Vihaan mieheni lasta

Olet järki-ihminen 18, ihana kommentti.

Säälin myös eroperheiden lapsia, ihmettelen monien vanhempien hinkua syöksyä heti uusiin suhteisiin ja avoliittoihin. Nämä ovat vaikeita asioita, elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, jos perheet yritettäisiin pitää kasassa ja tehtäisiin töitä sen alkuperäisen suhteen eteen, joitain asioita voi katsoa läpi sormien, koska täydellistä ihmistä ei ole. Väkivalta, alkoholismi ja muut vakavat ongelmat ovat tietysti asia erikseen.

Aivan järkyttävää tällanen. Oon itse yh ja aion ollakin, koska tiedän, etten jaksaisi miehen lapsia kodissani. Hyvä, kun omat lapseni jaksan hoitaa. Saati sitten jonkun toisen lapsia. Lapsettomat yli 3-kymppiset miehet on pinnallisia kakaroita ja pelimiehiä. Lapsellisilla on taas ne... no ne lapset. Siispä, olen yksin. Jos teillä on vaikeaa kestää toisten lapsia kotonanne asumassa, älkää alkako suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa. "No kun rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta" ja blaa blaa "Me niin rakastamme toisiamme ja seksi on iiiihanaaa"- blaa blaa. Aikuinen ihminen osaa olla järkevä, tuntee itsensä ja rajoitteensa ja elää niiden mukaan. Ihanimpaankin suhteeseen tulee se ARKI ja niin, mahdollisesti, ne toisen ärsyttävät lapset, jotka lojuvat SINUN kotisi sohvalla ainakin joka toinen vkl, vaikka kuinka olisit töistä väsynyt. Ja kun ne omatkin pitäisi jaksaa hoitaa. Ja tietenkin se yhteinen RAKKAUDEN HEDELMÄ, jota suositaan edellisten suhteitten lasten ehdoilla. Kohta ärsyttää toisen lapset ja pikkuhiljaa se toinenkin, ei ole enää niin iiiiiihanaa, kun on kauhea lauma kakaroita, omia, toisen ja yhteisiä, omassa talossa, joka on sisustettu yhteisellä Ikean retken tuotoksilla, Ikeassa tietenkin mukana se yhteinen RAKKAUDENHEDELMÄ, muut lapset tungettiin eksille ja isovanhemmille, tuodaan niille Bilareita, JOS muistetaan. Ja sitten ne kakarat taas tulee kotiin ja huomataan, että miehen vanhimmalle pojalle unohdettiin ostaa sänky, eihän se tosin ois mahtunutkaan mihinkään, omassa ihanassa kodissa, nukkukoon sohvalla. Mutta EIH nyt sr poika, murrosikäinen jo miehen ärsyttävä kopio, estää rakkaudellisen punaviini-illan sohvalla. Saisipa sen jo tuolta sohvalta nukkumaan äitinsä luo, siis miehen eksän, joka on tietenkin kusipää ja kaikin tavoin huonompi kuin MINÄ, hänelle en alennu edes puhumaan, eikä hänen lapsiaankaan voi rakastaa. Alankin painostaa miestäni seksiä pihtaamalla, että ne lapset tulisi kotiini enää kerran kahdessa kuukaudessa. Me eletään perheidylliä MINUN lasteni kanssa, tosin ne saa jatkossa olla enemmän isällään, me ollaan vaan tän RAKKAUDEN HEDELMÄN kanssa. Meidän perhe, ihquuuuuuu....

Ei kiitos. Miettikää, ennenkuin perustatte uusioperheen.

Ihanaa että olemme mieheni kanssa kypsiä aikuisia eikä tarvitse erota "kun ei se tehnyt mua onnelliseksi". Voi jeesus näitä uusperhehelvettejä!

Ihanaa että olemme mieheni kanssa kypsiä aikuisia eikä tarvitse erota "kun ei se tehnyt mua onnelliseksi". Voi jeesus näitä uusperhehelvettejä!

Eroa miehestä ap. Lapsi on olemassa ja hänellä on oikeus vanhempaansa. Etsi lapseton kumppani tai mies, jonka lapsesta tykkäät.

