Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Sisällä tupakointi. Tai no tupakointi ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Sisällä tupakointi. Tai no tupakointi ylipäätään.

Yyh, autossa tupakointi. Autossa oli muutenkin aina kuuma ja siinä pienessä tilassa isä vielä tupakoi. Kärsin muutenkin matkapahoinvoinnista ja automatkat sai istua oksennusta nieleskellen. Onneksi jossain vaiheessa oli pakko pysähtyä, niin pääsi oksentamaan. Hyh, tuli paha olo muistellessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.

Kaikki televisionkatsojat alapeukuttaa! :D

Vähän outo ankeuden aihe jos sitä telkkua ei ollut pakko katsoa? 

Kaikki muut katsoivat. Joko sitä katsoi muiden mukana tai sulkeutui yksin omaan huoneeseen. Usein niin teinkin ja sinnekin kuului häiritsevä ääni.

Jos muut eivät olisi katsoneet telkkaria, niin silloinko olisit viettänyt heidän kanssaan aikaa ja jutellut mukavia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään selittämään tuota lauantain raivosiivousta? Siis mikä järki käyttää viikottain tuntitolkulla aikaa siivoamiseen? Meillä oli lauantaisiivousta mutta maltillisesti lähinnä imuroitiin puoli tuntia.

M34

Jatkuva liikkeessä pysyminen auttaa välttämään omia hankalia/sietämättömiä oloja. Lisäksi siivoaminen antaa tunnetta kontrollista ja hallinnasta, mikä rauhoittaa oloa. Usein pohjimmiltaan on kyse tarpeesta välttää omia sietämättömiä oloja tai tyhjyyden tunnetta mitkä taas usein ovat peräisin omista traumoista tai vaille jäämisen kokemuksista omassa lapsuudessa. 

Tai sitten jotkut vaan pitävät siisteydestä ja sen ylläpidosta enemmän kuin toiset. En usko, että ihan kaikissa kodeissa on raivosiivottu viikonloppuja varten, vaan joissain huusholleissa on otettu rennommin. Meillä siivottiin joka viikkon ja nyt elän toisin kuin haluaisin. Eli koti ei ole aina sen näköinen, että sinne kehtaisi päästää yllätysvieraita (tiskit altaissa ym.) Eli pakkosiivoaminen ei opettanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Viina, väkivalta, riidat sekä jatkuvasti vanhempien uusia juoppokavereita, joiden seurassa piti meidän lastenkin viettää aikaa ja jokaista kätellä, halata jne.

Omassa kodissani ei kukaan käytä alkoholia, ei edes vieraat juo lasillista emmekä itse käytä alkoholia lainkaan muutenkaan. Lasteni ei tarvitse olla päihteiden vaikutusten alaisena olevien ihmisten lähellä eikä meidän kotona riidellä sopimatta asiasta riitojen päätteeksi. Teen kaikkeni, jotta lapseni saavat turvallisen ja onnellisen lapsuuden ja toistaiseksi olen mielestäni ainakin onnistunut ihan hyvin.

Tossa on se riski, että lapsia alkaa alkoholi viehättämään tai kiinnostamaan kun teillä on noin älyttömän tiukka suhtautuminen. Se tietenkin on ok, että ette itse juo, mutta että kukaan muukaan ei teillä saa juoda edes yhtä lasillista.

Kukaan ei humallu yhdestä juomasta. Olisi tärkeää opettaa lapsille neutraali suhtautuminen alkoholin kohtuukäyttöön, kertoa, että humalajuominen on haitallista, mutta ei tehdä kauheaa mörköä siitä, jos joku juo kaksi saunakaljaa tai lasin viiniä joskus ruualla.

Sun suhtautuminen alkoholiin on tuollainen, koska sulla on niin huonoja kokemuksia alkoholista. Vastaavasti sun lapsille voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia tuollainen täysi ehdottomuus. Lasta kun helposti alkaa ahdistaa asiat joita lapsuudessa on tuputettu koko ajan.

Pelkäsin aina mennä viikonlopuksi kotiin. Joka päivä koulun jälkeen vitkuttelin kotiin lähtöä. Mulla oli paljon harrastuksia kotikylällä ja ne oli ilmaisia. Niitä oli joka päivä. Sinne pääsi pakenemaan kotiväkivaltaa.

Olin aina yksin, koska en saanut pitää omaa puhelinta tai olla kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tämä siksi koska kylällä oleminen ilman aikuista olisi vaarallista. Kavereilla ei saanut käydä kylässä koska äitini vihasi kaverien vanhempia. Mun kotiin ei voinu tulla kavereita kun äiti ei ollut koskaan kotona.

