Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?
17.09.2020 |
Näin viisikymppisenä en voi kuin ihmetellä miten on niin paljon nuoria aikuisia, jotka on kaikki ihan hajalla psyykkisesti. Tai sitten itsellä on huonoa tuuria näiden kanssa. Työpaikalla jossa on useampia 25-35 -vuotiaita niin KAIKKI ne on terapiassa, mielialalääkityksellä, kokevat ahdistuneisuutta tai paniikkihäiriöivät. Missä vaiheessa tää materiaali on mennyt näin heikoksi??
Kommentit (371)
itse en lähtis mitään kasvatusta syyttää. Oisko kaupungistuminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some, kilpailuyhteiskunta, entistä pahemmat sisäiset ja ulkoiset paineet mistä ei vielä 50 v sitten ollut tietoakaan. Yhteiskunta muuttuu, vaikka sinä et, parahin ap.
Voi teitä lumihiutaleita. Yhteiskunta muuttuu lapsonen ihan jokaiselle sukupolvelle.
Toki muuttuu, mutta iiiikinä ei yhteiskunta ole ollut näin suorituskeskeinen.
Tämä nyt vaan on fakta, turhaa sinä boomer siellä vikiset.
Joo oli lama 90-luvulla, mutta työnsaantikin on yhtä showta nykyään. Kituutellaan pätkäsopimuksilla ja pitää somessa rakennella omaa brändiä ja tapella samoista duuneista muiden yhtä osaavien kanssa.
No tulihan se boomer sieltä. Jos mussukka vähän opiskelet niin huomaat että mummosi on boomer. Mistä hitosta te luulette että me muut ei olla kilpailtu opiskelu- ja työpaikoista? Te vaan olette ensimmäiset jotka valittaa ja ei kestä yhtään mitään. Täsmälleen samalla tavalla on kilpailtu mutta ilman tuota kokoaikaista itkua. Eihän tässä mikään muu ole muuttunut kuin että te ette kestä yhtään mitään kun ensimmäistä kertaa pitää laskea se pleikka kädestä ja tehdä jotain ihan oikeasti.
Itse asiassa, nykynuorison on todettu olevan uudistusmielisempiä, raittiimpia, ja kypsempiä kuin yksikään aiempi. Mielenterveyshäiriöistä huolimatta. Nämä häiriöt ovat osaltaan lisääntyneet senkin takia että niistä puhutaan paljon enemmän, ja niistä saa puhua. Myös diagnostiikka on uudistunut, ja näitä häiriöitä osataan paremmin todeta ja hoitaa. Enää ei Hieta masentuneelle "kyllä se siitä", ja oleteta että automaattisesti itsekseen piristyy.
Ennen ei ollut internettejä, nuoret oli paremmin kiinni elämässä niinsanotusti. Oltiin ja mentiin kavereiden kanssa. Nyt vain kökötetään somessa ja katsotaan kun elämä lipuu ohi. Palkallisiin töihinkin pääsi suht helposti, nyt ei ole kuin hyväksikäyttäviä vuokratyöfirmoja ja orjatyötä tarjolla.
Itselle lienee aiheuttanut kasvu pienellä, ikävällä paikkakunnalla. Lähes kaikilla tutuillani oli ongelmia kotona, koulussa tai päihteiden kanssa. Väkivaltaa esiintyi paljon. Yksi läheisistäni murhattiin. Itse käynyt läpi niin läheisten kuolemat, päihdeongelmat, väkivallasta kärsimisen ja ulkopuolelta kohdistuvat paineet. Onneksi täysi-ikäisenä muutin muualle ja aloin toipumaan siitä kaikesta. Pidän silti itseäni optimistina, olen käynyt korkeakoulun, asunut ulkomailla ja kokenut paljon muuta hyvää elämässä. Mutta sitä silmiin katsoneena ja paljon pahaa nähneenä en ihmettele miten moni ihminen ei helposti nousekaan sellaisesta suosta. Monella ihmisellä on sisällään paljon surullisempia tarinoita kuin miltä he näyttävätkään. Ei väkivaltaa ja päihdeongelmia esiinny vain jossain "huonoissa" piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että yhtenäiskulttuuri normeineen oli kuitenkin helpompaa suurimmalle osalle.
Nyt kun saa tehdä ja olla lähes mitä vaan, se alkaa ahdistaa. Liian rajatonta.
