Vihaan mieheni lasta

Jos tuo on totta, niin häpeä aikuinen ihminen äläkä käyttäydy kuin pikkukakara. Miten joku voi sanoa noin..tajuatko mitä pahaa tuollainen ajattelukin aiheuttaa lapsille, ei se ole heidän valinta että ovat olemassa. Surullista.

Hullu ämmä!

Kerro tämä miehellesi, jotta hän voi jättää sinut.

Minä en vihaa mieheni lasta, vaan lapsen olemassa oloa.

Ymmärrän sinua täysin, älä välitä noista nihkeistä kommenteista. Parisuhde on vähintään 50% invalidi jos siinä pyörii jatkuvana riesana suhteen ulkopuolisia lapsia. Harva mies on sen arvoinen, eroa ja etsi joku, jonka kanssa voit saada normaalin parisuhteen.

Kaikki miehetkään eivät siedä kersojaan. Meille muutti miehen räkänokka joulun jälkeen pakon sanelemana ja molemmat toivomme, että olisi jo vuosi 2017 ja kersa muuttaisi pois opiskelemaan.

On niin ärsyttävä, epäsiisti ja laiska kersa, ettei tällaisia voi olla olemassa. No jos nyt reilun vuoden tuota jaksaisi kattella.

ymmärrän apn aloituksen täysin. Itselläni on oma lapsi eksän kanssa ja nyksällä 2 lasta ed avioliitostaan. Toinen lapsista on aivan ok, mutta toinen saa itsessäni inhoreaktioita koko kropassa, ällöttää katsoa koko lasta ja verenpaine nousee kun kuulen sen äänen kodissa. Lapsessa on jotain todella kuvottavaa ja vaikka järkiihmisenä selitän, että kyseessä on vain 5 v lapsi, se ei auta asiaa yhtään. Ko kakaran käyttäytyminen perustuu myös huomiohuoraamiseen, syyttää mm omaa lastani että olisi jotenkin hänet kaatanut vaikka sotkeutuu omiin jalkoihinsa (olen siis nähnyt tilanteen täysin). Vaikuttaa kyllä parisuhteeseen ja olen siis iha 100% sanonut nyksälle että en pidä toisesta lapsestasi ja en asialle oikein mitään voi. Kaippa se on henkilökemia asia tms. EOS. Voisin jopa erota nyksästä vain sen takia ettei tarvitsisi koskaan nähdä tätä lasta. Ehkä eroankin, koska eipä tilanne ole reilu ketään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:25"]

Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin

 

Sama juttu. Tsemppiä ap. Tunne on kamala ja se ahdistus, mikä pintaan nousee kun kotona hyppii ja yöpyy joku puolivieras apina. 

 

Niin hyvin sanottu...

Lukaisin ketjua ja kauhistuin. Miksi ihmeessä alatte suhteeseen jos toisella on jo lapsia, kun noin hirveitä tunteita lapset ovat tuoneet esiin. Vihaa lasta kohtaan, toivottu jopa lapsen kuolemaa ? Aivan järkyttävää !

Varmaan miehilläkin on samoja tunteita uuden naisensa lapsia kohtaan, eli teidän äippien lapsia kohtaan. Mies ei sano ääneen, tuskin tekään miehillenne, jotka puratte näille palstoille. Miettikääpä sitä toisinpäin.

Kelpuuttakaa vain lapsettomat. Koskee miehiä ja naisia.

Lapsi tuskin aina on teillä. Koitakaa järjestää niin että olet poissa kun lapsi on teillä, molemmille omat asunnot on hyvä ratkaisu.

Ikivanhojen ketjujen nostelusta pitäisi saada elinikäinen banni. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki käskevät erota miehestä? Minulla oli samanlainen tilanne, vihasin miehen lapsia enkä halunnut heitä elämääni enkä luoksemme. Tuloksena mies ei ole tavannut lapsiaan kuin kerran vuodessa, viimeisen 4 vuoden ajan eikä häntä kiinnostakaan enempää ;) Ole vain tarpeeksi ihana, kyllä se mies voi sinutkin valita entisen perheensä sijasta!

