Vihaan mieheni lasta

Tykkäsin kovasti mieheni lapsista vielä pari vuotta sitten, mutta lasten äiti aloitti jonkin ihme vainoamiskampanjan meitä kohtaan (kun hänen oma avoliittonsa kariutui ja meillä taas meni hyvin), ja nyt en jaksa enää edes niitä lapsia. Miestäni rakastan yli kaiken ja suhteemme vain vahvenee, vaikka hänen exänsä myrkyttää lapsia meitä vastaan. Kun lapset kasvavat, eli eivät enää käy isällään vakituiseen, niin muutamme tosi kauas pois!! 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:25"]

Joo, ei. Ei parisuhdetta sellaisen kanssa, joka on mennyt lisääntymään aiemmin jonkun kanssa. Kukaan nainen ei halua olla ikuinen kakkonen ja antaa aikaa vieraalle lapselle. Omia lapsia rakastaa, toisten lapsista voi tykätä, mutta elämää ei ehkä halua jakaa tykkäämisen takia.

[/quote]

Mutta sun lapsia pitäis kuitenkin rakastaa. Just. Sun logiikallasi kenenkään miehen ei pitäis koskea sinuun pitkällä tikullakaan. Ihanan mustavalkoista.

Lapset miehen ex-liitosta ovat mukavia, mutta heidän kauttaan uuteen  kotiin määräyksineen tunkeva ex-puoliso on vain kiusankappale, jolla ei ole muuta elämää kiusanteon lisäksi. Tämä exä on hyvin tarkka siitä, että uusperheessä exän lapsia kohdellaan hyvin, vaikka isän kanssa asuukin paha noita. Sen sijaan tuon uusperheen uusia lapsia exät saavat kiusata ihan miten paljon tahansa. Exät saavat väheksyä heitä, huoritella heidän äitiään, mitätöidä kaikki mukavat muistot ja teot, komentää, äksyillä, lähettää vihaviestejä tai uhkauksia ... eikö niin exät. Siinä vaiheessa ei lapsen oikeuksia tunnetakaan. Onko mikään ihme, jos nyxät tuntevat vihaa näitä joka paikkaan nokkansa tunkevia ammattiloukkaajia ja marttyreja kohtaan. Jos kerran nyxät viihtyvät exien lasten kanssa, mikseivät exät voi edes käyttäytyä asiallisesti uusia lapsia kohtaan. Hekin ovat syyttömiä vanhempiensa tekoihin ja siihen, että exä vihaa nyxää.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:17"]

sitä eroa vaan ei aina hyvistä toiveista huolimattakaan,voi estää....jos joku väittää muuta,ei ole siis itse koskaan eronnut tai joutunut elämään erittäin vaikeissa olosuhteissa jotka on luonut se toinen puoli

[/quote]

Mutta ei siltikään tarvitse kitistä turhista. Elämä on, nyt vain sitten elät sen.

Miksi muuten eron jälkeen pitäisi mennä kimppaan kenenkään kanssa? Parasta minusta olisi, kun opettelisi elämään itselleen ja (mahdollisille) lapsilleen. Ei tarvitsisi kitistä eksistä ja nyksistä ja niiden lapsista. Elämä olisi paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.

[/quote]

Ihmisen luonnollinen tarve elää toisen ihmisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:29"]

Lapset miehen ex-liitosta ovat mukavia, mutta heidän kauttaan uuteen  kotiin määräyksineen tunkeva ex-puoliso on vain kiusankappale, jolla ei ole muuta elämää kiusanteon lisäksi. Tämä exä on hyvin tarkka siitä, että uusperheessä exän lapsia kohdellaan hyvin, vaikka isän kanssa asuukin paha noita. Sen sijaan tuon uusperheen uusia lapsia exät saavat kiusata ihan miten paljon tahansa. Exät saavat väheksyä heitä, huoritella heidän äitiään, mitätöidä kaikki mukavat muistot ja teot, komentää, äksyillä, lähettää vihaviestejä tai uhkauksia ... eikö niin exät. Siinä vaiheessa ei lapsen oikeuksia tunnetakaan. Onko mikään ihme, jos nyxät tuntevat vihaa näitä joka paikkaan nokkansa tunkevia ammattiloukkaajia ja marttyreja kohtaan. Jos kerran nyxät viihtyvät exien lasten kanssa, mikseivät exät voi edes käyttäytyä asiallisesti uusia lapsia kohtaan. Hekin ovat syyttömiä vanhempiensa tekoihin ja siihen, että exä vihaa nyxää.

