Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?
16.09.2020 |
Jokaisessa suhteessa käy niin. Eikä ole väliä suhteen pituudella. Nyt huomaan taas, että läsnäoloni on itsestäänselvää nykyiselle kumppanilleni. Kyseessä vielä mies, jolla lapset vuoroviikoin, minä lapseton. Lapsettomille viikoille mies on alkanut koko ajan enemmän ja enemmän hommaamaan kaikkea ylimääräistä menoa, ottaa töitä enemmän jne. Molemmat käydään töissä, minä pystyn paremmin vaikuttamaan omiin vuoroihini ja olen yrittänyt tehdä vuoroja mahdollisimman vähän silloin, kun meillä olisi mahdollisuus töiden lomassa viettää aikaa aikuisten kesken (teen kahta työtä). Suunnittelen menoni ja tapaamiseni kavereiden kanssa samalla tavalla, mutta mies ei tunnu välittävän yhteisestä mahdollisesta ajasta juuri ollenkaan. Ei enää, kun on huomannut, että olen sitoutunut suhteeseen.
Tuntuu siltä, että jokaisessa suhteessa, missä olen ollut, minun pitäisi olla jatkuvasti etäinen ja pidätellä tunteitani, olla jalka oven välissä mahdollisesti lähtemässä. Vain silloin miehet ovat panostaneet, halunneet viettää aikaa yhdessä ja järjestäneet yhteistä aikaa. Aina kun olen viimein rakastunut ja sitoutunut suhteeseen, alkaa mies vähentämään omaa halukkuuttaan nähdä, ei jaksa tai halua tehdä enää asioita yhdessä eikä panosta yhteiseen aikaan. Tuntuu että minusta tulee kaluste jonkin pöydän tavoin: kiva olla olemassa ja tuossahan se pyörii osana muuta huushollia.
Olen jotenkin niin väsynyt tähän samaan kaavaan, etten tiedä mitä tehdä. En tiedä jaksanko käydä taas samoja keskusteluja läpi. Miten yhteinen aika olisi tärkeää, yhteinen tekeminen olisi tärkeää, yhteinen aika mahdollistaa sen, että voidaan harrastaa seksiä, koska sekin on tärkeää minulle. Ja kun kyse ei edes ole mistään vuosien suhteesta, vaan tässä pitäisi olla alkuhuuma menossa.
Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on.
Onko kellään muulla samanlaista? Tein nyt sen päätöksen, että en sorvaa töitäni enkä menojani enää miehen viikkojen mukaan. Aion nähdä ystäviäni enemmän ja lisätä harrastuksissa käyntejä.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?
Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?
Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?
Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?
Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.
Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.
Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.
Ap
Jos et oo vielä puhunut tosta miehen kans suoraan niin nostaisin painokkaasti mutta ystävällisesti kissan pöydälle. Jos haluatte suhteelta eri asioita, on parempi lähtee eri teille ennemmin kuin myöhemmin. Tai jospa mies ei oo tullut ajatelleeksi, että lapsettomankin pitää järjestellä menojaan eikä ole osannut siksi arvostaa panostasi tarpeeksi.
En ole näillä kyseisillä sanoilla puhunut. Olen puhunut yhteisen ajan tärkeydestä ja siitä, että haluan tehdä asioita yhdessä. Ja aikaisemmin mies tosiaan panosti enemmän ja näki vaivaa sen eteen, että nähdään. Ja tästäkin asiasta olisi tärkeää käydä keskustelua, mutta se vaatisi sitä yhteistä aikaa ja sitä, että mieskin on orientoitunut keskusteluun.
Ap
Älä pidä miestä tyhmänä. Ei hän fiksu kyllä ole, mutta jos saarnaat itsestäänselvyyksiä, se on aika loukkaavaa useimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vastaa kirjoitti:
Kuulostaa niin viimeisen päälle naisen ajattelutavalta suhteesta kuin olla ja voi. Ei miehet pidä sinua itsestään selvyytenä, vaan ajattelemme suhteesta eri tavalla. Alussa toki panostetaan, jotta nähdään toimiiko juttu ja miten toisen kanssa lähtee sujumaan. Sitten kun on saavutettu se tietty piste, niin voi alkaa rentoutumaan ja elää myös muuta elämää, kuten nähdä välillä kavereita ym.
