Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät ohjaa yli parikymppisiä lapsiaan muuttamaan omilleen?
22.09.2020 |
Miksi vielä jonkun 25-vuotiaankin annetaan olla passattavana eikä ohjata itsenäistymään (jos nyt ei ole mikään autettava vaikeavammainen kyseessä)?
Kommentit (123)
No mun mies oli kotona 28 vuotiaaksi. Kävi töissä ja harrastuksissa, eli ihan normaalia nuoren elämää. Osallistui kotitöihin ja auttoi vanhempia kaikessa. Osti oman kämpän, johon minä aika nopeasti myös muutin. Nyt on 10 vuotta takana ja ihan normaali duunari hän on kokoajan ollut. Ja jotain hyvääkin: itse parikymppisenä ummikkona tähän muuttaessa, osasin vain rajatusti kotitöitä ja hän sitten opetti mm. ruuanlaittoa, huoltotöitä yms. Missään nimessä hän ei ole ikinä ollut sossupummi tai syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvamma, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia? Ei kovin sinkkumarkkinoilla katsota hyvällä, jos parikymppinen asuu vielä mutsinsa luona.
No tottakai, tottakai.
Itse muutin 19-veenä, mutta oli oikeasti tiukkaa. Omille lapsille olen sanonut, että kun pääkaupungin vuokrat on niin karmeat, niin järkevämpää on asua kotona ja säästää kasaan rahaa, että voi ostaa oman asunnon eikä tarvitse ottaa opintolainaa.
Itse asuin ekat 9 vuotta vuokralla, opintolainaa maksaen ja omaan asuntoon säästäminen oli vaikeaa. Omaa asuntoa uskalsin ajatella vasta kun laina oli maksettu. Silloin sai 90-luvun lopulla pankista kuitenkin asuntolainan ilman etukäteissäästöjä, nyt ei saa.
Toisekseen me ollaan perhe, enkä ymmärrä miksi lapsiani pitäisi pakottaa muuttamaan.......kun on nyt tämä velattomaksi maksettu kattokin pään päällä.
Mitä taas passaamiseen tulee, niin osaavat ihan itsenäisesti siivota, pestä pyykkiä, tiskata jne. Olisimme hoitaneet homman huonosti, jos eivät osaisi.
Vierailija kirjoitti:
No mun mies oli kotona 28 vuotiaaksi. Kävi töissä ja harrastuksissa, eli ihan normaalia nuoren elämää. Osallistui kotitöihin ja auttoi vanhempia kaikessa. Osti oman kämpän, johon minä aika nopeasti myös muutin. Nyt on 10 vuotta takana ja ihan normaali duunari hän on kokoajan ollut. Ja jotain hyvääkin: itse parikymppisenä ummikkona tähän muuttaessa, osasin vain rajatusti kotitöitä ja hän sitten opetti mm. ruuanlaittoa, huoltotöitä yms. Missään nimessä hän ei ole ikinä ollut sossupummi tai syrjäytynyt.
Miksi sinä olit ummikko ja osasit vain rajatusti kotitöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitten on syy ja kumpi seuraus?
Passivoiko vanhempien passaaminen ja se ohjaa nuoren epäitsenäisyyteen?
Vai onko nuo ihmiset alun perin sellaisia, jotka ei oikein kykene itsenäistymään, eivät osaa ottaa vastuuta elämästään?
Onko vanhempiin ripustautuminen siis luonnekysymys vai opitaanko siihen, kun ei kotona kannusteta omaan elämään?
Ainakin minulle äiti ja isä sanoivat, että on hullua muuttaa pois, jos ei pysty elättämään itseään. Muutin vasta sitten, kun olin valmistunut ja saanut työpaikan.
Monet nuoret tekevät kesätöitä nuoresta pitäen ja keräävät kassaa opiskeluaikaa. Opintolainaa nollakorolla saatavilla ja osa käy töissä opiskelun ohessa. Soluasuntoja saa 200e, joten on huono syy etteikö pärjää.
Me ohjattiin lapsi heti 18v iässä asumaan isovanhempien omistamaan asuntoon. Lapsi saa kaikki mahdolliset sossutuet, isovanhempi ei oikeasti vuokraa tietenkään vaadi, joten lukiolaisella on kuukaudessa käyttörahaa verottomana melkein 1000 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sitä mieltä, että on vain järkevää asua sen aikaa kotona, että saa säästetty pesämunan omaan asuntoon. On vain järkevää ostaa oma, eikä asua kituuttaa vuokralla opiskelujen ohessa. Mutta kukin tekee tyylillään.
