Epävakaa persoonallisuus häiriö

Ihan vinkkinä että yhdessä viestissä on ollut asiaa paljon enemmän kuin toisissa.

Lääketieteen Lis. kirjoitti:

Ihan vinkkinä että yhdessä viestissä on ollut asiaa paljon enemmän kuin toisissa.

Kun kysytään kokemuksia, niin kaikkien asia on yhtä relevanttia.

Jos kysytään faktoja, niin tilanne on eri. Ja ap kartoitti kokemuksia.

No iso osa kokemuksista tässä keskustelussa on jossitelua. Ei siis oikeasti tiedetä, onko ihmisellä kyseinen diagnoosi, joten silloin kokemuspuhe on yhtä tyhjän kanssa.

Kuulostaapa kauhean narsistiselta tyypiltä tuollainen epävakaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa kauhean narsistiselta tyypiltä tuollainen epävakaa.

Epävakaus ja narsismi ovatki läheistä sukua. 

Joko olen narsisti tai sitten tuollainen epävakaa. Tunteet ainakin alkaa menemään ihan miten sattuu jos satun vaikkapa ns. "ihastumaan". Lainausmerkeissä, koska en ole itsekään varma onko se nyt aitoa ihastumista vai ei, vaiko pelkästään sitä että joku yksittäinen piirre ihmisessä viehättää ja sen takia haluan vaan että hän pitäisi minua mahtavana ihmisenä ja juoksisi perässäni. Herkästi myös olen laittanut välejä poikki ihmisiin ja muutkin täsmää, jes. Eipä tässä taida ainakaan parisuhteesta kannattaa haaveilla tällä päällä ja ystäviäkään ei juuri ole enää, parempi varmaan kaikille kun on erakkona.

Vierailija kirjoitti:

Joko olen narsisti tai sitten tuollainen epävakaa. Tunteet ainakin alkaa menemään ihan miten sattuu jos satun vaikkapa ns. "ihastumaan". Lainausmerkeissä, koska en ole itsekään varma onko se nyt aitoa ihastumista vai ei, vaiko pelkästään sitä että joku yksittäinen piirre ihmisessä viehättää ja sen takia haluan vaan että hän pitäisi minua mahtavana ihmisenä ja juoksisi perässäni. Herkästi myös olen laittanut välejä poikki ihmisiin ja muutkin täsmää, jes. Eipä tässä taida ainakaan parisuhteesta kannattaa haaveilla tällä päällä ja ystäviäkään ei juuri ole enää, parempi varmaan kaikille kun on erakkona.

Et ole narsistista, tuskin epävakaakaan. Mutta jos asia mieltäsi painaa ja vaikeuttaa elämää, niin kannattaa hakea apua.

Psykologiaa opiskellut kirjoitti:

Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen". 

Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla öpysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.

En kyllä tunnista epävakaata tästä kuvasta. Tai siis ainakin tämä on vain yksi mahdollinen tapa, jolla epävakaa persoonallisuus ilmenee.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa opiskellut kirjoitti:

Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen". 

Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla öpysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.

En kyllä tunnista epävakaata tästä kuvasta. Tai siis ainakin tämä on vain yksi mahdollinen tapa, jolla epävakaa persoonallisuus ilmenee.

Lisäksi epävakaudenkin hoidossa lääkkeet ovat tärkeässä asemassa, koska sen liitännäissairauksina ilmenee usein masennusta ja ahdistuneisuutta, myös impulsiviisisuuteen tietyt mielialalääkkeet voivat olla avuksi.

Nykyään hankala eksä, tuttava tai sukulainen diagnosoituu keittiöpsykologien mielestä epävakaaksi tai narsistiseksi aika heppoisin perustein. Se että ihminen on vaikea luonne ei tarkoita persoonallisuushäiriötä vaan niihin diagnooseihin on tarkat kriteerit. Lisäksi monilla ihan tavan ihmisillä voi olla piirteitä useistakin eri persoonallisuushäiriöistä ilman että kyseessä on diagnosoitava häiriö, ne ovat vain piirteitä. Me ollaan ikään kuin kaikki sillä jatkumolla, mutta eri kohdissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle diagnosoitiin toi. Ainoana oireena on, että tunnen kaiken voimakkaammin ja on vaikea säädellä tunteita.

Olen ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja ihmissuhteensa ei ole ollut millään lailla ongelmallisia. Mielenkiinnonkohteet saattaa vaihdella Pienissä asioissa, mutta ei noin rajusti ja ei vaikuta elämääni.

Näitäkin on erilaatuisia, kaikki ei ole niitä ääripäitä.

Miten voi saada diagnoosin, jos tunteiden voimakkuus ja tunteiden säätelyn vaikeus ovat ainoat oireet?? Kuulostaa kummalliselta, sittenhän jokainen herkkä ihminen saisi tuon diagnoosin.

