Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Minä pidän suurena etuna, että nykyään on mahdollista irrottautua yhteisöistä niin halutessaan. Nautin suuresti mahdollisuudesta elää omanlaista elämää, mikä ei ole sidottu mihinkään sosiaalisiin ryhmiin (pakotetusti). Valitsen itse viiteryhmäni ja sen, miten tiiviisti tai löyhästi, ja missä roolissa niissä toimin. Rakastan nykyajan vapautta. 

Mnulle se, mistä puhutaan "yhteisöllisyyden puutteena" tuottaa hyvinvointia. Kaltaisiani on paljon.

Moni tuntuu hukkuvan itsesyytöksiin, voimattomuuteen ja huonommuudentunteisiinsa. Masennuksen oireisiin kuuluu kohtuuttomat ja lamauttavat itsesyytökset.

Tämän lisäksi muut heikot ja raukkamaiset ihmiset syyllistävät lisää, ja oikein nujertavat maanrakoon: oma vastuusi on, mene töihin, katso kun minä olen vahva, olet kiittämätön, vanhempasi ovat täydellisiä sankareita, sinä olet vaan mukavuudenhaluinen...

Oikeasti tuo itsensä syyllistäminen on väärin. Pitää rohkeammin syyllistää niitä oikeita syyllisiä ja tiputtaa heidät alas sietä tornistaan omien lastensa päälle paskomasta. Ulinahan siitä syttyy, mutta ei heillä ole oikeitta pilata toisten elämää ja sen jälkeen vielä ylpeillä ja sylkeä toisten päälle.

Siksi koska kansakunta on hylännyt terveet kristilliset arvot.

Lapsille on jo pitkään opetettu että he eivät ole mitään ainutlaatuisia Jumalan kuvaksi luotuja, joiden elämä on osa Luojan suurta suunnitelmaa. Lopuksi jos on ollut kiltisti, niin pääsee taivaaseen, jossa tapaa Vapahtajan ja edesmenneet sukulaisensa. 

Nykyään lapsille opetetaan että he ovat syntyneet tänne täysin sattumalta, eikä heidän olemassaolollaan ole mitään kummempaa tarkoitusta tällä päämäärättömästi avaruuden tyhjiössä kiitävällä kuolevalla pallolla. Eivätkä he varsinaisesti ole edes eläintä kummempia, vaan vain yksi kädellislaji muiden seassa. Mitään tarkoitusta elämällä ei ole, eikä kuolemankaan jälkeen mitään tule.

Kyllä sitä vähemmästäkin masentuu. Some, matkailu tai töissä käyminen, eivät oikein kanna elämän tarkoituksena pidemmällä aikavälillä. 

Huomaan aikuiskoulutuksessa olevana, että nuoremmat ottavat enemmän paineita, että pitää osata heti ym. pitää olla täydellinen. Ja sitten pitää päivittää, että olen tehnyt esim. tällaisen kakun ja olen käynyt täällä ja sitten olen tehnyt sitä tätä tuota. Olen lähtökohtaisesti sanonut, etten seuraa somessa. Ja jos ei osata täydellisesti, heitetään hanskat tiskiin. Minut on ehkä kasvatettu eri tavalla yhteisöllisemmäksi, etten koko ajan kilpaile vaan keskustelen ja teen yhdessä. 

Nuorilta puuttuu arvot, rajat, tuki eli lähipiiri sukulaisineen ja käytöstavat. 

Käytös on käsittämättömän huonoa muita kohtaan, aivan kuin heillä olisi mielessä vain minä, minä. Jos perheet olisivat enemmän tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, he oppisivat tulemaan toimeen erilaisten kanssa. Silloin koulussakaan ei heti ihmeteltäisi erilaisuutta. Olisi tärkeää kuulla muidenkin juttuja kuin oman perheen. Eli kyläilyt pitäisi palauttaa tapoihin. Järjestystä ja tapoja pitäisi vaatia myös. Se luo turvallisuutta. Arvoista pitäisi keskustella. Kännyn käyttöä vähennettävä. Taiteet, urheilu, kyläilyt yms.tilalle.

Koska hallitus leikkaa koko ajan nuoremmalta sukupolvelta.

Nytkin poistui asumistuesta 300 ansiotulovähennys eli opiskelija saa tienata 300 vähemmän kuukaudessa tai asumistukea leikataan.

Vierailija kirjoitti:

Koska hallitus leikkaa koko ajan nuoremmalta sukupolvelta.

Nytkin poistui asumistuesta 300 ansiotulovähennys eli opiskelija saa tienata 300 vähemmän kuukaudessa tai asumistukea leikataan.

