Lue keskustelun säännöt.
Miksei normaalia elämää kestetä?
Nyt koronan myötä olen havahtunut tähän. Ihmiset menivät aivan sekaisin kun eivät päässeet baareihin ja ulkomaille. Nyt kun arki on ns. "normaalimpaa", niin heti pitää päästä ulkomaille ja baareissa pörrää alalla työskentelevän sukulaiseni mukaan vielä enemmän väkeä, kuin ennen koronaa. Eräskin työkaverini on lähdössä marraskuussa kuukaudeksi Kanarialle, toinen kävi kesällä Romaniassa kun oli pakko päästä johonkin kun oli niin halpaa!
Omaa elämääni korona ei ole muuttanut mitenkään. Mulla ei ole varaa matkustella eikä käydä missään ulkona syömässä ja juomassa. Korkeakoulutettuna, palkkakuopassa sinnitellen. Ennen kadehdin ystäviäni joilla oli rahaa mällätä, mutta nyt ymmärrän olevani kuitenkin aika onnekas. Löydän elämääni sisältöä muistakin asioista, ekologisemmin. Katson Areenasta dokkareita (ei ole varaa Netflixiin), käyn myös silloin tällöin kirjastossa (kun ei ole varaa äänikirjapalveluihin), ulkoilen lähiluonnossa ja silloin tällöin näin myös yhtä ystävääni ulkosalla... Muuta ihminen ei tarvitse.
Kommentit (282)
Mieleltään sairaat esimiehet tekevät työntekijöiden elämästä raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle kyllä ystävien näkeminen ja ulkona käyminen on kyllä ihan sitä normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Tarvitsevat tai eivät, nuo kaikki ovat silti normaaleja asioita. Normaalia ei ole pelkästään se, että ollaan kotona, tavataan ystäviä kaksi kertaa vuodessa ja ulkoillaan vain lähiluonnossa, ehkä kirjaston kautta koukaten.
Ei voida oikeastaan määritellä mikä on normaalia. Suurelle osalle ihmiskunnasta esimerkiksi lentomatkat olisivat luksusta. Koska noin puolet maailman väestöstä esimerkiksi käyttää vessanaan kuoppaa maassa.
Silti ne pärjäävät. Tosta voisi oikeasti ottaa oppia, elämästä nauttiminen ei merkitse asioita, sisältö tulee pienistäkin jutuista. Totta kai esimerkiksi matkailu on kivaa, mutta surkeaa jos elämä ei tunnu hyvältä ilman sitä. Jotenkin tulee mieleen että ihmiseltä puuttuu kyky olla onnellinen, pitää vain hakea nautintoa aina jostain uudesta.
Niin, ehkä se on luksusta ja siihen on syynsä miksi sinäkin kutsut sitä matkustamista luksukseksi, että rangaistukseksi. Todella pienestä voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta se ei tarkoita etteikö suuresta ja kallistakin voisi myös sitä olla. Ihminen voi iloita sekä omasta kodista, että lomamatkasta hotellista ja jos toinen niistä otetaan pois se tuntuu surkealta. Ihan kuten ihmiseltä joka tykkää yhdestä tai seitsemästä asiasta. Niistä kun viedään joku pois, niin eihän se kivalta tunnu.
Niin tästähän on tässä ketjussa paljon just puhuttu. Tietenkin lapsi haluaa laatikosta itselleen kaikki lelut mitkä saa haalittua.
Mutta pitäisikö tätä ajatustapaa yrittää muuttaa, eikä mennä vain kaikki mulle -vaistoilla? Koska tuolleen elämällä mikään ei riitä ja kyky onnellisuuteen luisuu kauemmaksi.
Mitä jos viedään sinulta ne metsät ja hiljaiset koti-illat? Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että muille se normaali on sitä vilkasta elämää, ei sitä yksin kotona nyhjöttäminen? Korona aika oli kaikkea muuta kuin normaalia. Tylsää, yksinäistä ja yksitoikkoista. Normaalissa elämässä ihmiset tekee ja tapaa toisiaan ja tutkii maailmaa, ei kyki yksinään jossain metsässä tai kotona telkun edessä puhelin kädessä.
Eiks sulla oo mielikuvitusta?
Kyllä ja jopa hyvä sellainen, mutta väitätkö ihan tosissasi, että se on sama asia uida vedessä ja kuvitella se ajatuksissasi? Että Alpit ovat sama asia kuvissa kuin luonnossa? Tai ehkä lukea kirjasta kahden ihmisen dialogi on sama kuin keskustella itse mielenkiintoisista asioista jonkun kivan tyypin kanssa kasvotusten?