Epävakaa tai narsisti myös osaa piilottaa psykiatrilta ainakin osan omaa käytöstään, jos näkee siinä etua itselleen. Hän ei aina kerro terapiassa totuutta että saa vaikka raivokohtauksia, uhkailee ja haukkuu lähiomaisen aivan maan rakoon. Useinkin uhriutuu itse ja kertoo kuinka paha lähiomainen on ja jos psykiatri ei tätä kaikkea usko niin lopettaa käynnit ja sanoo että se oli hänelle aivan vääränlainen ihminen.

Epävakaa ja narsismi poikkeavat paljon toisistaan. Ensinnäkin epävakaata persoonallisuutta sairastava syyllistää itseään jatkuvasti jopa itsetuhoisuuteen saakka kun taas narsisti ei näe mitään vikaa itsessään ja jatkaa tuhoisaa käytöstään.

Olen itse epävakaa ja minulla on aina ollut todella huono itsetunto, olen mielistellyt ihmisiä aina jopa liiallisuuteen asti ja olen kadottanut kaikki rajani kiltteyden suhteen. Tämän takia olin helposti manipuloitavissa ja ohjattavissa ja satuinkin lapsena vielä saamaan ystävän jolla oli narsistisia piirteitä. Hän oli osasyynä persoonallisuuden häiriöni syntyyn. Hän osasi vetää oikeista naruista että jouduin hänen pauloihinsa enkä pystynyt lähtemäänkään myrkyllisistä suhteesta niin helposti.

Nykyään olen edelleen kiltti mutta itsetuntoni on kuin helposti repeävä paperi, kokoajan mietin kun näen ihmisiä että voinko johonkin täysin luottaa. Nuorempana minulla oli todella pahoja itsetuhoisia ajatuksia läsnä, inhosin ja häpesin itseäni eikä sen häpeän aiheuttajan tarvinnut olla kuin pikku juttu. En osannut kontrolloida vihaani, olin täynnä vihaa jonka purin päiväkirjaan. Kirjoitin päiväkirjaan jokapäivä ja se on hurjaa luettavaa. Enimmäkseen viha purkautui minuun itseeni. Eristäydyin koska se tuntui parhaalta pysyä erossa kaikesta hankaluudesta.

"Feminist critics of BPD offer an alternative perspective, generally viewing the diagnosis of BPD as pathologizing the ways that women respond to gendered abuse and oppression. Shaw and Proctor (2005) theorize the diagnosis as a form of social control: “[BPD] can be applied to women who fail to live up to their gender role because they express anger and aggression. Conversely, the diagnosis is also given to women who conform ‘too strongly,’ by internalizing anger, and expressing this through self-focused behavior such as self-injury” (485). They show how the diagnosis of BPD presents a double-bind: women with BPD who engage in behaviors that are not stereotypically feminine—self-injury, multiple sexual partners, external expressions of anger—are cast in the archetype of the overemotional hysterical woman."

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa ja narsismi poikkeavat paljon toisistaan. Ensinnäkin epävakaata persoonallisuutta sairastava syyllistää itseään jatkuvasti jopa itsetuhoisuuteen saakka kun taas narsisti ei näe mitään vikaa itsessään ja jatkaa tuhoisaa käytöstään.

Olen itse epävakaa ja minulla on aina ollut todella huono itsetunto, olen mielistellyt ihmisiä aina jopa liiallisuuteen asti ja olen kadottanut kaikki rajani kiltteyden suhteen. Tämän takia olin helposti manipuloitavissa ja ohjattavissa ja satuinkin lapsena vielä saamaan ystävän jolla oli narsistisia piirteitä. Hän oli osasyynä persoonallisuuden häiriöni syntyyn. Hän osasi vetää oikeista naruista että jouduin hänen pauloihinsa enkä pystynyt lähtemäänkään myrkyllisistä suhteesta niin helposti.

Nykyään olen edelleen kiltti mutta itsetuntoni on kuin helposti repeävä paperi, kokoajan mietin kun näen ihmisiä että voinko johonkin täysin luottaa. Nuorempana minulla oli todella pahoja itsetuhoisia ajatuksia läsnä, inhosin ja häpesin itseäni eikä sen häpeän aiheuttajan tarvinnut olla kuin pikku juttu. En osannut kontrolloida vihaani, olin täynnä vihaa jonka purin päiväkirjaan. Kirjoitin päiväkirjaan jokapäivä ja se on hurjaa luettavaa. Enimmäkseen viha purkautui minuun itseeni. Eristäydyin koska se tuntui parhaalta pysyä erossa kaikesta hankaluudesta.

