Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.

Meillä ei anoppi käy, mutta meidän tulee käydä heillä usein. Ensimmäisen lapseni syntymä, joka oli myös anopin ensimmäinen lapsenlapsi, oli kova paikka tuoreelle isoäidille. Hän meni aivan sekaisin, kun pidin tiukasti rajat ensimmäisten viikkojen aikana. Lupasin vasta kahden viikon päästä tulla katsomaan vauvaa kotiin (sairaalassa saivat käydä katsomassa lasioven takaa, koska oli infektioaika eikä vieraita saanut tulla osastolle).

Ensimmäinen puoli vuotta oli miehelle kova paikka, sillä hän joutui laittamaan ihan ennenkuulumattomat rajat äidilleen.

Äitinsä oli asiasta aika järkyttynyt. Suorastaan todella järkyttynyt. Hän syytti minua vieraannuttamisesta ja kaikenlaisesta sellaisesta.

Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni, sillä hän seisoi perheemme rajoilla ja muistutti jokaista rajoja kolkuttelevaa siitä, että niitä ei ilman meidän lupaa ylitetä.

Vaikka ennen vanhemmuutta olimme kumpikin todella joustavia moneen suuntaan, niin vanhemmuuden myötä rajojen vetäminen tapahtui kuin luonnostaan.

Anoppi menee todennäköisesti vauvasta sekaisin ja saattaa seurata vaikka mitä. Juttele miehesi kanssa siitä,e ttä hän joutuu kestämään aikamoista myllytystä seuraavat kuukaudet äitinsä suunnalta, mutta jos hän sen kestää, niin kiitos odottaa.

Yksi hyvä tapa on vetää rajoja sopimalla vierailupäivä. Eli soittaa ja sopia, että hei, tulisitko ensiviikon torstaina käymään.

Hän käy jokatapauksessa, joten teidän "ainoa mahdollisuus" on päättää päivät, jolloin hän on tervetullut.

Eli soitto : Moi, tuletko ensiviikon torstaina käymään ja voitaisiin syödä yhdessä.

ja vaikka varmistussoitto parin päivän päästä, että "hei, ajateltiin grillata ensiviikon torstaina sitten kun tulet. Tekisitkö sinä salaatin, niin me hoidetaan grillattavat"

Lempeä ja määrätietoinen ote. Sitä tarvitaan lastenkin kanssa. Omien rajojen yli ei saa antaa ihmisten talloa, ja vaikka anoppi tosiaan tulee sinua syyttämään asiasta, niin jatkat vaan rajojen pitämistä. Jonain päivänä anoppikin ymmärtää ja todennäköisesti pitää osastaan, kunhan hyväksyy asian.

Eikä hän hyväksu asiaa ellette te vaan lempeästi sitä hänelle osoita.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan  ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi  on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun  hän tulee annat  anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan  suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun  suunnittelet  taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi.  Ei vauvan  tutustumiseen  erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään  komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota  vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke  miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on  erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään  sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt

Kappalejako näin pitkiin selontekoihin, ei tuollaista oksennusta jaksa kukaan lukea.

ajatteleva kirjoitti:

Ehdottomasti on toimittava siten, että poika sanoo äidilleen, kuinka on toimittava esim. vierailuasiassa - saako tulla yllättäen ja kuinka usein. Miniäänsä anopit eivät kuuntele, mutta omaa lapsikultaa kuunnellaan kyllä. Siispä  mies ruotuun. Itse olen kokenut tämän: jos mieheni sanoo äidilleen jotain, niin se pätee, mutta minun toiveeni ei ole tärkeä.

Mulla on ihana jo iäkäs äiti, kaksi veljeä ja itse ainoa tytär. Lastenhoidot ovat mennet ok, suht tasapuolisesti. Otankin tässä kantaa nyt tuohon ketä kuunnellaan. Äiti kysyy, minä neuvon, koska kysyy, mutta huomaan ettei kuuntele kunnolla. Hermostuu jos huomautan asiasta, mutta huomautan, koska usein jälkeenpäin sanoo ettei kukaan ole hänelle tuollaista sanonut. Vaikka olenkin.

Joitakin tärkeimpiä asioita pyydän mieheni kertomaan ja selventämään äidilleni, koska yleensä menee kerralla perille. Jumaloi vävyä, kuuntelee myös veljiäni (tosin kysyy samaa asiaa kaikilta meiltä sairauksilta, minua kyseenalaistetaan jos satun olemaan eri mieltä.)

