Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Kuka lienee kasvattanut nämä lapsukaiset? Mikä sukupolvi on jättänyt jälkeensä terapian tarpeessa olevia nuoria aikuisia? Mikä meni pieleen? Osaatko kertoa.

Kilpailuyhteiskunta hajottaa. Sinun nuoruudessa esim. töihin pääsy oli helpompaa.

Nuo mielialalääkkeet ovat yleistyneet valtavasti kaiken ikäisillä. Ihan mutulla tuntuu että joka neljäs syö jotain lääkettä. Tietenkin asiaan vaikuttaa sekin että samoja lääkkeitä määrätään myös unettomuuteen ja kipuihin. Mahtaako noin monipuolinen lääke olla tottakaan?

Vastaus on samaan aikaan yksinkertainen ja monimutkainen: some.

Vierailija kirjoitti:

Nuo mielialalääkkeet ovat yleistyneet valtavasti kaiken ikäisillä. Ihan mutulla tuntuu että joka neljäs syö jotain lääkettä. Tietenkin asiaan vaikuttaa sekin että samoja lääkkeitä määrätään myös unettomuuteen ja kipuihin. Mahtaako noin monipuolinen lääke olla tottakaan?

Esim. lähes mihin vaivaan määrätään antipsykoottia Ketipinoria, joka tutkimusten mukaan kutistaa aivojen tilavuutta. Googleta "quetiapine brain shrinkage"

Koska hedonismi ja eksistentiaalinen nihilismi.

Minusta nuorena aikuisena tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni kun minulla ei ole korkeakoulutusta. Omaa syytäni kun minulla ei ole hyväpalkkaista työtä. Omaa syytäni kun en ole riittävän hyvä vanhemmaksi. Kaikki tämä on ihan oikeasti syyytäni, mutta tuntuu vähän liian raskaalta tuntea koko ajan kaikesta syyllisyyttä. En tiedä miten vanhempieni sukupolvi ajattelee, mutta minusta tämä ei vaikuta heille tyypilliseltä ajattelutavalta.

Ite teen 12-14 tunnin päiviä 7 päivää viikossa. Sitä voi miettiä miksi tuntuu vähän stressaantuneelta.

Some, kilpailuyhteiskunta, entistä pahemmat sisäiset ja ulkoiset paineet mistä ei vielä 50 v sitten ollut tietoakaan. Yhteiskunta muuttuu, vaikka sinä et, parahin ap.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuyhteiskunta hajottaa. Sinun nuoruudessa esim. töihin pääsy oli helpompaa.

Sinulta ja yläpeukuttajiltasi on jäänyt historianläksyt lukematta. Nykyiset 50:t valmistuivat 90-luvun lamassa, jolloin Suomessa oli tuplasti työttömiä nykypäivään verrattuna. Töiden saaminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyisin.

Itse viisikymppisenä näen myös, että oma sukupolveni oli kyllä ihan yhtä hajalla ja ongelmaista. Meidän aikanamme ei vaan myönnety sitä, ei haettu apua eikä panostettu toipumiseen, vaan ainoastaan ongelmien salaamiseen.

Niinpä kaikki ovat vaan jatkaneet suorittamista yhtä sairaina ja häiriintyneinä kiukkuisiksi keski-ikäisiksi asti. Siis tietysti ne, jotka eivät ole jääneet työkyvyttömyyseläkkeelle ongelmien kasvettua liian isoiksi.

Kotona kasvatettiin siihen, että vain onnistumalla ja pärjäämällä sai kiitosta tai ylipäätään huomiota ja oli jonkun arvoinen. Koen edelleenkin epäonnistumisen tai edes keskinkertaisuuden todella ahdistavana ja haluan olla erinomainen kaikessa,  vähänkään olennaisessa mitä teen. Olenkin pärjännyt erittäin hyvin, mutta pari kertaa on tullut käytyä burn outin partaalla ja taistelen edelleenkin jatkuvaa uupumusta vastaan kun tuntuu, ettei mikään koskaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorena aikuisena tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni kun minulla ei ole korkeakoulutusta. Omaa syytäni kun minulla ei ole hyväpalkkaista työtä. Omaa syytäni kun en ole riittävän hyvä vanhemmaksi. Kaikki tämä on ihan oikeasti syyytäni, mutta tuntuu vähän liian raskaalta tuntea koko ajan kaikesta syyllisyyttä. En tiedä miten vanhempieni sukupolvi ajattelee, mutta minusta tämä ei vaikuta heille tyypilliseltä ajattelutavalta.