Siinä on se ero, että naiset haluaa aina leikkiä enemmän kotia ja kavereita saa toinen osapuoli nähdä vain aniharvoin, jos sille hetkelle ei kerta kaikkiaan mitään muuta yhteistä saada keksittyä, joka tietysti menee jälleen sen kaiken muun elämän edelle.
Mies haluaa nauttia elämästä laajemmassa mittapuussa, kun taas nainen haluaa käpertyä siihen omaan parisuhteeseen, joka on kivijalka sitten kaikelle sen muun elämän kustannuksella. Jos mies joskus saa luvan lähteä kavereita näkemään, niin tietty ensin pidetään mykkäkoulua ja päälle papatukset, että siihen ja siihen aikaan pitää olla sitten kotona. Aamulle on sitten keksitty vähintäänkin tahallaan jotain sellaista tekemistä, että miehen pitää herätä aikaisin jo ihan kostoksi siitä, kun oli illan jossain muualla kuin kotona kotia leikkimässä.
Totta kai itsekeskeiset miehet törmäävät passiivis-aggressiivisuuteen koska edustavat sitä usein itsekin.
Tämäkään asia ei ole joko-tai, minkä ymmärrät jos haluat. Jos osataan molemmin puolin puhua tarpeista ja neuvotella menot yhteensopiviksi ja vastavuoroisuus vallitsee, normaali epävarmuus väistyy ja molemmat rentoutuvat suhteessa ja voivat hyvin.
Jos kummallakin on käsittelemättömiä asioita läheisyys-etäisyys -akselilla, niinkuin nuorilla väistämättä on, tämä voi olla kivuliaskin prosessi, ja väärä pari vahvistaa toistensa huonoimpia puolia. Mutta sinä puhut luultavasti vakavamman tason ongelmista, jotka saisivat diagnoosin. Ja yleistät sen koskemaan kaikkia naisia.
Jos kaveripiirissä taivastellaan tuollaista käytöstä naismaisena ja ollaan näkevinään sitä kaikkialla, se voi johtua siitä, että tuette toisianne käyttäytymään röyhkeästi "muijia" kohtaan. Jos ei osaa ajatella voivansa olla lojaali kotiin päin joutumatta liekaan, ei varmaan koe tarvetta sellaista vaihtoehtoa edes harkita. Ja kaverit komppaavat.
Mies vastaa kirjoitti:
Kuulostaa niin viimeisen päälle naisen ajattelutavalta suhteesta kuin olla ja voi. Ei miehet pidä sinua itsestään selvyytenä, vaan ajattelemme suhteesta eri tavalla. Alussa toki panostetaan, jotta nähdään toimiiko juttu ja miten toisen kanssa lähtee sujumaan. Sitten kun on saavutettu se tietty piste, niin voi alkaa rentoutumaan ja elää myös muuta elämää, kuten nähdä välillä kavereita ym.
Siinä on se ero, että naiset haluaa aina leikkiä enemmän kotia ja kavereita saa toinen osapuoli nähdä vain aniharvoin, jos sille hetkelle ei kerta kaikkiaan mitään muuta yhteistä saada keksittyä, joka tietysti menee jälleen sen kaiken muun elämän edelle.
Mies haluaa nauttia elämästä laajemmassa mittapuussa, kun taas nainen haluaa käpertyä siihen omaan parisuhteeseen, joka on kivijalka sitten kaikelle sen muun elämän kustannuksella. Jos mies joskus saa luvan lähteä kavereita näkemään, niin tietty ensin pidetään mykkäkoulua ja päälle papatukset, että siihen ja siihen aikaan pitää olla sitten kotona. Aamulle on sitten keksitty vähintäänkin tahallaan jotain sellaista tekemistä, että miehen pitää herätä aikaisin jo ihan kostoksi siitä, kun oli illan jossain muualla kuin kotona kotia leikkimässä.