[/quote]

kuuluis hyvään käytökseen kyllä molemmin puolin käyttäytyä korrektisti lapsia kohtaan.Onnittelut sinulle,jos olet sinut miehesi lasten kanssa!!!

Tämä ap vaan ilmaisi suht koht voimakkaan totuuden tunteistaan,ja kommentointi viittaa siihen.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 10:42"]

Niin surullista miten paljon vihaa ja tuskaa voi olla ihmisen sisällä..niin paljon että voi kohdistaa sen lapsiin jotka näihin kuvioihin täysin viattomaia.

Jos vielä sattuu niin että lapsen molemmat perheet on uusioita joissa molemmissa kumppanit inhoo, vihaa, sorsii häntä. Miettikää hyvät ihmiset ensin ja tehkää vasta sitten. Surullista ajatella miten monilla lapsilla on tosi vaikeaa, kotona jossa pitäisi saada olla oma itsensä, rauhassa ja onnellisena. Kaikki vaikuttaa lapsen nuoruuteen ja tulevaisuuteen, ei ole hyvää tiedossa. Jotkut pilaa pahuudella tietoisesti toisten elämän, jotka ovat joskus olleet toivottuja ihania pikkuvauvoja, mikä muutti kaiken? Minä minä ja minä.

[/quote]

Se on jännä kuinka nämä biologiset vanhemmat ja varsinkaan äidit ei ikinä koskaan milloinkaan ole itse vastuussa oman lapsensa elämänlaadusta. Se kun on niin näppärä sysätä nimenomaan puolison uuden kumppanin syyksi kaikki lapsensa ongelmat. Tietenkään se ei ole oma syy, ettei osannut pitää ydinperhettään kasassa ja antaa lapsiensa kasvaa yhdessä ainoassa kodissa.

[/quote]

en minä näe tässä kirjoituksessa mitään hehkutusta,ettei itse olisi vastussa lapsensa elämästä! Jokainen täysjärkinen vanhempi ymmärtää tämän ihan itsestäänselvyytenä,lähinnä näillä ei-biologisilla vanhemmilla on näitä ongelmia,toki biollakin ihan yhtä lailla voi olla tunnetason ongelmaa lapseensa nähden.

Tässä puhutaan edelleenkin ap:n aloituksesta,jossa hän ilmaisi inhoavansa/vihaavansa miehensä lasta.

Miksi kaikki käskevät erota miehestä? Minulla oli samanlainen tilanne, vihasin miehen lapsia enkä halunnut heitä elämääni enkä luoksemme. Tuloksena mies ei ole tavannut lapsiaan kuin kerran vuodessa, viimeisen 4 vuoden ajan eikä häntä kiinnostakaan enempää ;) Ole vain tarpeeksi ihana, kyllä se mies voi sinutkin valita entisen perheensä sijasta!

Itse olen äitipuoli,lapsi ei asu meillä.Aluksi vierastin häntä,koska hänet oli paapottu mielestäni ihan liiaksi ja oli vähän joka asiasta nariseva.Sitten minua alkoi ärsyttää kun muksu alkoi temppuilemaan meille tulosta isäviikonloppuina,vaikka kaikin keinoin halusinkin ymmärtää häntä ja eläytyä tilanteeseensa.Hänen äitinsä ei tukenut tapaamisia,eli siis ei tehnyt himassa sitä hommaa,että olisi puhunut kivasti isälle menosta jne.Siitä olin ehkä enemmän käärmeissäni.Minä juttelin monesti muksun kanssa kaksin että mikä häntä risoo,koska minusta se,että ymmärtää miten lapsi ajattelee,voi tuoda ratkaisun aavaimet käsiin.Ja minä pidin hänelle ihan samat säännöt meillä ollessaan,kun perheen muillekkin (minun) lapsille,ja pikkuhiljaa hän oppi talon tavoille.Muutos on varmasti kova,kun on ollut äidin kanssa kaksin ja sitten tuleekin perheeseen jossa 2 aikuista ja hänen lisäksi monta muutakin lasta.Meille kävi hyvin,mutta olisin voinut antaa vihalle kiukulle ym.vallan,jolloin mieheni olisi taatusti lähtenyt.Hän ei olisi asettaanut minua lapsensa edelle ja minä toivon että jokainen mies taikka nainen tekee sen ratkaisun elämässään,että lapset ovat etusijalla.

