Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuus häiriö
17.09.2020 |
Onko läheisillä todettu tuota häiriötä ? Miten se vaikuttaa joka päiväiseen elämään ?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Ei kyllä voi kelle tahansa lätkäistä. Ei ke kriteerit niin väljät ole. Ehkä maallikon mielestä ne soveltuvat kaikkiin läheisiin ympärillä kun kriteerien merkitys jää pinnalliseksi ja oman tulkinnan varaiseksi, mutta ammattilaisilla pitäisi olla enemmän perspektiiviä ja suhteellisuudentajua kriteerien soveltamiseen.
En ollenkaan tarkoittanut, että kaikkia lähimmäisiään voisi kutsua epävakaiksi vaan sitä, että diagnoosia tehtäessä yhdeksästä eri piirteestä pitää täyttyä viisi ja nämä viisi piirrettä voivat olla kaikilla diagnoosin saaneilla erilaiset. Samoja piirteitä löytyy myös mm. adhd:sta, traumaperäisestä stessihäiriöstä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä ja masennuksesta. "Oikean" diagnoosin tekeminen voi olla aidosti haastavaa, jos ihminen on monioireinen.
Ja myös: on toki ihanne, että ammattilainen on objektiivinen ja hänellä on suhteellisuudentajua, mutta eihän se aina näin mene. Ja kaksi eri psykiatria voivat esim. olla ihan eri mieltä saman ihmisen ongelmista. Psykiatria ei ole eksaktia tiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.
Ei kai tunteiden kokemisessa mitään epäkypsää ole.
Mun ystävääni kiusattiin päiväkodista yliopistoon. Veikkaan että hänellä on asperger, ei osannut sosiaalisia pelejä eikä ikinä saanut muita kavereita kuin minut. Kympin tyttö.
Hän romahti aivan yhtäkkiä yliopistossa opiskellessaan. Itse asuin toisella paikkakunnalla ja en ollut ns. tukemassa häntä. Oli kamala järkytys olla hänen kanssaan tekemisissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Käyttää huumeita, harrastaa satunnaissuhteita, raivostuu helposti ja on käynyt minuun käsiksikin. En olisi ikinä voinut uskoa, että näin käy. Hänellä on hyvä koti, ihanat vanhemmat jotka jo peruskoulussa yrittivät lopettaa koulukiusaamista ja järjestivät tyttärelleen psykologin apua. Vaihtoivat paikkakuntaa ja kouluakin kahdesti, mutta kiusaaminen vain jatkui. Ihmisen elämään valitettavasti vaikuttavat myös perheen ulkopuoliset asiat, ja nimenomaan ikätovereiden toimesta harjoitettu henkinen kiusaaminen on pahinta myrkkyä kehittyvälle lapselle.
Minusta on vaan hyvä että ihmiset eivät enää lisäänny kuin kanit, oksettavin eläinlaji maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle diagnosoitiin toi. Ainoana oireena on, että tunnen kaiken voimakkaammin ja on vaikea säädellä tunteita.
Olen ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja ihmissuhteensa ei ole ollut millään lailla ongelmallisia. Mielenkiinnonkohteet saattaa vaihdella Pienissä asioissa, mutta ei noin rajusti ja ei vaikuta elämääni.Näitäkin on erilaatuisia, kaikki ei ole niitä ääripäitä.
Näin juuri. Itsellä on epävakaa, ja olen todennut, että tätä häiriötä kohtaan on todella virheellisiä harhaluuloja ja yleistyksiä.