Käsittämättömän lapsellista, en kyllä tajua naista, joka tuollaiseen "teinipoika ja äiti" -leikkiin lähtee. Jotkut miehet eivät vain koskaan kasva aikuisiksi ja parisuhde on heille kodin jatke, jossa asetetaan tylsät kotiintuloajat, määrätään kotiarestia kepposista ja poikien illoista.
Harva vaimo heittää miehen pihalle jos mies on hyvä puoliso tai edes hyvä isä. Tämä ei ole tainnut olla kumpaakaan.
MItä nämä miehen muut menot on joita järjestelee eikä ehdi tavata ap:ta? Minulle tulee mieleen, että ne ovat vain kaikenlaisia ryyppykavereiden kanssa järjestettyjä ryyppyiltoja. Alkoholi menee kaiken edelle, mutta vielä ajoittain mies tarvitsee seksiäkin, ja sitä varten pitää ap:ta varalla. Ap:han kirjoitti että tarvitsee seksiä enemmän kuin mies, yleensä tilanne on toisinpäin. Alkoholin käyttö laskee testosteroniarvoja, joka heikentää seksiviettiä.
Summa summarum: unohda koko mies!
Mies vastaa kirjoitti:
Kuulostaa niin viimeisen päälle naisen ajattelutavalta suhteesta kuin olla ja voi. Ei miehet pidä sinua itsestään selvyytenä, vaan ajattelemme suhteesta eri tavalla. Alussa toki panostetaan, jotta nähdään toimiiko juttu ja miten toisen kanssa lähtee sujumaan. Sitten kun on saavutettu se tietty piste, niin voi alkaa rentoutumaan ja elää myös muuta elämää, kuten nähdä välillä kavereita ym.
Siinä on se ero, että naiset haluaa aina leikkiä enemmän kotia ja kavereita saa toinen osapuoli nähdä vain aniharvoin, jos sille hetkelle ei kerta kaikkiaan mitään muuta yhteistä saada keksittyä, joka tietysti menee jälleen sen kaiken muun elämän edelle.
Mies haluaa nauttia elämästä laajemmassa mittapuussa, kun taas nainen haluaa käpertyä siihen omaan parisuhteeseen, joka on kivijalka sitten kaikelle sen muun elämän kustannuksella. Jos mies joskus saa luvan lähteä kavereita näkemään, niin tietty ensin pidetään mykkäkoulua ja päälle papatukset, että siihen ja siihen aikaan pitää olla sitten kotona. Aamulle on sitten keksitty vähintäänkin tahallaan jotain sellaista tekemistä, että miehen pitää herätä aikaisin jo ihan kostoksi siitä, kun oli illan jossain muualla kuin kotona kotia leikkimässä.
Kuulostaa mun eksältä. Aina oli vaan valitus et ei oo omaa aikaa kyllin, nihkeenä teki mitään kahden, se että kaipasin vapaaehtoisia hellyydenosoituksia oli kauheeta vaativuutta. Riideltiin tietysti paljon mut jotenkin homma kesti vuosikausia, siihen saakka kun tajusin et itse asias en ole vaativa jos haluun normaaleja parisuhteen asioita, kuten haleja ja pusuja. Kun eksä tajusi et oon oikeasti lähdössä niin alkoi tietty kovin puhumaan et kahdenkeskistä aikaa joo joskus, mut kun olin itse sitä samaa puhunut viitisen vuotta niin oli vähän too little too late. Ja tiesin, että ei se eks oo silti paha, vaan ahdistuisi suhteessa jossa minä viihdyn, joten parempi erillään.
Nykyään oon onnellinen, mies järjestää mulle aikaa, miettii huomaavaisia yllätyksiä, kuuntelee, puhuu, halaa, rakastelee. Riitoja ei ole. Mietipä tätä: toisella kierroksella olevina meillä on yhteistä aikaa vähemmän kun edellisessä suhteessani oli. Mut se tuntuu enemmältä, koska huomaa, että toinen on läsnä ja arvostaa aikaamme yhtä paljon kuin minäkin. Jokainen sen edellisen tavalla puolisostaan puhuva voisi miettiä, millaiseksi tilanne muuttuisi, jos kumppanin vaikka aina kaveri-iltaan lähtiessä lempisi kunnolla, kertoisi et hän on rakkain ja miettis, mitä kivaa voidaan tehdä sit yhdessä kun taas nähdään.
