Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ateismi ärsyttää?
27.09.2020 |
Mä olen ateisti, mutta en yleensä viitsi sanoa sitä ääneen, koska tapakristityt provosoituvat asiasta kierroksille. Ketään en käännytä enkä mitään saarnaa, mutta melko varmasti jonkunlaiset haukut on edessä, jos tulee edes maininneeksi a-sanaa käyttämällä ohimennen, etten usko yliluonnollisiin, enkä kuulu mihinkään kirkkoon.
Yleismpiä meuhkaamisia on, että kirkkoon pitää kuulua, koska se on perinne Suomessa, tai koska kirkko tekee niin paljon hyvää. Tai sitten aletaan kyselemään, että mistä tietän, ettei ihmisiä saa tappaa, jos en ole sitä oppinut kymmenestä käskystä, mikä on todella loukkaavaa. Ihan kuin olisin joku barbaari.
Mikä ihme siinä on, että jos sanoisin vaikka olevani hindu, harva varmaan kehtaisi alkaa heti kertomaan kuinka hanurista olen, mutta ateistille saa aina nalkuttaa?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.
Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.
Jännästi mun lähipiirissä on niin, että vahvasti uskossa olevat ovat suvaitsevampia, tapakristityt ärsyyntyvät. Olen miettinyt, voiko se johtua siitä, ettei se omakaan usko ole niin kovin vahva, mutta koetaan silti, että on hyvä kuulua kirkkoon. Ehkä se sitten tuottaa omassa mielessä jonkinlaista ristiriitaa, että joku on valinnut toisin, ja se purkautuu ärsytyksenä. Että "No eihän tähän nyt niin kauheasti uskoa tarvitse, kunhan pääsee kirkossa naimisiin ja käy ehkä joululaulut laulamassa, joten mikä on ongelma, senkus kuulut vaan." Mutta mulle se on ongelma, en voi kuulua mihinkään uskontoon vain tavan vuoksi, jos en sen oppeihin usko.
On erilaisia käsityksiä siitä, onko ihminen luonnostaan korkeampiin voimiin uskova. Tieteellinen tutkimus ei tässä tue näkemystäsi. Aina on ollut myös kulttuureja, joissa ei korkeampiin uskota.
Sävysi on ensimmäisestä lauseesta lähtien ilkeä ja hyökkäävä. Miksiköhän on näin? Mielestäni tämä viesti oli tosi hyvä esimerkki siitä, mitä yritän tässä nostaa keskusteluun. Ap
Hyvä esimerkki ehkä, mutta kun en ole tapakristitty.
Sinä itse syytit täällä toisia yleistämisestä, mutta itse teit sitä aivan samaa aloituksessasi.
".. koska tapakristityt provosoituvat asiasta kierroksille. Ketään en käännytä enkä mitään saarnaa, mutta melko varmasti jonkunlaiset haukut on edessä,..."Pahoittelut, jos olitkin tosissasi tämän aloituksen suhteen, mutta tuo tapasi esittää asia viittasi provoomiseen. Itse en ole koskaan missään tuollaiseen suhtautumiseen tapakristittyjen taholta törmännyt enkä ole kuullut, että kukaan mukaan olisi. Omassa mielessäni ja kokemuksissani he ovat aina olleet juuri niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa mihin joku toinen uskoo.
Mullakaan ei ole valkoihoisena kokemusta siitä, että tummaihoisia syrjitään, että omasta mielestäni ei kyllä syrjitä. Haloo?
Hei haloo! Otin kantaa mm. tuohon yleistämiseen, jota ap:kin harjoittaa ja tapaan esittää asiansa. Se on kieltämättä aika provosoiva tapa. Ja jos ihmisillä on useinkin tapana jonkun tietyn päälle aina "hyökätä" jostain asiasta, niin voisi olla paikallaan katsoa peiliin ja miettiä, miten minä itse asiat esitän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä palstalla esim on hankala ollut pohtia toisten kristittyjen kanssa maailmankaikkeutta ja muuta sellaista, ilman että joku hullu on hyökännyt trollailemaan ja vaatimaan "vertaisarvioituja todisteita". Uskovat jos yrittäneet keskenään pohtia asioita monesta eri näkökulmasta, niin niihin keskusteluihin aina hyökkää joku ulkopuolinen joka jauhaa satukirja, ootte tyhmiä yms skeidaa. Ateistin kanssa olisi mukava keskustella ihan normaalisti, mutta ei tarvitse kuin katsoa tätä palstaa, niin aina jokin kiistely tulee, jossa yritetään oma kanta saada ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi. Ei uskovan eikä ateistin sellaista tarvitse kuunnella, missä toiselle vain päätä auotaan.