Jos on ei ole töissä niin asumistuesta leikataan 70 euroa. Jos on töissä niin saa tienata 300 vähemmän kuukaudessa, jos meinaa saada asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat hyysänneet pilalle

 

Ihmistä ei voi "hyysätä" pilalle. Halveksin ihmisiä ketkä vakavissaan väittävät, että toinen ihminen on mennyt pilalle, koska tätä on liikaa hoivattu ja pidetty hyvänä, ja että tuo ihminen ei olisi mennyt "pilalle" ja tästä tullut niin kelvotonta ja huonoa, kunhan tätä olisi älytty piiskata, solvata, läpsiä naamalle, ja huutaa tälle rumasti joka päivä.

Kerron yllätyksen teille "hyysäämisestä" mäkättäjille:

Minua on kohdeltu rumasti, väkivalloin, minua on ihan pikkutaaperosta saakka haukuttu kasaksi pskaa ja läpsitty naamaan. Minut on kasvatettu rumasti ja armottomasti.

No tuliko minusta hyvä?

Ei tullut vaan pahoinvoiva ihminen, joka hautoo itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorilta puuttuu arvot, rajat, tuki eli lähipiiri sukulaisineen ja käytöstavat. 

Käytös on käsittämättömän huonoa muita kohtaan, aivan kuin heillä olisi mielessä vain minä, minä. Jos perheet olisivat enemmän tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, he oppisivat tulemaan toimeen erilaisten kanssa. Silloin koulussakaan ei heti ihmeteltäisi erilaisuutta. Olisi tärkeää kuulla muidenkin juttuja kuin oman perheen. Eli kyläilyt pitäisi palauttaa tapoihin. Järjestystä ja tapoja pitäisi vaatia myös. Se luo turvallisuutta. Arvoista pitäisi keskustella. Kännyn käyttöä vähennettävä. Taiteet, urheilu, kyläilyt yms.tilalle.

Minun tuntemani 40-luvulla ja 50-luvulla syntyneet ovat niitä kenellä niitä käytöstapoja ja rajoja ei ole.

Häpeän heitä todella syvästi ja kärsin heistä. Ovat kuin jotain sikoja.

Omasta mielestään ovat maailman parhaita ja ylimpiä, oikein jeesuksen ja jumalan lemppareita. Heissä ei itsessään ole koskaan mitään vikaa, ja vaan muut on huonoja ja alempia. Eivät omaa mitään itsekritiikkiä, eivätkä kykene ottamaan mitään kritiikkiä vastaan. Pitävät kynsin hampain kiinni oikeudestaan porsastella ja olla ällöttäviä.

Jonathan Haidt, The anxious generation kirjan mukaan alkoi 2010-12 sosiaalinen media vaikuttaa lasten kehitykseen ja on syynä siihen että nuoret ja nuoret aikuiset kärsivät enemmän mielenmasennusta kuin ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 45-vuotias ja omat lapseni ovat teinejä.

Minun silmääni nykynuoret ovat todella fiksuja, järkeviä, ihania ja avoimia. Omieni lisäksi, ja tiedän äitinä olevani puolueellinen, lasteni kaverit niin koulusta kuin harrastuksistakin ovat juuri tällaisia.

Työssäni ohjaan usein opiskelijoita, ja hyvin harvoin tulee vastaan muita kuin fiksuja ja motivoituneita nuoria.

Siihen, että nuoret ihmiset ovat fiksuja ja järkeviä nimenomaan kuuluu, että jos on paha olla, haetaan apua, asioista keskustellaan avoimesta, haetaan sitä omaa paikkaa maailmasta, uskalletaan tehdä toisin kuin aiemmat sukupolvet.

Väittäisin myös, että oma ikäluokkani, olen syntynyt 1977, oli ja on yhä, ihan yhtä hajalla ja kipuileva, meidän piti vain piilottaa se hyvin tehokkaasti.

Olen itsekin ajanut itsekin burn outiin parikin kertaa ja vasta nyt, 45-vuotiaana todella miettynyt mikä järki on näin kovassa suorittamisessa.

Nykyinen työelämä ei kuitenk

Nykynuoret ovat miljoona kertaa fiksumpia ja parempia, kuin buumerit. Nykyään ihmiset kasvavat aikuisiksi ja saavuttavat jonkin näköisen kypsyyden. Buumerit eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi, vaan jäivät kakaroiksi ja lapselliksi penikoiksi, jotka luulevat olevansa jotain maailman parhaita ja ylivertoja.