Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunapäivät oli keskiviikko ja lauantai aina samaan kellon aikaan. Olisi ollut kauhstus lämmittää sauna jonain muuna aikana. Suihkussa ei saanut käydä joka päivä ja silloinkin äiti otti aikaa, ettei ole liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun äiti tuli töistä kotiin ja alkoi aina huutaa että ei ole siivottu vaan sotkettu. En ole kertaakaan huutanut tästä asiasta omille lapsille vaikka olisi mikä sikolätti vastassa. Yhdistän siivoamisen vihaan ja raivoon ja pahaan mieleen, kiitos äitini ja isäni.
Muistuttaisin kuitenkin että äitien vika nämä siivoushommat eivät olleet, vaan se oli osa kunniallisen naisen toimintaa entisaikoina. Sikolätissä oleminen olisi ollut sama asia kuin nykyään kaikkien kanssa makaaminen. Yhtä kauhistus, noloa ja häpeilyn aihe koko perheelle.
Hyvä kommentti sinulta. Tämä kulttuuri on edelleen hyvin voimissaan. Täällä AV:lla pisimmät ketjut muodostuvat siivoomisista ja pyykkäämisistä. Niissä naiset ylikehuskelevat siisteyttään ja loputonta uurastustaan kodeissa ja samalla, muka viattomasti, ihmettelevät toisten naisten sottaisuutta.
Lapsena piti nukkua kahden tunnin päiväunet lounaan jälkeen, joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sanonta "kello on ruoka-aika".
Eli ruokailut noudatti orjallisesti kelloa. Totta kai lapsiperheessä pitää rutiinit ja rytmi olla mutta päivällinen syötiin AINA viideltä, ihan sama vaikka esim kahvittelu olisi loppunut tuntia aiemmin.Nyt aikuisena syön silloin kun on nälkä.
Meillä taas ei ollut minkäänlaista johdonmukaisuutta ruoka-ajoissa ja se ärsytti. Välillä äiti kiirehti lounasta kello yhdeksitoista, vaikka aamupalasta olisi kulunut vasta pari tuntia. Ja välillä lounasta sai odotella pitkälle iltapäivään. Jos olin jo ennättänyt ottaa välipalaa lounasta odotellessani, ei lounas minulle enää maistunut.
Ja sama meno jatkuu edelleen äitini luona vieraillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena piti nukkua kahden tunnin päiväunet lounaan jälkeen, joka ikinen päivä.
Tässä asiassa kyllä ymmärrän vanhempia. Ehkä he kaipaavat pientä hengähdystaukoa.
Vierailija kirjoitti:
1 vanhempien makuuhuoneeseen ei saanut mennä, eikä ollut kovin suotavaa viettää aikaa olohuoneessakaan. Jossain vaiheessa vanhempien makuuhuoneeseen ilmestyi riippulukko, koska äitipuoli epäili minun käyvän siellä. En ollut vuosiin uskaltanut mennä.
2 kokkaaminen oli kielletty. Muistan joskus alakoululaisena halunneeni tiskata, mutta en saanut. Lukiolaisena piti leipoa pullaan jonkinkin rahakeräykseen. Itse sain käydä hakemassa kaupasta tarvikkeet ja leipoa. Apua ja neuvoja en saanut.
3 lapsen sanaan ei uskottu. Epäiltiin valehtelusta. Esimerkiksi lukiolaisena aloitin joogan. Kerran tunti oli peruttu (ovella lappu peruutuksesta). Kuulemma huijasin, koska en vain halunnut mennä tunnille
4 aina piti pärjätä yksin. Jäin auton alle, mursin nilkkani. Kukaan käynyt minua katsomassa, kun olin muutaman päivän sairaalassa. Vuoden kuluttua nilkasta otettiin raudat pois. Sain epiduraalipuuduksesta komplikaationa päänsäryn, konttasin kotona, koska en voinut olla pystyssä. Kuulemma teeskentelin.
Omat lapset ovat saaneet olla vapaasti missä haluavat ja teinit lainaavat kysymättä vaatteita kaapistani, mikä minulle ok. Keittiössä saa kokata niin paljon kuin haluttaa ja olen aina lasteni tukena.
Ei nuo olleet mitään ankeita rutiineja, vaan sun äitipuoli ja isä oli henkisesti sairaita ja ilkeitä. Ihan eri asia kuin joku että piti käydä kirkossa koska vanhemmat oli uskovaisia ja pitivät sitä hyvänä tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arki (Eli arkiviikonpäivät) ei saanut olla "juhlaa". Arkisin ei saanut syödä herkkuja, ei käydä saunassa, ottaa aurinkoa, katsoa elokuvia, tehdä mitään kivaa jne. En tiedä vieläkään mihin tämäkin perustu. Kamala ajatus, ettei elämästä saisi nauttia. Oli tosi vaikea omilleen muuton jälkeen tästä ajattelusta eroon.