Itse olen joutunut pakosta ( enempää avaamatta) lähtemään 17 vuotiaana omilleni ja olihan se aikamoista eloonjäämistaistelua. Toivon, että omat lapset omaavat sen verran järkeä, että nyt kotona asuessaan säästävät, eivätkä joudu lähtemään tyhjän päälle. Varsinkaan nyt kun niitä töitäkään ei joka oksalla ole.
Mielestäni on myös omituista ajaa lapset asumaan tuilla, kun asian voi tehdä myös toisin ja järkevämmin.
Vierailija kirjoitti:
No mun mies oli kotona 28 vuotiaaksi. Kävi töissä ja harrastuksissa, eli ihan normaalia nuoren elämää. Osallistui kotitöihin ja auttoi vanhempia kaikessa. Osti oman kämpän, johon minä aika nopeasti myös muutin. Nyt on 10 vuotta takana ja ihan normaali duunari hän on kokoajan ollut. Ja jotain hyvääkin: itse parikymppisenä ummikkona tähän muuttaessa, osasin vain rajatusti kotitöitä ja hän sitten opetti mm. ruuanlaittoa, huoltotöitä yms. Missään nimessä hän ei ole ikinä ollut sossupummi tai syrjäytynyt.
Mutta ei ilmeisesti saanut omankäistään omillaan toimeentulevaa kumppania, vain nuoren uusavuttoman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 25-vuotiaani muutti takaisin luokseni, kun vuokrakämppä meni alta. Uutta ei yksinäiselle miehelle hevin löydy, kun ei ole vakituista työsuhdetta. Nyt hän ei saa yhteiskunnalta (lue: sinulta) mitään tukia. On kumminkin jo osoittanut pärjäävänsä hyvin omillaan, osaa pitää asunnon siistinä ja tehdä ruokaa. Ja hoitaa itsenäisesti asiansa.
Jos ei saa mitään tukia, edes työmarkkinatukea, niin se kyllä tarkoittaa että on aktiivisesti kieltäytynyt kaikista tarjotuista opiskelu- ja työpaikoista. Tuohon tilanteeseen ei mitenkään vahingossa päädy.
Itsekin pitkäaikaistyötön
Olen tuo jota kommentoit. Poikani käy keikkatöissä, nollasopimus. Tukia ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mies oli kotona 28 vuotiaaksi. Kävi töissä ja harrastuksissa, eli ihan normaalia nuoren elämää. Osallistui kotitöihin ja auttoi vanhempia kaikessa. Osti oman kämpän, johon minä aika nopeasti myös muutin. Nyt on 10 vuotta takana ja ihan normaali duunari hän on kokoajan ollut. Ja jotain hyvääkin: itse parikymppisenä ummikkona tähän muuttaessa, osasin vain rajatusti kotitöitä ja hän sitten opetti mm. ruuanlaittoa, huoltotöitä yms. Missään nimessä hän ei ole ikinä ollut sossupummi tai syrjäytynyt.
Mutta ei ilmeisesti saanut omankäistään omillaan toimeentulevaa kumppania, vain nuoren uusavuttoman?
Miten sinusta tuli noin katkera ja ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 25-vuotiaani muutti takaisin luokseni, kun vuokrakämppä meni alta. Uutta ei yksinäiselle miehelle hevin löydy, kun ei ole vakituista työsuhdetta. Nyt hän ei saa yhteiskunnalta (lue: sinulta) mitään tukia. On kumminkin jo osoittanut pärjäävänsä hyvin omillaan, osaa pitää asunnon siistinä ja tehdä ruokaa. Ja hoitaa itsenäisesti asiansa.
Jos ei saa mitään tukia, edes työmarkkinatukea, niin se kyllä tarkoittaa että on aktiivisesti kieltäytynyt kaikista tarjotuista opiskelu- ja työpaikoista. Tuohon tilanteeseen ei mitenkään vahingossa päädy.
Itsekin pitkäaikaistyötön
Olen tuo jota kommentoit. Poikani käy keikkatöissä, nollasopimus. Tukia ei saa.
Kyllä soviteltua työttömyystukea pitäisi silloin saada ja kunnan vuokra-asuntokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mies oli kotona 28 vuotiaaksi. Kävi töissä ja harrastuksissa, eli ihan normaalia nuoren elämää. Osallistui kotitöihin ja auttoi vanhempia kaikessa. Osti oman kämpän, johon minä aika nopeasti myös muutin. Nyt on 10 vuotta takana ja ihan normaali duunari hän on kokoajan ollut. Ja jotain hyvääkin: itse parikymppisenä ummikkona tähän muuttaessa, osasin vain rajatusti kotitöitä ja hän sitten opetti mm. ruuanlaittoa, huoltotöitä yms. Missään nimessä hän ei ole ikinä ollut sossupummi tai syrjäytynyt.