Omalla kohdallani juuri tunnesäätely on ongelma: pienetkin asiat aiheuttavat voimakkaita, ylitsepursuavia tunteita. Yritän yleensä peittää kaikki kielteiset tunteet ja olla loukkaamatta ketään. Pelkään myös, että ihmiset suuttuvat ja hylkäävät. Kun tarpeeksi kauan patoan tunteita sisälleni, jossain vaiheessa kaikki räjähtää käsiin yleensä itsetuhokohtauksena. En manipuloi, ja olen rehellinen, hyväntahtoinen ihminen. Häiriö vaan toki vaikuttaa lähipiiriin, kun mieli on reaktiivinen. Osaan pyytää anteeksi silloin, kun reaktiot ovat ylimitoitettuja ja tunnistan, että minussa on ongelma, jota terapian avulla hoidan. Myös identiteetti oli nuorempana hakusessa ja mukauduin aina siihen, mitä muut ovat. Kärsin myös tyhjyydentunteesta, jota pakenin syömishäiriöön.
Kaukaisemmat ihmiset eivät epävakautta minussa edes huomaa, ja yleisesti mua on aina pidetty tunnollisena ja kilttinä ihmisenä. Nämä ääripäät leimaavat sitä muuta joukkoa, joka oireilee lievemmin ja kohdistaa vihan eniten itseensä ja tuntee valtavaa häpeää käytöksestään.
Toivoisin myös, että ymmärrettäisiin, että epävakaus on syntynyt ihmiselle aina syystä: Ihminen ei olemässään ole tuntenut tulevansa ymmärretyksi, häntä on kohdeltu kaltoin, kielletty normaali tunneilmaisu, kohdeltu vökivaltaisesti tai kiusattu. Epävakaan käyttäytymusmallit ovat selviytymiskeinoja tuskallisiin tilanteisiin, hyvin toimimatyomia sellaisia, mutta parhaita joita ihminen on sillä hetkellä osannut ottaa käyttöön. Tämä on tuskallinen häiriö, mutta sitä voi onneksi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävääni kiusattiin päiväkodista yliopistoon. Veikkaan että hänellä on asperger, ei osannut sosiaalisia pelejä eikä ikinä saanut muita kavereita kuin minut. Kympin tyttö.
Hän romahti aivan yhtäkkiä yliopistossa opiskellessaan. Itse asuin toisella paikkakunnalla ja en ollut ns. tukemassa häntä. Oli kamala järkytys olla hänen kanssaan tekemisissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Käyttää huumeita, harrastaa satunnaissuhteita, raivostuu helposti ja on käynyt minuun käsiksikin. En olisi ikinä voinut uskoa, että näin käy. Hänellä on hyvä koti, ihanat vanhemmat jotka jo peruskoulussa yrittivät lopettaa koulukiusaamista ja järjestivät tyttärelleen psykologin apua. Vaihtoivat paikkakuntaa ja kouluakin kahdesti, mutta kiusaaminen vain jatkui. Ihmisen elämään valitettavasti vaikuttavat myös perheen ulkopuoliset asiat, ja nimenomaan ikätovereiden toimesta harjoitettu henkinen kiusaaminen on pahinta myrkkyä kehittyvälle lapselle.
Minusta on vaan hyvä että ihmiset eivät enää lisäänny kuin kanit, oksettavin eläinlaji maan päällä.
Minulla on hieman samanlainen kokemus.
Minua kiusattiin 1 luokasta lähtien.
3 luokalle minut siirrettiin pieneen kouluun jossa vihdoin viihdyin. 4 luokalle muutimme pääkaupunkiseudulle ja siitä lähtien todella koin olevani erilainen ja syrjitty. Muut lapset olivat julmia.
18-27 elämäni oli todella sekavaa, vaikka olin koko ajan parisuhteessakin. Lääkitsin pahaa oloani alkoholilla, kuitenkin vain viikonloppuisin. Olin myös tunnollinen työntekijä.
En ole koskaan ollut vihainen, vain masentunut. 28v saimme lapsen ja elämäni muuttui.
Vasta 34 vuotiaana sain diagnoosin 2 tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt olen tasapainossa, enkä esim käytä alkoholia ollenkaan.
Soiittto harrastus voi ollla vaarallista jopa lapsen kehitykselllle koska lapsen aivot kasvavat tarkastelemaaan maaaimaaa eritavalla kuin ei soittoa harrratstaneen lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.