Tuo on yksi kokemus mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Samalla diagnoosillakin ihmiset ovat silti yksilöllisiä ja persoonallisia ja saman DG:n alla oireet ilmenevät monin eri tavoin. Eka kappaleesi pitää osin paikkansa. Narsisti ei koe syyllisyyttä ja epävakaa kokee. Mutta epävakaa voi silti myös jatkaa tuhoisaa käytöstään pitäen itseään uhrina ja kaikkea tuhoaan toisten syynä. Kuten itsekin osin kuvailit; oma epävakautesi on muiden syytä. On toisten ja ihmissuhteiden kannalta eduksi jos epävakaan viha kääntyy sisäänpäin ja purkautuu päiväkirjaan, mutta kaikilla näin ei ole. Itselle se voi olla raskaampaa.

Oma (entinen) läheinen epävakaa ei missään vaiheessa ole myöntänyt edes ongelmaansa todeksi vaan kaikki on ulkopuolisten syytä ja viha purkautuu heihin kohdistuvana raivona ja julmuutena. Kyllä, hän raivokohtauksen ulkopuolella kokee syyllisyyttä, mutta se ei johda käytöksen muuttumiseen, koska vika ei ole hänen itsensä tunnesäätelyssä vaan muiden ihmisten pahansuopuudessa, petollisuudessa, loukkaavuudessa jne. Joku muu sai hänet käyttäytymään huonosti koska tahallaan aiheutti hänelle pahan olon. Kohtelu oli siis vähintäänkin ansaittu rangaistus, ja epävakaa itse oli lähinnä vaan oikeudenmukaisuuden väline. Tämä tyyppi ei ulkoisesti juuri narsistista eroa, paitsi että pahuus ei ole suunnitelmallista vaan hyvin satunnaista ja reaktiivista.

Itselläni on luultavasti tuo. Tunteet heittelevät todella paljon, välillä saatan olla onnenkukkuloille, mutta hetkeä myöhemmin kaikki on pielessä. Kiukkua on välillä vaikea hallita ja saatan sanoa asioita, joita sitten kadun myöhemmin. Elämä on tunteiden vuoristorataa ja ihmissuhteet välillä myrskyisiä.

Epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa välillä muistuttaa narsismia, sillä jos koen jonkun ihmisen loukanneen itseäni, niin saatan suutuksissani loukata takaisin. Sanomisiani tietenkin kadun jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen epäillyt, että minun aikuisella pojallani on tuo häiriö. Kaikki viittaa siihen.

Hän oli jo pienestä pitäen erilainen lapsi. Taustassa ei ole mitään traumaattista. Sisarukset ovat paljon tasapainoisempia.

Poika oli Aurorassa, eikä saanut diagnoosia. Siitä huolimatta hän käyttäytyy oppikirjan tavoin: tunne-elämän hankaluuksia, tuuli puhaltaa päivittäin eri suunnasta, tyhjyyden kokemus, itsetuhoisuutta. Onneksi hän ei kuitenkaan syyttele ja projisoi.

Tämähän ei koskaan synny pelkästään traumoista, tai pelkästään perintötekijöistä vaan molemmat tarvitaan. Nimenomaan vanhemmat aiheuttavat herkille ihmisille tämän häiriön. 

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa tai narsisti myös osaa piilottaa psykiatrilta ainakin osan omaa käytöstään, jos näkee siinä etua itselleen. Hän ei aina kerro terapiassa totuutta että saa vaikka raivokohtauksia, uhkailee ja haukkuu lähiomaisen aivan maan rakoon. Useinkin uhriutuu itse ja kertoo kuinka paha lähiomainen on ja jos psykiatri ei tätä kaikkea usko niin lopettaa käynnit ja sanoo että se oli hänelle aivan vääränlainen ihminen.

Sekoitat kaksi diagnoosia nyt keskenään. Epävakauteen ei tyypillisesti kuulu manipulointi, vaikka se saattaa nopeiden mielialavaihdosten takia siltä näyttää. Eli tietoisesti ei lääkäriltä peitellä mitään, vaikkakin toki tässä on muuten vaan persoonallisuuden vaihtelua joka ei diagnoosiin liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle diagnosoitiin toi. Ainoana oireena on, että tunnen kaiken voimakkaammin ja on vaikea säädellä tunteita.

Olen ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja ihmissuhteensa ei ole ollut millään lailla ongelmallisia. Mielenkiinnonkohteet saattaa vaihdella Pienissä asioissa, mutta ei noin rajusti ja ei vaikuta elämääni.

Näitäkin on erilaatuisia, kaikki ei ole niitä ääripäitä.

Miten voi saada diagnoosin, jos tunteiden voimakkuus ja tunteiden säätelyn vaikeus ovat ainoat oireet?? Kuulostaa kummalliselta, sittenhän jokainen herkkä ihminen saisi tuon diagnoosin.

No tää laitetaan naisille tosi helposti, vaikka monilla sen voi aiheuttaa neurologisesti esim adhd. Naisia ei vaan tahdota hoitaa ja lääkitä oikeilla lääkkeillä, eikä löytää ihan oikeaa neurologista syytä, kun naisethan nyt vaan on vähän hysteerisiä.

Paljon pahempi on vakaa epävakaa vakava epävakaa persoonallisuushäiriö.