Toki silloin joutuisi itse luopumaan näennäisestä vahvuuden ja riippumattomuuden tunteestaan, ja monille se on onnellisuuttakin tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala sinä juosta joka paikassa, kun miehesi on lapsiensa kanssa. Anna miehen hoitaa lapsensa. Laittaa heille ruokaa jne.. älä passaa miestä. Aikuinen mies ei tarvitse, kun seksiä, hellyyttä ja yhteistä tekemistä.
Seksiä, hellyyttä ja yhteistä tekemistä? Eli pelkkää seksiä?
187 jatkaa:
Satunnaisen seksin lisäksi mies käyttää sinua lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."
Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.
Kyllä tuossa perää on. Nainen hurmataan sanoilla, minkä takia jotkut naiset jättävät teot huomiotta. Ap:n miehen sanoma "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" -läppä kuulostaa todella kliseiseltä pelimiehen repliikiltä. Olet ainutlaatuinen, olet aivan mahtava, seksikäs, älykäs yms. tyyppinen läppä on sellainen, joka ainakin itselläni herättää epäilyksiä eikä ihastusta. Jos mies on liian sujuva ja hempeä, niin en ota häntä tosissani ollenkaan.
Jos mies pääsee jatkamaan tuota propagandaa, se alkaa vähitellen vaikuttaa sitten kuitenkin. Eli miten pidät pääsi ja vahtaat niitä tekoja kun hormonit alkavat sekoittaa päätäsi sulosanojen lisäksi...
Ja vaikka olisit miten varovainen, niin voihan olla että ensin on tekojakin. Ongelma on todellinen, vaikka ei puhuttaisi niin ilmeisestä tapauksesta, että kahden viikon tuntemisen jälkeen vannotaan rakkautta.
Kaipa multa sitten puuttuu sellainen hormoni, koska olen jättänyt heti miehen, joka aiheuttaa huonot vibat jonkun asian suhteen.
Vanha keskustelu, mutta itselleni ajankohtainen.
Kadehdin tuota, että pystyy jättämään toisen heti, kun tulee huono fiilis. Itse roikun suhteissa liian pitkään, vaikka toinen jo suoraan näyttää ettei minun ajatukseni ja tunteeni pahemmin kiinnosta.
Siinä tilanteessa olen taas kerran. Ja nyt yritän kerätä voimia siihen, että ilmoitan suhteen olevan nyt loppu. Teen sen päätöksen jo hetkittäin, mutta sitten tulenkin jo katumapäälle, vaikkei toinen enää pitkään aikaan ole parisuhteeseen panostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."
Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.
Kyllä tuossa perää on. Nainen hurmataan sanoilla, minkä takia jotkut naiset jättävät teot huomiotta. Ap:n miehen sanoma "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" -läppä kuulostaa todella kliseiseltä pelimiehen repliikiltä. Olet ainutlaatuinen, olet aivan mahtava, seksikäs, älykäs yms. tyyppinen läppä on sellainen, joka ainakin itselläni herättää epäilyksiä eikä ihastusta. Jos mies on liian sujuva ja hempeä, niin en ota häntä tosissani ollenkaan.
Jos mies pääsee jatkamaan tuota propagandaa, se alkaa vähitellen vaikuttaa sitten kuitenkin. Eli miten pidät pääsi ja vahtaat niitä tekoja kun hormonit alkavat sekoittaa päätäsi sulosanojen lisäksi...
Ja vaikka olisit miten varovainen, niin voihan olla että ensin on tekojakin. Ongelma on todellinen, vaikka ei puhuttaisi niin ilmeisestä tapauksesta, että kahden viikon tuntemisen jälkeen vannotaan rakkautta.
Kaipa multa sitten puuttuu sellainen hormoni, koska olen jättänyt heti miehen, joka aiheuttaa huonot vibat jonkun asian suhteen.
Vanha keskustelu, mutta itselleni ajankohtainen.
