Lue keskustelun säännöt.
jäisitkö miehesi luokse jos hän saisi vakavan aivovamman?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tapauksen, jossa mies joutui onnettomuuteen, ja hänestä tuli pyörätuolipotilas ja psyykeltään ehkä 8-vuotiaan tasoinen. Hän oli nuorena koulun komein poika ja vaimo missiainesta, heillä yksi lapsi. Ero tuli aika nopeasti onnettomuuden jälkeen, ja se tuntui mielestäni pahalta ja jotenkin itsekkäältä naisen puolelta.
En tosin kyllä oikein voi ajatella niinkään, että ihmisen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen onnettomuuden takia. Että seksi loppuisi ja läheisyydestä tulisi sylissähoivaamista. Hyväksyn täysin, jos vaimoni jättäisi minut vastaavassa tilanteessa. Tekee kipeää olla tätä mieltä, mutta ei hurskastelukaan mitään auta.
Eli jättäisit miehesi, jos hän esim halvaantuisi kaulasta alaspäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset nyt lähteät pienen impotenttuidenkin takia, joten tähän ei tarvitse edes vastata.Taitaa jopa miehet katsella tälläistä tilannetta naisia pidempään.Kummassakin ryhmässä säälittävät prosentit, eli ei kannata ihan sokeasti uskoa toisen tulevan sinne sairaalaan sinua katsomaan.
En. Vaikee tilanne ei ratkee koskaan pakenemalla.
En todellakaan jättäisi. Ei olla vielä naimisissa, mutta ensimmäinen ja viimeinen mieheni hän on. Olen antanut itseni hänelle täysin, olen sitoutunut häneen vaikka kävisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kamalia ihmisiä. :(
Kultaseni sitä kutsutaan todellisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tapausta sivusta seuranneena voin todeta, että onnettomuudessa aivovammautunut mies ja pikkulapsiperheen arki ei toimi ollenkaan.
Ei ole reilua odottaa vaimon huolehtivan vielä yhdestä lapsen tasolle taantuneesta aikuisesta, vaipanvaihtoineen kaikkineen. Siinä tulee jo vaaratilanteita lapsillekin kun mies muuttuu täysin arvaamattomaksi.
Eli valitettavaa mutta totta: mies laitokseen. Vaimo jatkaa elämäänsä lasten kanssa ja ottaa avioeron ajatukseen ensin totuttuaan.
Sama tietysti sukupuolet vaihtaen? Nainen on kuin roskapussi heitetään sivuun jos kokee onnettomuuden?
Jäin.
Siitä on nyt 10 vuotta kun kaikki muuttui. Ei ollut silloin palstoja , ei vertaistukea... hautauduin yksinäisyyteen. Lapset kasvoivat, oppivat tuntemaan äitinsä tällaisena , jona minä en ollut. Minulle hän oli uusi, toinen , vieras ihminen.
Opettelin rakastumaan häneen, rakastuinkin. Hän oli muuttunut, alkoi hänen uusi elämä, näin hän sanoi. Olin veli hänelle. Ihastumiset,rakastumiset ja niitä seuranneet erot ja taas kaikki uudestaan. Tätä se oli, minun nuoruuteni.
Aivovamma on iso , niin isoasia käsittää. Sitä mörköä, pirua ei näe ulkopuolinen , vain läheinen. Virhe jonka läheisinä teemme, että yritämme sinnitellä, mukaudumme. Onko se virhe , en tiedä.
Elämä jatkuu
Täällä on kamalia ihmisiä. :(