Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät ohjaa yli parikymppisiä lapsiaan muuttamaan omilleen?
22.09.2020 |
Miksi vielä jonkun 25-vuotiaankin annetaan olla passattavana eikä ohjata itsenäistymään (jos nyt ei ole mikään autettava vaikeavammainen kyseessä)?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Me ohjattiin lapsi heti 18v iässä asumaan isovanhempien omistamaan asuntoon. Lapsi saa kaikki mahdolliset sossutuet, isovanhempi ei oikeasti vuokraa tietenkään vaadi, joten lukiolaisella on kuukaudessa käyttörahaa verottomana melkein 1000 e.
Vastaan vielä, tämä tarina ei siis voi olla totta, koska jotta tämä lapsi saisi 1000e tukia, se tarkoittaisi, että hänelle maksettaisiin noin 500e asumistukea. No ensinnäkin niin suurta asumistukea ei makseta (paitsi jos asut jossain pääkaupunkiseudulla) ja toisekseen... Veroittaja seuraa tarkkana noita vuokraajia. Ja KELA lähettää tietoa verottajille kyllä heistä, jotka on heidän listoilla vuokraajina. Joten Veroittaja iskisi todella nopeasti isovanhempiin, jotka eivät ole maksaneet verojaan saatikka ilmoittaneet niistä ja jos sitten tulisi vielä esille, että ovat tehneet petoksen KELAssa, niin aika iso maksu tulee perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tyytyväinen kun sain asua äidin luona niin pitkään kuin halusin. Olinkin lähes 25v ja olin kyllä töissä, että hankin sitten heti suoraan omistusasunnon. Olisin varmaan halunnut muuttaa omaan kotiin aikaisemmin jos minulla olisi ollut poikaystävä, mutta ei ollut niin ei mitään kiirettä omaan rauhaankaan ollut.
Äitini itse oli 25 vuotiaana jo kahden lapsen äiti joten ei hän halunnut minulle samaa kohtaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ohjattiin lapsi heti 18v iässä asumaan isovanhempien omistamaan asuntoon. Lapsi saa kaikki mahdolliset sossutuet, isovanhempi ei oikeasti vuokraa tietenkään vaadi, joten lukiolaisella on kuukaudessa käyttörahaa verottomana melkein 1000 e.
Miksi alapeukut? Jokainen vastaavassa tilanteessa saa samalla tavalla rahaa. Toistaiseksi vanhemmat eivät ole maksuvelvollisia aikuisen lapsensa kuluista, joten tietty kannattaa ottaa rahat yhteiskunnalta, jos niihin on oikeus.
Sanotaan nyt näin "näitä on nähty" - lapsi tottuu etuoikeutettuun asemaansa ja kulut ja elämäntapa ovat sen mukaiset, mutta harvempi vanhempi /isovanhempi kuitenkaan on halukas maksamaan lapsen ylimitoitettua elintasoa lapsen loppuelämän ajan .
Saako muuten omat lapset/lapsenlapset asumistukea kunnalta, jos asuvat vanhempiensa/isovanhempiensa nurkissa tai omistusasunnoissa? Ei kai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kilttejä tai jopa alistettuja vanhempia. Oikeasti tuo on pelkkä karhunpalvelus lapselle jos annetaan loisia lapsuuskodissa.
Tämä riippuu varmasti paljon tapauksesta. Ei pelkästään kotona asumisen salliminen ole karhunpalvelus. Asuin itse 23-vuotiaaksi kotona ja - herrajjumala!! - muutin takaisin vuodeksi 25-vuotiaana, koska eron sattuessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa äkkiä johonkin. Asuin sitten kotona vuoden ja kerrytin rahaa omaa asuntoa varten (maksoin toki kotona ylläpidosta). 26-vuotiaana ostin oman asunnon, johon ei varmasti olisi ollut varaa, jollen olisi asunut alunperinkin pitkään kotona ja vielä muuttanut sinne hetkeksi takaisin. Aivan hyvin olen selvinnyt elämässä nämä 8 vuotta tuon muuton jälkeen. En koe, että olisin millään tavalla kärsinyt kotona asumisesta, päinvastoin. Sain keskittyä opiskeluihin kunnolla, kerryttää säästöjä ja nyt minulla on omistusasunto, josta on iso siivu jo maksettu.