Kadehdin tuota, että pystyy jättämään toisen heti, kun tulee huono fiilis. Itse roikun suhteissa liian pitkään, vaikka toinen jo suoraan näyttää ettei minun ajatukseni ja tunteeni pahemmin kiinnosta.
Siinä tilanteessa olen taas kerran. Ja nyt yritän kerätä voimia siihen, että ilmoitan suhteen olevan nyt loppu. Teen sen päätöksen jo hetkittäin, mutta sitten tulenkin jo katumapäälle, vaikkei toinen enää pitkään aikaan ole parisuhteeseen panostanut.
Itsekin olen päätynyt suhteisiin, missä minut on otettu itsestäänselvyytenä. Olen tuonut huoleni kumppaneilleni esiin, olen yrittänyt itse tehdä ihan kaiken mahdollisen sen eteen, että suhde toimisi, mutta jossain kohtaa jaksaminen ei vaan riitä pyörittämään yksinään parisuhdetta. Ikä ja kokemus on tuonut itselle onneksi rahkeita poistua huonoista suhteista aiemmin, ei enää mene 6v toivoen, että toinen muuttuisi takaisin siksi tyypiksi, johon rakastui.
Ja kuinka rasittavaa on oikeasti olla se, joka aina joutuu ottamaan suhteen epäkohdat esiin? Ja se, joka tekee sen virallisen eropäätöksen, vaikka mies on tehnyt eroa jo pidemmän aikaa omalla asenteellaan ja suhtautumisella välinpitämättömästi sekä minuun että suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."
Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.
Kyllä tuossa perää on. Nainen hurmataan sanoilla, minkä takia jotkut naiset jättävät teot huomiotta. Ap:n miehen sanoma "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" -läppä kuulostaa todella kliseiseltä pelimiehen repliikiltä. Olet ainutlaatuinen, olet aivan mahtava, seksikäs, älykäs yms. tyyppinen läppä on sellainen, joka ainakin itselläni herättää epäilyksiä eikä ihastusta. Jos mies on liian sujuva ja hempeä, niin en ota häntä tosissani ollenkaan.
Jos mies pääsee jatkamaan tuota propagandaa, se alkaa vähitellen vaikuttaa sitten kuitenkin. Eli miten pidät pääsi ja vahtaat niitä tekoja kun hormonit alkavat sekoittaa päätäsi sulosanojen lisäksi...
Ja vaikka olisit miten varovainen, niin voihan olla että ensin on tekojakin. Ongelma on todellinen, vaikka ei puhuttaisi niin ilmeisestä tapauksesta, että kahden viikon tuntemisen jälkeen vannotaan rakkautta.
Kaipa multa sitten puuttuu sellainen hormoni, koska olen jättänyt heti miehen, joka aiheuttaa huonot vibat jonkun asian suhteen.
Vanha keskustelu, mutta itselleni ajankohtainen.
Kadehdin tuota, että pystyy jättämään toisen heti, kun tulee huono fiilis. Itse roikun suhteissa liian pitkään, vaikka toinen jo suoraan näyttää ettei minun ajatukseni ja tunteeni pahemmin kiinnosta.
Siinä tilanteessa olen taas kerran. Ja nyt yritän kerätä voimia siihen, että ilmoitan suhteen olevan nyt loppu. Teen sen päätöksen jo hetkittäin, mutta sitten tulenkin jo katumapäälle, vaikkei toinen enää pitkään aikaan ole parisuhteeseen panostanut.
Itsekin olen päätynyt suhteisiin, missä minut on otettu itsestäänselvyytenä. Olen tuonut huoleni kumppaneilleni esiin, olen yrittänyt itse tehdä ihan kaiken mahdollisen sen eteen, että suhde toimisi, mutta jossain kohtaa jaksaminen ei vaan riitä pyörittämään yksinään parisuhdetta. Ikä ja kokemus on tuonut itselle onneksi rahkeita poistua huonoista suhteista aiemmin, ei enää mene 6v toivoen, että toinen muuttuisi takaisin siksi tyypiksi, johon rakastui.