Mutta ei ilmeisesti saanut omankäistään omillaan toimeentulevaa kumppania, vain nuoren uusavuttoman?
Sori, ihmetytti tuo parikymppisen uusavuttomuus, miten sellaiseen päädytään. Koulussakin on pakollinen kotitalous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin äidin kanssa aika vanhaksi ja hän oli kuvitellut, että asun koko ajan hänen kanssaan perheenikin kanssa. Rahallisesti viisasta; pystyin matkustamaan ja säästämään rivarin omavastuuosuuden. Muuten se ei sitten viisasta ollutkaan, kun äidillä oli omat ongelmansa ja jouduin likasangoksi.
Omat lapseni lähtivät opiskelemaan 20-21v eivätkä kesää lukuunottamatta enää kotona asuneet.
En kunnioita tuota ratkaisua, että 18v lykätään asumaan tukien varaan. Eikä tuo onnistunutkaan 80-luvulla! Jos on työtön, voi asua vanhempiensa kanssa ja maksaa osan kuluista ainakin vanhempien niin vaatiessa. Asumistuet mahdollistavat nykyään keinottelun ja se pitäisi muuttaa.
[/quote]
Sori, ihmetytti tuo parikymppisen uusavuttomuus, miten sellaiseen päädytään. Koulussakin on pakollinen kotitalous.[/quote]
Hyvä jos niissä oppii jotain.
Itellä siellä ainakin olisi pitänyt olla armeijakuri, et opiskelusta olisi tullut jotain.
Kaikki vaan riehui.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole näiden ihmisten ihan oma asia! Miksi sinä tuommoista mietit. Espanjassa on muuten ihan tavallista, että yli kolmekymppinenkin asuu vielä kotona. Muutin pois kotoa 19-vuotiaana, mutta ihmiset tekevät omat ratkaisunsa.
Espanjassa on sitten jotain muita itsenäistyvän aikuisen merkkejä joiden puuttumisesta huolestutaan. Meillä se itsenäistymisen merkki on oman kodin hankkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Me ohjattiin lapsi heti 18v iässä asumaan isovanhempien omistamaan asuntoon. Lapsi saa kaikki mahdolliset sossutuet, isovanhempi ei oikeasti vuokraa tietenkään vaadi, joten lukiolaisella on kuukaudessa käyttörahaa verottomana melkein 1000 e.
Miksi alapeukut? Jokainen vastaavassa tilanteessa saa samalla tavalla rahaa. Toistaiseksi vanhemmat eivät ole maksuvelvollisia aikuisen lapsensa kuluista, joten tietty kannattaa ottaa rahat yhteiskunnalta, jos niihin on oikeus.
Kyllä se on yhteiskunnankin takia paljon parempi, että nuoret muuttavat vasta silloin, kun on PAKKO (työpaikka / opiskelupaikka toisella paikkakunnalla). En ymmärrä miksi nykyään yritetään potkia lapset pihalle heti päästyään yläasteelta, eli jopa 15-16v. Mielestäni myös nuorille on järkevää pysyä vanhempien alla mahdollisimman pitkään, VARSINKIN jos nuorella on ongelmia. Yksinasuessa mopo lähtee käsistä paljon herkemmin, kuin jos asuu vanhempien luona, jossa on sentään jonkinlainen yörytmi ja säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ohjattiin lapsi heti 18v iässä asumaan isovanhempien omistamaan asuntoon. Lapsi saa kaikki mahdolliset sossutuet, isovanhempi ei oikeasti vuokraa tietenkään vaadi, joten lukiolaisella on kuukaudessa käyttörahaa verottomana melkein 1000 e.
Miksi alapeukut? Jokainen vastaavassa tilanteessa saa samalla tavalla rahaa. Toistaiseksi vanhemmat eivät ole maksuvelvollisia aikuisen lapsensa kuluista, joten tietty kannattaa ottaa rahat yhteiskunnalta, jos niihin on oikeus.
Tuo tarina ei ole totta, koska kyllähän verottaja iskisi noihin isovanhempiin ja sitten tulisi syytös petoksesta.
Kyllä ne verottajat saavat tietää, kun Kelasta saa tukia nuo tulot.
Minun äitini ei halunnut pikkusiskoni muuttavan. Kapaloi tämän pikkuvauvaksi ja takertui kuin hukkuva.