Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.

Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.

Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.

Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.

Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.

Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.

Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.

Tuo vanhempi polvi ei vieläkään tajua, että karies -bakteeri tarttuu vauvaan muiden syljestä. Maistellaan samaa vauvanruokaa, ”puhdistetaan” lattialle tipahtanut tutti omassa suussa, annetaan oma kahvilusikka vauvalle käteen imeskeltäväksi, annetaan lapsen maistaa samasta jäätelöstä/lusikasta jne.

Minua ärsytti appivanhemmilla, kun piti valvoa sekä vanhuksia että vauvaa. Nämä eivät millään tajunneet, ettei näin saa toimia, koska ”ovathan he omatkin lapset näin kasvattaneet”. Niinpä. Ja suussa heilläkin on paikkoja, ekat reiät porattiin kuulemma jo ala-asteella.

Eikä tajua oikein hiukan nuorempikaan polvi. Itse olen näitä 70-luvun lopun tuotoksia, eli suu oli täynnä amalgaamia jo ala-asteella. Omilla lapsilla pidettiin tarkasti kiinni siitä, että mitään aikuisen suussa ollutta ei mene lapsen suuhun. Kaverini joskus söi lapsensa kanssa vuorotellen jäätelöä samalla lusikalla ja huomautin ihan ystävällisesti asiasta. Kaveri nauroi päin naamaa ja haukkui vainoharhaiseksi. Hänen lapsillaan on hampaita paikkailtu useamman kerran, kun taas meidän kolmella kohta aikuisella lapsella ei ole kellään ollut vielä reikiä. Toivottavasti tämä asia on jo nykyisin paremmin tiedossa.[/

Tämä on ihan arkipäivää monessa perheessä vieläkin. Ihan vasta näin kun äiti nuoli pojan jätskiä aina, kun se sulatessa lähti vähänkään valumaan. Yök!

Minä olen ysärin lapsi ja silloinkaan ei vanhemmat osanneet ohjeistaa mitenkään suunterveydessä. Pesevät edelleen hampaat vain kerran päivässä iltaisin (itse aloin teininä pestä myös aamuisin hampaat ja pyysin lahjaksi sähköhammasharjan - se oli huono ja kaiken lisäksi en saanut siihen enää varaosia, niin siirryin takaisin tavalliseen harjaan). Aikuisiällä meni vuosia, että sain oman suuni edes jotenkin asialliseen kuntoon ja edelleen harmittaa, että minulla on päässyt paikoitellen esimerkiksi ienraja karkaamaan ylös teininä ja lapsena huonosti hoidettujen hampaiden takia.

Omien lasten kanssa en jätä sekunniksikaan kaksin, kun muutenkin ovat niin huolimattomia, mutta myös kaikki nämä samalla lusikalla syöttämiset sun muut on heidän toimesta yritetty. Ja todellakin loukkaantuvat ja alkavat vängätä vastaan, jos asiasta huomauttaa.

Jehovien kokoontumiseen kolme kertaa viikossa. Aivan järkyttävän puuduttavaa lapselle etenkin koulun jälkeen.

Viikkosiivous joka viikko samaan aikaan. Meillä siivotaan sillon ku ehditään ja jos välillä on sotkusta ni voi voi. Eletään elämää eikä vain suoriteta rutiineja päivästä toiseen.

Hamstraaminen. Tämän lisäksi se, että ei hankittu kerralla kunnollista (esim. talvikengät), vaan piti käyttää jotain kehnolaatuista sukulaisilta saatua tai kirpparilta ostettua vastaavaa tuotetta.

Ei meillä ollut ikäviä juttuja. Tehtiin yhdessä juttuja vanhempien kanssa, oltiin navetassa ja heinäpellolla ja AIV:n teossa. Haravoitiin peltoja isän kanssa aamukuudelta kun isä oli heinäpellolla ja äiti hoisi yksin navettatyöt. Joskus harvoin käytiin autolla yhdessä reissulla jossain kauempaa. Oli eväät mukana. Kahvit termospullossa, leipiä kylmälaukussa. Kivoja muistoja. 