Oliskohan niin, ettei tämän palstan perusteella kannata tehdä kovin syvällisiä päätelmiä minkään porukan mielenlaadusta tai käyttäytymisestä? Kaikkihan täällä riehuu ja trollaa ja haukkuu koko ajan.
Totta puhut.
ateisti nyt vaan ei voi olla oikeassa. tiedämme paremmin.
😇
paylapekke kirjoitti:
ateisti nyt vaan ei voi olla oikeassa. tiedämme paremmin.
😇
Joten häntä kohtaa saa tai jopa pitää hyökätä?
Hengellisenä ja sielutietoisena ihmisenä minua harmittaa mustavalkoinen jaottelu ateisteihin ja kristinuskonnollisiin. Ikään kuin kristityillä olisi monopoli Jumalaan.
En tyrkytä kenellekään omia ajatuksiani hengellisyydestäni mutta kokemukseni mukaan, jos niistä tulee puhetta, ateistit ovat avoimempia kuulemaan erilaisista uskomuksista kuin uskonnolliset, jotka tyrmäävät kaiken oman uskontonsa ulkopuolisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ärsyttää joissakin ateisteissa kapeakatseisuus. Ylenkatsotaan kaikkea hengellistä ja uskonnollista ja kaikki paitsi ateismi on naurettavaa. Varsinkin raamatun kutsuminen satukirjaksi ja jumalan kutsuminen satuolennoksi tai rinnastaminen joulupukkiin, on ärsyttävää. Itse en ole uskonnollinen, mutta hyväksyn muiden erilaiset elämänkatsomukset ja ymmärrän, että uskonnossa on vähän muustakin kyse, kuin jostain joulupukista, kamoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Ennemminkin ajatella mikä on oikein. Ihmisellä on täysi vapaus tehdä valintoja, oli kuka tahansa ja uskoi mihin tahansa. Kristityt usein valintojaan tehdessään ajattelevat asioita laajemmin ja enemmän myös toisia ihmisiä huomioiden. Epäitsekkäästi toimiminen tuottaa usein myös hyvää itselle.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää joissakin ateisteissa kapeakatseisuus. Ylenkatsotaan kaikkea hengellistä ja uskonnollista ja kaikki paitsi ateismi on naurettavaa. Varsinkin raamatun kutsuminen satukirjaksi ja jumalan kutsuminen satuolennoksi tai rinnastaminen joulupukkiin, on ärsyttävää. Itse en ole uskonnollinen, mutta hyväksyn muiden erilaiset elämänkatsomukset ja ymmärrän, että uskonnossa on vähän muustakin kyse, kuin jostain joulupukista, kamoon.
Muakin ärsyttää joissain uskovaisissa monet asiat. Paino sanalla JOISSAIN. Ei pidä kaikkia tuomita siten, että saa kilarit heti jos joku kertoo olevansa uskis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Ennemminkin ajatella mikä on oikein. Ihmisellä on täysi vapaus tehdä valintoja, oli kuka tahansa ja uskoi mihin tahansa. Kristityt usein valintojaan tehdessään ajattelevat asioita laajemmin ja enemmän myös toisia ihmisiä huomioiden. Epäitsekkäästi toimiminen tuottaa usein myös hyvää itselle.
-eri
No tästä on kyllä ihan tutkimusdataa, että näin asia ei ole. Uskonnottomat ajattelevat asioita monipuolisemmin ja ovat myös uskonnollisia moraalisempia. Mutta tästähän tässä aloituksessa ei ollut kyse. Mitä sitten, jos kaikki ateistit olisivatkin vaikka aivan idiootteja, saisiko heille silti olla ilkeä ihan vain siksi, jos nimeävät oman vakaumuksensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oiskohan se kuitenkin ihan huoli siitä toisesta, miten tämän käy kuoleman jälkeen."
Tuo kuuluu toiselle yhtä vähän kuin ulkoinen olemus jne. Ei lainkaan kuulu toiselle siis.
Vaikken itse uskokaan jumalaan tai jumaliin, uskonnoilla on niin pitkät perinteet ja lakikin takaa uskonnonvapauden, joten puolestani kuka tahansa muu saa uskoa mihin hyvänsä, kunhan ei tule joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttäen käännyttämään minua siihen samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Jokseenkin kaikki Raamatun säännöt tähtäävät siihen, että ihminen olisi kanssaihmisilleen hyvä ja kunnioittava. On todella helppoa perustella itselleen, miksi tuollaisia sääntöjä kannattaa yrittää parhaansa mukaan noudattaa.