Ennen oli todennäköistä vaikka, että avioliitto kestää, nyt ei ole.
Ennen oli tapana tyytyä olemaan usein koko ikä samassa työpaikassa, enää ei.
Ennen luterilainen moraali ohjasi yhteiskuntaa. Eli uskonto, rahellisyys ja ahkeruus, enää ei.
Yhteiskuntatieteilijänä ja ahdistuneena milleniaalina käytän päivittäin pitkiä aikoja sen miettimiseen, mikä mua ja mun sukupolvea vaivaa. Yhtenäiskulttuurin murros, liian kovat vaatimukset ja maailmanlopun lähestyminen ovat tällä hetkellä tärkeimmät syyt. Mitään arvoja ei enää ole eikä omia juuria tunneta, kulttuuri pyörii itsekkään ökykulutuksen ja pinnallisuuden ympärillä. Töistä saa taistella kynsin hampain. En näe että ihmiskunnan lähitulevaisuus on valoisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Globalisaatio, kulutuksen kiihtyminen, kansainvaellukset ja sotien ja terrorin leviäminen. Ei ole enää kotia, arvoja, eikä isänmaata.
Miksi nuoret ovat noin toivottomia? Seuratkaa vähemmän mediaa ja some.. Turha heittää lusikkaa heti nurkkaan koska ilmastonmuutos, ilmasto on aina muuttunut, tekniikka kehittyy, se mitä ollaan tuhottu, voidaan vielä korjata. Uskokaa unelmiin, ei ne muuten toteudu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on nykyään paljon kovempaa kuin ennen ja kovaa on myös kun ei ole töitä. Ennen oli normaalia että raksamieskin saattoi olla työmaalla täysin humalassa pitkin viikkoa eikä siihen kukaan sen suuremmin puuttunut.
Hissukatkin sai olla hissukoita kun oli enemmän työpaikkoja joissa sai tehdä duuninsa rauhassa. Varhaisjakajanakin vielä ysärillä pystyi tienaamaan tosi hyvin niin ettei muita töita todellakaan tarvinnut tehdä ja asuntolaina lyheni vauhdilla.
Ja kaikki kuntasektorin kahvinkeittoviratkin on jo poistunut keskuudestamme, niitä on enää lähinnä ylemmällä tasolla.
Ihminen ei ole kone mutta nykymaailma tuppaa siitä huolimatta odottamaan kaikilta roboottimaista suorittamista ja persoonallisuudelle ei ole sijaa ellet itse osaa/pysty sen pohjalta rakentamaan itsellesi sopivia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret ovat noin toivottomia? Seuratkaa vähemmän mediaa ja some.. Turha heittää lusikkaa heti nurkkaan koska ilmastonmuutos, ilmasto on aina muuttunut, tekniikka kehittyy, se mitä ollaan tuhottu, voidaan vielä korjata. Uskokaa unelmiin, ei ne muuten toteudu...
Toivottomuutta lisää yllä edustettu esimerkki ihmisistä, jotka ikänsä puolesta ovat kenties niissä päättävissä asemissa ja elintasovaatimuksillaan 1900-luvulla saaneet pallon tähän kuntoon. Ja sit kielletään ilmastonmuutos ja hyssytellään meitä, nuoria, jotka joudumme siitä eniten kärsimään. Kiitti hei. Kiitti v**usti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävarma ja epäsäännöllinen toimeentulo vaikeuttaa oman elämän rakentamista.
Kun ihmiselle tehdään alusta pitäen selväksi, että hän on vain resurssi tai kuluerä, molemminpuolista kunnioitusta ja positiivisia tulevaisuudennäkymiä ei synny, oli toisena osapuolena sitten valtio tai työnantaja.
Makrotasolla valtaosa ongelmista vaikuttaa syntyvän siitä, että maailmanjärjestys nojaa loputtomasti kiihtyvään kulutukseen. Valtaosa ihmisistä häviää tässä pelissä - lisääntyvällä automaatiolla säästetty työ, aika ja resurssit eivät pääasiassa kasvata yhteistä hyvää, minkä lisäksi ihmisiä on liikaa.
Tuloerokuilu on kasvanut teollistumisen jälkeen kiivasta tahtia. Valtioiden niskaan hönkivät megakorporaatiot saavat aina vain lisää valtaa ja resursseja, joilla haalia entistä enemmän valtaa ja resursseja. Näin niillä on mahdollisuus vaikuttaa enenevissä määrin lainsäädäntöön ja toteuttaa edellämainittua sairasta loputtoman kasvun fantasiaa.