Miten peseytyminen tai auringossa oleminen on juhlaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Höpsis! Minä en ole tuohon aikaan kuin korkeintaan päiväunilla. Ihmisillä on erilaiset vuorokausirytmit, se on tutkittu. En minä voi tuohon aikaan saada itseäni nukkumaan vain siksi että se olisi parasta aivotoiminnalle koska mun luonnollinen unirytmi on että kahdelta on nukkumaanmenoaika ja aamu on parasta aikaa nukkua. Pitäisi olla lailla kielletty nousta ennen kymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Tuo vanhempi polvi ei vieläkään tajua, että karies -bakteeri tarttuu vauvaan muiden syljestä. Maistellaan samaa vauvanruokaa, ”puhdistetaan” lattialle tipahtanut tutti omassa suussa, annetaan oma kahvilusikka vauvalle käteen imeskeltäväksi, annetaan lapsen maistaa samasta jäätelöstä/lusikasta jne.
Minua ärsytti appivanhemmilla, kun piti valvoa sekä vanhuksia että vauvaa. Nämä eivät millään tajunneet, ettei näin saa toimia, koska ”ovathan he omatkin lapset näin kasvattaneet”. Niinpä. Ja suussa heilläkin on paikkoja, ekat reiät porattiin kuulemma jo ala-asteella.
Eikä tajua oikein hiukan nuorempikaan polvi. Itse olen näitä 70-luvun lopun tuotoksia, eli suu oli täynnä amalgaamia jo ala-asteella. Omilla lapsilla pidettiin tarkasti kiinni siitä, että mitään aikuisen suussa ollutta ei mene lapsen suuhun. Kaverini joskus söi lapsensa kanssa vuorotellen jäätelöä samalla lusikalla ja huomautin ihan ystävällisesti asiasta. Kaveri nauroi päin naamaa ja haukkui vainoharhaiseksi. Hänen lapsillaan on hampaita paikkailtu useamman kerran, kun taas meidän kolmella kohta aikuisella lapsella ei ole kellään ollut vielä reikiä. Toivottavasti tämä asia on jo nykyisin paremmin tiedossa.[/
Tämä on ihan arkipäivää monessa perheessä vieläkin. Ihan vasta näin kun äiti nuoli pojan jätskiä aina, kun se sulatessa lähti vähänkään valumaan. Yök!
Tuo on totta! Äitini edelleen käyttää hänen suussaan lastemme tutit -.-” ei ole mummo nähnyt lapsia… ei kuuntele tai ymmärrä karies bakteeria. Kuulemma ”höpö höpö” juttuja. Ja ite olen hammaslääkäri :D
Luojankiitos olen ollut kuolakammoinen pienestä asti niin säästyin kariekselta. Aina kuullut ilkuntaa perheensisäisesti siitä, etten voi syödä samalla aterimella tai juoda samasta lasista kenenkään muun kanssa. Olen säästynyt kariekselta, mikä lienee sanomattakin selvää :D En myöskään koskaan jakanut esimerkiksi juomapulloa kaverin kanssa. Kumppanini kanssa en myöskään yleensä jaa aterimia. Otan aina uuden lasin, jos hän juo lasistani. Ruuan maistaminen on ainoa poikkeus. Sitä lusikkaa me molemmat käytämme, mutta yleensä niin, että minä maistan ensin. Myös suuteleminen ällötti minua vielä teininäkin. En pystyisi tosin suutelemaan spontaanisti jotain kaveria tai tuttavaa, koska jostain syystä se, ettei se ole oma kumppani, ällöttää edelleen.
Voisitko olla romanttisessa suhteessa henkilön kanssa, jolla on kariesta? Vai etkö suutele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Minä olen 47-vuotias ja minä olen juurikin parhaimmillani keskellä yötä jos pitää tehdä vaikka joku kirjoitustyö, essee, työpaikkahakemus tai vaikka artikkeli Linkediniin, yöllä tulee parhaat ideat ja inspiraatiot. Ja näin on ollut aina.
Muistan alle kouluikäisenä, vaikka hoitoon vietiin ennen seitsemää aamulla, että olin hereillä kun vanhemmat nukkui. Ja kaikki kouluaikani olen lukenut kokeisiin aina yöllä, ja jokainen aamu elämässä kun on pitänyt ennen yhdeksää tai kymmentä nousta, on olleet helvetillisiä väsymyksen takia, eikä siihen auta mitenkään se mihin aikaan menen nukkumaan. Jos menen kolmelta nukkumaan ja herään yhdeksältä, olen levänneempi kuin se että menen kahdeltatoista nukkumaan ja herään kuudelta, vaikka sama määrä tunteja, mutta väärä aika. Minulle aamu kuusi tai seitsemän on keskiyötä.