Tuo on sitä kunnon lammasmentaliteettia. Onko ihminen olemassa työtä tai rahaa varten?

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorena aikuisena tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni kun minulla ei ole korkeakoulutusta. Omaa syytäni kun minulla ei ole hyväpalkkaista työtä. Omaa syytäni kun en ole riittävän hyvä vanhemmaksi. Kaikki tämä on ihan oikeasti syyytäni, mutta tuntuu vähän liian raskaalta tuntea koko ajan kaikesta syyllisyyttä. En tiedä miten vanhempieni sukupolvi ajattelee, mutta minusta tämä ei vaikuta heille tyypilliseltä ajattelutavalta.

Joo. "Oma vika" -ajattelu tuntuu olevan vallallaan. Käänteisesti ne joilla menee hyvin, kokevat että ovat ansainneet kaiken tekemällä asiat oikein, vaikka asiat harvoin ovat niin yksinkertaisia.

M36

Se on tuo ikä, lähipiirissäni oli myös tuossa iässä miespuolisilla ongelmia, joku hukutti alkoholiin, jotkut haki bentsot. Minusta se on vain pelkoa vastuunotosta ja omasta selviämisestä maailmassa, kun pitää jättää tosiaan lapsuus taakse.

Vierailija kirjoitti:

Some, kilpailuyhteiskunta, entistä pahemmat sisäiset ja ulkoiset paineet mistä ei vielä 50 v sitten ollut tietoakaan. Yhteiskunta muuttuu, vaikka sinä et, parahin ap.

Tuskin viisikymppinen aloittaja puhuu ajoista, jolloin syntyi vaan ajoista, kun oli nuori aikuinen, eli neljännesvuosisata sitten.

Mun lapsen kavereissa näitä on paljon.

Esim 2 putosi lukiosta neuroosien takia. (paniikkihäiriö, ahdistus tms) Sitten on paljon seksuaalisen identiteettinsä kanssa kamppailevia.

Mun kaveripiirissä aikoinaan ei ollut tällaisia tai ne olivat siyyen niitä hyvin näkymättömästi.

Ehkä nykyään on tapan pitää meteliä.

No lehdestä olen oppinut että nykyään on niin raskasta kun jossain blogissa jollain on ihana elämä ja se luo paineita.

Kauhean raskaaltahan tuo kyllä kuulostaa.

Oletan monen asian liittyvän kiinteästi liian holhoavaan ja helppoon yhteiskuntaan. Nuoret eivät opiskele tai työllisty, koska ilmaista rahaa jaetaan. Muualla opiskelusta pitää maksaa ja työpaikoista kilpaillaan, koska vaihtoehtona on rahattomuus... Työttömyydestä seuraa syrjäytymistä, osattomuutta, masennusta, näköalattomuutta ja mt- ja päihdeongelmia. Elämää ei voi rakentaa eikä tulevaisuutta suunnitella ilman työtä. Näin se vaan on. Siksi työllisyyspolitiikka on myös parasta sosiaalipolitiikkaa. Työn merkitystä ihmisen elämässä ei pidä aliarvioida. Taloudellinen merkitys on vain pieni osa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka lienee kasvattanut nämä lapsukaiset? Mikä sukupolvi on jättänyt jälkeensä terapian tarpeessa olevia nuoria aikuisia? Mikä meni pieleen? Osaatko kertoa.

Juuri ap:n kaltaiset ihmiset tekevät muiden elämästä raskaan.

Sitten syyllistetään lisää ja kohta on ympärillä rinki ihmisiä joilla ei ole mitään empatiaa, vuorovaikutustaitoja tai hyvää tahtoa muita kohtaan. Varmasti piiskaisivat muita keskitys leirillä jos siitä ei joutuisi vankilaan