Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Alituinen puitten kantaminen ja liiteriin kasaaminen. Voi luoja niitä piti olla paljon ilmeisesti, kun koko perheen piti sitä hommaa niin usein tehdä.
Toinen mitä en sietänyt, oli marjastusreissut, jotka kestivät ikuisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun jälkeen ei saanut syödä "liikaa" välipalaa, koska muuten ei kuulemma maistu iltaruoka. En ymmärrä, mistä tuo ajatus on tullut, koska en kertaakaan kieltäytynyt iltaruuan syömisestä. Lukioikäisenä erehdyin kerran syömään koulun jälkeen kuraläpän, siis semmoisen 200g pikkupizzan, joka ei todellakaan ole mikään kunnon ateria, vaan välipala. Sain siitä huudot enkä päässyt iltaruualle, koska "olin jo syönyt." Anteeksi, mutta miten kello 15 iltapäivällä syöty heppoinen kuraläppä korvaa klo 18 syötävän lämpimän iltaruuan?
Moni asia. Esim. se, että kun autosta lähdettiin, piti laittaa kesälläkin lämmitys täysille, että moottori viilenee. Hävetti jos oli kamuja kyydissä. Oli se vaikea itsekin uskoa, että miksi noin.
Itsellä kanssa samanlaiset vanhemmat kuin monilla. Äiti siivoushullu ja vähättelijä. Nytkin koronavirus oli minulla niin käski mennä lenkille ja hommiin. Vaikka olotila ei kyllä antanut myöten. Nuorempana pelkäsin tulla koulusta kotiin isän alkoholismin takia. Se oli hirveä tunne pelätä sitä että onko se taas juonut vai ei. Ei ihme kun kaikenlaista mielenterveyden vaivaa on minullekkin tullut aikuisena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Voisitko sinä selittää että mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä viikonloppuaamuna kello 9?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainainen siivoaminen. Lapsuudenkodissa ei ollu IKINÄ missään hiekanmurustakaan, ja kauhea stressi siitä että paikat pysyy puhtaana. Toinen oli kaikkien vaatteiden ja lakanoiden silittäminen. Mikä järki on silittää jotain hiton kalsareita ja sukkia?? Äitini on edelleen samanlainen vouhkaaja tuon siivouksen suhteen.
Toinen mitä en kaipaa on ihmisten avoin arvostelu. "Oletpas sinä lihonut" tai "Kävisit enemmän lenkillä niin et olisi kipeenä". Samalla tavalla puhuttiin naapureista ja kaikista sukulaisista. Ja ai että jos naapuri osti vaikkapa moottoripyörän niin siitä sitä riittikin arvosteltavaa, kun meni rahojaan sellaiseen tuhlaamaan.
Piti totella narsistista faijaa joka asiassa, teki niin tai näin koskaan ei ollut hyvä. Aamulla saattoi herätä huutoon ja rähinään faijan puolelta,äitiä alisti siis myös,sitten koko aamu oli sillä naama norsunv""Ulla ja koko päivän rähisi ja piti äidille mykkäkoulua,meille lapsille se oli normaalisti. Välillä suuttui ja rähisi meillekin mutta en ainakaan muista että koko päivän olis meille pitänyt mykkäkoulua tai rähissyt koko päivää. Myös telkkarista ei saanut katsoa mitä itse halusi jos faija oli paikalla,jos halus katsoa mieli ohjelmaa niin ei saanut katsoa ainoastaan silloin kun faija töissä.
Ja joo minullakin vanhemman osalta koko lapsuus varpaillaan oloa ja varomista,musta tuli miellyttämishaluinen ja yli kiltti jonka kiltteyttä käytettiin hyväksi. Nyt vasta vanhempana myös huomaa kuinka katkera on lapsuuden pilaamisesta. Jos ei äitiä tai mummia olis ollut niin varmaan tänä päivänä olisin Alkon suurkuluttaja ja katuojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alituinen puitten kantaminen ja liiteriin kasaaminen. Voi luoja niitä piti olla paljon ilmeisesti, kun koko perheen piti sitä hommaa niin usein tehdä.
Toinen mitä en sietänyt, oli marjastusreissut, jotka kestivät ikuisuuden.
Meillä sama,ne samperin ikuiset puut ja mitään ei maksettu ei viikkorahaa ei yhtään mitään, muistan kuinka piti kameralle hymyillä kun valokuva otettiin jossa pinosin puita nätisti kasaan ja ne puut piti olla millintarkkaa suorassa!
Vierailija kirjoitti:
Ainainen siivoaminen. Lapsuudenkodissa ei ollu IKINÄ missään hiekanmurustakaan, ja kauhea stressi siitä että paikat pysyy puhtaana. Toinen oli kaikkien vaatteiden ja lakanoiden silittäminen. Mikä järki on silittää jotain hiton kalsareita ja sukkia?? Äitini on edelleen samanlainen vouhkaaja tuon siivouksen suhteen.