Maatalossa lapset olivat oikeasti mukana töissä tosi pienestä ja siihen elämään kasvoi. Minua oikeasti harmitti parikymppisenä, kun kukaan kylän tai naapurikylien pojista ei ollut minusta yhtään kiinnostunut. Olisin siinä vaiheessa elämääni halunnut maatalon emännäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI. 

Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.

Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...

Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?

Minä olen 47-vuotias ja minä olen juurikin parhaimmillani keskellä yötä jos pitää tehdä vaikka joku kirjoitustyö, essee, työpaikkahakemus tai vaikka artikkeli Linkediniin, yöllä tulee parhaat ideat ja inspiraatiot. Ja näin on ollut aina.

Muistan alle kouluikäisenä, vaikka hoitoon vietiin ennen seitsemää aamulla, että olin hereillä kun vanhemmat nukkui. Ja kaikki kouluaikani olen lukenut kokeisiin aina yöllä, ja jokainen aamu elämässä kun on pitänyt ennen yhdeksää tai kymmentä nousta, on olleet helvetillisiä väsymyksen takia, eikä siihen auta mitenkään se mihin aikaan menen nukkumaan. Jos menen kolmelta nukkumaan ja herään yhdeksältä, olen levänneempi kuin se että menen kahdeltatoista nukkumaan ja herään kuudelta, vaikka sama määrä tunteja, mutta väärä aika. Minulle aamu kuusi tai seitsemän on keskiyötä.

On tutkittu asia että murrosiässä ihmisen sisäinen kello alkaa jätättää, eli luonnollinen unirytmi muuttuu myöhäisemmäksi. Se on täysin luonnollista että teinit valvoo yöllä, ja on sama juttu toisinpäin, vanhuksilla myös alkaa unirytmi mennä yhteiskunnan mielestä väärään rytmiin. 

Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin unesta ja nukkumisesta. Esihistoriallisina aikoina oli tarkoituksenmukaista että ihmisryhmässä nukuttiin hiukan eri aikoina. Nuoret valvoivat pidempään ja vanhemmat heräsivät aikaisemmin. Näin kaikki eivät olleet samaan aikaan unessa mikä oli tärkeää ryhmän turvallisuuden kannalta. En nyt tietenkään tähän hätään muista missä artikkeli oli joten en voi linkata.

Vierailija kirjoitti:

Äitini viikkosiivoususkomus ja sen pakonomainen toteuttaminen väkisin. Ei enää ikinä. Itse pyrin siivoamaan silloin kun se sopii muuhun elämään, on aiheellista ja innostus siihen lähtee sisältä. Tätä ei kovin usein tapahdu, mutta kotini on silti aivan riittävä sellaisenaan tarpeeksi siisti minulle.

Esim tiskikonetta ei halua edelleenkään käyttää. Lattiaa pestään viikottain, jynssäämällä.

Minun koti on puolet isompi, meillä on kummallakin koti minimalistinen. Mulla robotti-imuri pyörii, pesen lattiat ehkä 2 krt vuodessa, kuten ikkunat. Rivitalossa ei paljoa vaadi.

Asiat tehdään ajoissa. Kun saan kyydin ruokakauppaan, ostan puolen vuoden varastot jauhoihin, puuroon jne. Muuten varastot pysyy pienenä.

Keittiön kaapit ovat nykyaikaiset jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuuluuko tämä tänne...

Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.

Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia.  Mieheni on raitis.

