Epävakaa persoonallisuus häiriö

Vierailija kirjoitti:

Se epävakaa jonka itse tunnen, on käynyt läpi petetyksi tulemisen ja läheisen itsemurhan.

On todella herkkä, rehellinen, kuuntelee ja kyselee toisen huolia, miten toinen kokee asioita, miltä mikäkin tapahtuma toisesta tuntuu. Varmistelee toiselta onko jossain itse väärässä, tunteeko toinenkin näin tietyssä tilanteessa, saako ajatella niin tai näin jostain asiasta. Onko väärässä jossain asiassa. Huono itsetunto, uskoo muiden aina ajattelevan hänestä lähtökohtaisesti jotain huonoa. Uskoo ihmisten tuijottavan hänen ulkoisia ominaisuuksia (ei mitään silmiinpistävää oikeasti). Patoaa ja vatvoo asioita, kokee itsensä huonoksi ja nämä kaikki johtaa pitkiin masennusjaksoihin ja useasti itsetuhoiseen käytökseen. Usein alkaa myös siitä, että yrittää itse pikkuhiljaa ajaa lääkitystä alas.

Koska pitää itseään huonona, hakeutuu myös "huonoon seuraan", pitää baareista joissa kokoontuu kovia kokeneet elämänkoululaiset tms. Kokee olonsa kotoisaksi tutussa räkälässä ja ulos lähtiessä käy vain ja ainoastaan siellä. Liiallinen alkoholi johtaa patoumien purkuun ja saattaa räjähtää läheisille. Katuu myöhemmin kyllä. Hyvin raskas ystävänä, koska koskaan ei oikein ole kevyttä juttelua, aina mennään syvällisiin ja pohditaan asioita. Tapaamisten jälkeen itsellä huono fiilis kun toinen on kysellyt kaiken mahdollisen ja hänestä tuntuu pahalta kun ei yleensä ole mitään kerrottavaa. Satunnaisesti töissä, ei lapsia. Masennuskausien aikaan saa pelätä koska tulee soitto sairaalasta ja tuntea ahdistusta kun ei voi auttaa. Vaikka tekisit mitä ja olisit läsnä, voi silti yrittää tappaa itsensä.

Kuvaat tosi hyvin epävakaan kokemusmaailmaa. Itse epävakaana ymmärrän, että tämä on läheisille hyvin raskasta. Yritän olla kuormittamatta läheisiä liikaa vatvomisella itseinhon värittämillä jutuilla ja keskittyä kevyempiinkin aiheisiin. Sinulle haluan sanoa, että yritä olla ottamatta vastuullesi yhtään sitä, kuinka ystäväsi voi ja tekeekö hän itselleen jotain. Voi olla läsnä ja ystävä, mutta sen verran kuin jaksaa. Toista ei voi kuitenkaan pelastaa. Jos hän vakaasti päättää tehdä itselleen jotain, hän todennäköisesti tekee sen. Voi vaan toivoa, että hän saa apua ja valitsee toisin.

Niin raastavalta kun se tuntuukin niin olen pari suhteessa täysin loppu, olen jättämässä tuon epävakaan ihmisen. Kaikkeni annoin mitä tästä miehestä lähti, mutta kun ei jaksa ikuista vuoristorataa, tänään tätä ja huomenna. Ei koskaan tasapainoista elämää, valheita valheen perään. En voi enkä halua yleistää, mutta näin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…

Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.

Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.

Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.

Ei kai tunteiden kokemisessa mitään epäkypsää ole.

Viha on epäkypsä tunne. Enhän minä nyt kaikista tunteista sentään puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…

Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.

Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.

Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.

Itse asiassa on psykologisesti hyvin epätervettä olla tuntematta vihaa. Viha on tunne, joka meillä jokaisella on. Se on ollut meille evolutiivisesti tärkeä tunne, joka auttaa puolustautumaan uhkaavassa tilanteessa.

Epävakaillakin on yleistä, että kuluu pitkiä aikoja, kun vihaa ei tunnisteta, tunneta, saati ilmaista. Se juuri on tunnesäätelyn kannalta ongelma, sillä tunteiden panttaaminen johtaa hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Epävakaita pidetään yleisesti kävelevinä raivopäinä, mutta todellisuudessa he ovat usein pitkiä aikoja tilassa, joissa eivät ole kosketuksissa tunteisiinsa ja yrittävät torjua niitä.