Myöskin niinpäin,että mies jolla on lapsia,ei ehkä ensisijaisesti yrittäisi perhettä laittaa anteeksi yleistys "bimbon blondin " kanssa,joka sitten vihavierteillään avautuu netissä,kun ei voi miehelle sanoa.Ja ties miten rumasti kohtelee lapsia.

Eli kannattaa olla niinkinpäin varovainen noiden lapsettomien uus-suhteiden kanssa ;)

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:52"]

Ihmisen luonnollinen tarve elää toisen ihmisen kanssa.

[/quote]

Jaahas, taas näitä. Kohta vissiin väität, että ihmisen luonnolinen tarve on lisääntyä. Ei ole.

Minä olen naimisissa, mutta jos mieheni kuolisi tai haluaisi minusta eron, eläisin sen jälkeen yksin. Vai vielä tarvitsisi hakea jotakuta uutta äijänkäppänää elämääni - ei kiitos! Minulla ei ole mitään tarvetta narinaan ja kitinään, mutta monella muulla näköjään on. En anna mitään arvoa narisijoille, sillä itsehän ovat elämänsä valinneet.

Tota se sit on kun ottaa käytetyn ukon.

Ihan sama tarina mulla. Surullista.

Jeps. minä erosin. Ihan hyvä valinta. Asiaan vaikutti vielä enemmän ex-deittini erittäin hankala ex-vaimo joka teki kaikkensa kupatakseen rahaa myös entisen miehensä sukulaisilta. Lapset saivat jo korkeaa elatusapua. Huoh. Ei ollut väärti. 

Mitä ihmettä ttäällkin puhutaan? "ne ylimääräiset"(eli lapset? Eikä se uusi siippa ole se "ylimÄräinen"?

Aikuset on lapset tänne elämään saaneet. Kyllä ne lapse tänne kuuluvat ihan yhtälailla kuin aikuiset.

Miettikää mitä teette...menkää pois siitä perheestä, jos tuotte siihen vihaa. Antakaa lasten olla. Eivät he ole valinneet rooliaan tai paikkaansa. Sinä aikuinen voit valita.

Lapsen oma äiti on jossain muualla ja isälle pölähtääjoku ulkopuolinen siihen kilpailemaan tilasta ja rakkaudesta.

On niitäkin aikuisia, jotka ymmärtävät lapsia. Lapsella olla hätä. Pelkää jäävänsä kokonaan ulkopuolelle. Hänet on jo erossa ainakin kerran jätetty.

Menkää aikuiset itseenne. Ottakaa nenä pois omasta navasta. Jos menet perheeseen, jossa on lapsi, niin sinun on sopeuduttava. Jos et ole valmis kunnioittamaan niitä ihmisiä, joita perheessä on, niin älä mene, jätä heidät rauhaan. Etsi jokin muu vaihtoehto.

Älkää niiden lasten ja nuorten elämää pilatko enempää. tukea he tarvitsevat.

Kummia tyyppejä olette epäterveesti itsekkäät "aikuiset". Kummia.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 22:19"]Tykkäsin kovasti mieheni lapsista vielä pari vuotta sitten, mutta lasten äiti aloitti jonkin ihme vainoamiskampanjan meitä kohtaan (kun hänen oma avoliittonsa kariutui ja meillä taas meni hyvin), ja nyt en jaksa enää edes niitä lapsia. Miestäni rakastan yli kaiken ja suhteemme vain vahvenee, vaikka hänen exänsä myrkyttää lapsia meitä vastaan. Kun lapset kasvavat, eli eivät enää käy isällään vakituiseen, niin muutamme tosi kauas pois!! 
[/quote]

Meilläkin kävi näin. Ja tulen toimeen miehen vanhempien lasten kanssa. He kun ignooraavat äitinsä huorittelut minusta ja muutenkin toteavat äidilleen, että anna olla, älä viitsi haukkua. Ovat muuttaneet meille ja tulemme erinomaisesti toimeen. Nuoremmat taas käyttävät minusta sanaa "akka" ja nimeäni käyttävät ällöen ja halveksivalla äänensä. Minua potkitaan ja on purtu. Ruokani eivät kelpaa ja pesemäni vaatteet oksettavat ja isäänsä yrittävät pyörittää miten sattuu. Ja ex tietysti vielä vinkuu rahaa ja palveluksia ja jos ei tipu, haukutaan ja syytetään minua ja usutetaan lapset kimppuun -Vaikka en ota kantaa mieheni rahankäyttöön.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:58"]

Lapsettomat yli 3-kymppiset miehet on pinnallisia kakaroita ja pelimiehiä.