Ja kuinka rasittavaa on oikeasti olla se, joka aina joutuu ottamaan suhteen epäkohdat esiin? Ja se, joka tekee sen virallisen eropäätöksen, vaikka mies on tehnyt eroa jo pidemmän aikaa omalla asenteellaan ja suhtautumisella välinpitämättömästi sekä minuun että suhteeseen.
Siis kyllä, juuri näin.
Olen taas suhteessa, jossa alussa minua huomioitiin paljon. Mietin, että ehkä nyt on se suhde, jossa asiat onnistuu.
Vaan pikkuhiljaa ajan kuluessa huomiointi vähenee ja vähenee. Toinen ei enää panosta juuri millään tavalla. Lopulta koko suhde on vain minun tekemisteni varassa.
Olen itsekin sen verran selkärankaa saanut kasvatettua, että teen jo mielessä erotyötä, enkä oleta asioiden muuttuvan enää paremmaksi.
Pettymys on suuri, mutta näin taas kävi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."
Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.
Kyllä tuossa perää on. Nainen hurmataan sanoilla, minkä takia jotkut naiset jättävät teot huomiotta. Ap:n miehen sanoma "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" -läppä kuulostaa todella kliseiseltä pelimiehen repliikiltä. Olet ainutlaatuinen, olet aivan mahtava, seksikäs, älykäs yms. tyyppinen läppä on sellainen, joka ainakin itselläni herättää epäilyksiä eikä ihastusta. Jos mies on liian sujuva ja hempeä, niin en ota häntä tosissani ollenkaan.
Jos mies pääsee jatkamaan tuota propagandaa, se alkaa vähitellen vaikuttaa sitten kuitenkin. Eli miten pidät pääsi ja vahtaat niitä tekoja kun hormonit alkavat sekoittaa päätäsi sulosanojen lisäksi...
Ja vaikka olisit miten varovainen, niin voihan olla että ensin on tekojakin. Ongelma on todellinen, vaikka ei puhuttaisi niin ilmeisestä tapauksesta, että kahden viikon tuntemisen jälkeen vannotaan rakkautta.
Kaipa multa sitten puuttuu sellainen hormoni, koska olen jättänyt heti miehen, joka aiheuttaa huonot vibat jonkun asian suhteen.
Vanha keskustelu, mutta itselleni ajankohtainen.
Kadehdin tuota, että pystyy jättämään toisen heti, kun tulee huono fiilis. Itse roikun suhteissa liian pitkään, vaikka toinen jo suoraan näyttää ettei minun ajatukseni ja tunteeni pahemmin kiinnosta.
Siinä tilanteessa olen taas kerran. Ja nyt yritän kerätä voimia siihen, että ilmoitan suhteen olevan nyt loppu. Teen sen päätöksen jo hetkittäin, mutta sitten tulenkin jo katumapäälle, vaikkei toinen enää pitkään aikaan ole parisuhteeseen panostanut.
Itsekin olen päätynyt suhteisiin, missä minut on otettu itsestäänselvyytenä. Olen tuonut huoleni kumppaneilleni esiin, olen yrittänyt itse tehdä ihan kaiken mahdollisen sen eteen, että suhde toimisi, mutta jossain kohtaa jaksaminen ei vaan riitä pyörittämään yksinään parisuhdetta. Ikä ja kokemus on tuonut itselle onneksi rahkeita poistua huonoista suhteista aiemmin, ei enää mene 6v toivoen, että toinen muuttuisi takaisin siksi tyypiksi, johon rakastui.
Ja kuinka rasittavaa on oikeasti olla se, joka aina joutuu ottamaan suhteen epäkohdat esiin? Ja se, joka tekee sen virallisen eropäätöksen, vaikka mies on tehnyt eroa jo pidemmän aikaa omalla asenteellaan ja suhtautumisella välinpitämättömästi sekä minuun että suhteeseen.
Siis kyllä, juuri näin.
Olen taas suhteessa, jossa alussa minua huomioitiin paljon. Mietin, että ehkä nyt on se suhde, jossa asiat onnistuu.