Omat vanhempani erosivat kun olin pieni. Olimme joitain vuosia äidin kanssa kaksin (isällä olin joka toinen vkl), kunnes äitini löysi uuden miehen. Olen äidilleni ikuisesti kiitollinen siitä, ettei hän olisi jatkanut yhdenkään miehen kanssa, ellemme myös minä ja mies olisi tulleet hyvin toimeen. Sain hyvän isäpuolen ja myöhemmin vielä pieniä sisaruksia, joiden olemassaolosta olen tosi iloinen. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 23:00"]Ihanaa että olemme mieheni kanssa kypsiä aikuisia eikä tarvitse erota "kun ei se tehnyt mua onnelliseksi". Voi jeesus näitä uusperhehelvettejä!

[/quote]

Joo, tämä NYKSÄ tekee mut onnelliseksi. Eksän kaa vaan oltiin 20 vuotta yhdessä, sit ero, ku ei se tehnyt mua onnelliseksi. Siis MIEHEN pitää tehdä mut onnelliseksi, onnellisuutta en tietenkään etsi omasta itsestäni, vaan sen TOISEN pitää tehdä mut onnelliseksi ja kaikki on nyt ihquuuuuuu..... Ja se omakotitalo rakennettiin, mun lapsille ja sille RAKKAUDEN hedelmälle, hups unohtui tilaa tehdä miehen lapsille, no ne voi tulla meille keskiviikkoisin koulun jälkeen, mutta voi paska, miehellä on se 1-vuotias, sille en kyl vaippoja vaihda, leluja ei taas muistettu sille ostaa, miks se vaan itkee koko ajan, en jaksa sitä, haluun nukkua päikkärit, koska MINÄ olen ne ansainnut, siis MINÄ, minä. Kesälomalla miehen paska eksä yritti saada lapset meille viikoksi, ihme ämmä, eikö muka voi omia lapsiaan hoitaa, siis meillä on tän nyksän kaa yhteinen loma, meidän laatuaikaa, lapset eksille, miks se miehen keskimmäinen soittelee koko ajan isälleen, siis mehän ollaan kahdestaan mökillä, ei mitään itsenäisyyttä sillä kakaralla, vain on jo 7-vuotias. Ja rahaakin se eksä kinuu, miehen lapsille pitäis muka ostaa luistimet, en kyl suostu, että antaa sille ämmälle rahaa, ostakoon itse. En kyl ihan kartalla oo, että koska ne eksän edellisen suhteen lapset on eksällä vai onks ne sen eksällä, niiden yhteinen lapsi vai oliks se sen pikasuhteen lapsi, missä ne on, en muista, ei välii. On tää kumma yhteiskunta, kun lapsilla on masennusta ja mielenterveysongelmia, lelliteltyjä kakaroita, muka hylätyksitulemisen kokemuksia, no meidän RAKKAUDEN HEDELMä on ainakin terve ja hakee aikoinaan yliopistoon, tietenkin me maksetaan sen asunnot ja opiskelut, muuthan eksän ja mun ja nyksän ja eksäneksännyksäneksän lapset voi mennä mäkkäriin töihin, mitä ne vinkuu. Ja miks niiden parisuhteet kariutuu, ovat muka traumatisoituneita, eivät osaa sitoutua, on ne kummallisia, mut onneksi mun nyksä tekee mut onnelliseksi. Sen lapset vaan on sora meidän onnellisuudessa, paska homma.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:58"]

Lapsettomat yli 3-kymppiset miehet on pinnallisia kakaroita ja pelimiehiä.

[/quote]

Eivät kaikki ole. :)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:53"]

Tätä se on nykyään. Toista se oli entisaikaan, kun nämä ylimääräiset olivat joko äitinsä luona tai ihan avoimesti ylimääräisiä. Ei ihme, että ongelmia syntyy nykyaikana, kun naiset pakotetaan täysin epäluonnolliseen asetelmaan, ja isien vastuu on kasvanut. Ihme trendi, äideillä oltava "omaa aikaa".

[/quote]

Ja toista oli ennen, kun ei erottu, eikä siten myöskään seurusteltu eronneiden kanssa.

>>>"Ärtymys lasta kohtaan kohdistuu minuun, entiseen vaimoon, ja..." Sinussa ei varmaan sitten ole mitään vikaa?