Yläasteella olisin halunnut käydä yksin lenkillä, mutta kun äitini sai tästä vihiä, hän väitti että minut voidaan kidnapata ja sekin kiellettiin.

Muistan kuinka kävelin hitaasti koulun jälkeen kotiin. Koulun piha oli autio ja koulutalo oli hiljainen. Kylänraitilla ei liikkunut juuri ketään, ehkä joku yksittäinen traktori. Kotona ei ollut muuta tekemistä kuin ruuanlaitto ja siivoaminen.

Kaikki ne muistot siitä kuinka yksinäinen olin on tosi pelottavia. Kuunteliin joka päivä radiota koska en voinut tehdä muuta. En saanut katsoa telkkaria, olla tietokoneella tai käyttää omaa tablettia. Edelleen aikuisena oon tosi syrjäytynyt. Mulla on kuitenkin autismi joka saattaa selittää mun huonoja ihmissuhdetaitoja.

Usein pakenin myös kirjastoon kotioloja. Äitini huomasi tämän ja yritti kieltää minua menemästä sinne.

Joulu. Konservatiinen patriarkan juhla toksisine lahjoineen, ruokineen, koristuksineen ja lauluineen.

Ei koskaan mitään kannustusta saati kehua.Olin ylivilkas ja minulla oli loputon tarve urheilla.Parhaiden kaverien äidit olivat lähihoitajia.Sanoivat äidilleni useaan otteeseen,että vie lapsi tutkimuksiin sillä oikeasti on jonkin sortin adhd sen huomaa kaikki.Vastaus aina "mihin tuota kehtaa viedä ei yhtään mihinkää.Mitä ne minusta ajattelevat kylällä minusta,jos haen huume pohjaisia lääkkeitä tuolle penikalle.(sellaista häpeä kulttuuria)Vanhempani erosivat,kun olin 10v isän alkoholismi ja raivokohtaukset olivat pientä äidin henkiseen väkivaltaan.Ei koskaan lauantai aamua et olis rauhassa saanut herätä siltä raivosiivoukselta.Hyvä ettei käsiksi käynyt kuitenkaaan.Tänäkin päivänä siivoaminen tuntuu kuin hän huutaisi vieressä"ei nuin etkö osaa"Sukulaisten lapset oli aina niitä parempia ihania fiksuja kauniita.Koko suku on niin itsekehuisia joita saa hävetä!Onneksi tois puol suomea.Minä kun niin ruma ja tyhmä,ettei minhinkään ihmisten ilmoille voi viedä.Pari kertaa sanoi kroppasi hyvässä kunnossa.Kun ilmoitin monen taistelun jälkeen haluan kampaajaksi.Se oli viimeinen niitti silloin lähtee perintö ei ihmisten ilmoille sinua.

16v ihmettelin miten hän antoi 2 mies puolisen kaverini tulla suosiolla meille.Viimeksi ja sitä edellisellä kerralla tokaisi kun lupaa kysyin"naapurit kattoo mikä porttola tämä on"ai niin mutsilla oli uusi mies ystävä hetken nii oli paremmalla päällä sen 3vk.En viitsi kirjoittaa enempää esimerkkejä.Menee ohi ketjun aiheen.

Ihana ketju ja tosi kiva lukea miten muilla samanlaisia kokemuksia.Onneksi minusta kasvoi hyvin terveen itsetunnon omaava aikuinen.Jos huomaan epäreiluutta kateutta ym kiusausta en osaa olla puuttumatta.En todellakaan ole tyhmä enkä ruma.Lapsettomuuden valitsin

Olisi kiva kuula kokemuksia samasta aiheesta muiden maiden ihmisiltä miten heidän kulttuurissa.Sori kirjoitusvirheet

Rutiinit. Joka päivä oli lounas kello 11 ja päivällinen klo 16.30, näistä ei joustettu. Sauna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Muulloin ei ollut suihkuun asiaa, ei edes hikilenkkien jälkeen. Leivän puputus; jos oli nälkä, otettiin leipää. Joks ilta samaan aikaan nukkumaan. Musiikkia ei saanut illalla kuunnella. Iltaisin istuttiin koko perhe olohuoneessa katsomassa telkkaria, aina samat ohjelmat riippuen viikonpäivästä. Vaatteita ei saanut kuluttaa kuin yhdet viikossa, sunnuntaisin vaihdettiin puhtaat ylle ja niitä sitten pidettiin seuraava viikko. Alusvaatteita sai sentään vaihtaa. Lauantaisin sai joskus puolikkaan lasin limpparia tai palan jäätelöä, muuten ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.