Sellainen mies, joka ei välitä lapsistaan ei ansaitse arvostusta. En huolisi sellaista miestä.

Miettikääpä hieman niin tajuatte. Ehkä osalle ei mene perille.

Vielä kerran: älkää pariutuko ihmisen kanssa, jolla aikaisemmista liitoista lapsia, jos suinkin katsotte olevan kykenemättömiä jakamaan välittämistä ja empatiaa. Ja vielä, että ne lapset ja lapsenlapset ovat kuvioissa vielä aikuisinakin. Ja lapsista ei erota.

marsuke kirjoitti:

ymmärrän apn aloituksen täysin. Itselläni on oma lapsi eksän kanssa ja nyksällä 2 lasta ed avioliitostaan. Toinen lapsista on aivan ok, mutta toinen saa itsessäni inhoreaktioita koko kropassa, ällöttää katsoa koko lasta ja verenpaine nousee kun kuulen sen äänen kodissa. Lapsessa on jotain todella kuvottavaa ja vaikka järkiihmisenä selitän, että kyseessä on vain 5 v lapsi, se ei auta asiaa yhtään. Ko kakaran käyttäytyminen perustuu myös huomiohuoraamiseen, syyttää mm omaa lastani että olisi jotenkin hänet kaatanut vaikka sotkeutuu omiin jalkoihinsa (olen siis nähnyt tilanteen täysin). Vaikuttaa kyllä parisuhteeseen ja olen siis iha 100% sanonut nyksälle että en pidä toisesta lapsestasi ja en asialle oikein mitään voi. Kaippa se on henkilökemia asia tms. EOS. Voisin jopa erota nyksästä vain sen takia ettei tarvitsisi koskaan nähdä tätä lasta. Ehkä eroankin, koska eipä tilanne ole reilu ketään kohtaan.

Täsmälleen sama tilanne.

Aluksi ajattelin, että kyllä se siitä ajan kanssa. Mutta on kynyt päinvastoin, mitä enemmän näen sitä lasta, sit enemmän olen alkanut inhota sitä. Se on todella syvällistä inhoa. Se on yksilöllistä, joistain muta vieraista lapsista olen ihan lääpälläni ja voisin ottaa heti luokseni asumaan pysyvästikin. Puolison lapset ovat vieraita ihmisiä, eikä kukaan pidä kenestä tahansa vieraasta ihmisestä, joka arvotaan heille randomisti kotiin asumaan.

Olen 99,9% varma, että meille tulee ero tämän asian vuoksi. Sääli koska suhde mieheen on muuten täydellinen ja muuten kumpikin on onnellisia ja menee hyvin. Tämä yksi asia painaa silti valtavasti vaakakupissa.

Minusta olisi hyvä ratkaisu, että miehellä olisi joku muu asunto, jossa hän asuu lastensa kanssa isäviikonloppuina ja lomilla. Toistaiseksi ei ole pystytty siihen, koska rahaa ei ole tarpeeksi. Lisäksi mies on sitä mieltä, että hän mieluummin sitten eroaisi kokonaan, hän haluaa tavata lapsiaan omassa kodissaan. Pattitilanne. Kyllähän se eroon ajanmittaan johtaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:25"]

Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin

Sama juttu. Tsemppiä ap. Tunne on kamala ja se ahdistus, mikä pintaan nousee kun kotona hyppii ja yöpyy joku puolivieras apina.

 

Älä muuta sano. Ja sitä apinaa on kaikenlisäksi pakko kutsua "äiti"puoleksi.

Uusiperhekuvio: 1 lapsi exän kanssa + nyxän entisistä liitoista 2 lasta + nyxän kanssa yhteiset 2 lasta.

1 lapsikatraasta on jostain syystä täysin ihan sietämätön. Pitäiskö prkl erota ?

Kannattaa ihan rauhassa ennen kimpsujen ja kampsujen yhteen laittoa puhua siitä mahdollisuudesta että mitäs sitten jos sun jälkikasvu eli lapset onkin toisen mielestä täyisn kuvottavia, jopa "huomiohuoraajia" kuten joku aikuinen tuossa leikkisästi ilmaisi.

