Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?
16.09.2020 |
Jokaisessa suhteessa käy niin. Eikä ole väliä suhteen pituudella. Nyt huomaan taas, että läsnäoloni on itsestäänselvää nykyiselle kumppanilleni. Kyseessä vielä mies, jolla lapset vuoroviikoin, minä lapseton. Lapsettomille viikoille mies on alkanut koko ajan enemmän ja enemmän hommaamaan kaikkea ylimääräistä menoa, ottaa töitä enemmän jne. Molemmat käydään töissä, minä pystyn paremmin vaikuttamaan omiin vuoroihini ja olen yrittänyt tehdä vuoroja mahdollisimman vähän silloin, kun meillä olisi mahdollisuus töiden lomassa viettää aikaa aikuisten kesken (teen kahta työtä). Suunnittelen menoni ja tapaamiseni kavereiden kanssa samalla tavalla, mutta mies ei tunnu välittävän yhteisestä mahdollisesta ajasta juuri ollenkaan. Ei enää, kun on huomannut, että olen sitoutunut suhteeseen.
Tuntuu siltä, että jokaisessa suhteessa, missä olen ollut, minun pitäisi olla jatkuvasti etäinen ja pidätellä tunteitani, olla jalka oven välissä mahdollisesti lähtemässä. Vain silloin miehet ovat panostaneet, halunneet viettää aikaa yhdessä ja järjestäneet yhteistä aikaa. Aina kun olen viimein rakastunut ja sitoutunut suhteeseen, alkaa mies vähentämään omaa halukkuuttaan nähdä, ei jaksa tai halua tehdä enää asioita yhdessä eikä panosta yhteiseen aikaan. Tuntuu että minusta tulee kaluste jonkin pöydän tavoin: kiva olla olemassa ja tuossahan se pyörii osana muuta huushollia.
Olen jotenkin niin väsynyt tähän samaan kaavaan, etten tiedä mitä tehdä. En tiedä jaksanko käydä taas samoja keskusteluja läpi. Miten yhteinen aika olisi tärkeää, yhteinen tekeminen olisi tärkeää, yhteinen aika mahdollistaa sen, että voidaan harrastaa seksiä, koska sekin on tärkeää minulle. Ja kun kyse ei edes ole mistään vuosien suhteesta, vaan tässä pitäisi olla alkuhuuma menossa.
Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on.
Onko kellään muulla samanlaista? Tein nyt sen päätöksen, että en sorvaa töitäni enkä menojani enää miehen viikkojen mukaan. Aion nähdä ystäviäni enemmän ja lisätä harrastuksissa käyntejä.
Kommentit (206)
Takertuja. Rakastat miehet henkihieveriin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin kävi näin. Tällä kertaa aion etsiä uuden, sellaisen jolle olen sen verran tärkeä, että haluaa oikeasti jakaa elämäänsä kanssani, eikä niin että olen varaviihdyke jossain sijalla nro 9.
Asiat ovat itsestäänselviä jos et tuo omaa näkemystäsi kuuluviin. Kukaan ei ole selvännäkijä. Puhe on kommunikointivälineemme.
Vierailija kirjoitti:
Asiat ovat itsestäänselviä jos et tuo omaa näkemystäsi kuuluviin. Kukaan ei ole selvännäkijä. Puhe on kommunikointivälineemme.
No eihän tuo aapeen miehen tapa ole mikään yleinen tapa, jos ollaan suhteessa. Normaalisti kyllä etsitään aikaa sille tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle, ei toisen pitäisi sitä anella. Onhan se outoa, jos kaikki muut menot menee kumppanin seuran edelle, varsinkin jos mahdollisuuksia yhteiseen aikaan on muutenkin vähän. Mies pitää aapeeta pelkkänä panona.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin kävi näin. Ja mikä pahinta, olin jo raskaana siinä vaiheessa kun kävi ilmi että miehelle olin ollut vain väline itsetunnon pönkitykseen. Kyseessä ei ole mikään tasoero vaan mies oli täysin hullaantunut minuun ja sanoi mm ettei olisi koskaan uskaltanut baarissa tulla juttelemaan kanssani ja tehdä aloitetta. Siinä vaiheessa kun olin tosiaan rakastunut,oppinut luottamaan ja uskomaan miehen puheet sitoutumishalukkuudesta yms, alkoi mies viiletä. Kuinka ollakaan.
En yhtään ymmärrä miksei hän arvosta minua nyt, kun sai mitä halusi. Suhteesta on tullut hänelle velvollisuus. Minä koen tulleeni täysin petetyksi. Mies uskoo voivansa vielä rakastua minuun uudelleen, mutta omat tunteeni ovat alkaneet vakavasti hiipua. Mies käy terapiassa ymmärtääkseen, miksi on tehnyt näin. Tulevaisuuden odotukseni suhteelle eivät ole kummoiset.
Sama tilanne. Tuntuu että mies ei ole koskaan varsinaisesti välittänyt siitä kuka olen, vaan vain siitä että sai valloitettua kaltaiseni naisen. Eli jotain itsetunto ongelmaa sillä on. Pettyi varmaan, kun olinkin tavallinen kuolevainen.
Yhdistävä tekijä = sinä itse
Oletko ehkä tietämättäsi energiavampyyri?
-Jos mies on loppu lapsiviikoista ja sinä kulutat häntä lisää, niin tottakai yrittää selvitä sinusta minimienergialla.
Oletko liian lapanen?
-Jos et laita rajoja ja tarpeitasi selkeästi esiin niin hitostako mies voisi tietää mitkä rajasi ja tarpeesi ovat?
Astuitko palvelijan rooliin?
-Jos yrität liikaa mielistellä niin ehdollistat miehen siihen että semmoinen tuo suhde tulee olemaan.
Onko odotuksesi vääränlaisia?
-Jos oletat että olet miehelle yhtä tärkeä, kuin olet itsellesi, olet jo valmiiksi huonolla linjalla. Näin ei tule koskaan tapahtumaan etenkään miehen kanssa jolla on lapsia. Korjaa odotuksesi. Suhteen keskipiste ei ole sinä vaan suhde. Klassinen prinsessa-kompleksi. Etsi sugar daddy tai beta-simp jos haluat prinsessakohtelua.