Uskomatonta luksusta miehelläsi. Ikioma TV-huone eikä tarvitse tapella kaukosäätimestä.

Tiesithän kuitenkin, että puhelimella tai tietokoneella netissä roikkuminen se vasta turhaa ja tylsää onkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.

Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.

Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.

Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.

Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.

Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.

Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.

Joo no sanonpa nyt vaan että mun mielestä lapsien pitää antaa syödä karkkia kohtuudella sillä jos on totaalikielto niin kun muuttaa omilleen ja saa syödä niin paljon kun haluaa se saattaa lähteä käsistä

Vastaus: Kun ei ole tottunut karkinsyöntiin, niin sitä ei osaa kaivata. Lapseni saivat toki karkkia maistaa, se ei ollut kokonaan kielletty. Esimerkiksi kylässä jos tarjottiin tai joku toi tuliaisiksi. Mutta he eivät tottuneet siihen, että sitä syödään pussitolkulla tai koko ajan napsitaan pussista, niin, että hampaat lilluu pitkään siinä sokeriliemessä. En ostanut karkkia siksi kotiin. Eivät he nyt aikuisinakaan syö karkkia, koska eivät ole siihen tottuneet, eikä se erityisemmin heille maistu. Lapsen voi totuttaa tai olla totuttamatta eri asioihin. Se on tärkeää kun on kyse terveydestä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tottumus on toinen luonto, kuuluu sanontakin.

Ei elämä ole niin mustavalkoista. Löytyy lukuisia aikuisia, jotka ahmivat karkkia, koska kotona niitä ei saanut. Logiikallasi kukaan ei aloita myöskään huumeiden käyttöä, koska ei ole niihin tottunut.

Mutta sinun logiikalla ei tulisi ollenkaan huumeiden (ongelma-)käyttäjiä, jos saisi aina halutessaan ihan vaan vähäsen huumaavia aineita? Eli ei tule tolkutonta himoa vanhempien kieltopolitiikan takia.

Lapsena meillä oli olohuoneessa oikea jalkapuu, johon laitettiin, jos oli tuhma.

Se on vähän tarpeeton. Kivampi antaa remmiä vaan pyllylle, jos kersat kiukuttelee.

Asuin lapsena/teininä maaseudulla ja joka paikkaan oli pitkä matka. 17-vuotiaana ennen kun sain ajokortin, poljin kesätöihin kuukauden päivät 13km/per suunta työpäivän lisäksi. Ei siinä mitään, tykkäsin urheilusta ja kun vanhemmat ei suostuneet viemään kaverillekaan niin poljin 10km per suunta koko kesän, joka päivä. Kerran oltaisi kaverin kanssa haluttu mennä nuorisotalolle, kyytiä ei herunut niin käveltiin sinne 9km (ei kauaa keritty siellä notkua).

Tämä ei ole ollut ongelma, liikuin mielelläni. Mutta moni varmasti ajatteli miksei hommattu esimerkiksi mopoa tai skootteria suht varakkaan perheen tytölle? Ongelma oli se, että satuin olemaan tyttö. Ei tytöt ajele mopoilla, oli vanhempieni päähänpinttymä. Tytöt pukeutuu tietynlaisesti, tytöt tykkää lapsista ja vauvoista, tytöt käyttäytyy tietynlaisesti, tytöt tekee tietynlaista työtä ja tyttö on koko elämänsä rajoitetumpi kuin pojat. Minulla on useampi veli ja heidän tekemisissään ei ollut rajoituksia.

Voi niitä tappeluita kun juhliin piti lähteä ja OLI PAKKO pukea pinkki mekko päälle (aikuisena en ole käyttänyt pinkkiä enkä mekkoa).

Tai sitä vauvojen tunkemista väkisin syliin ja pakottamista vahtimaan lapsia koska minun on pakko pitää siitä sukupuoleni takia (minulla ei ole lapsia ja en ole ikinä suostunut vahtimaan yhtäkään lasta, koska ei kiinnosta).

Käyttäytymisen tulisi olla nöyrää, palvelevaa ja pidättynyttä (olen äänekäs, kiroilen ja en suostu olemaan esim. miehelleni palvelija, sekös on outoa).

Työn pitäisi olla jotain naisellista ja siistiä sisätyötä, esim. terveydenhoitoala, kampaaja, sihteeri tms. (Olen ”raksalla” töissä, sitä päivittelyä että ei naiset jaksa fyysisesti niitä töitä).