Olisiko mitenkään mahdollista tutustua niihin lapsiin ja luonteisiin rauhassa ennen kuin höngitään laittamaan kuvuíoita uusiksi tyyliin "kyllä lapset on sopeutuvaisia".

Näillä taoauksilla uusperheet kukoistaa jotaka on olleet sen verran järki päässä ettäälynneet tutustua AJAN kanssa niihin jo maailmaan saatettuihin jälkeläisiin - ja sitten harkinneet kuinka tullaan arjen kuvioissa juttuun ja millä ehdoilla.

Ymmärrän. Jos lapsi on täys k*sipää asenteellaan vanhempansa kumppania kohtaan ni luuletteko, että tämmöstä haluaa katsoa? Lapsen ei kuulu tyrannisoida aikuisia. Sellanen kersa tulis saada karttakepistä sormille niin, että katkeavat ja ehkä sitte asennekin muuttuu.

Et menkäähän itseenne äitylit ja papulit niitte kermaperseittenne kanssa ja opettakaa niille käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioitus. Ja joo meitä ei *ittuakaan kiinnosta rakastatko sinä sun omaa kersaas, seki on kans täys k*sipää.

Kaikki maapallon lapset sais hävittää maapallolta. Lisää ei tarvita.

En tiedä, mistä aloittaisin, mutta sanotaanko, että sitä inhoa/vihaa ei voi ymmärtää muuta kuin lapseton henkilö.

Seitsemän vuotta yhdessä puolison kanssa ja seitsemän vuotta olen inhonnut puolisoni lasta. Lapselle en ole sitä näyttänyt, mutta viimeisen vuoden aikana olen kyllä alkanut olla välinpitämätön lasta tai no lapsen tekemisiä kohtaan.

Lapsi on asunut lukiosta lähtien luonamme täysipäiväisesti, eikä käy äidillään kuin jouluna.

Alusta lähtien lapsi omannut huonot käytöstavat ja lapsi valehtelee ja varastaa jatkuvasti. Minulta lapsi varastanut lompakosta yhteensä lähemmäs 1000 euroa viimeksen vuoden aikana. Lapsi ei ole koskaan ollut kesätöissä.

Lapsi muuttaa syksyllä omaan asuntoon ja olen onnessani. Isä maksaa vuokravakuuden ja sitten se on bye bye lapselle.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mistä aloittaisin, mutta sanotaanko, että sitä inhoa/vihaa ei voi ymmärtää muuta kuin lapseton henkilö.

Seitsemän vuotta yhdessä puolison kanssa ja seitsemän vuotta olen inhonnut puolisoni lasta. Lapselle en ole sitä näyttänyt, mutta viimeisen vuoden aikana olen kyllä alkanut olla välinpitämätön lasta tai no lapsen tekemisiä kohtaan.

Lapsi on asunut lukiosta lähtien luonamme täysipäiväisesti, eikä käy äidillään kuin jouluna.

Alusta lähtien lapsi omannut huonot käytöstavat ja lapsi valehtelee ja varastaa jatkuvasti. Minulta lapsi varastanut lompakosta yhteensä lähemmäs 1000 euroa viimeksen vuoden aikana. Lapsi ei ole koskaan ollut kesätöissä.

Lapsi muuttaa syksyllä omaan asuntoon ja olen onnessani. Isä maksaa vuokravakuuden ja sitten se on bye bye lapselle.

Ette ole tehneet miehen kanssa asialle mitään, että lapsi varastaa tonnin?

Tää on vanha ketju, jonka löysin. Itse painin tällä hetkellä hetkellisten vihantunteiden kanssa, jota tunnen puolisoni lasta kohtaan. Oikeasti hänen käytöstä kohtaan. Hän on pilalle hemmoteltu ja kuriton 11v. Kiroilee, nimittelee, läpsii, valvottaa aikuisia showllaan, juoksuttaa isäänsä, saa kaiken mitä haluaa. Päättää millon on isällä ja millon äidillä. Kumpikaan vanhemmista ei tee asialle mitään. Kyllä tästä on positiiviset tunteet kuulkaas kaukana.