(eri)
Nyt ymmärrän. Yksi kylän uskovainen täti-ihminen tuli meille kotiin päivä isän yllättävän ja tapaturmaisen kuoleman jälkeen ja kertoi 8v:lle lapselle, että Jumala rankaisi meidän perhettä antamalla isän kuolla. Varmaan tää täti-ihminen yritti kovasti olla hyvä ja kunnoittava lähimmäisiään kohtaan. Pitäähän pakanoille kertoa Jumalan tahto, ymmärtävät sitten poloiset kääntyä oikeaan uskoon. En kääntynyt, käännyin pois heti kun luvan sain. Olin siis luterilainen kuten tää tätikin. Ja poissa pysyn. Jos tuo on muiden kunnioittamista ja lähimmäisenrakkautta, niin kiitos ei. Pärjään oikein hyvin ilman sitäkin.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan minua ärsytä oikea ateisti, joka on vakaumuksensa takana, mutta se mikä ärsyttää, on nämä epävakaat ateistit, jotka eivät pysty kunnioittamaan ja hyväksymään muiden vakaamusta, vaan pilkkaavat ja vähensyvät esim. puhumalla raamatusta satukirjana, Jeesusta satuolentona jne.
Ja ehkä ap. tapauksessa on tästä kysymys. Ehkä hän ei itsekkään kunnioita muiden vakaamusta, niin miten hän kuvittelee saavansa kunnioitusta ja arvostusta muilta.
t. tapakristitty
Sinäkö sitten päätät, kuka on oikea ja kuka "epävakaa" ateisti, kuka kunnioittaa muiden vakaumuksia riittävästi ja niin edelleen?
Itselleni ei tulisi mieleenkään ateistina ruveta päättämään, kuka on oikea kristitty ja kuka ei. Luulen, että kristitytkin pitäisivät sellaista hiton typeränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin yksinkertaista, oma arvostus ja kunnioitus on omalla käytöksellään ja asenteella ihan itse ansaittava, jos toisin, pyörii aivan väärissä ympyröissä tai ihmissuhteissa.
Itse kuulun kirkkoon, mutta en ole kovin uskonnollinen, mutta ystäväpiiriini kuuluu ateisteja, syvästi uskovaisia, kommunisteja, porvareita, rikkaita ja köyhiä, enkä koskaan ole kokenut ap. kaltaista ongelmaa, kun muistaa itse kunnioittaa toisen vakaamusta, joka on yhtä oikea ja arvokas, kuin omani.
Ja harvoin noista tulee edes keskusteltua yksilötasolla tai henk.koht. menevästi, vaan ihan yleisellä tasolla. Lieneekö ystäväpiirini sitten poikkeus, kun ei ole ap. kertomaa ongelmaa.
Vähemmistönäkökulmaa voi olla vähän vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Suomi on niin kristinuskon läpäisemä maa, että se "poikkeavuus" tulee väkisinkin esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ei suinkaan välttämättä omassa kaveripiirissä vaan esimerkiksi koulussa, työpaikoilla, erilaisissa juhlatilaisuuksissa.
Ehkä se negatiivinen esiin tulo johtuu siitä, että nämä "hankaliksi heittäytyvät" ateistit vaativat erityisjärjestelyjen järjestämistä juuri näissä koulujen ja työpaikkojen juhlatilaisuuksissa.
Tässä varmaan on ratkaisevaa se, onko tunnustautuva ateisti vai hällä välii -ateisti. Itelleneni esimerkiksi nyt oli ihan sama oliko jossain juhlissa kristillisiä tapoja vai ei. En niistä itse välittänyt tuon taivaallista, koska en niihin uskonut. Sitten on niitä ateisteja, jotka eivät kirveelläkään halua sellaisiin osallistua, koska ne ovat vastoin heidän maailman kuvaansa. Tätä voi joidenkin olla vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa, koska se haluttomuus ei johdu mistään kokemuksesta osallistua epäjumalanpalvelukseen tai loukkaa uskonnollista vakaumusta.
Ateismi on niin yleinen ja laajasti käytetty termi, ettei sitä usein edes ajatella vakaumuksena. Ehkä ap:kin olisi ollut aloituksessaan tarpeen määritellä paremmin mitä sillä omalla ateismillaan tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Ennemminkin ajatella mikä on oikein. Ihmisellä on täysi vapaus tehdä valintoja, oli kuka tahansa ja uskoi mihin tahansa. Kristityt usein valintojaan tehdessään ajattelevat asioita laajemmin ja enemmän myös toisia ihmisiä huomioiden. Epäitsekkäästi toimiminen tuottaa usein myös hyvää itselle.
-eri
Toisin päin, kristityillä on se kapea katsantokanta. Ateistilla laajempi, koska hänen ajatteluaan ei ole kahlehdittu uskontoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Ennemminkin ajatella mikä on oikein. Ihmisellä on täysi vapaus tehdä valintoja, oli kuka tahansa ja uskoi mihin tahansa. Kristityt usein valintojaan tehdessään ajattelevat asioita laajemmin ja enemmän myös toisia ihmisiä huomioiden. Epäitsekkäästi toimiminen tuottaa usein myös hyvää itselle.