Aiemmat sukupolvet asettuivat eri kohtaan tällä aikajanalla; luultavasti luotto oli vahvempi, että tulevaisuudessa on toivoa.
Nykyisillä sukupolvilla on tämän kiihtyvän tahdin lisäksi internetin ansiosta parempi käsitys siitä, miten tuhoisa ja epäreilu systeemi on, ja siitä kuinka vähän asialle voi mitään tehdä.
Itse ainakin koen olevani turhauttavan tragedian sivustaseuraaja. Ympäristö ja sivistys uhrataan talouskasvun alttareille ja nuoret saavat osakseen haukut ja ivailua.
Tolta se varmaan näyttää jos on oppinut aina näkemään kaikessa vain pahaa. Mietipä sitä että:
- haukkumasi automaatio vähentää päästöjä
- haukkumasi "megakorporaatiot" työllistävät ihmisiä
- maiden lainsäädäntö on tosi kankeaa ja EU pitää monia maita polvillaan
- aiempia sukupolvia on aina kiva haukkua, ihme ettet puhunut boomereista
- jos nuorilla pelkkä tietoisuus asioista tekee niin pahaa, niin miten he selviävät itsensä elättämisestä?
Mutta kyllä se siitä helpottaa kun karttuu vähän ikää. Huomaa, että maailma on itse asiassa ihan kiva paikka. Ymmärrän että nuorena kaikki pelottaa - niin se on mennyt meillä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta korostetaan jo ihan pienillä on lapsilla. Vanhempien, lue naisten, arvostus on kiinnitetty siihen, että menee mahdollisimman aikaisin töihin ja vie lapset hoitoon. Viimeistään kuitenkin kolmevuotiaana.
Mutta kolmevuotias kun on aivan liian pieni eroon äidistä (tai isistä, tai vanhemman puutteessa mummusta). Päiväkodissa meno on villiä ja jopa kontrolloimatonta, jopa henkilökunnan mielestä sille on, kun nimimerkin takaa voivat kertoa. Vanhemmille on käsketty esittää mitä parhainta ja sujuvinta päivähoitoarkea. Päiväkodissa opitaan kilpailuyhteuskuntaa varten oikein sopivia arvoja: ota paikkasi kyynärpäällä ja viekkaasti, pyri aina etummaiseksi toisen kustannuksella.
Syliä päiväkodissa on harvalle,eikä luottava kiitos ntymyssuhdetta pääse syntymään hoitajien eikä (kilpa) kavereihin, eikä oikein edes vanhempiin. Vanhemmat ovat stressaantuneita töiden ja muiden kiireiden vuoksi. Oppivat, että voivat tehdä asioita ilman lapsia, joten vapaa-ajallakin lapset ovat enemmänkin tiellä ja sivuunlaitettavia, että päöstään harrastamaan, reissaamasn, viettämään rentouttavaa aikuisen omaa elämää.
Vasta korona on opettanut, että oman perheen kanssa voikin olla hyvä olla. Ja huomaamaan, miten yksin ja huomiotta lapset on jätetty suorittamisen takia. Joku on jopa tehnyt päätöksen irtisanoutua ja olla lasten tai nuorten kanssa sen pienen hetken elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta korostetaan jo ihan pienillä on lapsilla. Vanhempien, lue naisten, arvostus on kiinnitetty siihen, että menee mahdollisimman aikaisin töihin ja vie lapset hoitoon. Viimeistään kuitenkin kolmevuotiaana.
Mutta kolmevuotias kun on aivan liian pieni eroon äidistä (tai isistä, tai vanhemman puutteessa mummusta). Päiväkodissa meno on villiä ja jopa kontrolloimatonta, jopa henkilökunnan mielestä sille on, kun nimimerkin takaa voivat kertoa. Vanhemmille on käsketty esittää mitä parhainta ja sujuvinta päivähoitoarkea. Päiväkodissa opitaan kilpailuyhteuskuntaa varten oikein sopivia arvoja: ota paikkasi kyynärpäällä ja viekkaasti, pyri aina etummaiseksi toisen kustannuksella.