Teininä veljillä ei ollut kotiintuloaikoja koskaan, välillä jos jäivät yöksi jonnekkin niin ei kukaan sanonut mitään. Minulla oli aina kotiintuloaika (klo.21-24 välillä) ja jos myöhästyin niin kerrankin sain kotiarestia 2viikkoa (en saanut poistua kotipihasta pidemmälle).

Jos olen ulkomailla yksin lenkillä ja satun soittamaan äidilleni, hän kauhistuu miten voin ”kävellä kadulla ilman turvaa” eli miestäni ja kyselee eikö minua ahdistella kun yksin kävelen. Näitä esimerkkejä riittäisi.

Olen aina ymmärtänyt että suojelua ja rakkautta se vaan on ollut, onhan kysymys vanhoillisesti ajattelevien vanhempieni mielestä ”heikommasta sukupuolesta”🙄

Tämä on aiheuttanut sen, että olen tehnyt kaiken päinvastoin mitä minun ”kuuluisi” tehdä sekä aiheuttanut ongelmia auktoriteettien kanssa. Se on aiheuttanut myös jatkuvan pienen soimaavan äänen takaraivoon, mitä minulla kuuluisi olla missäkin iässä ja mitä minun pitäisi milloinkin tehdä että olisin ”oikeanlainen”. Siinä kohtaa laitan stereot lujemmalle👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu vanhempien alkoholinkäyttö olleen ongelma. Meillä isä joi viikonloppuisin, ehkä välillä vähän liikaakin. Ei silti ollut mitenkään agressiivinen, vaan mukava ja hyvillä mielin. Hän kyllä teki viikot paljon töitä, oli reissutöissä sekä oli myös viikonloppuisin omakotitalossa kotona paljon hommaa. Äiti joi silloin tällöin valkoviiniä, mutta kumminkin harvemmin. Omasta mielestä alkoholin kohtuukäyttö kuuluu viikonloppuihin, lomiin, juhlapyhiin jne. Ei se tarkoita mitään räkäkännissä olemista, vaan sellaista pientä tissuttelua päivänmittaan.

Monella tutulla kenen lapsuudessa alkoholia pidettiin jotenkin tabuna tai sen käyttöä jotenkin hävettiin, niin lapset sitten vanhempana ovat ottaneet senkin edestä. Eivätkä ole oppineet kohtuukäyttöä, silloin vaihtoehtona on vain joko ei lainkaan tai sitten on aivan sekaisin.

Allekirjoitan lainaamani tekstin täysin.

Olin lapsi 70-luvulla, jolloin ainakin ns. meidän piireissä viikonloppuiset kokoontumiset vanhempien kesken enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä oli ihan normaalia.

Vanhempani ystäviä tuli kylään tai me menimme jonkun ystävän/perheen luo.

Usein ainakin osa porukasta oli yön meillä ties missä patjalla, sohvalla ja siskonpedissä.

Aikuiset joivat ja juttelivat, syötiin, grillattiin, mitä milloinkin tehtiin, mutta yhtä kaikki: lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat ns. dokasivat.

Kukaan ei rähjännyt, tapellut, itkenyt eikä huutanut: kaikilla oli kivaa.

Nykyään tuollainen "hurjastelu" olisi ihan selvä lasun paikka, kun vielä kehtasivatkin tehdä niin, ettei kukaan ollut selvin päin.

Olen noudattanut tätä periaatetta omassa kodissani myös lasten ollessa pieniä lasun uhallakin.

Ketään ei ole otettu huostaan.

Meillä oli tällaista myös. Muistan että oli ihana mennä nukkumaan just siihen siskonpetiin tms. ja kuunnella aikuisten puheensorinaa ja naurua. Ja koko ilta oli leikitty lapsiporukalla ja aikuiset oli hassuja ja kivoja. Ikinä kukaan ei tapellut tai muutakaan ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu vanhempien alkoholinkäyttö olleen ongelma. Meillä isä joi viikonloppuisin, ehkä välillä vähän liikaakin. Ei silti ollut mitenkään agressiivinen, vaan mukava ja hyvillä mielin. Hän kyllä teki viikot paljon töitä, oli reissutöissä sekä oli myös viikonloppuisin omakotitalossa kotona paljon hommaa. Äiti joi silloin tällöin valkoviiniä, mutta kumminkin harvemmin. Omasta mielestä alkoholin kohtuukäyttö kuuluu viikonloppuihin, lomiin, juhlapyhiin jne. Ei se tarkoita mitään räkäkännissä olemista, vaan sellaista pientä tissuttelua päivänmittaan.