Olenkin nyt tullut siihen lopputulokseen, että hänen nuoruudessaan ja hyvässä avioliitossa edesmenneen isäni kanssa, miehet tekivät isot päätökset, siksi et kykene kuuntelemaan minua, vaikka ei voi olla kysymättä. Tämä ilmenee myös siinä että poikalapsenlapsien esim. ylennyksen johdosta onnittelee ja kannustaa. Minun vastaavassa tilanteessa epäilee, selviänkö, opinko tms. Toisinaan kyllä äärimmäisen rasittavaa vaikka rakas onkin.

Hiukan ohi aiheen, mut menköön nyt... Anopin kanssa ei aina olla todellakaan samaa mieltä enkä ymmärrä kaikkia päähänpistoja, mutta olen antanut myös hänen hoitaa lapsiamme ja meillä kaikilla on hyvät välit keskenämme.

Sanot asiasta miehelle ja mies ottaa vastuun omasta äidistään. Sillä selvä.

Nythän se rajoittaminen on helppoa, kun vauva tulee. Otatte ohi mennen puheeksi, että omakin nukkuminen on nyt varmaan pätkissä ja vauvaakaan ei kannata herätellä kesken kaiken, ja että olette ajatelleet nukkua aina kun on sopiva hetki ottaa univelkaa takaisin. Toivotte tällä perusteella, että ilmoittaa hyvissä ajoin tulosta, ja jos ette vastaa, puhelin on äänettömällä ja siis nukutte. Pitäisi tyhmemmänkin sitten jo ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Nythän se rajoittaminen on helppoa, kun vauva tulee. Otatte ohi mennen puheeksi, että omakin nukkuminen on nyt varmaan pätkissä ja vauvaakaan ei kannata herätellä kesken kaiken, ja että olette ajatelleet nukkua aina kun on sopiva hetki ottaa univelkaa takaisin. Toivotte tällä perusteella, että ilmoittaa hyvissä ajoin tulosta, ja jos ette vastaa, puhelin on äänettömällä ja siis nukutte. Pitäisi tyhmemmänkin sitten jo ymmärtää.

Voi tätä yksinkertaisuutta. 😂😂😂😂

Ei se tosielämässä noin mene.

Raivostuttavinta on että anoppi kutsuu itseään vauvan äidiksi jutellessaan vauvalle. Esim. sanoo vauvalle "Nyt äiti laittaa sulle housut jalkaan" kun itse pukee vauvaa. Voiko tuollaista tehdä vahingossa vai onko tahallista?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avaimia (eikä tule!) Mutta asutaan omakotitalossa, ja näkee kyllä autoista ja valoista ollaanko kotona vai ei. Ei oikein viitsisi niin tyly olla, että ei vain avaa ovea.

 

Mies on kyllä puhunut asiasta vaikka kuinka monta kertaa. Ei vain mene perille. Anoppi heittäytyy marttyyriksi: "on se kun ei saa ainoan lapsensa luo tulla milloin haluaa", ja minä olen sit pahis, vaikka mies on ihan samaa mieltä kanssani. Hänen takiaan ei myöskään muka tarvitse nähdä vaivaa, mutta silti istahtaa ruokapöytään pyytämättä. Joskus on jaettu kahta pihviä kolmeen osaan, kun ei ole tiedetty varautua.

 

ap

Ai kamala, ainoa lapsi ja nyt sitten tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Olen pahoillani, mutta todellakin pelkään, että hän "muuttaa" teille.

Meillä sentään oli anopin 4 lapsenlapsi kyseessä, mutta ainoan pojan lapsi ja anoppi oli sitä mieltä, että hän hoitaa vauvan. Taisteltiin 1,5 vuotta, että saatiin joku tolkku toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan  ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi  on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun  hän tulee annat  anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan  suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun  suunnittelet  taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi.  Ei vauvan  tutustumiseen  erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään  komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota  vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke  miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on  erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään  sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt

En usko, että tulen ikinä kaipaamaan anoppiani. Tuli vara-avaimella salaa siivoamaan meille ja kertoi sitten ystäville ja sukulaisille miten hän joutuu sielläkin siivoamaan, kun miniä on laiska. Erehdyin kerran antamaan lapsen hoitoon kun hän tuli hakemaan "minä otan Ullan nyt meille". Ja hän oli sitten kiertänyt kaikki lähinaapurit lapsen kanssa selittämässä "minähän tämän lapsenkin hoidan, kun miniällä on niin paljon muuta.