Syliä päiväkodissa on harvalle,eikä luottava kiitos ntymyssuhdetta pääse syntymään hoitajien eikä (kilpa) kavereihin, eikä oikein edes vanhempiin. Vanhemmat ovat stressaantuneita töiden ja muiden kiireiden vuoksi. Oppivat, että voivat tehdä asioita ilman lapsia, joten vapaa-ajallakin lapset ovat enemmänkin tiellä ja sivuunlaitettavia, että päöstään harrastamaan, reissaamasn, viettämään rentouttavaa aikuisen omaa elämää.
Vasta korona on opettanut, että oman perheen kanssa voikin olla hyvä olla. Ja huomaamaan, miten yksin ja huomiotta lapset on jätetty suorittamisen takia. Joku on jopa tehnyt päätöksen irtisanoutua ja olla lasten tai nuorten kanssa sen pienen hetken elämässä.
Tässä oli siis kuvaus nykynuorison lapsuudesta. Ehkä korona sai aikaan jotakin hyvää. Ainakin hetkellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....valitsin humanistisen ja vaikeasti työllistävän alan....Valmistuin parhain mahdollisin paperein suoraan kortistoon..... jatkan toivotonta työnhakua neljän seinän sisällä kököttäen, opintolainat niskassa ja kuuntelen yhteiskunnan pauhaamista kuinka olen laiska elätti tai vähintäänkin valinnut väärin ja minun pitäisi äkkiä hakea opiskelemaan lähihoitajaksi tai trukkikuskiksi. Ja pidän yllä positiivista energiaa koska kyllä tämä tästä ja aina pitää tsempata hei!
Ai että mikä ahdistaa?
Mulle köyhän yh-perheen kakarana oli selvää, että ammatti valitaan käytännön seikat edellä ja assyriologian, muinaiskreikan, taidehistorian ym opinnot on tarkoitettu lähinnä varakkaiden sukujen vesojen puuhasteluksi.
Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Silti voi olla onnellinen. Ainakin mä olen. En joo ole millään unelmieni alalla, työ on ok, ihan mielenkiintoista, muttei intohimo. Mutta se, että on niitä töitä niin paljon kuin vain haluaisi tehdä ja työstä saa sellaisen korvauksen että voi arjen ja asuntolainan lisäksi harrastaa ja tehdä kaikenlaista kivaa huolehtimatta siitä onko tilillä rahaa vai ei on tosi jees.
En edes ymmärrä loukkaantumistasi siitä, että joku toteaa äänen tosiasian että itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen väenvängällä ajanut. Mitä ympäristön pitäisi tehdä? Antaa vaan rahaa? Verovaroista järjestää joku suojatyöpaikka, jossa voisit puuhastella? Hyvin omanapainen asenne.
Vähän offtopic, mutta haluan vastata kommenttiisi.
Leikkasit kätevästi viestistäni pois ne asiat, joilla kerroin olevani yrittänyt tilannettani kohentaa. Juuri tämä heijastelee hyvin yhteiskunnan asennetta työttömiä kohtaan. On helppoa nähdä pelkät "virheet" tai epävarmat valinnat ja jättää huomiotta persoonallisuustekijät, kiinnostuksen kohteet ja se, että kaikki maailman ihmiset eivät vain voi päätyä pomminvarmalle uralle. Jos kaikki kouluttautuisivat sinun alallesi jolla "töitä on niin paljon kuin vain haluaisi tehdä" ei niitä töitä pian enää olisi kaikille. Työttömyyttä ja vaihtelua maailmantilanteessa tapahtuu aina, eikä kaikkea voi ennakoida ja pelata sataprosenttisesti varman päälle.
Sivuutit muun muassa sen, että opiskelen jo nyt täydentävää mutta samalla aivan uutta "alaa" ja kieltä parantaakseni asemiani työnhaussa ja avatakseni uusia ovia. Olen myös hakemassa taas pariin uuteen koulutukseen. En oletakaan löytäväni juuri oman alan töitä, vaan olen tehnyt ja haen kaikenlaista muutakin. Tosin kohtuullisuuden rajoissa, sillä ylemmän korkeakoulututkinnon kanssa laivoja en lähde enää siivoamaan kuten 8 vuotta sitten opiskeluaikoina (enkä sano etteikö mieleni voisi muuttua ajan kanssa). Sen sijaan pidän yllä ja kehitän asiantuntijuuttani sekä pyrin löytämään edes jotain järkevää työtä. Tämäkö on "väen vängällä" itsensä ongelmiin ajamista? Minua loukkaa tasapäistävä asenne, jossa työllisyys on tärkein ihmisarvon mittari sekä kaikki työttömät aina aktiivisista ja koulutetuista työnhakijoista elämänhallintaongelmaisiin asti niputetaan samaan alempiarvoisten ja typerien ihmisten lokeroon. Sitä paitsi tutkintoni on huomattavasti monipuolisempi kuin veikkaamasi assyriologiat sun muut. Alallani on vain tekijöistä ylitarjontaa. Se ei silti poista alan arvokkuutta ja uskoani sen merkityksellisyyteen, tai tee siitä "varakkaiden sukujen vesojen puuhastelua". Tieteenteko ei ole turhaa vaikka se ei välttämättä tuota heti nähtävää konkreettista tulosta.