Vaan pikkuhiljaa ajan kuluessa huomiointi vähenee ja vähenee. Toinen ei enää panosta juuri millään tavalla. Lopulta koko suhde on vain minun tekemisteni varassa.
Olen itsekin sen verran selkärankaa saanut kasvatettua, että teen jo mielessä erotyötä, enkä oleta asioiden muuttuvan enää paremmaksi.
Pettymys on suuri, mutta näin taas kävi...
Joskus kannattaa suosiolla siirtyä merta edemmäs kalaan. Noilla sivustoilla on selvä miesenemmistö. Profiileihin toivotaan panostavan. Seuranhaun helpottamiseksi käytetään lyhenteitä sub/dom ettei tulisi hirveesti virhelyöntejä. Submissiivinen meinaa pehmeää ja palvelevaa, domi dominoivampaa osapuolta. Perhekeskeisyys saa näkyä ilmoituksessa. Ilmaise reilusti halusta saada oma perhe ja päästä jossain vaiheessa vihille. Juttele pidemmän aikaa eri miesten kanssa pitäen Skypeen päässeistä plussat ja miinukset tyyppistä kirjaa. Päästä liveen lähimpänä omalta tuntuva. Vältä viimeiseen asti hukka deittailua. Ehdottomasti googleta käyttäjien kuvat sekä oikea nimi.
https://www.farmersonly.com/#step/1
https://www.singlefarmersdating.com/
https://westernmatch.com/m/index
Apit:
https://apps.apple.com/us/app/cowboy-mate-dating-app/id1448701563
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.fbm.cowboys&hl=en_US&…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää löytää enemmän omia juttuja täyttämään elämääsi. Vaikka onkin suhteessa ei pidä odottaa että se toinen täyttää elämäsi ja tekee sinut onnelliseksi. Odotat liikaa miestä tekemään sinun elämästä onnellista ja miehet ahdistuvat ja ottavat etäisyyttä. Ja usko vaan että jos tapasit miehen joka haluaisi nyhjätä 24h vierekkäin niin nekin suhteet loppuvat kyllästymiseen
Tässä ilmiössä ei ole kyse siitä vaan siitä, että miehet haluaa tulla kohdelluksi etäisesti, kylmästi ja välinpitämättömästi kaikessa kontaktissa. Ei ne halua itselleen rakastavaa puolisoa ja helppoa elämää täysjärkisen ihmisen kanssa.
Siltä se vähän vaikuttaa...
Ap
Olen huomannut saman ilmiön. Mitä hankalammaksi nainen heittäytyy, sitä enemmän mies palvoo ja panostaa suhteeseen. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei kannata pitää kovin hyvin. Mitä enemmän teet kompromisseja sitä enemmän mies kävelee yli ja sitä vähemmän kunnioittaa ja lopulta alkaa tuntea inhoa puolisoaan kohtaan.
Ap, tarinasi ja tunteesi kuulostaa kuin omaltani.
Nuorema olin korviani myöten rakastunut erääseen tuttuun kundiin joka hänkin huhupuheiden ja myöhemmin omien anojensakin perusteella halusi kylältä ainoastaan minut. Piiritti ja piiritti minua kunnea aloimme seurustella.
Meni ehkä jokunen kk hyvin kunnes aloin huomata jääväni enenevässä määrin aina toiseksi tai jopa kolmanneksi millon millekin asialle, tuntui että mikä tahansa muu tekeminen ja hänen kaveri meni joka ikinen kerta edelleni ja yhteinen aikamme väheni vaikka muutenkin oltiin yhdesä vain viikonloput. Hän kuitenkin sanoi toistuvasti rakastavansa minua.
Suhteemme toki jatkui 2.5 v, asuttiinkin jo yhdessä, vaikka yritin pitää häntä vähän varpaillaan ja uhkasin jättääkin jos tilanne ei muutu. Ei muuttunut, hän etääntyi entisestään ja sittemmin petti ja jätti.