Vaikuttaa siltä, että nämä 18v pois kotoa potkijat ovat pääsääntöisesti niitä, joille vaurauden kerääntyminen ei ole tuttu juttu, vaan lähinnä sen opettaminen lapsille, mistä kaikkialta erilaisia yhteiskunnan tukia on saatavissa 🤷
Meillä lapset on vaihdellen muuttaneet sisään ja ulos opiskelujen yms mukaan ja kaikilla on kotona vielä 'oma huone' (niissä toki myös muuta käyttöä, esim mun työhuone ja harrastehuone) - mutta jos majailevat kotona, osallistuvat kotitöihin ja ostavat ruokaa jääkaappiin tarpeidensa mukaan (noh, useimmiten toki meillä sitten kokataan ja syödään yhdessä, mutta mikään ostoautomaatti ei toimi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä teinejä tarkoiteta eikä välttämättä edes Helsingissä tms. kalliissa kaupungissa asuvaa ja opiskelevaa 22-vuotiasta.
Kuitenkin on aivan selkeä tilastollinen riski syrjäytymiselle jos 25-vuotias ei ole vielä lainkaan kokeillut itsenäistä elämää. Varsinkin jos ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Saati jos puhutaan 30-vuotiaasta.
Esimerkiksi täällä Pirkanmaalla 80 % 22-vuotiaista on muuttanut omilleen (tilastotieto).
Ne loput 20 % lienee aika sekalaista sakkia, osa toki sellaisia jotka ei itsenäisty koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako muuten omat lapset/lapsenlapset asumistukea kunnalta, jos asuvat vanhempiensa/isovanhempiensa nurkissa tai omistusasunnoissa? Ei kai?
Saavt, jos vanhemmat tai isovanhemmat eivät asu kyseisessä asunnossa.
Tämä muutos tehtiin jokin aikaa sitten. Ennen ei saanut. Mielestäni sukulaisten omistamiin asuntoihin pitäisi saada vain 50% normaalista asumistuesta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä teinejä tarkoiteta eikä välttämättä edes Helsingissä tms. kalliissa kaupungissa asuvaa ja opiskelevaa 22-vuotiasta.
Kuitenkin on aivan selkeä tilastollinen riski syrjäytymiselle jos 25-vuotias ei ole vielä lainkaan kokeillut itsenäistä elämää. Varsinkin jos ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Saati jos puhutaan 30-vuotiaasta.
Sama syrjäytyminen tapahtuu omassa asunnossakin, jos ei ole opiskelu- tai työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että yleensä lellitymmät perheen nuorimmaiset jäävät kotiin pidemmäksi aikaa. Olen kaveripiiristä esim. huomannut että moni joka on perheen nuorimmainen, on myös jollain tavalla melko lellitty. Näistä ihmisistä näkee nyt aikuisena että lelliminen on tehnyt tehtävänsä...eivät oikein jaksa saada aikaiseksi mitään, ja valitetaan esimerkiksi siitä että täytyy lähteä aamulla normaalin ihmisen tavoin töihin. Heille näytti olevan myös omilleen muuttaessa tavallista vaikeampaa ihan kodin perus asioiden hoitaminen. Esimerkiksi pyykinpesukoneen käytössä piti neuvoa, samoin astianpesukoneen käytössä. Muutkaan kotityöt eivät tahtoneet onnistua, ja valitettiin siitä että pitää edes tehdä niitä kotitöitä. Heistä melko moni on myös sellaisia kaikkimullehetinyt ihmisiä. Eivät ymmärrä että esimerkiksi töissä ei välttämättä heti pääse niihin huippu tehtäviin ilman kokemusta. Olivat kaikki tottuneet kotona siihen että kaikki tuodaan ja tehdään valmiina eteen. Tämän saman huomaan nuorimmasta sisaruksestani myös.
Totta kai on myös perheen nuorimmaisia, joita ei ole lellitty, ja myös lellittyjä joilta kyseiset asiat onnistuu hyvin. Itse en vain ole tavannut kauhean montaa tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä teinejä tarkoiteta eikä välttämättä edes Helsingissä tms. kalliissa kaupungissa asuvaa ja opiskelevaa 22-vuotiasta.
Kuitenkin on aivan selkeä tilastollinen riski syrjäytymiselle jos 25-vuotias ei ole vielä lainkaan kokeillut itsenäistä elämää. Varsinkin jos ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Saati jos puhutaan 30-vuotiaasta.
Mut toki isompi syrjäytymisriskitekijä taitaa olla tuo "ei opiskelu eikä työpaikkaa"?
Mut jos niitä ei ole, niin vähemmin sitä mamman huomassa syrjäytyy kuin jossain kunnan yömajassa tai yhtä lailla syrjäytyneem kaverin sohvalla.