Toinen mitä en kaipaa on ihmisten avoin arvostelu. "Oletpas sinä lihonut" tai "Kävisit enemmän lenkillä niin et olisi kipeenä". Samalla tavalla puhuttiin naapureista ja kaikista sukulaisista. Ja ai että jos naapuri osti vaikkapa moottoripyörän niin siitä sitä riittikin arvosteltavaa, kun meni rahojaan sellaiseen tuhlaamaan.
Just. Tuo yleinen negatiivisuus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Ei vaan jaksa enää yhtään tuollaista seuraa. Nyttemmin aikuisena olen ”kadonnut” heidän kaltaisilta. Vältän olemasta tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alituinen puitten kantaminen ja liiteriin kasaaminen. Voi luoja niitä piti olla paljon ilmeisesti, kun koko perheen piti sitä hommaa niin usein tehdä.
Toinen mitä en sietänyt, oli marjastusreissut, jotka kestivät ikuisuuden.
Meidän lämmityspuista oli 'toinen pää metsässä', eli kodissa oli puulämmitys, muttei puita, kolme sukupolvea asui talossa, kukaan ei huolehtinut ajoissa lämmityspuista. Mieleen jäänyt kerta, kun äiti laittoi hakemaan puita liiteristä, kaivelin muutamia jäisiä, märkiä oksia ja risuja. Vein ne ja sain haukut....
Polttopuut ja tämä ikuinen nuukuus ja laiskuus,heh,nämä suuret ikäluokat jotka rakensivat hyvinvointisuomen.Salli mun nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YH-äiti ja siitä johtunut jatkuva köyhästely. Jatkuvasti vaihtuvat "isäehdokkaat" ja uusperhehelvetti kun äiti oli naimisissa yhden "isäehdokkaan" kanssa vähän aikaa. Kaiken kaikkiaan järkyttävintä, mitä voi lapselleen tehdä on kieltää häneltä oma isä! Lopulta lähdin omin päin isän luo ja sille tielle jäin. Myös veli katkaisi suhteet äitiin lopullisesti, syy täysin sama eli oma isä kielletty ja jotain pellejä tilalla!
Lapsuus opetti kuitenkin vahvaksi ihmiseksi: omassa elämässä olen pitänyt huolen siitä, että omilla lapsilla on ollut omat biologiset vanhemmat aikuiseksi asti ja on yhäkin. Meillä ei myösään ole koskaan köyhästelty. Jos rahat ovat olleet välillä vähissäkin, ei lasten ole annettu silti kärsiä siitä. Lapset ovat olleet aina etusijalla. Parisuhteessa taas mikään riita ei ole sellainen että olisi pitänyt erota. Vaikeita aikakausia on koettu ja niistä on aina selvitty. Ovat vain lujittaneet suhdetta.
Heikot eroajat toki alapeukuttavat tätä kommenttia, saa nähdä onko heitä jopa suurin osa...
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli täysin normaalia että perheenisät oli perhejuhlissa todella kännissä. Esimerkiksi vapputorilla isät hoiperteli hulluna humalassa. Myös meillä yhtenä jouluna isä ja uki sulkeutuivat keittiöön, pistivät ovet kiinni ja alkoivat ryypätä. Ja silloin ryypättiin tietysti kirkasta viinaa eikä maisteltu mitään laatuoluita, viinejä saati muutakaan. Kossua ja vettä lantringiksi. Loppuillasta sitten horjuttiin hulluna humalassa. Ja seuraavana päivänä paranneltiin pahaa krapulaa.
Asiaan kuului myös että myöhemmin aikuisen miehen kännitoilailuille naurettiin porukalla. Eli että kun joku oli vaikka mennyt kuselle ja päästellyt pitkin seiniä niin se oli olevinaan hirveän hauskaa. Tai jos oli vaikka oksennettu loppuillasta kukkaruukkuun, niin siitä riitti hupijuttua. Koko sukua nauratti. Tai jos oli sammuttu leikkimökkiin ja nukuttu siellä koko yö ja herätty kohmeisena. Tai oli sanottu jotain sopimatonta jollekin jne... lista on loputon.
Oli tuossa yksi sukujuhla, jossa vanhempi yli 70-v jutuniskijä alkoi kertoa noita kännikohellusjuttujaan ja tuli heti 80-luku mieleen.
Normaalia??? Älä yleistä jos TEILLÄ tartuttiin pulloon ja kylillä hoiperrettiin.. Tuo ei todellakaan ollut yleistä!
Olette ilmeisesti viinaanmenevä suku/ perhe. Teille tuollainen elämä on voinut olla normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä tietysti oli ajan (80-luku) tapa, mutta me ei oikein tehty mitään lomilla. Vietin pitkät kesälomat huoneessani kirjoja lukien. Vanhemmat eivät tehneet lasten kanssa mitään, lähinnä oletettiin että lapset lähtevät ulos potkimaan palloa kavereiden kanssa. Minulla ei ollut kavereita mutta ei se ketään kiinnostanut.