Mutta myös muutamassa muussa suhteessa sama kaava on toistunut. En ymmärrä miksi miehet sanoo haluavansa olla parisuhteessa kanssani kun ei sitten ole kuitenkaan tarvetta kun nähdä pikaseen parin vk välein ja tyhjentää kassinsa 20 sekunnissa. Mikä helvetin parisuhde se on. Ja ehkeivät ymmärrä että toinen osapuoli ei ole tyytyväinen tällaiseen suhteeseen ja pian he ovatkin taa yksin....ja niin olen minäkin.
En ala olemaan kellekään vaan se viimeinen lenkki jonka luo tullaan jos ei ole muuta mielenkiintosempaa ja johon voi käydä purkamassa nopsaan seksuaaliset tarpeensa antamatta toiselle mitään, edes aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Miestä ei saa ikinä miellyttää ja seksikin kannattaa pitää vallan välineenä. Miehellä on hyvä olla tunne, että sinä olet jättämässä hänet jos ei ole sinulle kynnysmattona. Niin ne on onnellisia ja viihtyy. Muista kiukutella tyhjästä ja parkua ja huutaa välillä, polta miehen vaatteet pihalla. Oppii olemaan sillä tavalla ja ne tykkää siitä.
Nyt kyllä tyrskähti aamukahvit näppikselle :D.
Tää oli hauska!
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulma:
1. Näet kiinnostavan naisen, ihastut ja haluat seksiä. Kerrot naiselle kuinka ainutlaatuisena tätä pidät, kuinka ihanaa on olla yhdessä ja ehkä uskot sen itsekin. Seksisuhde alkaa.
2. Nainen rakastuu, mutta itse olet jo vähän kyllästynytkin. Alkaa tulla erilaisia vaatimuksia, vaikka sinulle riittää seksikin. Nainen alkaa kiukutella, sinua kyllästyttää, mutta koska muualtakaan ei nyt ole seksiä saatavissa, lepertelet naiselle jotain hempeää, jotta tämä on tyytyväinen.
3. Seksisuhde jatkuu, välillä nainen valittaa ja lupaat korjata tapasi. Riidellään, mutta seksisuhde jatkuu. Etsit kuumeisesti uutta naista, johon voisi rakastua ja löydät sellaisen pian. Pidät ensinmainittua naista varalla, kunnes näet rakastatko tätä uutta naista, vai tuleeko hänestä vain uusi seksisuhdenainen.
Nykypäivän ongelmana on se, että naisen antavat miehille parisuhteen edut, vaatimatta heitä kuitenkaan yksiavioiseen parisuhteeseen selkeästi.
Ollaan vähän niinkun fwb tai jossain muussa hieman epämääräisessä säädössä.
Miksi mies panostaisi yhtään enempää, kun saa panostamatta sen seksin, mikä on se tärkein asia miehelle?
Tää on se pointti. Älkää antako seksii niin helposti.
Korjaus:
naiset antavat miehille parisuhteen edut, vaatimatta heitä kuitenkaan yksiavioiseen parisuhteeseen selkeästi.
Mä ymmärrän että nuorena kaverit ja omat harrastukset ovat tärkeitä, mutta että vielä keski-iässä lähes viiskymppisenä asetetaan lähes kaikki muut asiat kumppanin edelle. Sitä en ymmärrä.
Enkä nyt tarkoitakaan että pitäisi käsi kädessä olla koko valveillaoloaika, mutta jos toisen ottaa ja sitoutuu parisuhteeseen, niin ei siinä voi aina ajatella vaan itseään, pitää antaa toisellekin sitä mitä hän haluaa.
Miksi pitää toista löysässä hirressä jos kaverit on tärkeimpiä, olisi sitten niiden kavereiden kanssa ihan kokoajan.
Minä naisena asetan kumppanini aina etusijalle, toki työt pitää hoitaa ja joku oma menokin joskus olla mutta pääsääntö on se että se oma rakas tulee ensin tärkeysjärjestyksessä.
Harmi ettei minunkaan kumppanini ole osannut arvostaa tätä piirrettä, enkä ole itse tainnut koskaan saada osakseni kenenkään taholta tällaista positiivista kohtelua, olen aina (lapsesta saakka) jäänyt toiseksi tai kolmenneksi viimekädessä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan samalla lailla kuin monilla naisillakin on.