Itse asiassa on psykologisesti hyvin epätervettä olla tuntematta vihaa. Viha on tunne, joka meillä jokaisella on. Se on ollut meille evolutiivisesti tärkeä tunne, joka auttaa puolustautumaan uhkaavassa tilanteessa.
Epävakaillakin on yleistä, että kuluu pitkiä aikoja, kun vihaa ei tunnisteta, tunneta, saati ilmaista. Se juuri on tunnesäätelyn kannalta ongelma, sillä tunteiden panttaaminen johtaa hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Epävakaita pidetään yleisesti kävelevinä raivopäinä, mutta todellisuudessa he ovat usein pitkiä aikoja tilassa, joissa eivät ole kosketuksissa tunteisiinsa ja yrittävät torjua niitä.
Terveisin itse epävakaa, joka on terapiassa ymmärtänyt tämän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.
Itse asiassa on psykologisesti hyvin epätervettä olla tuntematta vihaa. Viha on tunne, joka meillä jokaisella on. Se on ollut meille evolutiivisesti tärkeä tunne, joka auttaa puolustautumaan uhkaavassa tilanteessa.
Epävakaillakin on yleistä, että kuluu pitkiä aikoja, kun vihaa ei tunnisteta, tunneta, saati ilmaista. Se juuri on tunnesäätelyn kannalta ongelma, sillä tunteiden panttaaminen johtaa hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Epävakaita pidetään yleisesti kävelevinä raivopäinä, mutta todellisuudessa he ovat usein pitkiä aikoja tilassa, joissa eivät ole kosketuksissa tunteisiinsa ja yrittävät torjua niitä.
Terveisin itse epävakaa, joka on terapiassa ymmärtänyt tämän
Viha on usein hallitsematonta. Hallitsematon tunne ei ole koskaan hyvä asia. Itse aina pohdiskelen itsestäni ja muistakin, MIKSI minä tunnen näin. Minäkin olen käynyt jakson terapiaa.
T. Aiempi 2 tyypin kaksisuuntainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa on vähän sellainen all-around diagnoosi. Sen voi lätkäistä melkein kelle tahansa, koska diagnostiset kriteerit ovat lopulta niin väljät ja sekoittuvat monen muun diagnoosin kanssa. Nykyään näemmä jaetaan kahteen eri häiriötyyppiin, jotka ovat impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilapersoonallisuus (ns. estyneempi, sisäänpäin kääntyvä epävakaa). Itse jos moisen diagnoosin saisin, niin haluaisin vähintään toisen lääkärin mielipiteen asiaan. Aina, aina kannattaa suhtautua aimo annoksella tervettä kriittisyyttä psykiatrisiin diagnooseihin.
Rajatila nimenomaan on vanha nimitys, ei enää käytössä. Ja jos diagnoosi vaan ”lätkäistään” ilman tarkempia selvittelyitä ja muiden mahdollisten syiden huomioimista/ pois sulkemista, on toiminta kyllä aika epä-ammatillista. Tosin täytyy muistaa että mielenterveyden häiriöt usein kulkevat rinnakkain, eikä yhden häiriön diagnoosin vahvistuminen sulje pois sitä etteikö samalla henkilöllä olisi muutakin.
Epävakaalla persoonallisuudella on nykyäänkin kaksi alatyyppiä: impulsiivinen häiriötyyppi ja rajatilatyyppi. Itse häiriön nimi toki nykyään on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Olen luullut, että useimmat ihmiset sekä ymmärtävät mistä viha johtuu, että jäävät siihen vellomaan. Nämä asiathan eivät sulje toisiaan pois millään lailla.
Henkisesti terveet usein kai ymmärtävät mutta epävakaa yleensä ei (ellei opettele ymmärtämään). Useimmat tuskin jäävät vihaan vellomaan mitenkään erityisesti. Kypsemmät eivät edes juurikaan koe vihan tunnetta.