On tutkittu asia että murrosiässä ihmisen sisäinen kello alkaa jätättää, eli luonnollinen unirytmi muuttuu myöhäisemmäksi. Se on täysin luonnollista että teinit valvoo yöllä, ja on sama juttu toisinpäin, vanhuksilla myös alkaa unirytmi mennä yhteiskunnan mielestä väärään rytmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Höpsis! Minä en ole tuohon aikaan kuin korkeintaan päiväunilla. Ihmisillä on erilaiset vuorokausirytmit, se on tutkittu. En minä voi tuohon aikaan saada itseäni nukkumaan vain siksi että se olisi parasta aivotoiminnalle koska mun luonnollinen unirytmi on että kahdelta on nukkumaanmenoaika ja aamu on parasta aikaa nukkua. Pitäisi olla lailla kielletty nousta ennen kymmentä.
Between 10pm-2am is where humans get the most beneficial hormonal secretions and recovery. Our stress glands (adrenals) rest and recharge the most between 11pm and 1am and melatonin production is highest 10pm to 2am. Regulate your circadian rhythms by going to bed at the same time each night.
https://www.womenshealthmag.com/uk/health/sleep/a707620/best-time-to-go…
https://www.drozshow.com/blog/sleep-and-longevity
https://rushcuttershealth.com.au/optimising-sleep/#:~:text=Worrying%20a….
https://www.verywellhealth.com/30-days-to-better-sleep-3973920
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Olet niin väärässä ja varmastikkin tulkinnut tutkimustuloksia ihan todella pieleen. Lueppa tutkimuksia uudelleen, jos pystyt lukemaasi ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten herättäminen teini-iässä viikonloppuisin viimeistään klo 10, mielellään jo aikaisemmin. Koska RYTMI.
Kymmenen kyllä on jo aika myöhäinen herätys omasta mielestäni ja ihan tottahan toi rytmi on. Tuosta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimuksiakin, että ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin mukaan uni on syvimmillään kello 22 - 02 välisenä aikana ja on kaikista parasta aivotoiminnalle olla unessa juuri tuolloin.
Munkin mielestä kello kymmenen on jo myöhäinen herätys teini-ikäiselle. Teini tarvitsee 8-10 tuntia unta yössä, eli jo kymmenen aikaan herätään niin se tarkoittaa, että nukkumaan täytyisi tuolloin mennä keskiyön ja aamu kahden välillä, jotta saa tarpeeksi unta. En kyllä näe ainuttakaan syytä miksi teinin täytyisi valvoa noinkaan pitkään...
Alapeukkuja saanut tämä kommentti... Voisiko joku selittää mitä tärkeää tekemistä niiden teinien täytyy tehdä keskellä yötä?
Olen itse entinen teini, nyt jo eläkkeellä 66v ja edelleen nukun kuin teini eli nukahdan vasta klo 2 ja herään myöhään klo 10 -11. Vaikka kuinka yritin työaikana muuttaa rytmiäni, se ei onnistunut. Nukuin siis vain muutaman tunnin yössä, kun töihin piti herätä kuuden jälkeen. Eikä illalla tullut uni, vaikka olin väsynyt.
Todellakin, rytmi on tärkeä, mutta se on erilainen joka ihmisellä. Kunnioita sitä ja anna teinin nukkua silloin kun hän nukkuu parhaiten eli aamulla. Omat vauvanikin olivat tälläisiä, eivät nukahtaneet yöunille ennen kuin puolen yön aikaan. Ja ilman päiväunia mentiin jo yksivuotiaina. Mutta aamulla vauvat nukkuivat klo 11:een.
Äiti teki viikonloppuisin ruuan joka hemmetin aamu viimeistään yhdeksitoista. Viikonloput, ainoat päivät kun ei tarvinnut nousta aikaisin. Mutta jos sattui hortoilemaan keittiöön aamupalan toivossa vaikka kello 10, tuli napakka ohjeistus olla syömättä turhan paljoa, koska ruoka on jo tekeillä. Usein tuli kyllä herättyä siihen, että äiti huutaa kiukkuisena SYÖMÄÄN! Tosi kiva syödä ekaksi aamulla jotain perunoita ja lihakastiketta. Ihanaa, että nyt saan päättää itse omat ruoka-aikani.
Joka päivä päivällisellä syötiin perunaa. Vanhempieni mielestä riisi ja pasta eivät olleet oikeaa ruokaa. Vaalea leipä ei myöskään ollut syötäväksi kelpaavaa. Kyllä mä ymmärrän että valkoinen vilja on ravintoköyhää mutta että ei ikinä.