Ei kai uimista ole kielletty?? Tai dialogia?
Kävin viimeksi tänään tuossa lähijärvellä uimassa ja olen keskustellut pitkään ja hartaasti sekä puhelimessa että kasvotusten läheisteni kanssa.
Tuossa vain Alpit on nyt hetken tavoittamattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Tarvitsevat tai eivät, nuo kaikki ovat silti normaaleja asioita. Normaalia ei ole pelkästään se, että ollaan kotona, tavataan ystäviä kaksi kertaa vuodessa ja ulkoillaan vain lähiluonnossa, ehkä kirjaston kautta koukaten.
Ei voida oikeastaan määritellä mikä on normaalia. Suurelle osalle ihmiskunnasta esimerkiksi lentomatkat olisivat luksusta. Koska noin puolet maailman väestöstä esimerkiksi käyttää vessanaan kuoppaa maassa.
Silti ne pärjäävät. Tosta voisi oikeasti ottaa oppia, elämästä nauttiminen ei merkitse asioita, sisältö tulee pienistäkin jutuista. Totta kai esimerkiksi matkailu on kivaa, mutta surkeaa jos elämä ei tunnu hyvältä ilman sitä. Jotenkin tulee mieleen että ihmiseltä puuttuu kyky olla onnellinen, pitää vain hakea nautintoa aina jostain uudesta.
Niin, ehkä se on luksusta ja siihen on syynsä miksi sinäkin kutsut sitä matkustamista luksukseksi, että rangaistukseksi. Todella pienestä voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta se ei tarkoita etteikö suuresta ja kallistakin voisi myös sitä olla. Ihminen voi iloita sekä omasta kodista, että lomamatkasta hotellista ja jos toinen niistä otetaan pois se tuntuu surkealta. Ihan kuten ihmiseltä joka tykkää yhdestä tai seitsemästä asiasta. Niistä kun viedään joku pois, niin eihän se kivalta tunnu.
Niin tästähän on tässä ketjussa paljon just puhuttu. Tietenkin lapsi haluaa laatikosta itselleen kaikki lelut mitkä saa haalittua.
Mutta pitäisikö tätä ajatustapaa yrittää muuttaa, eikä mennä vain kaikki mulle -vaistoilla? Koska tuolleen elämällä mikään ei riitä ja kyky onnellisuuteen luisuu kauemmaksi.
Mitä jos viedään sinulta ne metsät ja hiljaiset koti-illat? Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että muille se normaali on sitä vilkasta elämää, ei sitä yksin kotona nyhjöttäminen? Korona aika oli kaikkea muuta kuin normaalia. Tylsää, yksinäistä ja yksitoikkoista. Normaalissa elämässä ihmiset tekee ja tapaa toisiaan ja tutkii maailmaa, ei kyki yksinään jossain metsässä tai kotona telkun edessä puhelin kädessä.
Tämä on koko ketjun läpi se mitä osa ei kykene käsittämään. Että ihmiset nauttivat eri asioista.
Mitä jos kotona istuvilta viedään pois se se Netflix ja koti-illat?
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Hmm. Mitä ihminen sitten sinun mielestäsi oikein tarvitsee? Ihan oikeasti?
Mikä on sitä tavallista ja ihan riittävää?
Ap kyseenalaistaa sen, että miksi ihmiset eivät pärjää ilman hifistelyä. Miksi perusjutut ei riitä ... ei edesPoikkeustilanteessa, vaan on pakko päästä baanalle?
Samaa kysyn minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä matkustellut aikaisemmin sen pari kertaa vuodessa ja käynyt aina välillä konserteissa tai syömässä. Jotenkin kummasti minua ei ole kuitenkaan lainkaan häirinnyt että tänä vuonna ei ole päässyt. Ei mitään ahdistusta tai surua niiden suhteen. Ehkä ne eivät ole lopulta olleet minulle niin isoja asioita kuitenkaan. Mutta olen muutenkin kyllä ihminen joka viihtyy ihan tavallisessa arjessa vaikka vaihtelu joskus piristääkin.
Tässä on varmaan ketjun parhaita kommentteja. Se että on jotain ekstraa on tietysti kivaa, mutta miksi sen loppuminen herättää niin suuria tunteita? Matkoilla on kiva käydä, tietenkin. Mutta outoa jos ei pärjää ilman lentämistä esim.