Sukua tälle, tavallaan...mä en pysty viettämään jouluja, en viettänyt niitä kuin lapsen ekat 5 vuotta. (Aikuinen jo, ei tullut jouuihmistä hänestäkään.) Omat vanhempani olivat absolutisteja, mutta isä oli mulkku ihan selvänäkin. He huutoriitelivät kaikki joulut läpeensä, yleensä rahasta. Joulunalusaika toi aina mukanaan kireän tunnelman ja masennuksen, kunnes tajusin, ettei ole pakko. Kyllä, helpotti kun tajusi, mutten enää muuttunut jouluihmiseksi.

Meillä joulunodotuksen pilasi maaninen siivoaminen ja leipominen/ruuanlaittaminen. Äiti oli kireä kuin viulunkieli, niistä syömisistä ja lahjoistakin usein jollain lailla syyllistettiin kun huokailtiin miten kalliiksi kaikki taas tulee. Luulin pitkälle teini-ikään että joulukinkku on hirvittävän kallista. En vieläkään, yli nelikymppisenä nauti joulusta.

Samoin meillä oli hyvin kireät joulut!

Ensimmäisen kerran nautin joulusta 32-vuotiaana oman mieheni kanssa. Ei ollut minkäänlaista stressiä. Tavallinen viikkosiivous piisasi ihan hyvin, eikä ruokiinkaan mennyt sen enempää kuin muulloinkaan. Kinkustahan syötiin monta kertaa.

kalanmaksa öljyä sillotällön tasaseen tahtiin kuitenkin, vieläki puistattaa se maku

Me mentiin lähes joka viikonloppu telttaretkelle merenrantaan. Istuttiin nuotion ääressä ja isä joi kaljaa ja puhui paskaa kunnes sammui. Sitten äiti kertoi ihanasta nuoruudestaan joka päättyi huonoon avioliittoon. Siinä me 5 lasta kuuntelimme ja odotimme että tulee sunnuntai ja pääsee ihmisten ilmoille. Yllättäen kukaan meistä ei ole hankkinut lapsia, puolisoita kyllä.

- Rutiinit ja arjen harmaus. Esim. ruoka-aikaa tai saunapäivää ei voinut mukauttaa muuhun ohjelmaan kuin äärimmäisessä poikkeuksessa.

- Oltiin sisarukseni kanssa aamu-unisia ja isällämme taas oli pakkomielle aamuvirkkuuden hyvyydestä. Lauantaisin piti olla lasten ulkoilemassa aina aamupäivästä olikohan se nyt kello 10 mennessä. Eikä koskenut pelkästään pikkulapsiaikaa.

- Päästiin kyllä ulkomaille ja kesällä huvipuistoon, mutta näiden varjolla karsittiin kämuusta kulutuksesta. Kyse ei ollut taloudellisesta pakosta, vaan ennemmin protestanttisesta etiikasta ja työmoraalista. Ei saa olla liian kivaa. Äidin kanssa jos tehtiin jotain ilman isää, niin sitten ehkä hurviteltiin.

- Isän perheelle ei voitu sanoa ei ja heidän kanssaan vietettiin todella paljon lomia ja viikonloppuja. Olivat vielä ankeampia ja rutinoituneimpia kuin isäni on. Jos tulivat maalta meille kylään, saattoivat tulla ennen kello 8. Tulivat isolla porukalla ja kinastelivat. Ruokareseptit suoraan pula-ajalta vielä 2000-luvun alussakin. Jos herkuteltiin, ostettiin hedelmäjukurttia. Jos mentiin ravintolaan, se oli huoltoaseman baari.

- Vanhempien eron jälkeen asuin vuoroviikoin molemmilla ja jouduin kantamaan käytännössä kaiken omaisuuteni repussa edestakaisin ihan itsenäisesti. Olen hämmästyneenä lukenut nykypäivän vuoroviikkolasten elämästä, kun kaikkea on kuulemma tuplasti ja vanhemmat organisoi kodinvaihtoa.

- Erilaiset säännöt vuoroviikkoasumisessa. En esim. voinut katsoa lempisarjaani joka viikko. - En saanut isäni luona esim. 17v katsoa K16 elokuvia/ohjelmia.

