa kummitusten olemassa olosta tulee pitää yhtä validina ja huomioon otettavana kuin sitä, että niitä ei ole. Raamatussa on voi olla joitain historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, mutta yliluonnollisuudesta ei edelleenkään ole mitään pitäviä todisteita.

En lähde tälle tielle tässä keskustelussa. Niin kuin sanoin tämä on hedelmätöntä eikä edes liity aloitukseen.

Juu, ei todella kannata lähteäkään. Tätä et voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ateistitkin ovat kulttuurisesti protestanttisen etiikan omaavia ihmisiä. Vaikka olisikin eronnut valtakirkosta, sen vaikutus jatkuu vielä pitkään. Näin uskallan väittää.

Suomessa kaikki ateistit eivät ole eronneet kirkosta.

Suomessa kaikki ateistit eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon.

Suomessa kristitytkin elävät kulttuurisesti pitkälti vanhojen pakanaperinteiden mukaan ja juhlivat sen juhlia, mm. joulua. Kristityt ovat myös omaksuneet yleisiä ihmisyhdyskuntien periaatteita osaksi omaa uskontoaan, mm. "älä tapa".

Suomessa meidän kulttuuri- ja arvoperinteemme eivät ole peräisin kristinuskosta, vaan ovat vanhempaa perua.

Ei meitä ateisteja silti haittaa, että juhlitte meidän juhliamme kristillisinä. Emme loukkaannu siitä.

"Meidän juhliamme"?

Eivät ne ole ateistien juhlia, vaan pakanauskontojen juhlia niinkuin itsekin sanot. Niissä on paljon muinaisia luonnonjumalia ja taikauskoa, kaikenlaisia jumaluuksia, joita lepytellään, juhlitaan ja palvotaan. Ne ovat kaikkea muuta kuin ateistien juhlaa.

Olisikohan vappu niitä meidän ainoita ei-uskonnollista alkuperää olevia juhlia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ikäpolvellani en ole huomanut vastaavaa. Olen -96 syntynyt ja aina sanonut olevani ateisti. Samaa sanovat suurimmat osat ihmisistä ketä tiedän.

Jaa ateismiko uusi tapauskovaisuus? No eihän valtaosa ihmisistä ole ikinä näitä asioita ajatellut vaan menneet porukan mukana.

Tämä on yksi stereotypia, että ateistit eivät ole ajatelleet asioita. Se on täysin väärä käsitys. Ateistit ovat ajatelleet keskimäärin enemmän kuin uskovaiset. Yksilöllistä vaihtelua on kummassakin porukassa.

Jos joku Suomessa menee porukan mukana, niin evankelis-luterilaiset. Tiedottomassa tilassa kastetaan ja siitä sitten samaa putkea kirkkomaalle saakka. Pienestä pitäen kerrotaan mikä on totuus, ja sitten onkin kiva sanoa, että muut eivät vain ajatella. Suurin osa ei edes usko siihen, mitä Raamattu opettaa, kuulutaan vain, kun on ollut tapana.

Ja sitten mollataan muita ajattelun puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ateistitkin ovat kulttuurisesti protestanttisen etiikan omaavia ihmisiä. Vaikka olisikin eronnut valtakirkosta, sen vaikutus jatkuu vielä pitkään. Näin uskallan väittää.

Suomessa kaikki ateistit eivät ole eronneet kirkosta.

Suomessa kaikki ateistit eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon.

Suomessa kristitytkin elävät kulttuurisesti pitkälti vanhojen pakanaperinteiden mukaan ja juhlivat sen juhlia, mm. joulua. Kristityt ovat myös omaksuneet yleisiä ihmisyhdyskuntien periaatteita osaksi omaa uskontoaan, mm. "älä tapa".

Suomessa meidän kulttuuri- ja arvoperinteemme eivät ole peräisin kristinuskosta, vaan ovat vanhempaa perua.

Ei meitä ateisteja silti haittaa, että juhlitte meidän juhliamme kristillisinä. Emme loukkaannu siitä.

"Meidän juhliamme"?

Eivät ne ole ateistien juhlia, vaan pakanauskontojen juhlia niinkuin itsekin sanot. Niissä on paljon muinaisia luonnonjumalia ja taikauskoa, kaikenlaisia jumaluuksia, joita lepytellään, juhlitaan ja palvotaan. Ne ovat kaikkea muuta kuin ateistien juhlaa.

Olisikohan vappu niitä meidän ainoita ei-uskonnollista alkuperää olevia juhlia?

Esim. joulu, juhannus ja laskiainen ovat kristinuskoa vanhempia juhlia Suomessa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_pakanallinen_juhlaperinne

En ala kiistelemään ateistien tai kristittyjen kanssa. Ateismissa ärsyttää kaikkitietävyys, ateismin tuputtaminen väkisin saarnaten, tiede ja raha on uskontona pelkästään, empatiakyvyn puute heikompiosaisia kohtaan. Myös pidetään itseä älykkäänä, kauhea egoismi ja muut ovat kuulemma ainoastaan tyhmiä. Sitten aletaan korostaa matematiikkaa ja että on vaikka konealan insinööri. Sen jälkeen ollaan tosikkona ja vain sarkasmi käy kuulemma huumoriksi. Sitten se sama tyyppi juo viiniä litran viikonloppuisin, iskee naisia, hiihtää 15 km päivässä, katsoo salkkareita ja po**oa. Se vasta onkin älykästä.