Kunnan asuntojonot on monin paikoin tosi pitkät, ja perusjamppa joutuu usein "aina" antamaan jonopaikkansa jollekin suuremmassa kiireessä olevalle.
Ja tämä sitten varmaan ennemmin aiheuttaa sen, että Jamppa syrjääntyy pysyvästi mamman puurokattilan ääreen?
Eli, joka jamppa, jamal ja jannica TÖIHIN. Vastikkeetonta elämistä ei terveille ihmisille pitäisi sallia laisinkaan! (Vaikka sitten vain mummojen pihoja haravoimaan tai lukemaan vanhainkotiin päivän lehteä ääneen...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi 1: opiskelee+käy töissä sen mitä ehtii. Haluan, että valmistuessaan on velaton ja omarahoitusosuus säästettyä asunnon ostoon.
Lapsi 2: käy työssä ja säästää omaan asuntoon.
Lapsi 3: vammainen, saa asua kotona niin kauan kuin me olemme olemassa, sen jälkeen laitoshoito.
Lapset 1 ja 2 tekevät osansa kotitöistä, ja kun he muuttavat pois, pärjäämme huonommin kuin nyt heidän auttaessaan esim. Lapsi 3:n kanssa. Meillä on hyvä olla yhdessä, rakastamme toisiamme, ja kaikki osaamme ajatella joukkueena kaikkien etua, ei vain omaamme.
Mikä tässä on niin kauheaa, ettei edes parisuhteeseen kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi 1: opiskelee+käy töissä sen mitä ehtii. Haluan, että valmistuessaan on velaton ja omarahoitusosuus säästettyä asunnon ostoon.
Lapsi 2: käy työssä ja säästää omaan asuntoon.
Lapsi 3: vammainen, saa asua kotona niin kauan kuin me olemme olemassa, sen jälkeen laitoshoito.Lapset 1 ja 2 tekevät osansa kotitöistä, ja kun he muuttavat pois, pärjäämme huonommin kuin nyt heidän auttaessaan esim. Lapsi 3:n kanssa. Meillä on hyvä olla yhdessä, rakastamme toisiamme, ja kaikki osaamme ajatella joukkueena kaikkien etua, ei vain omaamme.
Mikä tässä on niin kauheaa, ettei edes parisuhteeseen kelpaa?
Opeta heille myös, että avioehto on välttämätön!
(Ainoa mikä tuossa kalskahti oli tuo persoonamuoto "haluan, että..." - toivottavasti halu on siis myös lapsen 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs ystävä asui vanhemmillaan 26v asti ja muutti sitten omistuasuntoon, kun oli siis työskennellyt heti kun oli päässyt koulut läpi. Minusta tuo on ihan fiksua, jos on vaan mahdollista ja vanhemmat asuvat isossa asunnossa. Lapsi saa ostettua nopeammin itselleen asunnon pienemmällä lainarahalla tai ilman lainaa.
Eli siis vanhemmat käytännössä rahoittivat tuota lapsen ensiasuntoa. Ihan ok, jos se on kaikille osapuolille ok. Itselleni ei olisi sopinut asua vanhempien nurkissa, käydä töissä, säästää ja olla maksamatta mitään vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs ystävä asui vanhemmillaan 26v asti ja muutti sitten omistuasuntoon, kun oli siis työskennellyt heti kun oli päässyt koulut läpi. Minusta tuo on ihan fiksua, jos on vaan mahdollista ja vanhemmat asuvat isossa asunnossa. Lapsi saa ostettua nopeammin itselleen asunnon pienemmällä lainarahalla tai ilman lainaa.
Eli siis vanhemmat käytännössä rahoittivat tuota lapsen ensiasuntoa. Ihan ok, jos se on kaikille osapuolille ok. Itselleni ei olisi sopinut asua vanhempien nurkissa, käydä töissä, säästää ja olla maksamatta mitään vanhemmille.
Lukiko tuossa niin?
Ja asia lienee perheen sisäinen?
Jos vanhemmat (Kotka tukevat lapsiaan tasapuolisesti) haluavat tällä tavoin siirtää varallisuuttaan ennen perintöveron lankeemista sille seuraavalle polvelle, niin sehän on oikeastaan vain järkevää?
Ai, että oman lapsen lykkäisi johonkin vuokragettoon omasta mukavasta kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako muuten omat lapset/lapsenlapset asumistukea kunnalta, jos asuvat vanhempiensa/isovanhempiensa nurkissa tai omistusasunnoissa? Ei kai?
Saavt, jos vanhemmat tai isovanhemmat eivät asu kyseisessä asunnossa.