Samaa mieltä. Matkustelin ennen koronaa melko paljon työmatkoilla Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella ja olen asunut aikaisemmin yli 10 vuotta poissa Suomesta. Kun matkat loppuivat koronan tuloon, hienoa, saankin olla kotona etätöissä. Lomamatkoja ulkomaille teen ehkä 5 vuoden välein, riittää hyvin.
En siis tarvitse ulkomaan työmatkoja enkä lomamatkoja; kotiseudullakin keksii kaikenlaista tekemistä. Eipä kukaan lapsenakaan juuri ulkomailla matkustellut, joten miksi päänne ei keksi muuta tekemistä?
Mutta sinä olet jo kokenut ne ulkomaan matkaillut ja asunutkin ulkomailla.Joku muu ei ole vielä niitä kokenut ja haluaa myös itse ne kokea, ennenkin antaa omat johtopäätökset.Sama kuin sanoisi ettei kannata maistaa vaikka suklaata, ei se niin hyvää ole ja ilmankin pärjää.
Eihän tässä kukaan loppuelämäksi ole matkustamista kieltänyt eikä kieltämässä. Se, jos ei yhtenä kesänä pääse, ei pitäisi hajottaa ketään. Okei, poikkeuksena vakavasti sairaat, jotka voi olla melko varmoja että tämä kesä oli heidän viimeinen ja nyt sitten jäi matkustamatta, mutta veikkaan, ettei täällä itkijöistä kukaan ole tässä tilanteessa. Jos on, niin ymmärrän tuskasi ja olen pahoillani.
Hei kiva jos "ymmärrät" tuskaani mitä epäilen. Täällä on vahvasti ilmapiiri ettei kiinnosta ymmärtää ketään joka pitää eri asioista kuin itse.
Tämä kesä olisi ollut viimeinen kun olisin päässyt täysillä nauttimaan siitä mikä on minun elämän suola. En päässyt ja nyt loppuikä menee lääkkeitä syöden jotka estävät minua tekemästä sitä mistä pidän.
Mutta koska siihen liittyy matkustamista ja tanssimista niin voin nyt mennä istumaan Suomen luontoon ja olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Taas vaihteeksi "MINÄ olen tehnyt niin ei kenekään muun tarvitse"-perustelu.
Pekkanen kirjoitti:
Mieleltään sairaat esimiehet tekevät työntekijöiden elämästä raskasta.
höpöpöpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekkanen kirjoitti:
Mieleltään sairaat esimiehet tekevät työntekijöiden elämästä raskasta.
Hyvin puhuttu siellä perällä!
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Ja kukahan on puhunut mistään kaksin käsin vetelemisestä? Minä olin viime keväänä fuksi ja voin kyllä kertoa, että harmittihan se vietävästi kun kaikki kevään riennot olikin sitten peruttu ja kaikki kyhjötti yksin kotona. Suinkaan pääpointti se miksi harmitti ei ollut se, että hitto kun ei pääse kahta viikkoa vetämään päätä täyteen, vaan se että sosiaaliset tapahtumat olivat pannassa. Tällöinhän oli myös kokoontumisrajoitukset käytössä, joten minkään järkkääminen ei onnistunut oikein mitenkään päin. Tuo kevät olisi ollut oikein oiva tapa tutustua laajemmin ihmisiin, jota minä ainakin kaipaan. Asun muutenkin yksin, joten tämä kotona kyhjötys arki on oikeasti minulle aika(todella) tylsää. Minä kaipaan sosiaalisia kontakteja ympärilleni, muuten turrun. Hienoa, jos jollekin sohva ja netflix on sitä täyttä elämää, minulle se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut pettymys, etten päässyt kesällä odottamalleni matkalle, sillä pääsee irti arjesta. Mutta se ei ole ollut se isoin juttu.
En minä elä normaslia elämää. En jos en voi tapailla ystäviäni. Ihan sama missä tapailen, kunhan vain tapailen. Mulle ystävät antavat energiaa, mitkää puhelut tai virtuaalitreffit eivät korvaa aitoa yhdessä oloa.
Samaan aikaa sairastunut äitini juoksutti, minua jopa viidesti viikossa - eikä 7 apteekkikäyntiäkään viikossa ole normaalielämää.
Jouduin keväällä loupumaan myös mun yärkeimmistä harrastuksista. Uinti - hallit kiinni ja laulaminen. Onneksi molemmat ovat nyt kuitenkin taas ohjelmassa.
Mulla on myös olo, etten ole ollut lomalla lainkaan, kun matkaa ei ollut, arjesta en päässyt irti, en lainkaan.