- Nimenomaan uuden vaimon mielestä on vikaa eli olen opettanut lapselleni monet asiat väärin: syö väärällä tavalla purren suu auki, pukeutuu väärän värisiin vaatteisiin, vääränlaiset hiukset. Lasta ei voi tuoda heidän kotiovelleen, vaan toiselle tontille vähän matkan päähän jne. Minä olen väärän niminen. Hassua, eikö :)

"Niinpä lapseni ei ala vaimon kanssa mihinkään tekemisiin." Näinkö olet lapsesi opettanut? Ei liene siis ihme, että eivät tule uuden vaimon kanssa juttuun.

- Minä kannustin tietysti kaikkeen yhdessäoloon ja yritin järjestää yhteisiä neuvottelutuokioita meidän perheillemmekin. Vaimo ei puhu lapselleni ja isä yrittää saada lapsen puhumaan vaimolleen. Itse näyttäisin koko maailman lapselle ja tekisin parhaani.

"Itsekin hän räjähtelee, niin mekin, mutta pikkuasioista." Ai että pikkuasioista räjähteleminen on jotenkin parempi asia, kuin oikeasti isoista asioista räjähtäminen?

- Vaimo ei räjähtele oikeasti isoista asioista, vaan vääristä asioista. Ks. yllä. Asiat ovat asioita, mutta toisen loukkaaminen on iso asia.

"...he kaikki tukevat toisiaan yrittäessään pärjätä hankalan äidin ja isän vaimon kanssa." No just. Tuntuu että kaikki, lapsetkin, tiimiytyvät tätä uutta vaimoa vastaan. Ei ihme, että alkaa kuppi mennä nurin.

- Kuppi on mennyt nurin jo aiemmin ja mielenterveyspuolella mennään. Kaikki siellä joutuvat olemaan selviytymistiiminä ja pyörimään juuri uuden vaimon pillin mukaan.

"On myös hyvä, että entinen mieheni on tukeutunut minuun paljon vuosien aikana ja kertonut perheensä ongelmista. Näin olen ymmärtänyt, mitä lapseni kokee." Ja sitten se mieskin vielä lällättää exälleen oman perheensä ongelmista sen sijaan, että selvittelisi niitä vaimonsa kanssa. Aivan naurettavaa. Ei ihme, että "unelma toisiaan tukevista perheistä" ei ihan toteutunut. Onko missään vaiheessa tullut mieleen, että se uusi vaimo ei ehkä haluaisi olla missään tekemisissä kanssasi? Varsinaiselta sekaantujatyrkyltä vaikutat.

- Uusi vaimo ei ole missään tekemisissä kanssani koskaan. Mies on tietysti selvitellyt ongelmia vaimonsa kanssa ja ammattilaisia myöten. Minusta on hyvä, että on pitänyt myös minut ajan tasalla.

Pitää vain ymmärtää, että mielenterveys on veteen piirretty viiva. Onneksi lapseni on jo aika iso ja osaa suhteuttaa kokemaansa ja näkemäänsä muuhun maailmaan. Isä pitää hänestä hyvää huolta. Heillä on paljon yhteisiä juttuja ja hyvä keskusteluyhteys.

ap:n vihakommentti on siinä mielessä ymmärrettävä, että minustakin lapset, joilla on pitkät kynnet, kynnenaluset mustina, haisevat vaatteet, sormet nenässä ja käsipesu ei passaa huomautuksen kanssakaan, ovat kyllä hankalia kestää. Käytösjutuista en tiedä - omat aika villejä! Itse en osaa vihata mitään. Ärsyttää saattaa kyllä kiroiluun asti.

Meillä ainakin vaimon tyttö tahallaan sotkee koko ajan, mitään kotitöitä en ole sen ikinä nähnyt tekevän. Loman makasi sisällä (huom. ulkona oli +30) sängyssä läppärin ja kännykän kanssa. Kolmeen viikkoon ei käynyt missään. Niin ruokanirsokin on, että en viitsi enää tehdä ruokaa, kun mikään ei kelpaa.

Joillakin miehillä on kiire uuteen suhteeseen, on saatava avioliitto ja perhe, vaikka ovat edelleen rikki vaimon jätettyä. Entisen mieheni uusi puoliso on kieroutunut. Ärtymys lasta kohtaan kohdistuu minuun, entiseen vaimoon, ja hän manipuloi sekä viikonloppukyläilevää lasta että heidän yhteisiä lapsiaan. Kun lapseni oli pieni, hän tuli isältään takaisin kotiin puheeltaan ja käytökseltään taantuneena. Vuosien mittaan lapseni on kertonut perheessä salattavan asioita toisilta tai että tasa-arvosta lasten kesken pidetään kiinni järjettömyyksiin saakka. Meillä on avointa: kaikesta puhutaan, ja jos joku toinen saa lahjan, ei kaikkien pidä saada. Jos joku käy matkoilla, sitä ei salata. Toisen vuoro on toisella kertaa.