Eli, sopikaa rajanne, pitäkää niistä kiinni ja anoppia ei tarvitse miellyttää, jos itse joutuu sitten suremaan.

Kyllä anoppien on kunnioitettava toisten rajoja. He ovat aikanaan olleet äitejä omille lapsilleen. Isoäidin roolissa mennään kuitenkin äidin ehdoilla. Jos vilpittömästi haluaa avuksi olla, se on tietenkin hienoa, mutta lasten oikeita vanhempia tulee kunnioittaa. Kaikenlainen määräily ja päsmäröinti on vain suureksi taakaksi. Myös empatia on tärkeää. Jokainen synnyttänyt ja vasta vauvan saanut kyllä tietää, miten väsynyt ja herkillä juuri vauvan saanut on. Lisäksi synnytyksen jäljiltä voi olla kipeä ja kaivata suuresti omaa rauhaa. Minuakin aikanaan syyllistettiin, kun en olisi millään jaksanut passata, siivota ja ottaa vastaan vieraita koko ajan. Halusin keskittyä vauvaan ja imetykseen. Annetaan jokaisen vanhemman nauttia uudesta tulokkaasta ja tuetaan uuden edessä olevia vanhempia positiivisesti ja tuoreen perheen ehdoilla, ei omilla ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan  ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi  on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun  hän tulee annat  anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan  suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun  suunnittelet  taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi.  Ei vauvan  tutustumiseen  erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään  komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota  vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke  miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on  erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään  sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt

En usko, että tulen ikinä kaipaamaan anoppiani. Tuli vara-avaimella salaa siivoamaan meille ja kertoi sitten ystäville ja sukulaisille miten hän joutuu sielläkin siivoamaan, kun miniä on laiska. Erehdyin kerran antamaan lapsen hoitoon kun hän tuli hakemaan "minä otan Ullan nyt meille". Ja hän oli sitten kiertänyt kaikki lähinaapurit lapsen kanssa selittämässä "minähän tämän lapsenkin hoidan, kun miniällä on niin paljon muuta.

Eli, sopikaa rajanne, pitäkää niistä kiinni ja anoppia ei tarvitse miellyttää, jos itse joutuu sitten suremaan.

Minulla oli juuri tuollainen anoppi. Moitti kaikesta ja suvulleen antoi ymmärtää, etten osaa mitään. Tuli väkisten, vaikken olisi jaksanut. Sitten puhui ympäriinsä, että hän on lapseni hoitanut, kun kerran viikossa kävi meillä lapsen ollessa alle 1,5. Olin itse paikalla koko ajan ja lisäksi passasin anoppia, laitoin ruokaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avaimia (eikä tule!) Mutta asutaan omakotitalossa, ja näkee kyllä autoista ja valoista ollaanko kotona vai ei. Ei oikein viitsisi niin tyly olla, että ei vain avaa ovea.

 

Mies on kyllä puhunut asiasta vaikka kuinka monta kertaa. Ei vain mene perille. Anoppi heittäytyy marttyyriksi: "on se kun ei saa ainoan lapsensa luo tulla milloin haluaa", ja minä olen sit pahis, vaikka mies on ihan samaa mieltä kanssani. Hänen takiaan ei myöskään muka tarvitse nähdä vaivaa, mutta silti istahtaa ruokapöytään pyytämättä. Joskus on jaettu kahta pihviä kolmeen osaan, kun ei ole tiedetty varautua.

 

ap

Ai kamala, ainoa lapsi ja nyt sitten tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Olen pahoillani, mutta todellakin pelkään, että hän "muuttaa" teille.

Meillä sentään oli anopin 4 lapsenlapsi kyseessä, mutta ainoan pojan lapsi ja anoppi oli sitä mieltä, että hän hoitaa vauvan. Taisteltiin 1,5 vuotta, että saatiin joku tolkku toimintaan.

Haluaisitko avata tätä teidän tilannetta enemmän? Mitä kaikkea tuo 1,5 vuotta piti sisällään ja minkälaiset välit on nyt? Meillä samankaltainen tilanne niin vertaistuki olisi tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on AINA vaimon anoppi?  Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?

Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?

Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?

En kyllä allekirjoita en todellakaan!

Ehkä syynä on se, että oma äitini uskoo mitä hänelle sanon. Lisäksi hän ei tuputa 35 vuoden takaisia vauvanhoito-ohjeita vaan kysyy miten nykyään toimitaan. Esim. Tajusi kysyä milloin soseita aletaan syöttämään. Anoppi taas olisi väkisin halunnut keittää 3 viikkoiselle vauvalle mannavellin, että nukkuu hyvin. Loukkaantui kun ei saanut ja vauvamme nukkui hyvin ilman velliäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan  ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi  on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun  hän tulee annat  anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan  suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun  suunnittelet  taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi.  Ei vauvan  tutustumiseen  erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään  komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota  vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke  miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on  erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään  sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt

200 kitisevää kälyhullua ja miniää. voi aikoja voi tapoja. moni käyttänyt anoppeja lastenhoitokoneina, mutta oh no, jos pitäisi osoittaa arvostusta. impossible. ehkä pakollinen mansikkalaatikko viedään kerran kesässä ''kiitoksena''..

Kyllä minulle anoppina on ihan normaalia hoitaa lastenlapsia, silloin kuin itselle sopii. Mitäpä sen mielekkäämpää ja tärkeämpää näin eläkeläisenä voisi olla. Mutta en minä lastenhoitokone ole, ei minulle siitä erityistä kiitosta tarvitse osoittaa. Minäkin voin osoittaa kiitosta, että minut hyväksytään poikani perheen elämään ilolla. Minä en hauku miniää. Pyrin olemaan mukava koko perheelle ja muistan, että minun tehtäväni ei ole heidän asioistaan päättää eikä heidän elämäntyyliään arvostella. Hyvin sujuu näin toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avaimia (eikä tule!) Mutta asutaan omakotitalossa, ja näkee kyllä autoista ja valoista ollaanko kotona vai ei. Ei oikein viitsisi niin tyly olla, että ei vain avaa ovea.

 

Mies on kyllä puhunut asiasta vaikka kuinka monta kertaa. Ei vain mene perille. Anoppi heittäytyy marttyyriksi: "on se kun ei saa ainoan lapsensa luo tulla milloin haluaa", ja minä olen sit pahis, vaikka mies on ihan samaa mieltä kanssani. Hänen takiaan ei myöskään muka tarvitse nähdä vaivaa, mutta silti istahtaa ruokapöytään pyytämättä. Joskus on jaettu kahta pihviä kolmeen osaan, kun ei ole tiedetty varautua.

 

ap

Ai kamala, ainoa lapsi ja nyt sitten tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Olen pahoillani, mutta todellakin pelkään, että hän "muuttaa" teille.

Meillä sentään oli anopin 4 lapsenlapsi kyseessä, mutta ainoan pojan lapsi ja anoppi oli sitä mieltä, että hän hoitaa vauvan. Taisteltiin 1,5 vuotta, että saatiin joku tolkku toimintaan.

Haluaisitko avata tätä teidän tilannetta enemmän? Mitä kaikkea tuo 1,5 vuotta piti sisällään ja minkälaiset välit on nyt? Meillä samankaltainen tilanne niin vertaistuki olisi tarpeen.

Valitsimme synnytys-sairaalan siten, että sinne ei päässyt vieraita, koska aistimme, että tunkua olisi... Joten suostuin siihen, että saavat käydä saman päivänä kun tullaan kotiin. No todellakin ehdimme olla kotona 30 minuuttia kun tulivat ja sen jälkeen tulivat joka päivä. Omat lähisukulaisen tulivat kauempaa katsomaan vauvaa parin viikon päästä. Tällöin myös itkin ensimmäisen kerran kun toivoin, että appivanhemmat eivät käy 36 tuntiin, kun oma sukuni on paikalla. Ei meinannut millään käydä. Mutta lopettivat sitten jankkaamisen kun aloin itkemään.

Mieheni yritti saada vanhempansa järjestykseen ja oli selvästi pahoillaan kun minut jyrättiin hänen työpäiviensä aikana.