Itse asiassa on psykologisesti hyvin epätervettä olla tuntematta vihaa. Viha on tunne, joka meillä jokaisella on. Se on ollut meille evolutiivisesti tärkeä tunne, joka auttaa puolustautumaan uhkaavassa tilanteessa.
Epävakaillakin on yleistä, että kuluu pitkiä aikoja, kun vihaa ei tunnisteta, tunneta, saati ilmaista. Se juuri on tunnesäätelyn kannalta ongelma, sillä tunteiden panttaaminen johtaa hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Epävakaita pidetään yleisesti kävelevinä raivopäinä, mutta todellisuudessa he ovat usein pitkiä aikoja tilassa, joissa eivät ole kosketuksissa tunteisiinsa ja yrittävät torjua niitä.
Terveisin itse epävakaa, joka on terapiassa ymmärtänyt tämän
Viha on usein hallitsematonta. Hallitsematon tunne ei ole koskaan hyvä asia. Itse aina pohdiskelen itsestäni ja muistakin, MIKSI minä tunnen näin. Minäkin olen käynyt jakson terapiaa.
T. Aiempi 2 tyypin kaksisuuntainen.
Hallitsematon tunne ei ole hyvä asia, mutta vihaa voi ilmaista myös rakentavasti keskustelemalla. Koska vihan tunne meillä jokaisella on, jos sitä ei osaa käsitellä ja ilmaista rauhallisessa tilassa rakentavasti, se johtaa juurikin hallitsemattomiin vihanpurkauksiin. Viha siis itsessään on terve tunne ja auttaa puolustamaan itseä. Jos ihmistä vaikka pahoinpidellään suhteessa ja hän ei tule siitä vihaiseksi, hän ei ymmärrä lähteä suhteesta. Tämä on terve vihareaktio, suhteesta lähteminen. Kuitenkin jos viha saa käyttäytymään väkivaltaisesti tai katkomaan ihmissuhteita, se on haitallista. Kyse on siitä, miten vihaa ilmaistaan ja miten siihen reagoidaan, ei vihan tunteesta itsessään pahana tunteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkomaan siis hyviäkin ihmissuhteita. T. 72
Osaako kukaan sanoa liittyykö epävakaaseen aistiharhat stressin alla? Mulla ei ole diagnoosia kun en ole uskaltanut vielä mennä puhumaan, ahdistukseen on kyllä diagnoosi. Mun oireet on niin sekavia etten ole myöskään varma johtuuko ne vaan vanhoista traumoista. Keväällä sain lieviä harha-aistimuksia (sekä dissosiointia) kun oli kamala stressi gradun ja töiden yms kanssa. Sitten saan välilä voimakkaita tunnekuohuja. Lisäksi saan unen aikana paniikkikohtauksia ja näen painajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tunteiden säätely tarkoittaa? Minusta tuntuu, että tunteet vain tulevat ja menevät eikä niihin voi paljon vaikuttaa...
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Vaikkapa siis sitä että jos kokee vihaa, ei kurista toista hengiltä eikä edes karju rumasti, vaan tunnistaa vihan tunteen itsessään, hillitsee käytöksensä ja ehkä kykenee jopa analysoimaan vihan alkuperän; se ei synny tyhjästä vaan on seurausta primääritunteesta, vaikkapa loukkaantumisen tunteesta, joka voi olla toisen käytöksen aiheuttamaa tai ei, tarkoituksellista tai ei, vakavaa tai ei. Sen vihan saa purettua sisäisesti tai johonkin ulkoiseen toimintaan haitatta eikä jää siihen vellomaan. Epävakaa ei näihin prosessointeihin kykene vaan sekundääritunne Viha hyökkää äärimmäisen voimallisesti, hän ei täysin ymmärrä sen alkuperää ja syyttää siitä toista usein kuvitellen (Projisoiden) toiselle vihaa ja pahaa tahtoa ja hyvin usein puuttuu myös itsehillintä reaktioissa.