Terveisin itse epävakaa, joka on terapiassa ymmärtänyt tämän

Viha on usein hallitsematonta. Hallitsematon tunne ei ole koskaan hyvä asia. Itse aina pohdiskelen itsestäni ja muistakin, MIKSI minä tunnen näin. Minäkin olen käynyt jakson terapiaa.

T. Aiempi 2 tyypin kaksisuuntainen.

Hallitsematon tunne ei ole hyvä asia, mutta vihaa voi ilmaista myös rakentavasti keskustelemalla. Koska vihan tunne meillä jokaisella on, jos sitä ei osaa käsitellä ja ilmaista rauhallisessa tilassa rakentavasti, se johtaa juurikin hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Viha siis itsessään on terve tunne ja auttaa puolustamaan itseä. Jos ihmistä vaikka pahoinpidellään suhteessa ja hän ei tule siitä vihaiseksi, hän ei ymmärrä lähteä suhteesta. Tämä on terve vihareaktio, suhteesta lähteminen. Kuitenkin jos viha saa käyttäytymään väkivaltaisesti tai katkomaan ihmissuhteita, se on haitallista. Kyse on siitä, miten vihaa ilmaistaan ja miten siihen reagoidaan, ei vihan tunteesta itsessään pahana tunteena.

Viha on seurausta siitä, että varsinaisia ensisijaisia tunteitaan en tunnista ja kykene käsittelemään. Ensisijainen tunne voi olla pelko, ahdistus, tms. Kun ne jäävät käsittelemättä Ja kertyvät, syntyy vihaa. Viha on (usein toiseen) kohdistuvaa inhoa, vastenmielisyyttä, pahantahtoisuutta, aggressiivisuutta. Kun itsellä on vaikea olo, niin käsittelyn sijaan negatiiviset tunteet käännetään toista kohtaan vihan muodossa. Se on epäkypsää ja -rakentavaa. On totta että se voi väkivallantekojen lisäksi provosoida hyödyllisiin tekoihinkin, kuten lähtemään huonosta suhteesta, mutta tämä ei tee vihasta kypsää tai hyödyllistä tunnetta vaan lähinnä sattumalta joskus niinkin. Vihaaminen on silti kokijalleenkin raskas ja kuormittava tunne. Samat päätelmät voi tehdä käymättä viharuudun kautta, esimerkkksi päättää erota suoraan pelon ja ahdistuksen vuoksi alkamatta vihata kumppaniaan.

Jos ihminen ei kykene tekemään itselleen edullisia päätöksiä ilman vihaa, ei hän järin kypsä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa tai narsisti myös osaa piilottaa psykiatrilta ainakin osan omaa käytöstään, jos näkee siinä etua itselleen. Hän ei aina kerro terapiassa totuutta että saa vaikka raivokohtauksia, uhkailee ja haukkuu lähiomaisen aivan maan rakoon. Useinkin uhriutuu itse ja kertoo kuinka paha lähiomainen on ja jos psykiatri ei tätä kaikkea usko niin lopettaa käynnit ja sanoo että se oli hänelle aivan vääränlainen ihminen.

Sekoitat kaksi diagnoosia nyt keskenään. Epävakauteen ei tyypillisesti kuulu manipulointi, vaikka se saattaa nopeiden mielialavaihdosten takia siltä näyttää. Eli tietoisesti ei lääkäriltä peitellä mitään, vaikkakin toki tässä on muuten vaan persoonallisuuden vaihtelua joka ei diagnoosiin liity.

Kyllä mm. valehtelemalla, svyyllistämällä ja uhkailemalla manipuloiminen kuuluvat tyypillisesti epävakaan työkalupakkiin Tutkimuksista myös tiedetään että epävakaat itse arvioivat manipulointitaipumuksensa huomattavasti vähäisemmäksi kuin heitä hoitava terapeutti ja ero on sitä suurempi mitä kokeneempi terapeutti on kyseessä. 

