Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuus häiriö
17.09.2020 |
Onko läheisillä todettu tuota häiriötä ? Miten se vaikuttaa joka päiväiseen elämään ?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle diagnosoitiin toi. Ainoana oireena on, että tunnen kaiken voimakkaammin ja on vaikea säädellä tunteita.
Olen ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja ihmissuhteensa ei ole ollut millään lailla ongelmallisia. Mielenkiinnonkohteet saattaa vaihdella Pienissä asioissa, mutta ei noin rajusti ja ei vaikuta elämääni.Näitäkin on erilaatuisia, kaikki ei ole niitä ääripäitä.
Miten voi saada diagnoosin, jos tunteiden voimakkuus ja tunteiden säätelyn vaikeus ovat ainoat oireet?? Kuulostaa kummalliselta, sittenhän jokainen herkkä ihminen saisi tuon diagnoosin.
Ei sitä yleensä saakaan, jos ei ole useita ko. häiriöön kuuluvia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa opiskellut kirjoitti:
Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen".
Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.
En tiedä missä olet opiskellut, mutta en nyt ihan noin kuvaislisi epävakaata personallisuutta. Lähinnä kyse on epävakaasta tunne-elämästä. Säätelytaidot ovat olemattomat ja silmittömiä raivareita aiheuttaa näennäisen pienetkin ristiriidat/ ongelmat ja tilanteet joita henkilö ei koe hallitsevansa. Omat epävakaat tunteet yhdistettynä käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin aiheuttavat läheisille ja myös henkilölle itselleen paljon haittaa. Varsinkin epävakaiden vanhempien lapset kärsivät paljon koska vanhemman käytös on ailahtelevaa eikä lapsi voi mitenkään tietää miten vanhempi milloinkin reagoi erilaisiin asioihin. Siinä olen samaa mieltä että paras hoito epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on dialektinen käyttäytymisterapia, mutta tasaavalla läääkehoidollakin voi kyllä olla paikkansa.
Psykologiaa opiskellut kirjoitti:
Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen".
Minulla oli masennusta ja ajauduin rauhoittavien liikakäyttöön, josta sitten vieroitettiin psykiatrian osastolla (tästä jo vuosia aikaa). Papereihin tuli silloin diagnoosi epävakaa persoonallisuus. Kysyin kahdelta eri psykiatrilta, miksi minulle on ko. diagnoosi tehty, molemmat vastasivat "Katso netistä". Katsoin, mutten löytänyt itseeni sopivia piirteitä. Niinkuin en löydä tuosta sinunkaan kuvauksestasi: samassa työpaikassa yli 20 vuotta, aviossa saman miehen kanssa yli 30 vuotta, mielestäni olen myös aika samanlainen persoonana päivästä toiseen.
Sairaalasta järjestettiin sitten jatkohoito mielenterveystoimistoon, jossa kolmas psykiatri jätti tuon diagnoosin pois papereista.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa opiskellut kirjoitti:
Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen".
Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.
En tiedä missä olet opiskellut, mutta en nyt ihan noin kuvaislisi epävakaata personallisuutta. Lähinnä kyse on epävakaasta tunne-elämästä. Säätelytaidot ovat olemattomat ja silmittömiä raivareita aiheuttaa näennäisen pienetkin ristiriidat/ ongelmat ja tilanteet joita henkilö ei koe hallitsevansa. Omat epävakaat tunteet yhdistettynä käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin aiheuttavat läheisille ja myös henkilölle itselleen paljon haittaa. Varsinkin epävakaiden vanhempien lapset kärsivät paljon koska vanhemman käytös on ailahtelevaa eikä lapsi voi mitenkään tietää miten vanhempi milloinkin reagoi erilaisiin asioihin. Siinä olen samaa mieltä että paras hoito epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on dialektinen käyttäytymisterapia, mutta tasaavalla läääkehoidollakin voi kyllä olla paikkansa.