Pappa kävi kylässä jopa 4 kertaa päivässä. Mummo kävi vain 5 kertaa viikossa, mutta otti vauvan aina minulta, yritti saada minut pois kotoani, koska hän tuli vauvaa hoitamaan. Halusi vauvan heille ja jos en antanut tuli pappa kertomaan miten on mummon tehtävä hoitaa vauva. Yritti saada minut töihin kun vauva oli 3 kk vanha, hän olisi kyllä hoitanut. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että voin lopettaa imettämisen, niin ei tarvita enää äitiä. Aivan kamalaa kirjoittaa näitä...

Toki vauvalle annettiin väärä nimi, ristäisissä oli väärät tarjottavat, ei olisi saanut laittaa hoitoon päiväkotiin, koska mummo on parempi hoitaja, minun sukulaisiin ei pitäisi pitää yhteyksiä...

Meidän perheen pelastus oli se, että kuulin kun mieheni yritti vetää rajoja, hänkin oli hyvin ahdistunut vanhempiensa takia. Tuimme toisiamme ja mieheni tuki minua siinä, että välillä vain lähdin kavereiden/sukulaisten luo useammaksi päiväksi viikolla. Anoppi oli kuulemma hädissään soittanut ja tivannut missä ollaan kun ei olla kotona, mutta mieheni oli vain todennut, että ei ole ihan varma kun hänen vaimo saa ajaa autolla itsenäisesti.

Vauvaa ei tietenkään kannata imettää. Jos sitä äidinmaitoa ei ole "tullut" äidiltä tai anopilta, niin ei sitä voi tulla muiltakaan äideiltä. Vauvalle voi juottaa mainiosti teollista korviketta ja sokerivettä. Ruokaa annetaan vauvalle neljän tunnin välein. Vauva tarvitsee ehdottomasti huvitutin ja tutti nuolaistaan puhtaaksi äidin tai mummon suussa tai tuttia kastetaan sokeriveteen tai hunajaan. Jo 3 kk ikäiselle vauvalle voi antaa banaania.

Lapsen keuhkot vahvistuvat, kun lapsi itkee. Vauvaa ei pidä turhaan pitää sylissä, ettei vauva totu sylissä pitämiseen. Mummoilla ja vanhoilla ihmisillä on yleinen oikeus riuhtaista vauva vastasynnyttäneen äidin sylistä, koska "Et sinä sitä kumminkaan jaksa pidellä". Mummoilla ja vaareilla on oikeus tulla yllätyskylään ennalta ilmoittamatta silloin kun heitä huvittaa ja herättää nukkuva lapsi uniltaan.

Tämmöisiä aikansa eläneitä ohjeita ja neuvoja voit saada isoäideiltä ja isoisiltä. Älä noudata ohjeita äläkä alistu isovanhempien komenteluun. Opettele ja kasva omaan vanhemmuuteen ja opettele laittamaan rajattomille isovanhemmille rajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on AINA vaimon anoppi?  Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?

Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?

Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?

En kyllä allekirjoita en todellakaan!

Ehkä syynä on se, että oma äitini uskoo mitä hänelle sanon. Lisäksi hän ei tuputa 35 vuoden takaisia vauvanhoito-ohjeita vaan kysyy miten nykyään toimitaan. Esim. Tajusi kysyä milloin soseita aletaan syöttämään. Anoppi taas olisi väkisin halunnut keittää 3 viikkoiselle vauvalle mannavellin, että nukkuu hyvin. Loukkaantui kun ei saanut ja vauvamme nukkui hyvin ilman velliäkin.

155 vielä. Välimme ovat nyt 6 vuotta myöhemmin näennäisesti hyvät.

He eivät juuri käy meillä kutsumatta. Mies käy välillä lasten kanssa mummolassa ja minäkin pari kertaa vuodessa. En puhu anopille mitään tärkeää, koska en halua kuulla sitä kyliltä.

Mutta ikinä en unohda ensimmäisen lapsen vauva-aikaa. Se oli kamalaa ja pidän huolen, että itse en sekoa noin mummona. Kunhan lapset kasvaa, täytyy sanoa, että vievät hoitoon...

200 kilometrin etäisyys auttaa kummasti hankalissa sukulaisuussuhteissa.

Lavastakaa kunnon orgiat kun arvaatte, että se on tulossa seuraavan kerran yllätysvisiitille.

Vierailija kirjoitti:

200 kilometrin etäisyys auttaa kummasti hankalissa sukulaisuussuhteissa.

Jep.