Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?

Useita. Suurin syy on ollut osattomuus, köyhyys ja elämän merkityksettömyys. Pari lähti vaikean sairauden uuvuttamana, kun ei jaksanut enää kärsiä.

Liian monta. Mielenterveys ongelmat syynä kaikilla.

Yksi hukuttautui jokeen kun tyttöystävä jätti. Toinen meni kaulakiikkuun kun piti lähteä inttiin. Kolmas meni kaulakiikkuun, kukaan ei tiedä miksi. Neljäs losautti haulikolla aivonsa kankaalle, kukaan ei tiedä miksi.

Tiedän erään, jolla oli mielenterveysongelmia ja hyppäsi voimalaitoksen kanavaan. Ruumis löydettiin 4 kk:n kuluttua ja saattoi tunnistaa vain sormuksista.

Tiedän. Miksi, sitä en tiedä.

Tiedän monia, masennuksen kanssa täytyy olla tosi kärsivällinen. Se ei useinkaan parane parissa kuukaudessa, voi mennä vuosia kunnes elämä masennuksen kanssa helpottuu. Kokemusta on.

Tiedän. Syytä en tiedä, mutta oletan hänen ajatelleen, että muilla olisi parempi ilman häntä.

Kyllä. Joi teetä ja myös tippui parvekkeelta vahingossa 

Työkaveri ajoi rekkaa päin. Oli tyttöystävä jättänyt, vaikka mies oli saanut töitä, kun miehen työttömyys oli ollut ensin syynä miksi oli halunnut erota.

Tiedän, entinen luokkakaverini. Oli ollut vakavasti koulukiusattu ala- ja yläasteella ja yhtenä päivänä vain kotonaan posautti aivonsa haulikolla pihalle.

Tiedän yhden. Se käytti ennen päihteitä mutta raitistui ja veti sen niin överiksi että lopetti jopa kahvin juonnin ja sitten yllättäen tappoi itsensä. Ei sitten vissiin kestänyt maailmaa selvinpäin koska traumoja oli päihteillä koittanut turruttaa niin ei vissiin pystynyt elämään päänsä kanssa selvinpäin. 

Kyllä. Naapuri joka yritti useita kertoja lääkkeillä mutta hänet kiikutettiin sairaalaan. Lopulta hirtti itsensä. Oli kaksisuuntainen. Oli hyvin raskas läheisilleen viimeiset vuodet. Maanisessa vaiheessa meni kihloihin, menetti rahansa, manipuloi  ja ties mitä. Masennusvaiheessa lysähti kotiin ja teki yrityksiä.

Epätasa-arvoinen kohtelu sisarusten välillä . Suosikki tytölle ostettiin miljoona-asuntoja ja palvottiin. Veljensä asui pienessä asunnossa ja häntä kohdeltiin lika-astiana. Kaikki paha purettiin häneen.

Mielenterveysongelmat ovat kyllä kamalia. 

Tiedän yhden, mutta en tuntenut häntä enää siinä vaiheessa, kun itsemurha on tapahtunut. Luulen, että monet asiat ovat johtaneet hänen masennukseensa. Hän oli ainakin yläasteella kiusattu, hänellä oli todella huono itsetunto, hänen toinen vanhempansa sairastui tämän lapsuudessa ja myöhemmin kuolikin. Tuntuu siltä, että aikuisena hän alisuoriutui siihen nähden, mitä hänestä olisi uskonut. Hän oli 29, kun teki itsemurhan. 

Pikkuveljeni. Sairastui masennukseen teininä jo, lääkkeillä sinnitteli opinnot läpi, mutta sitten masennus paheni. Kokeili terapiat ja sähköhoidon myös, lääkkeiden lisäksi. Ei mistään oikein apua, paitsi neurolepteillä zombieksi lääkitseminen lievitti tuskaa. Hän ei kuitekaan kokenut elämää sellaisena elämisen arvoiseksi - kun ei ollut työkykyinenkään, 32-vuotiaana päätyi eläkkeelle. 

Itse hyväksyin täysin veljeni päätöksen lähteä. Todennäköisesti olisin tehnyt itse saman samassa tilanteessa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hoitoa joka auttaisi riittävästi, että elämän tuntuisi elämisen arvoiselta. Vanhemmille oli vaikeampaa, heidän mielestään olisi vaan pitänyt roikkua kammottavassa, merkityksettömässä elämässä turraksi lääkittynä, ettei aiheita muille terveille ihmisille surua kuolemallaan. Usein itsarin tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, mutta minä ajattelin että tuo jos mikä on itsekästä, että ajatellaan että toisen pitäisi kärsiä vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä, ettei mulle vaan tule suru.

Ympäristön paine eli huono lapsuus. Ei ollut saanut työkaluja millä jaksaa elämää ja sen vastoinkäymisiä. Tämä on yleisin syy ja edelleen siellä lapsuuden kodeissa ei osata katsoa peiliin vaan todetaan että oli vaan mieleltään sairas.

Tiedän useamman, joskaan en syitä. Nuori teinityttö, vähän syrjäytynyt nuori aikuinen, perheenisä. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni. Sairastui masennukseen teininä jo, lääkkeillä sinnitteli opinnot läpi, mutta sitten masennus paheni. Kokeili terapiat ja sähköhoidon myös, lääkkeiden lisäksi. Ei mistään oikein apua, paitsi neurolepteillä zombieksi lääkitseminen lievitti tuskaa. Hän ei kuitekaan kokenut elämää sellaisena elämisen arvoiseksi - kun ei ollut työkykyinenkään, 32-vuotiaana päätyi eläkkeelle. 

Itse hyväksyin täysin veljeni päätöksen lähteä. Todennäköisesti olisin tehnyt itse saman samassa tilanteessa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hoitoa joka auttaisi riittävästi, että elämän tuntuisi elämisen arvoiselta. Vanhemmille oli vaikeampaa, heidän mielestään olisi vaan pitänyt roikkua kammottavassa, merkityksettömässä elämässä turraksi lääkittynä, ettei aiheita muille terveille ihmisille surua kuolemallaan. Usein itsarin tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, mutta minä ajattelin että tuo jos mikä on itsekästä, että ajat

🕊 Veljesi on varmasti nyt paremmassa paikassa ja onpa kaunista kuin hänestä kerrot ja ymmärrät häntä. Paljon hyvää sinulle elämääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ympäristön paine eli huono lapsuus. Ei ollut saanut työkaluja millä jaksaa elämää ja sen vastoinkäymisiä. Tämä on yleisin syy ja edelleen siellä lapsuuden kodeissa ei osata katsoa peiliin vaan todetaan että oli vaan mieleltään sairas.

Tuo on juurikin suurten ikäluokkien ikuinen perustelu: oli mieleltään sairas. Suurin osa kiusattiin kuoliaaksi.