44 jatkaa.
En ole sinunkaan kuvailemasi henkilö. Mieliala tai käytös ei heittelehdi suunnasta toiseen, en ole mikään raivareita saava hermoheikko nainen. Eikä mitään psyykelääkityksiä nykyään.
Tällä epävakaalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia opiskelussa, ja ihan pienestä asti olen tiennyt mitä työtä haluan tehdä. Se ei ole muuttunut kertaakaan, vaikka välillä on tullut muutakin harkittua. En myöskään hypi parisuhteesta toiseen, eikä kukaan näe epävakaatani päällepäin. Tunteet (ei se, kuka olen tai mitä haluan!) vaihtelevat joskus nopeasti ja hyvinkin pienistä asioista, mutta osaan piilottaa sen ja puran aggressiot itseeni enkä muihin.
Epävakaa on diagnoosina t-o-d-e-l-l-a leimaava, kuten tästäkin keskustelusta huomaa. Kyllä, on ääripään epävakaita jotka ovat todella vaikeita ihmisiä, mutta suurin osa meistä on huomattavasti lievempioireisia. Tunnen useita muitakin epävakaita, joista kukaan ei päällepäin voi millään tavoin sitä epävakautta huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakiin pidän ihaaan stanan tyhminä ihmisiä jotka muodostaaa narsistisia ennakkokäsitelmiiä itsestäään. suu käy eikä koskaaan katso peiliiin vaaan eläää elämäänsä ikääänkuin muiden kautta. Tälllaisten ihmisten kansssa en halua ollla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakiin pidän ihaaan stanan tyhminä ihmisiä jotka muodostaaa narsistisia ennakkokäsitelmiiä itsestäään. suu käy eikä koskaaan katso peiliiin vaaan eläää elämäänsä ikääänkuin muiden kautta. Tälllaisten ihmisten kansssa en halua ollla missään tekemisissä.
Siiis muiista luooo käsityyksiä joiita ei pääässään käsittele, eiikä kykene käsittelemäään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen epäillyt, että minun aikuisella pojallani on tuo häiriö. Kaikki viittaa siihen.
Hän oli jo pienestä pitäen erilainen lapsi. Taustassa ei ole mitään traumaattista. Sisarukset ovat paljon tasapainoisempia.
Poika oli Aurorassa, eikä saanut diagnoosia. Siitä huolimatta hän käyttäytyy oppikirjan tavoin: tunne-elämän hankaluuksia, tuuli puhaltaa päivittäin eri suunnasta, tyhjyyden kokemus, itsetuhoisuutta. Onneksi hän ei kuitenkaan syyttele ja projisoi.
Tämähän ei koskaan synny pelkästään traumoista, tai pelkästään perintötekijöistä vaan molemmat tarvitaan. Nimenomaan vanhemmat aiheuttavat herkille ihmisille tämän häiriön.
Tuliko hyvä mieli?
Mun epävakaan dg vaihtui aspergeriksi + ADHD:ksi. Samaa syyllistämistä omatkin vanhemmat saivat kuulla ihan alan ammattilaisilta mikä ei kyllä yllätä. Psykiatriassa on paljon töissä alalle soveltumattomia. Minuakin lääkittiin vuosikausia zombiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa opiskellut kirjoitti:
Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen".
Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.
En tiedä missä olet opiskellut, mutta en nyt ihan noin kuvaislisi epävakaata personallisuutta. Lähinnä kyse on epävakaasta tunne-elämästä. Säätelytaidot ovat olemattomat ja silmittömiä raivareita aiheuttaa näennäisen pienetkin ristiriidat/ ongelmat ja tilanteet joita henkilö ei koe hallitsevansa. Omat epävakaat tunteet yhdistettynä käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin aiheuttavat läheisille ja myös henkilölle itselleen paljon haittaa. Varsinkin epävakaiden vanhempien lapset kärsivät paljon koska vanhemman käytös on ailahtelevaa eikä lapsi voi mitenkään tietää miten vanhempi milloinkin reagoi erilaisiin asioihin. Siinä olen samaa mieltä että paras hoito epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on dialektinen käyttäytymisterapia, mutta tasaavalla läääkehoidollakin voi kyllä olla paikkansa.