Tämä muutos tehtiin jokin aikaa sitten. Ennen ei saanut. Mielestäni sukulaisten omistamiin asuntoihin pitäisi saada vain 50% normaalista asumistuesta.
Miksi?
Meillä yh-lapsi asuu (ja käy töissä ja lähtökohtaisesti elättää itsensä) meidän omistamassa sijoitusasunnossa. Hän ei hakemisesta huolimatta vain saanut Vuokra-asuntoa järkevän matkan päästä töistä ja lapsen hoitopaikasta - Hän ei myöskään itse vielä saisi eikä pystyisi maksamaan asuntolainaa.
Me hankimme sijoitusasunnon ja hän maksaa siitä eurolleen saman vuokran kuin alakerran naapurinsa. Ja kyllä, me maksamme muunmuuassa tuolla asuntovelkaa.
Tällä hetkellä hän on oikeutettu osaan asumistuesta. Miksi hänen pitäisi kärsiä siitä, että sai asunnon vain meidän kauttamme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs ystävä asui vanhemmillaan 26v asti ja muutti sitten omistuasuntoon, kun oli siis työskennellyt heti kun oli päässyt koulut läpi. Minusta tuo on ihan fiksua, jos on vaan mahdollista ja vanhemmat asuvat isossa asunnossa. Lapsi saa ostettua nopeammin itselleen asunnon pienemmällä lainarahalla tai ilman lainaa.
Eli siis vanhemmat käytännössä rahoittivat tuota lapsen ensiasuntoa. Ihan ok, jos se on kaikille osapuolille ok. Itselleni ei olisi sopinut asua vanhempien nurkissa, käydä töissä, säästää ja olla maksamatta mitään vanhemmille.
Millä tavalla rahoittivat? Ei lapsen kotona asumisesta mene yhtään enenpää kuluja. Ehkä muutama euro lisää tulee sähkö- ja vesimaksuihin. Ja ehkä hitusen menee enemmän ruokaa, mutta ainakin tämä ystävä osti omat ruuat.
En tiedä miksi vanhemmat eivät haluaisi auttaa ja vähän kustantaa enemmän lapsesta, jos se takaa lapselle paremman tulevaisuuden ja tämän tuleville lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako muuten omat lapset/lapsenlapset asumistukea kunnalta, jos asuvat vanhempiensa/isovanhempiensa nurkissa tai omistusasunnoissa? Ei kai?
Saavt, jos vanhemmat tai isovanhemmat eivät asu kyseisessä asunnossa.
Tämä muutos tehtiin jokin aikaa sitten. Ennen ei saanut. Mielestäni sukulaisten omistamiin asuntoihin pitäisi saada vain 50% normaalista asumistuesta.
Miksi?
Meillä yh-lapsi asuu (ja käy töissä ja lähtökohtaisesti elättää itsensä) meidän omistamassa sijoitusasunnossa. Hän ei hakemisesta huolimatta vain saanut Vuokra-asuntoa järkevän matkan päästä töistä ja lapsen hoitopaikasta - Hän ei myöskään itse vielä saisi eikä pystyisi maksamaan asuntolainaa.
Me hankimme sijoitusasunnon ja hän maksaa siitä eurolleen saman vuokran kuin alakerran naapurinsa. Ja kyllä, me maksamme muunmuuassa tuolla asuntovelkaa.
Tällä hetkellä hän on oikeutettu osaan asumistuesta. Miksi hänen pitäisi kärsiä siitä, että sai asunnon vain meidän kauttamme?
Koska tuo sijoitusasuntosysteemi tukee vain rikkaita ja on älytön meno Suomelle ja sen veronmaksajille.
Tämä riippuu varmasti paljon tapauksesta. Ei pelkästään kotona asumisen salliminen ole karhunpalvelus. Asuin itse 23-vuotiaaksi kotona ja - herrajjumala!! - muutin takaisin vuodeksi 25-vuotiaana, koska eron sattuessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa äkkiä johonkin. Asuin sitten kotona vuoden ja kerrytin rahaa omaa asuntoa varten (maksoin toki kotona ylläpidosta). 26-vuotiaana ostin oman asunnon, johon ei varmasti olisi ollut varaa, jollen olisi asunut alunperinkin pitkään kotona ja vielä muuttanut sinne hetkeksi takaisin. Aivan hyvin olen selvinnyt elämässä nämä 8 vuotta tuon muuton jälkeen. En koe, että olisin millään tavalla kärsinyt kotona asumisesta, päinvastoin. Sain keskittyä opiskeluihin kunnolla, kerryttää säästöjä ja nyt minulla on omistusasunto, josta on iso siivu jo maksettu.