- Isän luona/lapsena kaikkien asuessa vielä saman katon alla, ei saanut syödä tai juoda missään muualla kuin keittiönpöydässä istuessa.

Meillä pikkusiskon kanssa pelättiin vanhempien humalaisia huutoriitoja ja itkeä vollotettiin hiljaa sängyissämme, alkoholin suurkulutus oli käytännössä joka viikonlopun ohjelmassa. Ne eivät olleet elämän huippuhetkiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joka viikonpäivä samat ruoat viikosta ja vuodesta toiseen. Näin

maanantaina: makkarakeittoa

tiistaina: tacoja

keskiviikkona : kanaa

torstaina : tacoja

perjantaina : parsakaalikeittoa

lauantaina : lasagnea

sunnuntaina : silakkapihvejä

Ja joo. tiedän että ei saisi valittaa. Että ainakin oli ruokaa. Mutta se oli aina samaa, joka viikko. Vanhemmat olivat niin kaavoihinsa kangistuneita

Tämä on kyllä tosi mielenkiintoista. Miten nämä ruuat on päätyneet tähän listaan, ja miksi juuri nuo viikonpäivät? Miksi tacoja kahtena päivänä? Taidat olla aika nuori koska niitä ei ollut vielä Suomessa minun lapsuudessani. Ja miksi ihmeessä yhtäkkiä joku parsakaalikeitto? Miten sitä edes tehdään? Onko se sosekeitto vai kuten normikaalikeitto mutta vaan parsakaalesta?

2004 oon syntynyt. Justiinsa kesällä muutin omaan kämppään. Ja tacoja oli sen vuoksi usein (jo lapsuudesta lähtien) kun äitini on meksikolainen. Se oli tietääkseni ainoa meksikolainen ruoka mitä isäni suvaitsi, eli hän määräsi paljon. Ja parsakaalikeitto oli sellainen että soseutettiin ja siihen sitten lisättiin sulatejuustoa/tuorejuustoa. Pakko sanoa että nyt kun saa itse päättää ruokavaliosta, niin noista ainoa mitä syön ovat tacot (ja hyvin tehty lasagne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI. 

Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.

Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...

Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?

Teinien unirytmi viivästyy ja on hyvin yleistä, ettei uni tule edes puolelta öin, vaikka olisi herännyt ajoissa. Tämä on biologinen fakta. Teinit kuitenkin tarvitsevat paljon unta. Mielestäni heidän pitäisi antaa nukkua niin paljon kuin mahdollista vapaapäivinä, koska moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta. Tilanne kyllä korjaantuu yleensä aikuisuudessa.

Olen itse illanvirkku edelleen viisikymppisenä ja jos menen nukkumaan esimerkiksi kymmenen aikaan, en joko saa unenpäästä kiinni tai sitten herään puolilta öin ikään kuin päiväunien jälkeen. Käytännössä en pysty aikaistamaan edelleenkään nukkumaan menoa siitä puolesta yöstä.

On mielestäni ihan väkivaltaa estää muita ihmisiä nukkumasta vapaapäivinään ja erityisesti tämä koskee teinejä.

Sitä kun isä osoitti piekkarilla meitä kaikkia.. ja ainakin sen neljä kertaa. Aamulla siitä sitten kouluun vaan. Itselläni on syvän veden pelko ja sisaruksellani paniikkihäiriö.. mistähän johtunevat..näin meni meidän lapsuus. Sukkasillani juoksin talvella nelivuotiaana naapuriin( noin kilometri ) apua pyytämään, että apua! Ei sossu ollut silloin niinkuin nykyään.

Eli pidin huolta, ettei oma jälkikasvuni kokenut koskaan minkaanlaista väkivallan uhkaa. Se perinne loppui mun ja sisarukseni kokemusten vuoksi.