44 jatkaa.
En ole sinunkaan kuvailemasi henkilö. Mieliala tai käytös ei heittelehdi suunnasta toiseen, en ole mikään raivareita saava hermoheikko nainen. Eikä mitään psyykelääkityksiä nykyään.
Onkohan sinua edes kunnolla tutkittu (scid), vai vaan ”hatusta vedetty” diagnoosi..? Joko et kuvaile vointiasi ja oireitasi hyvin, et tunnista itse oireitasi, tai sitten voi oikeasti olla väärin perustein tehty diagnoosi. Kohtuuttoman voimakkaat tunnereaktiot ja juuri se impulssikontrollin ja inhibition heikkous on ydinoireita epävakaassa personnalisuushäiriössä.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Rajatila nimenomaan on vanha nimitys, ei enää käytössä. Ja jos diagnoosi vaan ”lätkäistään” ilman tarkempia selvittelyitä ja muiden mahdollisten syiden huomioimista/ pois sulkemista, on toiminta kyllä aika epä-ammatillista. Tosin täytyy muistaa että mielenterveyden häiriöt usein kulkevat rinnakkain, eikä yhden häiriön diagnoosin vahvistuminen sulje pois sitä etteikö samalla henkilöllä olisi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Rajatila nimenomaan on vanha nimitys, ei enää käytössä. Ja jos diagnoosi vaan ”lätkäistään” ilman tarkempia selvittelyitä ja muiden mahdollisten syiden huomioimista/ pois sulkemista, on toiminta kyllä aika epä-ammatillista. Tosin täytyy muistaa että mielenterveyden häiriöt usein kulkevat rinnakkain, eikä yhden häiriön diagnoosin vahvistuminen sulje pois sitä etteikö samalla henkilöllä olisi muutakin.
Käypähoitosuosituksesta löytyy kyllä molemmat tyypit.
Syyttely. Valehtelee ilman tunnontuskia. Saa hirveitä raivareita. Ei vastaa, ei keskustele. Pelottava tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Ei kyllä voi kelle tahansa lätkäistä. Ei ke kriteerit niin väljät ole. Ehkä maallikon mielestä ne soveltuvat kaikkiin läheisiin ympärillä kun kriteerien merkitys jää pinnalliseksi ja oman tulkinnan varaiseksi, mutta ammattilaisilla pitäisi olla enemmän perspektiiviä ja suhteellisuudentajua kriteerien soveltamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Rajatila nimenomaan on vanha nimitys, ei enää käytössä. Ja jos diagnoosi vaan ”lätkäistään” ilman tarkempia selvittelyitä ja muiden mahdollisten syiden huomioimista/ pois sulkemista, on toiminta kyllä aika epä-ammatillista. Tosin täytyy muistaa että mielenterveyden häiriöt usein kulkevat rinnakkain, eikä yhden häiriön diagnoosin vahvistuminen sulje pois sitä etteikö samalla henkilöllä olisi muutakin.
Käypähoitosuosituksesta löytyy kyllä molemmat tyypit.
Voi ollakin mainintana. Mutta nykyään käytettävässä ICD10 tautiluokituksessa jonka mukaan diagnoosit annetaan, ei rajatilahäiriötä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
No ei se nyt näin mustavalkoista ole. Ihminen voi joutua esim. koulukiusatuksi ja traumatisoitua sitä kautta. Ei lapsuudenkodissa aina tarvitse olla tapahtunut mitään erityisen traumaattista tai pahaa. Joskus herkkä ihminen toki kokee kuormittavina sellaisetkin asiat, jotka eivät muille sitä välttämättä ole.