Kun olin pienempi, mentiin joitakin kertoja lomalla esim. viikoksi isäni lapsuudenkotiin maalle sukulaisten seuraan, pitkä matka linja-autolla, junalla, ja vielä jollain millä lie postiautolla. Maalla äiti poimi mustikoita, isä luki kirjoja ja auttoi heinätöissä ja lapset - ei tehty mitään. Kerran siellä oli koiranpentu, sen kanssa sain leikkiä.
siis tää ei nyt oo ihan samanlainen vastaus kuin muilla kutta sain laittaa vaan yhtä päällistä leivälle?? eli joko kalkkunaa tai juustoa ja piti valita? ja siis ei oltu köyhiä millään lailla ja vanhemmat ei seurannut tätä sääntöä mutta mä sain huudot jos söin kalkkunaa ja juustoa yhdellä leivällä?! en vieläkään ymmärrä tätä hommaa
Haluan, että oma lapseni on aina nätisti puettu, vaatteet ovat puhtaita ja ehjiä ja hyväkuntoisia, ehkä muodikkaitakin ja niitä on riittävästi. Kannustan lastani kokeilemaan eri harrastuksia ja mielihyvin kustannan kulkemisen ja välineet, esimerkiksi kengät, sukset ja luistimet pitää olla oikeankokoiset ja hyvät, että liikkuminen niillä on mukavaa. Äitinä haluan viettää lapsen kanssa aikaa ja näen vähän vaivaa siinä, että perheenä tehdään asioita yhdessä: Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin uimahallireissu ja pizza, lautapeli tai leffailta. Haluan osoittaa lapselleni, että olen kiinnostunut hänestä ja hänen elämästään - siksi kyselen joka päivä kuulumiset, koulupäivän tapahtumat, illan suunnitelmat...
Nämä kaikki ovat asioita, joista itse koen jääneeni lapsena paitsi ja haluan tehdä nyt itse äitinä eri tavalla. Vanhempani ovat ihan tavallisia, mukavia ihmisiä, eikä meillä ollut erityisesti rahasta puutetta. En tiedä, miksi koin koko lapsuuteni, että vanhempani ja etenkin äitini olivat jotenkin välinpitämättömiä minua kohtaan.
Vanhempien riidat. Tasoa huutoa ja tavaroiden heittelyä, tätä oli etenkin viikonloppuisin. Ei kuitenkaan lyömistä. llalla en sit saanut nukuttua tän mökän takia. Sairasta et lapsena pidin tätä touhua jotenkin normaalina. Esim ekassa omassa kämpässä asuessani naapurista kuului vastaavaa riitelyä niin vaan ignoorasin sen. Joku toinen soitti sit poliisit paikalle. Omissa ihmissuhteissa olen erittäin valikoiva, huutajia en kauaa katsele.
Ihmeellinen negatiivinen elämänasenne joka asiassa. Jos joku nauroi heti oltiin motkottamassa. Joka pilvellä oli se surureunus.
Toinen olise, että odotettiin lasten oppivan asioita (esim työjuttuja) vaan olemalla samassa paikassa missä työ tehtiin.
Jos keksi ite tehdä jotain kuviteltiin että seuraavna päivänä olen jo Suomen mestari ja kun en ollut, niin taas motkotus. Kerran säästin kaitafilmikameraan ja aloin heti kokeileen. Eihän ne filmit olleet edes vielä kehitetty STNA!! "Ei siitä mitään uutta Edvin Lainetta tule!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joka viikonpäivä samat ruoat viikosta ja vuodesta toiseen. Näin
maanantaina: makkarakeittoa
tiistaina: tacoja
keskiviikkona : kanaa
torstaina : tacoja
perjantaina : parsakaalikeittoa
lauantaina : lasagnea
sunnuntaina : silakkapihvejä
Ja joo. tiedän että ei saisi valittaa. Että ainakin oli ruokaa. Mutta se oli aina samaa, joka viikko. Vanhemmat olivat niin kaavoihinsa kangistuneita
Tämä on kyllä tosi mielenkiintoista. Miten nämä ruuat on päätyneet tähän listaan, ja miksi juuri nuo viikonpäivät? Miksi tacoja kahtena päivänä? Taidat olla aika nuori koska niitä ei ollut vielä Suomessa minun lapsuudessani. Ja miksi ihmeessä yhtäkkiä joku parsakaalikeitto? Miten sitä edes tehdään? Onko se sosekeitto vai kuten normikaalikeitto mutta vaan parsakaalesta?
meillä
ma perunoita ja lihalientä, paistia
ti perunoita ja lihalientä, paistia
ke perunoita ja lihalientä, paistia
to perunoita ja lihalientä, paistia
pe perunoita ja lihalientä, paistia
la perunoita ja lihalientä, paistia
su kahvia ja pullamössöä
Liian isot kengät säästösyistä. Näytti tosi hassulta. :(