Vihaan mieheni lasta

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki käskevät erota miehestä? Minulla oli samanlainen tilanne, vihasin miehen lapsia enkä halunnut heitä elämääni enkä luoksemme. Tuloksena mies ei ole tavannut lapsiaan kuin kerran vuodessa, viimeisen 4 vuoden ajan eikä häntä kiinnostakaan enempää ;) Ole vain tarpeeksi ihana, kyllä se mies voi sinutkin valita entisen perheensä sijasta!

Huh, mä en ainakaan haluaisi miestä, jota ei kiinnosta omien lapsien tapaaminen tuon enempää. Puolisosta erotaan, ei lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:26"]

 Miten kukaan voi vihata lasta ?

Helposti. Esimerkiksi siksi, että se lapsi vihaa kuin myrkkyä uutta äitipuoltaan. Ihmissuhteet ovat kahden kauppa. On olemassa lapsia, jotka ovat äärimmäisen hankalia ja joiden rakastamisessa jopa omilla vanhemmilla on vaikeuksia.

On turha esittää jonain absoluuttisena totuutena, että jokainen lapsi on ihana ja herttainan jo odottaa kiltisti paikoillaan kuin suurisilmäinen koiranpentu, että siitä tykättäisiin. Moni erolapsi on täynnä puhdasta, repivää vihaa jokaista sellasita kohtaan, joka uskaltaa tulla isin tai äidin paikalle. Rakasta siinä sitten. Pieni lapsi voi käyttää todella taitavasti hyväkseen sitä, että hän on se pieni lapsi, jota lähtökohtaisesti pitää ymmärtää ja rakastaa, on hänen oma käytöksensä mitä hyvänsä.

Ei maailma toimi niin, että siinä on absoluuttisia hyviksiä ja absoluuttisia pahiksia. On tilanteista, joissa ymmärrän enemmän kuin hyvin aikuisen turhautumista ja siitä kumpuavaa vihaa.

 

Absoluuttinen totuus on se,että aikuisen tulee myötäelää erolapsen tunteita,edes yrittäen ymmärtää,miten suuret muutokset vaikuttavat pieneen kehittymättömään olentoon,kun niitä  erotunteita ei osaa monet aikuisetkaan käsitellä.Jos muksu sitten oireilee niin tottahan toki hän on heti pirun puolella ja myrkkyä ja vihaa tottakai tätä uutta (joka oikeasti projisoi lapseen oman häpeänsä tullessaan mahd kolmantena pyöränä kuvioihin mukaan..)

Eihän se lapsi voi tietää vielä mitä tuntee,mutta jos edes mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen katkaistaan sen OLETUKSEN pohjalta,joka syntyy lapsen ilmaistessa tunnetilojaan käytöksensä kautta,ei mitään oikeaa tunnetta voi koskaan syntyä.Aikuinen(se uusi) on torpannut mahdllisuuden heti kättelyssä.

Ja hauskin juttu,että nämä uudet kuvittelee,että hänen ja lapsen suhde alkaa kehittyä siitä,että lapsi tulee tykö.NO EI,kyllä siinä tarvitaan sen uuden aikuisen myötävaikutusta erittäin vahvasti,antamaan signaalia,että tutustuminen ja lähestyminen on ok.

Näkövinkkeleitä on paljon,kyllä.

1 fakta vaan on ylitse muiden: kohtele lasta kauniisti,niin saat tätä todennäköisemmin takaisinkinpäin,ajan kanssa ainakin.

En jaksanut edes lukea koko shaibaa, kun alettiin puhua erolapsen tunteista. Nyt tehdään tästä asiasta aivan liian yksioikoista. Kun on niitä muijia, jotka jättää ehkäisyn pois ja tulee raskaaksi treffeillä nro 5 ja sitten haluaa perustaa perheen ja mies ei halua. No sittrn on yhteinen mukula, mutta ei yhteistä perhettä. Lapsi ei ole koskaan nähnytkään vanhempiaam yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää kuinka paljon täällä on kypsymättömiä ja ilkeitä aikuisia. En enää yhtään ihmettele, että uusperheitä niin paljon haukutaan ja että uusperheissä myös on paljon ongelmia, jos tuollaiset idiootit, joita täälläkin kirjoittelevat, niitä uusperheitä perustaa. 

En vaan pysty ymmärtämään, että miksi on sitten pakko pariutua sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos on itse niin tunnekylmä ja itsekäs ihminen, että ei lasta pysty hyväksymään.

Itsekin asun uusperheessä, erittäin toimivassa ja onnellisessa sellaisessa. Miehen lapsi on meillä puolet kuukaudesta ja kun hän täyttää 12 vuotta minä ja mieheni molemmat toivomme, että lapsi muuttaisi meille asumaan (olisi siis suurimman osan kuukaudesta meillä). Lapsen äiti ei ole alkoholisti eikä lyö lasta tms. mutta ei nyt mikään kovin kaksinen äiti muuten. Ei tee lapsen kanssa oikein mitään, huolehtii huonosti laksyjen tekemisistä, ei vietä juuri koskaan viikonloppuja lapsen kanssa tms. Meillä vietetään normaalimpaa perhe-elämää ja lapsi viihtyy meillä erittäin hyvin. Rakastan häntä lähes yhtä paljon kuin omaani ja yhteistä lastamme ja kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti.

Jos suhteemme alkuaikoina olisi tullut hankaluuksia ja jonkun osapuolen olisi ollut vaikeaa hyväksyä ajatus siitä, että tässä ollaan tasapuolisia perheenjäseniä, niin ei olisi edes perhettä perustettu.