Tämä oli muuten totta ja hyvin sanottu, mutta vähän särähtää korvaan tuo hengiltä kuristaminen. Olen itse epävakaa, mutten todellakaan väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan sanoa liittyykö epävakaaseen aistiharhat stressin alla? Mulla ei ole diagnoosia kun en ole uskaltanut vielä mennä puhumaan, ahdistukseen on kyllä diagnoosi. Mun oireet on niin sekavia etten ole myöskään varma johtuuko ne vaan vanhoista traumoista. Keväällä sain lieviä harha-aistimuksia (sekä dissosiointia) kun oli kamala stressi gradun ja töiden yms kanssa. Sitten saan välilä voimakkaita tunnekuohuja. Lisäksi saan unen aikana paniikkikohtauksia ja näen painajaisia.
Voi liittyä kyllä. Itse asiassa terveellekin voi tulla stressitilanteessa aistiharhoja ilman, että kyse on psykoosista. Näin sanoi psykiatri mulle. Epävakaalla tosiaan stressi voi kyllä aiheuttaa dissosiaatiota ja lievää harhaluuloisuutta, käsittääkseni harha-aistimuksiakin. Kuitenkin jos oireilu on pitkäaikaista, kyse on vakavammasta häiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan sanoa liittyykö epävakaaseen aistiharhat stressin alla? Mulla ei ole diagnoosia kun en ole uskaltanut vielä mennä puhumaan, ahdistukseen on kyllä diagnoosi. Mun oireet on niin sekavia etten ole myöskään varma johtuuko ne vaan vanhoista traumoista. Keväällä sain lieviä harha-aistimuksia (sekä dissosiointia) kun oli kamala stressi gradun ja töiden yms kanssa. Sitten saan välilä voimakkaita tunnekuohuja. Lisäksi saan unen aikana paniikkikohtauksia ja näen painajaisia.
Voi liittyä kyllä. Itse asiassa terveellekin voi tulla stressitilanteessa aistiharhoja ilman, että kyse on psykoosista. Näin sanoi psykiatri mulle. Epävakaalla tosiaan stressi voi kyllä aiheuttaa dissosiaatiota ja lievää harhaluuloisuutta, käsittääkseni harha-aistimuksiakin. Kuitenkin jos oireilu on pitkäaikaista, kyse on vakavammasta häiriöstä.
Kiitos paljon! Tosiaankin itsellä näitä tullut aina sillon tällöin, keväällä vaan poikkeuksellisen pahana, varmaan kun oli kaikki tilanteet kerralla päällä. Täytyykin ottaa yhteyttä ammattilaiseen ja selvittää, onko mahdollista saada jotain apua tulevaisuutta varten ettei oma tila huonone.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa kauhean narsistiselta tyypiltä tuollainen epävakaa.
Kuulostaa varmasti, jos se tällä tavalla virheellisen strereotyyppisesti kuvataan. Oikeasti epävakaa ja narsismi ovat kaksi eri häiriötä omine diagnostisine kriteereineen. Toki häiriöt voivat esiintyä myös päällekkäin, jolloin sama ihminen on sekä epävakaa että narsistinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan sanoa liittyykö epävakaaseen aistiharhat stressin alla? Mulla ei ole diagnoosia kun en ole uskaltanut vielä mennä puhumaan, ahdistukseen on kyllä diagnoosi. Mun oireet on niin sekavia etten ole myöskään varma johtuuko ne vaan vanhoista traumoista. Keväällä sain lieviä harha-aistimuksia (sekä dissosiointia) kun oli kamala stressi gradun ja töiden yms kanssa. Sitten saan välilä voimakkaita tunnekuohuja. Lisäksi saan unen aikana paniikkikohtauksia ja näen painajaisia.
