Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?

Jokaisessa suhteessa käy niin. Eikä ole väliä suhteen pituudella. Nyt huomaan taas, että läsnäoloni on itsestäänselvää nykyiselle kumppanilleni. Kyseessä vielä mies, jolla lapset vuoroviikoin, minä lapseton. Lapsettomille viikoille mies on alkanut koko ajan enemmän ja enemmän hommaamaan kaikkea ylimääräistä menoa, ottaa töitä enemmän jne. Molemmat käydään töissä, minä pystyn paremmin vaikuttamaan omiin vuoroihini ja olen yrittänyt tehdä vuoroja mahdollisimman vähän silloin, kun meillä olisi mahdollisuus töiden lomassa viettää aikaa aikuisten kesken (teen kahta työtä). Suunnittelen menoni ja tapaamiseni kavereiden kanssa samalla tavalla, mutta mies ei tunnu välittävän yhteisestä mahdollisesta ajasta juuri ollenkaan. Ei enää, kun on huomannut, että olen sitoutunut suhteeseen.

Tuntuu siltä, että jokaisessa suhteessa, missä olen ollut, minun pitäisi olla jatkuvasti etäinen ja pidätellä tunteitani, olla jalka oven välissä mahdollisesti lähtemässä. Vain silloin miehet ovat panostaneet, halunneet viettää aikaa yhdessä ja järjestäneet yhteistä aikaa. Aina kun olen viimein rakastunut ja sitoutunut suhteeseen, alkaa mies vähentämään omaa halukkuuttaan nähdä, ei jaksa tai halua tehdä enää asioita yhdessä eikä panosta yhteiseen aikaan. Tuntuu että minusta tulee kaluste jonkin pöydän tavoin: kiva olla olemassa ja tuossahan se pyörii osana muuta huushollia.

Olen jotenkin niin väsynyt tähän samaan kaavaan, etten tiedä mitä tehdä. En tiedä jaksanko käydä taas samoja keskusteluja läpi. Miten yhteinen aika olisi tärkeää, yhteinen tekeminen olisi tärkeää, yhteinen aika mahdollistaa sen, että voidaan harrastaa seksiä, koska sekin on tärkeää minulle. Ja kun kyse ei edes ole mistään vuosien suhteesta, vaan tässä pitäisi olla alkuhuuma menossa.

Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on.

Onko kellään muulla samanlaista? Tein nyt sen päätöksen, että en sorvaa töitäni enkä menojani enää miehen viikkojen mukaan. Aion nähdä ystäviäni enemmän ja lisätä harrastuksissa käyntejä.