Kysyt myös mitä ympäristön pitäisi tehdä, antaa vain rahaa? Vastaukseni on kyllä, hyvinvointiyhteiskunnan tulee huolehtia jäsenistään, myös sinusta, jos joskus joudut vaikeaan elämäntilanteeseen. Luonnollisesti näistä vaikeista tilanteista pyritään sitten nousemaan takaisin omille jaloilleen, kuten minäkin kaiken aikaa pyrin.
Vierailija kirjoitti:
Oletan monen asian liittyvän kiinteästi liian holhoavaan ja helppoon yhteiskuntaan. Nuoret eivät opiskele tai työllisty, koska ilmaista rahaa jaetaan. Muualla opiskelusta pitää maksaa ja työpaikoista kilpaillaan, koska vaihtoehtona on rahattomuus... Työttömyydestä seuraa syrjäytymistä, osattomuutta, masennusta, näköalattomuutta ja mt- ja päihdeongelmia. Elämää ei voi rakentaa eikä tulevaisuutta suunnitella ilman työtä. Näin se vaan on. Siksi työllisyyspolitiikka on myös parasta sosiaalipolitiikkaa. Työn merkitystä ihmisen elämässä ei pidä aliarvioida. Taloudellinen merkitys on vain pieni osa sitä.
Mä luulen, että asia ei ole ihan non yksinkertainen kuitenkaan. Ilmainen raha ei ole syy sille, että nuoret ei opiskele tai työllisty, vaan syitä on myös muita. Ensinnäkään niitä työpaikkoja ei ole ja muuttaminen kauas perheestä ja tutusta ympäristöstä on iso muutos, joka tekee monet yksinäisiksi. Kouluttautuminen väärälle alalle puolestaan aiheuttaa ongelmia, koska siitä työstä ei saa muuta tyydytystä, kuin palkan. Pätkätyöt ja nollasopparit ei mahdollista tulevaisuuden suunnittelua, vaikka sitä työtä sillä hetkellä olisikin. Omalla kohdallani häiritsee tarkoituksettomuuden tunne, mulla on olo, ettei mun tekemällä työllä ole mitään merkitystä.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että työllisyyspolitiikka on parasta sosiaalipolitiikkaa. Siksi niitä työpaikkoja pitäisi pyrkiä luomaan lisää kiristämättä kuitenkaan niitä työntekijöitä.
Yksinäisyys.
Tarkoituksettomuuden tunne.
Siinäpä pari aika isoa ongelmaa, jotka varmasti vaikuttaa mielenterveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....valitsin humanistisen ja vaikeasti työllistävän alan....Valmistuin parhain mahdollisin paperein suoraan kortistoon..... jatkan toivotonta työnhakua neljän seinän sisällä kököttäen, opintolainat niskassa ja kuuntelen yhteiskunnan pauhaamista kuinka olen laiska elätti tai vähintäänkin valinnut väärin ja minun pitäisi äkkiä hakea opiskelemaan lähihoitajaksi tai trukkikuskiksi. Ja pidän yllä positiivista energiaa koska kyllä tämä tästä ja aina pitää tsempata hei!
Ai että mikä ahdistaa?
Mulle köyhän yh-perheen kakarana oli selvää, että ammatti valitaan käytännön seikat edellä ja assyriologian, muinaiskreikan, taidehistorian ym opinnot on tarkoitettu lähinnä varakkaiden sukujen vesojen puuhasteluksi.
Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Silti voi olla onnellinen. Ainakin mä olen. En joo ole millään unelmieni alalla, työ on ok, ihan mielenkiintoista, muttei intohimo. Mutta se, että on niitä töitä niin paljon kuin vain haluaisi tehdä ja työstä saa sellaisen korvauksen että voi arjen ja asuntolainan lisäksi harrastaa ja tehdä kaikenlaista kivaa huolehtimatta siitä onko tilillä rahaa vai ei on tosi jees.
En edes ymmärrä loukkaantumistasi siitä, että joku toteaa äänen tosiasian että itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen väenvängällä ajanut. Mitä ympäristön pitäisi tehdä? Antaa vaan rahaa? Verovaroista järjestää joku suojatyöpaikka, jossa voisit puuhastella? Hyvin omanapainen asenne.
Tulee mieleen, että ehkä koulutusta ja yleissivistystä kannattaisi pyrkiä arvostamaan enemmän. Yrityksissä voitaisiin olla avoimempia sille, että millä koulutuksella hommiin pääsee. Jos ihminen on avoin ja oppimiskykyinen, hieman eri alan ihminen voi osoittautua hyväksi työntekijäksi, etenkin jos on valmis kehittämään osaamistaan. Meillä Suomessa on jotenkin todella jäykkä systeemi.
Toisaalta, humanistisen koulutuksen sisältöäkin voisi ehkä miettiä tarkemmin.
Ketjussa on aika paljon vastauksia, joissa valitetaan tarkoituksettomuuden tunteesta ja päämäärättömyydestä.
Ymmärrettävää, mutta lopulta aika hedelmätöntä.
Kaikilla sukupolvilla on ollut nuorena vaikeaa. Nykyään vaan eletään sellaisessa yltäkylläisyydessä, että kaikki pienetkin vastoinkäymiset koetaan maailmanloppuna.
"Ei ole töitä, voi ei!" Entä sitten? Valtaosa kansakunnasta makaa sohvalla nostamassa ansaitsemattomia tukia. Se on uusi normaali. Ette vaan VOI verrata itseänne vanhempiin sukupolviin, jotka rakensivat teille tämän ylläpidon.
Jos isoin ongelma on jokin epämääräisen "ilmaston tila" ja siitä huolehtiminen, niin eiköhän siinä ole tarpeeksi näyttöä perspektiivin puutteesta.
Kuvitteletteko, että yhtäkkiä maapallo jotenkin maagisesti muuttuu asuinkelvottomaksi, elleivät aikuiset enää saa ajaa autolla? Saa olla tiettyyn pisteeseen asti lapsellinen, mutta tuo on lähinnä naurettavaa.
Netti on käytännössä _täynnä_ yksityiskohtaisia blogipostauksia, joissa osoitetaan aivan selvästi, että ilmastovouhotus perustuu muutamalla valheelle, joihin muutama tutkija on saatu uskomaan. En ole vielä kertaakaan törmännyt uskottavaan vastalauseeseen näihin postauksiin. Niistä ei yleensä edes uskalleta keskustella "tiede"piireissä. MOT.
En käsitä sun kaltaisia ihmisiä. Mikä saa sinut luulemaan, että ilmastotutkijat eivät ole ottaneet noita sun esittämiä asioita huomioon? Luuletko, että tämä on niille jotenkin uutta tietoa? Että elämänsä ilmastotutkimukselle omistaneet ihmiset eivät ole jostain syystä koskaan kuulleetkaan aiemmista ilmastonvaihteluista, ja joku kasvatustieteilijä pystyy nollaamaan heidän kaikki tutkimuksensa googlaamalla 10 minuuttia? Et taida arvostaa tiedettä kovin korkealle, jos sun näkemys tieteentekijöistä on tuo.
Sun pitää nyt päättää, uskotko tieteeseen vai et. Jos uskot, uskot siihen mitä 99% tiedeyhteisöstä sinulle sanoo: tämänhetkinen radikaali ilmastonmuutos on todellinen ja enimmäkseen ihmisen aiheuttama. Tai sitten voit päättää että tiedemiehet on väärässä, ja lakata postaamasta linkkejä, jotka yrittävät perustella asioita tieteellä. Sinähän et tieteeseen usko, joten miksi kenenkään muunkaan pitäisi siitä vakuuttua? Todella tekopyhää.
Ja btw, ei se ole mikään media, joka ilmastonmuutoksen keksi. Sanomalla noin yrität häivyttää sen faktan, että tiedeyhteisö uskoo ilmastonmuutokseen ja on siitä huolissaan.