Voi liittyä kyllä. Itse asiassa terveellekin voi tulla stressitilanteessa aistiharhoja ilman, että kyse on psykoosista. Näin sanoi psykiatri mulle. Epävakaalla tosiaan stressi voi kyllä aiheuttaa dissosiaatiota ja lievää harhaluuloisuutta, käsittääkseni harha-aistimuksiakin. Kuitenkin jos oireilu on pitkäaikaista, kyse on vakavammasta häiriöstä.
Kiitos paljon! Tosiaankin itsellä näitä tullut aina sillon tällöin, keväällä vaan poikkeuksellisen pahana, varmaan kun oli kaikki tilanteet kerralla päällä. Täytyykin ottaa yhteyttä ammattilaiseen ja selvittää, onko mahdollista saada jotain apua tulevaisuutta varten ettei oma tila huonone.
Kannattaa ottaa kyllä. Mitä aikaisemmin asioihin puuttuu, sitä helpompi niille on jotain tehdä. Itsellä on tosiaan epävakaa ja stressi pahentaa sitä. Toki tervekin ihminen voi stressin kourissa käyttäytyä hetkellisesti epävakaasti, koska stressi heikentää aivojen etuotsalohkon toimintaa, joka on vastuussa suunnitelmallisesta toiminnasta ja käyttäytymisen säätelystä. Tällöin tunneimpulssit saavat herkästi vallan. Kannattaa silti olla yhteydessä terveydenhuoltoon, jos mietityttää.
Se epävakaa jonka itse tunnen, on käynyt läpi petetyksi tulemisen ja läheisen itsemurhan.
On todella herkkä, rehellinen, kuuntelee ja kyselee toisen huolia, miten toinen kokee asioita, miltä mikäkin tapahtuma toisesta tuntuu. Varmistelee toiselta onko jossain itse väärässä, tunteeko toinenkin näin tietyssä tilanteessa, saako ajatella niin tai näin jostain asiasta. Onko väärässä jossain asiassa. Huono itsetunto, uskoo muiden aina ajattelevan hänestä lähtökohtaisesti jotain huonoa. Uskoo ihmisten tuijottavan hänen ulkoisia ominaisuuksia (ei mitään silmiinpistävää oikeasti). Patoaa ja vatvoo asioita, kokee itsensä huonoksi ja nämä kaikki johtaa pitkiin masennusjaksoihin ja useasti itsetuhoiseen käytökseen. Usein alkaa myös siitä, että yrittää itse pikkuhiljaa ajaa lääkitystä alas.
Koska pitää itseään huonona, hakeutuu myös "huonoon seuraan", pitää baareista joissa kokoontuu kovia kokeneet elämänkoululaiset tms. Kokee olonsa kotoisaksi tutussa räkälässä ja ulos lähtiessä käy vain ja ainoastaan siellä. Liiallinen alkoholi johtaa patoumien purkuun ja saattaa räjähtää läheisille. Katuu myöhemmin kyllä. Hyvin raskas ystävänä, koska koskaan ei oikein ole kevyttä juttelua, aina mennään syvällisiin ja pohditaan asioita. Tapaamisten jälkeen itsellä huono fiilis kun toinen on kysellyt kaiken mahdollisen ja hänestä tuntuu pahalta kun ei yleensä ole mitään kerrottavaa. Satunnaisesti töissä, ei lapsia. Masennuskausien aikaan saa pelätä koska tulee soitto sairaalasta ja tuntea ahdistusta kun ei voi auttaa. Vaikka tekisit mitä ja olisit läsnä, voi silti yrittää tappaa itsensä.
En ollenkaan tarkoittanut, että kaikkia lähimmäisiään voisi kutsua epävakaiksi vaan sitä, että diagnoosia tehtäessä yhdeksästä eri piirteestä pitää täyttyä viisi ja nämä viisi piirrettä voivat olla kaikilla diagnoosin saaneilla erilaiset. Samoja piirteitä löytyy myös mm. adhd:sta, traumaperäisestä stessihäiriöstä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä ja masennuksesta. "Oikean" diagnoosin tekeminen voi olla aidosti haastavaa, jos ihminen on monioireinen.