-eriNo tästä on kyllä ihan tutkimusdataa, että näin asia ei ole. Uskonnottomat ajattelevat asioita monipuolisemmin ja ovat myös uskonnollisia moraalisempia. Mutta tästähän tässä aloituksessa ei ollut kyse. Mitä sitten, jos kaikki ateistit olisivatkin vaikka aivan idiootteja, saisiko heille silti olla ilkeä ihan vain siksi, jos nimeävät oman vakaumuksensa?
Tutkimusdataa siitä, että ateistit ovat moraalisempia ja valintoja tehdessään ajattelevat laajemmin? En ihan usko tällaiseen tutkimukseen. Miten se olisi edes toteutettu? Ja mitenkähän siinä on määritelty uskonnollinen ihminen? Heti jo noiden kysymysten kanssa on hyvin helppo mennä metsään.
Ja itse tarkoitin laajemmalla ajattelulla sitä, että otetaan laajemmin huomioon muut ihmiset eikä vain ajatella oma itseään tai ihan sitä lähipiiriään.
Vierailija kirjoitti:
No täällä palstalla esim on hankala ollut pohtia toisten kristittyjen kanssa maailmankaikkeutta ja muuta sellaista, ilman että joku hullu on hyökännyt trollailemaan ja vaatimaan "vertaisarvioituja todisteita". Uskovat jos yrittäneet keskenään pohtia asioita monesta eri näkökulmasta, niin niihin keskusteluihin aina hyökkää joku ulkopuolinen joka jauhaa satukirja, ootte tyhmiä yms skeidaa. Ateistin kanssa olisi mukava keskustella ihan normaalisti, mutta ei tarvitse kuin katsoa tätä palstaa, niin aina jokin kiistely tulee, jossa yritetään oma kanta saada ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi. Ei uskovan eikä ateistin sellaista tarvitse kuunnella, missä toiselle vain päätä auotaan.
Yhtä lailla tällä palstalla on ollut ties kuinka monta aloitusta, joissa ateistien aikaa haaskataan vaatimalla heiltä selitystä kaikkeen mahdolliseen maailmankaikkeuden synnystä heidän omaan moraaliinsa ja siihen, miksi ihmeessä he viettävät joulua tai jos eivät vietä, miksi ovat niin kamalia uskontoallergikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.
Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.
Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.
Perusteleppa mien uskovien väitteet ovat yhtä vakaalla pohjalla kuin ateistien? Jos sanot, että jumala on olemassa, on tieteellisesti katsottuna sinun tehtäväsi todistaa väite. Muuten kuka tahansa voi sanoa, että "vampyyreja on olemassa" ja väittää, että lause on yhtä vakaalla pohjalla kuin niiden, jotka moiset oliot kieltävät. Todisteet pöytään tai jumalaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
Jokseenkin kaikki Raamatun säännöt tähtäävät siihen, että ihminen olisi kanssaihmisilleen hyvä ja kunnioittava. On todella helppoa perustella itselleen, miksi tuollaisia sääntöjä kannattaa yrittää parhaansa mukaan noudattaa.
(eri)
Nyt ymmärrän. Yksi kylän uskovainen täti-ihminen tuli meille kotiin päivä isän yllättävän ja tapaturmaisen kuoleman jälkeen ja kertoi 8v:lle lapselle, että Jumala rankaisi meidän perhettä antamalla isän kuolla. Varmaan tää täti-ihminen yritti kovasti olla hyvä ja kunnoittava lähimmäisiään kohtaan. Pitäähän pakanoille kertoa Jumalan tahto, ymmärtävät sitten poloiset kääntyä oikeaan uskoon. En kääntynyt, käännyin pois heti kun luvan sain. Olin siis luterilainen kuten tää tätikin. Ja poissa pysyn. Jos tuo on muiden kunnioittamista ja lähimmäisenrakkautta, niin kiitos ei. Pärjään oikein hyvin ilman sitäkin.
ohis
Kaikkihan me ollaan vajavaisia ihmisiä eikä aina osata toimia kaikissa tilanteissa oikealla tavalla. Varsinkin nämä kuoleman kohtaamiset on hyvin vaikeita tilanteita kelle tahansa löytää oikeita sanoja. Se, että joku ihminen ei osaa toimia aina Raamatun tarkoittamalla tavalla, ei kuitenkaan vesitä sen sanomaa tai hyvää tarkoittavia sääntöjä.
Alue: Aihe vapaa
Jokseenkin kaikki Raamatun säännöt tähtäävät siihen, että ihminen olisi kanssaihmisilleen hyvä ja kunnioittava. On todella helppoa perustella itselleen, miksi tuollaisia sääntöjä kannattaa yrittää parhaansa mukaan noudattaa.
(eri)