Äidin ja isäpuolen juopottelu. Kaikki joulut ja pyhäpäivät menivät pilalle tuon juopottelun takia, koska viina meni kaiken muun edelle. Tietysti juopottelivat muulloinkin mutta varsinkin joulut olivat ankeita kun ei edes  voinut lähteä ulos tai kavereille. Omassa kodissani ei juopotella. 

Pakollinen Möllerin kalanmaksaöljyn viikoittainen "nauttiminen". Nami nami ja yök.

Vierailija kirjoitti:

No tää oli asia, josta kaverit kadehti minua, mutta mulle oli ankeaa. Aamutalli, iltatalli, päivittäinen ratsastaminen. Jälkimmäinenkin oli tosiaan pakkopullaa, hevoset kun piti liikuttaa. Koko perhe hevosihmisiä ja eipä siinä lapselta kyselty kiinnostusta.

Joku ehkä kysyikin jo kun tämä on vanhempi ketju, mutta eikö kavereita olisi saanut auttamaan hevosten liikunnassa? Itse olisin tullut viivana ja ollut taivaassa jos olisin saanut mielin määrin ratsastaa. Odotin aina viikoittaista ratsastustuntiani ihan epätoivoisena! Se oli kallis harrastus, eikä jotenkin tullut mieleen kinuta äiskältä lisätunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI. 

Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.

Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...

Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?

Minä olen 47-vuotias ja minä olen juurikin parhaimmillani keskellä yötä jos pitää tehdä vaikka joku kirjoitustyö, essee, työpaikkahakemus tai vaikka artikkeli Linkediniin, yöllä tulee parhaat ideat ja inspiraatiot. Ja näin on ollut aina.

Muistan alle kouluikäisenä, vaikka hoitoon vietiin ennen seitsemää aamulla, että olin hereillä kun vanhemmat nukkui. Ja kaikki kouluaikani olen lukenut kokeisiin aina yöllä, ja jokainen aamu elämässä kun on pitänyt ennen yhdeksää tai kymmentä nousta, on olleet helvetillisiä väsymyksen takia, eikä siihen auta mitenkään se mihin aikaan menen nukkumaan. Jos menen kolmelta nukkumaan ja herään yhdeksältä, olen levänneempi kuin se että menen kahdeltatoista nukkumaan ja herään kuudelta, vaikka sama määrä tunteja, mutta väärä aika. Minulle aamu kuusi tai seitsemän on keskiyötä.

On tutkittu asia että murrosiässä ihmisen sisäinen kello alkaa jätättää, eli luonnollinen unirytmi muuttuu myöhäisemmäksi. Se on täysin luonnollista että teinit valvoo yöllä, ja on sama juttu toisinpäin, vanhuksilla myös alkaa unirytmi mennä yhteiskunnan mielestä väärään rytmiin. 

Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin unesta ja nukkumisesta. Esihistoriallisina aikoina oli tarkoituksenmukaista että ihmisryhmässä nukuttiin hiukan eri aikoina. Nuoret valvoivat pidempään ja vanhemmat heräsivät aikaisemmin. Näin kaikki eivät olleet samaan aikaan unessa mikä oli tärkeää ryhmän turvallisuuden kannalta. En nyt tietenkään tähän hätään muista missä artikkeli oli joten en voi linkata.

Monet eläimetkin nukkuu niin että jotkut valvoo leiriä. Ehdottomasti ihmisen täytyy antaa nukkua silloin kun sitä nukuttaa.

Lomat ja viikonloput kännissä. Taisi välillä mennä useampi viikkokin samassa sumussa. Omille lapsilleni en moista mallia tule ikinä näyttämään. Nyt voi jo ihmetellä, miksi lastensuojelu ei ole moiseen puuttunut, no taisi olla maan tapa tuolloin.

Se, että hiustenpesu sattui. Niin kovakouraista se oli. Pesen itse omien lasteni hiukset hellästi ja voivat itsekin ne pestä.