Ravintolassa syöminen on ihan eri asia kuin kokkaaminen kotona, johon olen jo läpeensä kyllästynyt. Enkä ole löytänyt esim pippuripihviä kotiin toimitettuna. Jotkut ruuat kärsivät matkoista.
Omaa normiarkea ole ollut olemassa sitten maaliskuun ja olen melkoisen väsynyt. Siihen vaikuttaa kovasti tietenkin iäkkään äitini sairastuminen, johon lisätwistin tuo korona.
Ootko miettinyt miten sä tulisit toimeen jos sulla ei vaan olisi mahdollisuutta matkailla kertaakaan?
Ystäväjuttu on toki selkee!
Eikös se ollut jo viestissäni selkeästi, minulle oli pettymys. Mutta se ei ollut tärkein elämäni muuttanut tekijä tuo matkailun päättyminen.
Olen matkustanut ensimmäisen kerran ulkomaille 16-vuotiaana, sitä ennen haaveillut siitä. Haaveillut arkeologin ammatista ja nimenomaan sen myötä matkoista. Musta ei tullut arkeologia, mutta mun matkat ovat matkoja historiaan. Olen käynyt katsomassa pyramideja niin Egyptissä kuin Meksikossa, vieraillut lukuisilla Kreikan Rooman raunioilla, Stonehengessä. Mut löytää reissuillani aina museoista.
Jos matkustaminen ei olisi mahdollista kävisin katsomassa tietyt näyttelyt museoissa, esim Amos Rexissä alkaa Egypti-näyttely. Helsingin ulkopuolella on kuitenkin vähän museoita, jotka kiinnostavat. Ja luultavasti lukisin, mutta kokemus ei ole ollenkaan sama. Alussahan museot olivat myös kiinni. Voit myös arvata, että teen tuota samaa muutenkin. Käyn museoissa ja taidenäyttelyissä myös kotimaasssa.
Jos ihminen haaveilee ja unelmoi, hänellä on pyrkimys johonkin. Jos multa otetaan mun haavet ja unelmat pois, osa minusta viedään pois. Minä en haaveile kesämökistä tai isosta asunnosta, paremmasta autosta.
Minä haaveilen matkasta Petraan, Macchu Picchuun, Pompeijiin jne.
Todennäköisesti suurin osa ihmisistä haaveilee asioista, joita he eivät syystä tai toisesta pysty tekemään. Nyt olet _hetkellisesti_ liittynyt heidän seuraansa. Voit aina kysyä itseltäsi, mikä oikeus sinulla olisi päästä toteuttamaan haaveitasi samalla kun suurin osa ihmisistä eivät pysty siihen ikinä. Ymmärrän kyllä, että ärsyttää. Niin ärsyttää muitakin, tuntuu pahalta ja sattuu. On tärkeää kyetä sopeutumaan ja etsimään onnea niistä asioista, jotka ovat sillä hetkellä mahdollisia.
Btw, oma iso talo ei ole yhtään sen väheksyttävämpi tai pienempi unelma tai haave kuin matkustelu.
Iso talo ei ole yhtään vähyksyttävämpi unelma.
Mutta mun pointti on se, että tarvitsen ne unelmani. Esim siitä Macchu Picchusta olen haaveillut jo 40 vuotta. Osa unelmista on pienempiä, osa suurempia.
Ja näetkös minäkin haaveklen asioista vuosia, vuosia, ennen kuin ne toteutuvat. Haaveilen silti ja toteutan piempiä unelmia, niitä enemmän mahdoolisia.Jos niillä unelmilla ei olisi mahdollisuutta toteuta, en niisyä haaveilisi tai tavoittelisi. Ja jotain menisi pysyvästi rikki minussa.
No sittenhän ei ole hätää jos unelmoinnin tavoitteen voi toteuttaa vasta puolen vuoden, vuoden tai kahden päästä.
Henkilökohtaisesti voin kyllä unelmoida asioista joita en tule koskaan saavuttamaan tai jotka ovat todella epätodennäköisiä saavuttaa. Niinkuin itsekkin kirjoitit että olet 40 vuotta haaveillut joten välttämättä et tuota koskaan saavuta. Siinä oli pikkuinen ristiriita eli unelmoit kuitenkin vaikka et vuosikymmenniin elo sitä saavuttanut.
Aika harvalle tämä kevään tyylinen kaikki on kiinni ja tehdään pääsääntöisesti etätyötä näkemättä lähes ketään, on normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Taas vaihteeksi "MINÄ olen tehnyt niin ei kenekään muun tarvitse"-perustelu.
