Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Talvella oli pakko mennä ainakin kerran murtomaahiihtämään jos sattui olemaan lunta. Ihan hirveää ja tylsää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken rutiinittomuus. Ei ruoka-aikoja, ei nukkumaanmenorutiineja, ei niin mitään.
Mä rakastin lapsena niin museoita, kuin kyläilyjäkin. Oli ihan mielenkiintoista oppia uusista asioista. Pitkät automatkatkin olivat ihan mukavia, koska meille juteltiin kyllä paljon ja keksimme itsekin kivoja leikkejä pitkin matkaa.
Omaakin lasta olen käyttänyt museoissa ja nyt, kun hän on aikuinen, käymme yhä välillä yhdessä museoissa.
Minusta oli tylsä istua mukana nuotitusreissuilla, koska niissä piti olla hiljaa ja kuunnella typeriä nuottimerkkejä, jotka eivät lapselle auenneet. Aika pienenä jättäydyin niiltä pois. Mutta ralleja tykkäsin kyllä käydä katsomassa.
Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.
Se ettei arkena tehty lämmintä ruokaa. Äiti oli sitä mieltä että hän ja isä syövät töissä ja minä koulussa niin ei tarvitse. Viis siitä että koululounas tarjoiltiin klo 10.30, loppupäivä sitten syötiin leipää.
Omille lapsille teen lämpimän ruuan joka ikinen päivä vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyt jossain hienojen kaveripariskuntien luona, kenellä ei ollut omia lapsia. Ja siellä piti koko illanvietto istua nätisti pöydässä hienot vaatteet päällä, kuunnella aikuisten juttuja eikä saanut itse sanoa mitään.
Sama kokemus, eikä auttanut kitistä. Ei ollut puhelimia eikä edes värikyniä viihdykkeenä.
En tiedä kuuluuko tämä tänne...
Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.
Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia. Mieheni on raitis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta aina kaikki mitä omat vanhemmat on tyrkyttänyt tuntuu ankealta. Ja huomaan että ne ei ole halunnut tehdä mitään, mitä niiden vanhemmilla oli tapana tehdä. Mitä enemmän omat vanhemmat on väkisin yrittäny kasvattaa johonkin tiettyyn käyttäytymismalliin, sitä kauemmas siitä on halunnut pyrkiä.
Mulla on jäänyt vähän ankea fiilis siitä, kun äiti oli aina laihdutuskuurilla ja teki ruuaksi jotain tosi ankeita ruokia kuten lehtisalaattia ja kananmunaa, kaalisoppaa jne. Saatiin kyllä lisukkeeksi leipää jos oli vielä nälkä, mutta olisi kaivannut ihan kunnon ruokaa vaikka äiti laihduttikin (ja söi salaa aina suklaata, kyllä me ne suklaakätkötki löydettiin ja vähän autettiin sitä syömään ne hehe..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jos oli nälkä piti syödä leipää. "Äiti mulla on nälkä" "Syö leipää!" oli ehkä yleisin lause meidän talossa. Aikuisena en osta leipää vaan teen kunnon ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.
Kaikki televisionkatsojat alapeukuttaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.
Kaikki televisionkatsojat alapeukuttaa! :D
Vähän outo ankeuden aihe jos sitä telkkua ei ollut pakko katsoa?
No esim Italianpadan kanssa tarjottiin perunaa. En edes tajunnut että siinä on mitään outoa... kai sitte oltiin köyhiä. Ranskanleipää sai muutaman kerran vuodessa, ranskiksia ja limua tyyliin kerran, uutenavuotena. Kaikkea herkkua ylipäätään oli harvoin ja hirveän vähän! Onneksi aikuisena voin syödä miten paljon vaan. Ja varmaan jäänyt tällainen herkkuhimo juuri siksi kunlapsena aina niin vähän.
Lauantait oli viikon kamalin päivä... vanhemmat tappeli aina. Vihasin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuuluuko tämä tänne...
Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.
Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia. Mieheni on raitis.
Sukua tälle, tavallaan...mä en pysty viettämään jouluja, en viettänyt niitä kuin lapsen ekat 5 vuotta. (Aikuinen jo, ei tullut jouuihmistä hänestäkään.) Omat vanhempani olivat absolutisteja, mutta isä oli mulkku ihan selvänäkin. He huutoriitelivät kaikki joulut läpeensä, yleensä rahasta. Joulunalusaika toi aina mukanaan kireän tunnelman ja masennuksen, kunnes tajusin, ettei ole pakko. Kyllä, helpotti kun tajusi, mutten enää muuttunut jouluihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.
Kaikki televisionkatsojat alapeukuttaa! :D
Vähän outo ankeuden aihe jos sitä telkkua ei ollut pakko katsoa?
Kaikki muut katsoivat. Joko sitä katsoi muiden mukana tai sulkeutui yksin omaan huoneeseen. Usein niin teinkin ja sinnekin kuului häiritsevä ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuuluuko tämä tänne...
Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.
Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia. Mieheni on raitis.
Sukua tälle, tavallaan...mä en pysty viettämään jouluja, en viettänyt niitä kuin lapsen ekat 5 vuotta. (Aikuinen jo, ei tullut jouuihmistä hänestäkään.) Omat vanhempani olivat absolutisteja, mutta isä oli mulkku ihan selvänäkin. He huutoriitelivät kaikki joulut läpeensä, yleensä rahasta. Joulunalusaika toi aina mukanaan kireän tunnelman ja masennuksen, kunnes tajusin, ettei ole pakko. Kyllä, helpotti kun tajusi, mutten enää muuttunut jouluihmiseksi.
Meillä joulunodotuksen pilasi maaninen siivoaminen ja leipominen/ruuanlaittaminen. Äiti oli kireä kuin viulunkieli, niistä syömisistä ja lahjoistakin usein jollain lailla syyllistettiin kun huokailtiin miten kalliiksi kaikki taas tulee. Luulin pitkälle teini-ikään että joulukinkku on hirvittävän kallista. En vieläkään, yli nelikymppisenä nauti joulusta.
Viikkosiivoaminen pitkällä kaavalla lauantaiaamuna riippumatta onko totaali siivoukselle tarvetta.
Äidin jatkuvat vaihtuvat miesystävät.
Erosin itsekin lapseni ollessa pieni mutta yhtään miestä en ole hänen eteensä kotiin tuonut (aikuinen jo).
Vanhemmat eivät olleet koskaan kotona, vaan aina töissä.
Kyläilyt jossain hienojen kaveripariskuntien luona, kenellä ei ollut omia lapsia. Ja siellä piti koko illanvietto istua nätisti pöydässä hienot vaatteet päällä, kuunnella aikuisten juttuja eikä saanut itse sanoa mitään.