Normaali toiminta uuden vaimon kanssa ei ole mahdollista - hänelle monet asiat ovat hankalia ja kipeitä. Nyt isä vaatii lasta olemaan tekemisissä uuden vaimon kanssa, mutta vaimohan opetti jo kaksivuotiaalle, ettei hänelle uskalla kertoa mitään: hän räjähti pienen lapsen ajattelemattomuudesta, mikä loukkasi suunnattomasti lapsen tunteita ja meidän, äidin ja lapsen, välejä. Niinpä lapseni ei ala vaimon kanssa mihinkään tekemisiin.

Onneksi lapseni osaa puhua kaikista asioista meidän kanssamme ja myös hänen ystävänsä ovat avoimia. Hän pärjää kyllä, ja on oppinut ihmisyydestä monenlaista vuosien varrella. Itsekin hän räjähtelee, niin mekin, mutta pikkuasioista. Hänellä on jo ikää ja näkökulmaa.

Ero oli oikea ratkaisu minulle. Entinen mieheni ei olisi halunnut erota, mutta minä sain elämän. Lapseni sai uusia sisaruksia, joiden kanssa hän pärjää hyvin. Näyttää siltä, että isällä olevat sisarukset ovat lapselleni jopa läheisempiä, sillä he kaikki tukevat toisiaan yrittäessään pärjätä hankalan äidin ja isän vaimon kanssa. Meillä olevien sisarusten kanssa esikoiseni viettää enemmän aikaa, joten epäsovussa löytyy ;) Ihanaa, että nämä kaikki lapset ovat olemassa - he voivat aikuisina tukea toisiaan ja viettää aikaa ilman, että me vanhemmat häiritsemme. On myös hyvä, että entinen mieheni on tukeutunut minuun paljon vuosien aikana ja kertonut perheensä ongelmista. Näin olen ymmärtänyt, mitä lapseni kokee. Aluksi minulla oli unelma toisiaan tukevista perheistä, mutta sen mahdottomuus kävi nopeasti selville. Harmi. Kynsin hampain nämä kipeästi eronneet miehet pitävät kiinni siitä toisesta liitostaan - ne lapset ja se kuva, jonka annat itsestäsi...

Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:25"]

Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin

[/quote]

Sama juttu. Tsemppiä ap. Tunne on kamala ja se ahdistus, mikä pintaan nousee kun kotona hyppii ja yöpyy joku puolivieras apina. 

Mulla kanssa asiasta kokemusta. Vaikka muuten tunnen sääliä kaikkea kohtaan turkkilaisista kulkukoirista lähtien, toivoin eronneen niehen kanssa seurustellessani hänen lastensa kuolemaa lähes päivittäin. En olisi itse voinut tehdä heille mitään pahaa, mutta haaveilin kyllä erinäisistä asioista, joista en ole uskaltanut kovin monelle ääneen puhua. Ei ikinä enää, mieluummin vaikka yksin hautaan saakka.

Tsemppiä. Harkitse vakavasti eroa, jos tilanne käy sietämättömiksi. Lapsellisten miesten kanssa seurustelu voi olla kuin kivirekeä perässään kiskoisi.

Tätä se on nykyään. Toista se oli entisaikaan, kun nämä ylimääräiset olivat joko äitinsä luona tai ihan avoimesti ylimääräisiä. Ei ihme, että ongelmia syntyy nykyaikana, kun naiset pakotetaan täysin epäluonnolliseen asetelmaan, ja isien vastuu on kasvanut. Ihme trendi, äideillä oltava "omaa aikaa".

Noh, eroa miehestä. Mies tuskin eroaa lapsesta.

Olet kateellinen kun itse et ole hänen biologinen äitinsä, oikein?

Olet siis siinä perheessä liikaa. Tee johtopäätökset ja pakkaa tavarasi.

Ei varmaan auta kun erota miehestä...sääli lasta sen verran että et jää pilaamaan hänen elämäänsä.