Monella tutulla kenen lapsuudessa alkoholia pidettiin jotenkin tabuna tai sen käyttöä jotenkin hävettiin, niin lapset sitten vanhempana ovat ottaneet senkin edestä. Eivätkä ole oppineet kohtuukäyttöä, silloin vaihtoehtona on vain joko ei lainkaan tai sitten on aivan sekaisin.

Allekirjoitan lainaamani tekstin täysin.

Olin lapsi 70-luvulla, jolloin ainakin ns. meidän piireissä viikonloppuiset kokoontumiset vanhempien kesken enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä oli ihan normaalia.

Vanhempani ystäviä tuli kylään tai me menimme jonkun ystävän/perheen luo.

Usein ainakin osa porukasta oli yön meillä ties missä patjalla, sohvalla ja siskonpedissä.

Aikuiset joivat ja juttelivat, syötiin, grillattiin, mitä milloinkin tehtiin, mutta yhtä kaikki: lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat ns. dokasivat.

Kukaan ei rähjännyt, tapellut, itkenyt eikä huutanut: kaikilla oli kivaa.

Nykyään tuollainen "hurjastelu" olisi ihan selvä lasun paikka, kun vielä kehtasivatkin tehdä niin, ettei kukaan ollut selvin päin.

Olen noudattanut tätä periaatetta omassa kodissani myös lasten ollessa pieniä lasun uhallakin.

Ketään ei ole otettu huostaan.

Meillä oli tällaista myös. Muistan että oli ihana mennä nukkumaan just siihen siskonpetiin tms. ja kuunnella aikuisten puheensorinaa ja naurua. Ja koko ilta oli leikitty lapsiporukalla ja aikuiset oli hassuja ja kivoja. Ikinä kukaan ei tapellut tai muutakaan ikävää.

Ei tämä kuulosta niin kamalalta alkoholistin aikuisen lapsen näkökulmastakaan. Alkoholin terve käyttäminen on ihan erilaista kuin alkoholistin ryyppäys. Se ei ole yhtään kivaa eikä hassua, kun alkoholistivanhempi ottaa yhdenkin oluen. Jo pieni lapsi näkee silmien kiilunnasta mihin ollaan menossa ja vanhemman käyttäytymisen muutos ahdistaa ja inhottaa. Onnellisia minusta ovat ne perheet, missä osataan käyttää alkoholia tasapainoisesti ja näyttää siitäkin malli lapsille.

Alkoholistilla aina juomisessa epätarkoituksenmukaisuus läsnä: väärään aikaan, väärässä paikassa, liian paljon, liian pitkään, persoonallisuuden radikaali muutos kun neste valahtaa kurkkuun, salailu, piilottelu, uho, itsepetos ja itsensä loukkaaminen kännissä... ei siis hauskaa illanviettoa nähnytkäään. Ehdottomasti lapsuuteni ankein rutiini.

Käyttäjä3673 kirjoitti:

Alkoholistilla aina juomisessa epätarkoituksenmukaisuus läsnä: väärään aikaan, väärässä paikassa, liian paljon, liian pitkään, persoonallisuuden radikaali muutos kun neste valahtaa kurkkuun, salailu, piilottelu, uho, itsepetos ja itsensä loukkaaminen kännissä... ei siis hauskaa illanviettoa nähnytkäään. Ehdottomasti lapsuuteni ankein rutiini.

Alkoholilla oli aivan järkyttävän liian suuri rooli, siihen koitti lapsi puuttua.

Lapsi siivosi/sisusti aina huushollin, kun ei vanhempia kiinnostanut.

Täällä kun näitä kommentteja lukee, niin ei voi kuin todeta, että Kuningas Alkoholi on tässä maassa tuhojaan tehnyt suuressa määrin.

Miten monen lapsuudenkin se on pilannut. Ihan hirveän surullista.

Meillä oli 1960/1970-luvulla tarkasti rajoitettu ruuan määrä, sitä ei vain ollut enempää. Ainoa vapaasti saatavana syöminen oli näkkileipä. SIis sellaisenaan. Kun tuli vieraita, heille toki katettiin pöytä hienoksi. Taisi olla muillakin kotonaan yhtä ankea ruokatilanne, sillä yleensä ei vieraiden jälkeen muruakaan ole jäänyt.

Laaten pakottaminen harrastuksiin, vaikkei hän haluisikaan harrastaa kyseistä lajia/soittamista yms. mielenkiintoja on hyvä olla, mutta pkaottaminen ja painostaminen ei auta