[/quote]

Eivät kaikki ole. :)

[/quote]

Näitä ketjuja kun täällä lukee niin en voi kuin kiittää itseäni siitä lapsettomuudesta.

Ja olen yli kolmekymppinen mies....

Minun mieheni kärsii tällaisten ihmisten toiminnan seurauksista. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan pieni alakoululainen, ja sekä isä että äiti menivät uusiin naimisiin. Toisen uusi puoliso suorastaan hyljeksi lasta, toisen ei niin avoimesti mutta kohtelu oli ja on yhä kuitenkin aivan erilaista kuin uusien, yhteisten lapsien. Mieheni kokee, että vanhempiensa eron jälkeen hänellä ei ollut enää kotia missään. Hän oli ja on vanhempiensa kodeissa vain vieras, eikä aina edes toivottu sellainen. Voitteko kuvitella millaiset seuraukset tuollaisella on tunne-elämälle?

Minusta on käsittämätöntä ja sydäntäsärkevää, että ihminen joka menee yhteen lapsellisen ihmisen kanssa, ei ulota samalla sitoutumistaan ja rakkauttaan hänen lapsiinsa. Kyllä lapset kuuluvat erottamattomasti samaan pakettiin vanhempansa kanssa, tai PITÄISI kuulua, ehdoitta ja lopun ikäänsä. Mikään ei ole halveksittavampaa kuin aikuinen ihminen, joka erottaa lapsen vanhemmastaan oman itsekkyytensä takia. Olipa kyseessä sitten uuteen liittoon mennyt vanhempi tai tämän uusi puoliso. Tekisi mieli hajottaa jotain silkasta raivosta sen takia, mitä rakkaalleni on tehty hänen ollessaan puolustuskyvytön pieni lapsi.

Ymmärrän sinua täysin. En pystyisi elämään miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Olen siitä ikikiitollinen, että minun mieheni hyväksyy minun ex suhteen lapsen, vaikka hänellä ei ole mitään exää ollutkaan. Itse en pystyisi. Tiedän sen, koska luultavasti juurikin se miehen ex tekisi lapsesta ylimielisen nirppanokan. Omakin poikani on ollut semmoinen, mutta minä äitinä laitoin kaikki lapset samalle viivalle ja kehoitin kunnioittamaan miestäni ja nykyään kutsuu tätä isäksi. Oma isänsä ei kylläe des ansaitsisi tuota nimikettä.

Taas kerran. Mikä pakko niitä jämiä on ottaa, kun maailma on pullollaan sinkkuja? Sehän on sanomattakin selvää, että jääminen mukana tulee ex elämä, jos on lapsia.
Jos on käsiin tyydyttävä niin lopettakaa toi säälittävä ruikutus

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 07:55"]Taas kerran. Mikä pakko niitä jämiä on ottaa, kun maailma on pullollaan sinkkuja? Sehän on sanomattakin selvää, että jääminen mukana tulee ex elämä, jos on lapsia.
Jos on jämiin tyydyttävä niin lopettakaa toi säälittävä ruikutus
[/quote]

Juu-u. Kyllähän noita sun kaltaisia olsettavia itsekeskeisiä lutkia on maailma pullollaan. Meidän erotessa oli kaikki hyvin. Mutta auta armias, kun miehen uus (yh mamma) iski kuvioihin. Kielsi ensinnäkin miestä käymästä meillä ja lapsiakaan ei saanut nähdä normaalisti vaan piti tehdä virallinen tapaamissopimus. Ja oltais tehty viikko viikko niin akka tuli siihenkin väliin ja painosti miestä antaan mulle yksinhuoltajuuden. Paras oli, kun mies oli hälle avautunut meidän riidasta missä minä uhkasin viedä lapset ulkomaille ja jäädä sinne niin hän soitti mulle ja kysy "mikset tekis niin. Mikä sua estää?"