Terveellistä lukea myös tällaisia kokemuksia, missä kuviot sujuu ookoo.

Kaveri erosi myös miehestään ja heillä 4 lasta, ei ollut raastava ero vaikka kaveri rakastui toiseen, ja muutaman ajan kuluttua mieskin löysi uuden kumppanin.

Uusi äitipuoli aivan loistava nainen, otti "jengin" heti omakseen ja uusi yhteinenkin syntyi heillä katraaseen. Kaveri aina muistaa kehua exmiehensä uutta siitä, miten on tolkun ihminen, hyvä tyyppi jolla suuri sydän, tai sekä ettei ikinä  mitään häikkää mistään saati lapsista tai heidän tapaamisesta. Lapset rakastaa myös äitipuolta takaisin yhtä lailla.

Tulee aina todella hyvä olo ja uskoa ihmiseen kun kuulee kuinka kaveri puhuu arvostaen ja kiitollisena tästä exänsä uudesta vaimosta. Että onneksi hän on just tuollainen hyvä ja viisas ihminen.

Eli mitä haluan muistuttaa on se, että joskus toki näinkin, että kaikki voittaa ja voi hyvin vaikka uusioperhe saattaa olla hankalakin kuvio sovittaa.

Eikös tuo ole peilattua raivoa isää kohtaan? Hän on se joka sallii kaiken.

Kai teillä on omat asunnot, mies voi olla ihan keskenään lapsensa kanssa, ja ootte yhdessä kun lapsi ei ole paikalla. Ikinä ei kannata muuttaa yhteen jos kumppanin lapset asuu osan ajasta kumppanin luona!!!

Usein ihminen ei tajua näissä tilanteissa että kumppanilla olisi lähes kaikki valta tilanteeseen. Jos kumppani on hyvä isä ja osaa ottaa johtajuuden, asettaa rajoja, nämä ongelmat ei nouse liian suuriksi.

Minulle tapahtui tässä asiassa iso ahaaelämys.

En ollut valmis kohtaamaan kuinka paljon raivoa tunsin mieheni kyvyttömyydestä pitää lapsiaan ruodussa, siitä tosiasiasta että lapset olivat täysin rahattomia ja että se oli tässä tapauksessa suuresti mieheni miellyttäjävanhemmuuden tulos. En itse ollut valmis näkemään idealisoidussa miehessäni sitä että hänellä ei ollut mitään otetta lapsiinsa, ei mitään näkemystä siitä.

En ollut valmis kohtaamaan siitä tulevia riitoja ja ärsytystä, enkä siitä tulevaa kysymystä itselleni, miksi haluan lapsen juuri hänen kanssaan.

Miksi menet toisten valmiisiin perheisiin enkä ihmettele yhtään jos lapsi ei sinua hyväksy. 

Pentu ja mies moro ja näkemiin?

Eiköhän siitä lapsesta ole jo päästy, kun aloitus on 2013..

Lapset vaativat aikaa vieraaseen ihmiseen eikä ne ole rakastuneita siihen vieraaseen. Uusi ihminen perheeseen on tunkeilija jota ei oteta ihan avosylin vastaan lasten puolesta. Pitäisi antaa aikaa lapsille sopeutumiseen ja olla hyvin hienotunteinen eikä alussa olettaa mitään itsestäänselvyytenä jos toisten valmiisiin perheisiin alkaa tunkeutumaan. 

Siitäkö tässä on kyse että lapsi moittii sinua siitä että virheellisesti laitat kirjaimen n sanan enää perään?

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on nykyään. Toista se oli entisaikaan, kun nämä ylimääräiset olivat joko äitinsä luona tai ihan avoimesti ylimääräisiä. Ei ihme, että ongelmia syntyy nykyaikana, kun naiset pakotetaan täysin epäluonnolliseen asetelmaan, ja isien vastuu on kasvanut. Ihme trendi, äideillä oltava "omaa aikaa".

Se ylimääräinen kuviossa on kylläkin se uusi nainen. Mies on perustanut perheen ja tehnyt lapset, jotka eivät ole pyytäneet saada tulla maailmaan. Miehen ensimmäinen velvollisuus on huolehtia siittämänsä lapset aikuisiksi. Vasta sen jälkeen ovat vuorossa muut ihmissuhteet.

Lapsi on juu viaton tilanteeseen. Ihan yhtäkailla on se parisuhde. Se parisuhde ei ole ennestää tienny että tulee ero. Tai että nykyinen vihaa lasta. 

Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus kokea/tuntea vihaa vaikka se olisikin lapsi. Ei kaikki vaan yksi kertaaesti sovi/tykkää toisistaan. Ja kyllä, valitettavaa on että voi jonkun lapsuus mennä siinä pilalle, mutta ei se sille aikuisellekaan ole kivaa. Se on oikesti hermoja raastavaa, se on puuduttavaa, ahistavaa. Se että rakastat sitä kumppania mut joudut raivon vallassa käymää vessassa rauhottumassa koska sä et siedä sen lasta.  Ihan yhtälailla aikuinen ihminen on oikeutettu näyttämään tunteens. Hän on myös omalla osallaan tilanteessa uhri. Joo hän voi lähteä pois suhteesta. Mut onhan se perseestä et joudut lähtee jonkun toisen ihmisen lapsen takia pois suhteesta jossa muuten olis hyvä. 

Vihaan aina näitä kommenttei et ajatelkaa sen lapsen lapsuutta. Niii-i ajatelkaa sen aikuisenki aikuisuutta, ei sekää kestä ku hetken, onko sen pakko olla kärsimystä..