Onko läheisenne parantunut tuosta häiriöstä lääkkeiden tai terapian vuoksi ? Oletteko pari suhteessa jättänyt persoonallisuus häiriöisen kun on omat voimat on loppuneet, entä miten toinen on reagoinut jätetyksi tulemiseen ?

Mä oon tällainen. Luin että paranisi iän myötä mutta liekö korona ym. paska pahentanut olotilaa.

Tunnen kauheaa vihaa vanhempiani kohtaan etteivät voineet minua rakastaa.

Tein sen virheen että luotin ja odotin muutosta jota ei koskaan tullut, vaan sekoilut ja valheet jatkui. Tämä vuoksi uuvuin ja sairastuin itse. Joten lähtekää ajoissa jos tilanne on kestämätön.

Hullujen on vaikea säädellä käytöstä ja voi hyppiä silmille sanallisesti, kun ei usein edes ymmärrä normi elämän tapoja. Kummasti hänessä ole mitään vikaa. Kauas juoksen.

Varmasti parisuhteen toisella osapuolella ja lapsilla vaikeaa, kun usein joutuvat kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Myrkyllinen ihminen. Pessimistinen, syyllistävä, manipuloiva. Saattaa lirkutella yhtenä hetkenä aurinkoisen ystävällisesti ja kohta heittääkin myrkkyä perään. Ei koskaan oikeasti opi tuntemaan epävakaata, koska hänellä mielipiteet ja moraaliset asenteet saattavat muuttua hetkittäin. Ystävänä äärettömän väsyttävä.

Kuvittelepa, että sinulla olisi epävakaa vanhempi. Miten kamalaa helvettiä lapsuus oli epävakaan äidin kanssa. Hän oli suuttui monta kertaa päivässä, oli enimmäkseen raivon vallassa. Kovin harvoin iloinen, usein se oli vieraiden edessä teeskentelyä. Ja raivon vallassa hän oli väkivaltainen, kun olin alle kouluikäinen. Hirveä, hirveä lapsuus.

Olen keski-ikäinen ja todella helpottunut, kun äitini viimein kuoli.

Se on totta, kun joku kirjoitti, että epävakaata ihmistä ei koskaan kukaan opi tuntemaan kunnolla. En oppinut ymmärtämään häntä, opin pakon edessä sietämään. Hän oli kiinnostunut vain itsestään. Siitä olen kiitollinen, että hän ei saanut tuhottua minua.

Voisitteko yrittää kuvailla minulle, mitä on "sisäinen tyhjyyden tunne", joka epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liitetään ja joka mainitaan tässäkin viestiketjussa useampaan kertaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…

Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.

Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.

Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.

Ei kai tunteiden kokemisessa mitään epäkypsää ole.

Viha on epäkypsä tunne. Enhän minä nyt kaikista tunteista sentään puhunut.

Viha on täysin normaali tunne muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko yrittää kuvailla minulle, mitä on "sisäinen tyhjyyden tunne", joka epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liitetään ja joka mainitaan tässäkin viestiketjussa useampaan kertaan?

Kalvavaa tyhjyyttä, jota mikään määrä huomiota ei olisi voinut korjata. Näin jälkikäteen nimeäisin sen rakkaudettomuudeksi. Kaipasin niin kovasti, että olisin tullut nähdyksi ja sen myötä tuntenut kuuluvani johonkin.

Psykologiaa opiskellut kirjoitti:

Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen". 

Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.

Nyt on tainnut mennä diagnoosit sekaisin. Tämä ei kyllä kuvaa epävakaata persoonallisuushäiriötä kuin löyhästi sieltä täältä.

Psykologiaa opiskellut kirjoitti:

Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen". 

Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epävakaat persoonat vaikuttavat usein aluksi tosi kiinnostavilta, koska heillä on loputtomasti kiinnostuksen kohteita ja he ovat usein hyvin intensiivisiä uusien asioiden - ja ihmisten - suhteen. Mutta ensi viikolla he voivat olla aivan toisenlaisia ja kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista. Epävakaa persoona on kuin liukas saippua, otetta on vaikea saada saati pitää. Mutta eivät he sitä pahuuttaan tee, kyse on persoonallisuushäiriöstä, joka usein lievenee iän myötä. Lääkehoito ei siihen tepsi vaan pikemminkin terapia voi auttaa.