En kyllä perustellut tuossa mitään. En ymmärrä, miksi pitäisi edes perustella tuota säälin tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
On tullut matkusteltua aivan riittävästi. Mikä siinä on niin lystiä töröttää ahtaissa lentokoneissa 3-10 tuntia.
Nämä on niin nähty.
Kotonakin voi nauttia gurmee ruuista ja mieluisista juomista. Kaikki on käden ulottuvilla. Rahaa niihin kyllä riittää.
Upea s luonto ympärillä ja kaikki!
Tämä jaksaa AINA naurattaa! Niin olen minäkin matkustellut aivan riittävästi. Aikanaan siihen minua ajoi hillitön halu kokea, nähdä muita kulttuureja, tavata erilaisia ihmisiä, tutustua ruokaan jne jne jne.
Nyt kun nähty, nautin suunnattomasti kotona guormet (se kirjoitetaan näin) ruuan laitosta, hyvistä viineistä, luonnosta.
Mutta kyllä mä nyt stana ymmärrän, että jotkut, jotka eivät ole vielä päässeet kokemaan kaikkea sitä, mitä olen, nyt tahtoisivat samaa, jota olen pitänyt itselleni tärkeänä ja oikeutettuna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Taas vaihteeksi "MINÄ olen tehnyt niin ei kenekään muun tarvitse"-perustelu.
Mun mielestä köyhien ei tarvitse saada enempää rahaa. Mulla on ollut paljon rahaa, joten köyhillä ei tarvitse olla. Kyllä yhteiskunnan tuillakin pärjää ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää nämä ihmiset, joiden mielestä baarissa istuminen ja diskossa heiluminen on täyttä elämää. Tulihan sitä itsekin fuksina vedettyä kaksin käsin, mutta sen jälkeen on kyllä tuollainen tuntunut aika tyhjältä.
Taas vaihteeksi "MINÄ olen tehnyt niin ei kenekään muun tarvitse"-perustelu.
Mun mielestä köyhien ei tarvitse saada enempää rahaa. Mulla on ollut paljon rahaa, joten köyhillä ei tarvitse olla. Kyllä yhteiskunnan tuillakin pärjää ihan hyvin.
Totta. Puoli vuotta pärjää ihan hyvin tuillakin (ja vaikka vähän pitempääkin). Sen verranhan tämä on kohta kestänyt. Itse asiassa jo parin kuukauden jälkeen pitäisi alkaa antamaan köyhille lisää rahaa jotta vertaus olisi osuvampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut matkusteltua aivan riittävästi. Mikä siinä on niin lystiä töröttää ahtaissa lentokoneissa 3-10 tuntia.
Nämä on niin nähty.
Kotonakin voi nauttia gurmee ruuista ja mieluisista juomista. Kaikki on käden ulottuvilla. Rahaa niihin kyllä riittää.
Upea s luonto ympärillä ja kaikki!Tämä jaksaa AINA naurattaa! Niin olen minäkin matkustellut aivan riittävästi. Aikanaan siihen minua ajoi hillitön halu kokea, nähdä muita kulttuureja, tavata erilaisia ihmisiä, tutustua ruokaan jne jne jne.
Nyt kun nähty, nautin suunnattomasti kotona guormet (se kirjoitetaan näin) ruuan laitosta, hyvistä viineistä, luonnosta.
Mutta kyllä mä nyt stana ymmärrän, että jotkut, jotka eivät ole vielä päässeet kokemaan kaikkea sitä, mitä olen, nyt tahtoisivat samaa, jota olen pitänyt itselleni tärkeänä ja oikeutettuna!
Just näin! Itse olen jo 60+ ja kolunnut kaiken ja erittäin onnellinen, että korona antoi tekosyyn olla vaan. Mutta jos ajattelen, että ennen näitä kokemuksia, joita nyt pidän itsestään selvinä, olisi sanottu, että ehhei, et sinä niitä tarvi, tarvo suolla ja metsässä, olisin kyllä sanonut pari vakavaa sanaa.
Mikä ihme siinä on, että ei ymmärretä, että muutkin haluaa kokea sen, minkä itse on halunnut kokea ja kokenutkin?
Itse olen huomannut seuraavan omituisen asian: ennen ahdisti se, että miten usein sitä pääsisikään reissuun ja missä muut matkustelevat. Nyt, kun kukaan ei pääse minnekään, ei haittaa tippaakaan ettei itsekään pääse. Ja tiedän hyvin, että olen onnekas kun voin miettiä tuollaisia.
Mieleltään sairaat esimiehet tekevät työntekijöiden elämästä raskasta.