Silakkalaatikko, sitä oli usein. Meillä syötiin tavattoman halpaa ruokaa. Ikinä ei mitään pihvejä, ei herkkuja. Molemmat vanhemmat kumminkin töissä ja hyvin koulutettuja. Meillä oli kumminkin omistusasunto, mökki ja auto että kyllä olisi joskus jotain hedelmiä voinut ostaa ja vihanneksina muutakin kuin sipulia ja porkkanaa. Olen ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuuluuko tämä tänne...
Minulla oli hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, mutta nyt jo vanhempana aikuisena olen usein ihmetellyt viikonloppuisin tulevaa pahaa oloani. Äskettäin oivalsin että se johtuu siitä että isäni joi itsensä humalaan joka lauantai. Ei hän ollut koskaan paha tai ilkeä, mutta silti se jätti minulle nämä oireet. Toivon että paha olo helpottaa nyt kun tiedän sille syyn.
Päätin jo lapsena etten koskaan mene naimisiin miehen kanssa joka käyttää yhtään alkoholia. Mieheni on raitis.
Sukua tälle, tavallaan...mä en pysty viettämään jouluja, en viettänyt niitä kuin lapsen ekat 5 vuotta. (Aikuinen jo, ei tullut jouuihmistä hänestäkään.) Omat vanhempani olivat absolutisteja, mutta isä oli mulkku ihan selvänäkin. He huutoriitelivät kaikki joulut läpeensä, yleensä rahasta. Joulunalusaika toi aina mukanaan kireän tunnelman ja masennuksen, kunnes tajusin, ettei ole pakko. Kyllä, helpotti kun tajusi, mutten enää muuttunut jouluihmiseksi.
Meillä joulunodotuksen pilasi maaninen siivoaminen ja leipominen/ruuanlaittaminen. Äiti oli kireä kuin viulunkieli, niistä syömisistä ja lahjoistakin usein jollain lailla syyllistettiin kun huokailtiin miten kalliiksi kaikki taas tulee. Luulin pitkälle teini-ikään että joulukinkku on hirvittävän kallista. En vieläkään, yli nelikymppisenä nauti joulusta.
Tästä viimeisestä tulee spontaanisti mieleen, että äitisi ehkä vain toivoi jonkun arvostavan sitä miten hän valmisteli perheelle joulua. Jos äitisi kävi työssä, niin kyllä siinä voi väsyä, jos illalla ja viikonloppuna uupuneena yrittää loihtia perheelle joulutunnelmaa. Usein vielä naiset kokevat, ainakin ennen kokivat, että juhlatunnelma on heidän vastuullaan. Joskus naisen myös oletettiin kustantavan kaiken toisille pienestä palkasta. Kukaan ei edes kuvitellut, että perheessä mies puunaisi paikkoja, juoksisi kaupoissa etsimässä eri perheenjäsenille ja sukulaisille sopivia lahjoja, suunnittelisi ruuat, kantaisi painavat kauppakassit kotiin jne. Varmaan nykyään moni mies osallistuu tuohon kaikkeen eikä vain kuusen hakemiseen. Jos perheessä oli asuntovelkaa tms, niin huoli rahojen riittämisestä on myös rassannut aikuisia.
Miten lapsi voi osoittaa arvostusta äidin raatamiselle muuten kuin osallistua askareisiin, tehdä reippaasti mitä pyydetään ja kiitella ja kiitellä?
Meilläkin äiti oli viulun kieli. Isä ei osallisitunut, mutta äiti oli osa-aikatöissä ja isä taas teki erittäin pitkää työpäivää, että asuntolainat pystyttiin maksamaan.
Äiti oli se, joka määritteli siivoustason ja ruokien määrän, muille olisi riittänyt vähemmänkin. Äiti ei myöskään uskaltanut/halunnut ajaa autolla, vaikka kortti oli ja isä olisi hänelle auton jättänyt kauppapäiviksi.
Kyllä minä koen, että äiti oli se, joka määräsi ja oli marttyyri.
Viikkosiivous joka saakelin lauantai klo 10 alkaen.
Ei ollut itsellänikään mitään nukkumaanmenoaikoja, ja joskus valvoin ala-asteellakin noihin aikoihin. Mutta mikset mennyt sitten aikaisemmin nukkumaan jos kerran väsytti? Eihän se nukkumaanmenoajan puuttuminen tarkoita mitään pakkovalvotusta.
Jos väsytti niin menin aikaisemmin nukkumaan. Kyllä ala-asteikäinen jo ymmärtää mennä nukkumaan kun nukuttaa tai ymmärtää että jos nyt valvoo niin huomenna nukuttaa jos pitää aikaisin herätä