Täyttä paskaa. Minulla on ollut nuorempana kyseinen häiriö, ja se ei ole lainkaan tuollainen mitä nimim. "psykologiaa opiskellut" väittää, kuten että leimaa antavin asia epävakaalla olisi ammattihaaveiden vaihtuvuus. On melko normaalia, että varsinkin nuoruudessa on erilaisia ammattihaaveita ja kokeillaankin erilaisia koulutuksia ja monenlaisia töitä, kun haetaan itseään.

Kaikkein keskeisin piirre epävakaudessa on kuitenkin erittäin voimakas tunteiden vuoristorata, sisäinen tyhjyyden tunne, turvattomuus ja (usein tiedostamaton) hylkäämispelko. "Liukas kuin saippua" kuvaa pikemminkin lipevää ja tunteetonta narsistista persoonallisuushäiriötä eikä sovi LAINKAAN epävakaaseen. Epävakaalla on voimakkaat tunteet ja hän on niissä tosissaan, ei lipevä tunteeton huijari.

Nimin. oikeasti yliopistosta valmistunut eikä vain jotain lueskellut

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko yrittää kuvailla minulle, mitä on "sisäinen tyhjyyden tunne", joka epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liitetään ja joka mainitaan tässäkin viestiketjussa useampaan kertaan?

Sisäinen vakaus ja turvallisuus puuttuu täysin. Yhtäkkiä voi tulla myrsky, joka vie mennessään. Minuutta ei tavallaan ole, on vain se myrsky, joka välillä laantuu ja alkaa taas. Täysin tuulella käyvä. Lapsuudessa usein uhattu hylätä, jos vaikka itkee tai "kiukuttelee". Oppii miellyttämään, ja tukahduttaa todelliset tunteet. Lapselta on pilattu käsitys oikeasta kohtelusta. 

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008529029.html

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa opiskellut kirjoitti:

Epävakaa personallisuushäiriö tarkoittaa lähinnä, että ihminen haluaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena ihan jotain muuta. Esimerkiksi tänään haluaa lentäjäksi ja huomenna kokee siivouksen olevan oma kutsumusammattinsa ja kolmantena päivänä taas jotain muuta. Epävakaan persoonan on vaikea pysyä samassa työpaikassa tai koulussa, saati samassa suhteessa. Hän kokee olevansa yhtenä päivänä tällainen ja toisena päivänä tuollainen - persoonallisuus ikään kuin vaihtelee "päivästä toiseen". 

Omia läheisiä ei kannata lähteä diagnosoimaan omin päin, ei vaikka olisi mielenterveysalalle valmistunut, koska sitä ei pysty katsomaan riippumattomin silmin, vaan yrittää saada tuo läheinen ammattilaisen puheille diagnoosin saamiseksi. Joskin epävakaa persoona ei välttämättä itse koe olevansa 'sairas', ihmettelee ehkä vain, miksi mikään ei tahdo elämässä olla pysyvää..Epä

Jenkki yliopistoissa ei ole yhtään epävakaa diagnoosin saanutta opiskelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle diagnosoitiin toi. Ainoana oireena on, että tunnen kaiken voimakkaammin ja on vaikea säädellä tunteita.

Olen ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja ihmissuhteensa ei ole ollut millään lailla ongelmallisia. Mielenkiinnonkohteet saattaa vaihdella Pienissä asioissa, mutta ei noin rajusti ja ei vaikuta elämääni.

Näitäkin on erilaatuisia, kaikki ei ole niitä ääripäitä.

Epävakaissa leimallinen piirre on, ettei osaa kontrolloida tunteitaan. Ei ihme jos saa diagnoosinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan selvä tapaus.

Projisoi ja syyttää muiden kärsivän tuosta mutta ei ymmärrä että itse vaikeuttaa perheensä arkea olemalla hoitamatta tuota. Hänellä on lisäksi myös muita persoonallisuushäiriöitä, jotka hän tavallaan tiedostaa mutta projisoi myös kaikki nekin muiden viaksi. Ei ymmärrä puhuvansa mitä sattuu.

Kukahan tässä lopulta oikein projisoi.