Sitten ne "kiltimmän oloiset" ateistit eivät ole niin rentoja tai ymmärrä mitä joku selittää syvemmistä aiheista, pitää olla aina pinnallisia aiheita. Sielläkin suorittamista ja tiedettä. Ateisti ei vain ymmärrä että voi olla itsekin aivopesun uhri. Kiitos ja anteeksi, ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ikäpolvellani en ole huomanut vastaavaa. Olen -96 syntynyt ja aina sanonut olevani ateisti. Samaa sanovat suurimmat osat ihmisistä ketä tiedän.

Jaa ateismiko uusi tapauskovaisuus? No eihän valtaosa ihmisistä ole ikinä näitä asioita ajatellut vaan menneet porukan mukana.

Tämä on yksi stereotypia, että ateistit eivät ole ajatelleet asioita. Se on täysin väärä käsitys. Ateistit ovat ajatelleet keskimäärin enemmän kuin uskovaiset. Yksilöllistä vaihtelua on kummassakin porukassa.

Jos joku Suomessa menee porukan mukana, niin evankelis-luterilaiset. Tiedottomassa tilassa kastetaan ja siitä sitten samaa putkea kirkkomaalle saakka. Pienestä pitäen kerrotaan mikä on totuus, ja sitten onkin kiva sanoa, että muut eivät vain ajatella. Suurin osa ei edes usko siihen, mitä Raamattu opettaa, kuulutaan vain, kun on ollut tapana.

Ja sitten mollataan muita ajattelun puutteesta.

:DDD ei jumalauta vähän tais napsahtaa nyt syvälle sieluun tuo että tajusit että olet ihan samanlainen lammas kuin keskiverto uskovainen :D Ja joo onneks olkoon että oot onnistunut hylkäämään sen ajatustavan minkälaisena sulle uskonto lapsena selitettiin. Samanlaisia skeptisiä keskusteluja me käytiin pikkupoikina joskus tokaluokan välkkärillä :D Nyt oot oikeen edistynyt oot taputuksen selälles ansainnut!

Vierailija kirjoitti:

Usko on uskomista siihen, minkä tietää epätodeksi." Mark Twain

Tämä on yksi sitaatti Mark Twainilta. Hän on yksi lempikirjailijoistani ja kiinnostuin asiasta. Wikipedian mukaan hän oli kriittinen järjestäytynyttä uskontoa ja joitakin kristillisyyden elementtejä kohtaan elämänsä myöhemmissä vaiheissa. Toinen sitaatti häneltä on: "Jos Kristus olisi täällä nyt niin tiedän yhden asian, jota hän ei olisi - kristitty. Myöhemmin Twain osallistui keskusteluihin ja jumalanpalveluksiin. Hänen teologiansa kehittyi, kun hän paini läheistensa poismenon ja oman kuo.levaisuutensa kanssa. 

Twain kertoi, että hän uskoo Kaikkivaltiaaseen mutta ei mihinkään sanomiin, ilmestyksiin, tai pyhiin kirjoituksiin kuten Raamattuun, sallimukseen tai kuo.leman jälkeiseen rangaistukseen. Twainin mukaan Jumalan hyvyys, oikeudenmukaisuus ja armo näkyvät Hänen teoissaan. Mark Twain oli presbyteeri ja vapaa.muurari.

"Ateisti ei vain ymmärrä että voi olla itsekin aivopesun uhri."

Toki me kaikki olemme aivopestyjä - siitä ei kahta puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko on uskomista siihen, minkä tietää epätodeksi." Mark Twain

Tämä on yksi sitaatti Mark Twainilta. Hän on yksi lempikirjailijoistani ja kiinnostuin asiasta. Wikipedian mukaan hän oli kriittinen järjestäytynyttä uskontoa ja joitakin kristillisyyden elementtejä kohtaan elämänsä myöhemmissä vaiheissa. Toinen sitaatti häneltä on: "Jos Kristus olisi täällä nyt niin tiedän yhden asian, jota hän ei olisi - kristitty. Myöhemmin Twain osallistui keskusteluihin ja jumalanpalveluksiin. Hänen teologiansa kehittyi, kun hän paini läheistensa poismenon ja oman kuo.levaisuutensa kanssa. 

Twain kertoi, että hän uskoo Kaikkivaltiaaseen mutta ei mihinkään sanomiin, ilmestyksiin, tai pyhiin kirjoituksiin kuten Raamattuun, sallimukseen tai kuo.leman jälkeiseen rangaistukseen. Twainin mukaan Jumalan hyvyys, oikeudenmukaisuus ja armo näkyvät Hänen teoissaan. Mark Twain oli presbyteeri ja vapaa.muurari.

Onneksi olkoon olet saavuttanut sen pisteen jossa tajuat ettei kaikki kristityt ole aivottomia lampaita vaan moni näitä asioita epäilee ja suhtautuminen uskoon on hyvin henkilökohtainen. Jos luet vaikka täällä pohjan tähden alla, joka on kirjoitettu yli 50v sitten, ja joka kertoo ajasta n. 100v sitten, huomaat että harva suomalaisissa pienkyläyhteisöissäkään on ollut mitenkään täysin kritiikittä uskoon suhtautuva.

Olen ateisti. En usko mielikuvitusolentojen (Jeesus, Allah, muiden uskontojen palvomat jumalat) olemassaoloon.

En ole nähnyt mitään todisteita siitä, että jumalia olisi olemassa. Henkilökohtaisesti minua naurattaa ajatus siitä, että jumala (universumin voimakkain olento) esiintyisi miehen hahmossa tai lähettäisi pefofiili-profeettansa "valistamaan" vähäjärkisiä kuolevaisia.