Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Ja minä olen muuten se joka aina käy joulukirkossa, joka kuskasi lapset seurakunnan kerhoon ja meidän lapset on uskonnon opetuksessa yleissivistyksen takia. Vaikkei me edelleenkään kuuluta kirkkoon.
Mutta ei, se ainoa oikea uskonnon tarjoaminen on se, että mennään kirkossa naimisiin, ajellaan kirkkoreellä hääjuhlaan ja hössötetään kirkon kukista.
Enkä edes ollut nuori äiti, vaan reilusti yli 30, isäni on historioitsija ja itse olen opiskellut poliittista historiaa yliopistossa sivuaineena.
Että ei minun kotiini tarvitse kutsumatta taevitse sunnuntaiaamuna tulla 6.30 uskontoa tai historiaa junttaamaan, eikä lapseni kasva ilman historian tuntemusta, vaikkei hänelle yhtäkkiä temmotakaan ristiäisiin anopin juuri hetki sitten tekemää perinnekolttua. Varsinkaan kun heitä ei kaatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Tää kummallinen kilpaileminen on muuten myös ihan sikarasittavaa. ”Saako toinen isoäiti jotain enemmän?” ”Onnistuinko varmasti nyt pohauttamaan kalliimman joululahjan?” ”Miksi toi saa aina ja minä en koskaan?”
Ihan hirvittävän raskasta pyörittää ruuhkavuosissa sitä perhettä ja koko ajan millimetrimitan kanssa jakaa osuuksia isovanhemmille. Voisiko lapsellisempaa olla?
Niin on! Aluksi kun esikoinen oli vastasyntynyt, tuli ihan huono omatunto kun anoppi syyllisti siitäkin, että vauva oli ollut hereillä kun oltiin kylässä minun vanhemmillani mutta oli nukahtanut koppaansa kun mentiin anopille kylään.
Eli minun äitini oli nähnyt vauvaa hereillä pidempään kuin anoppi ja anoppi syyllisti siitä. Vauva olisi pitänyt anopin mukaan nipistää hereille heti.Aluksi jopa salailtiin sitä jos oltiin nähty minun vanhempiani kunnes järki voitti ja ymmärrettiin miehen kanssa, että anoppini on aikuisena itse vastuussa tunteistaan ja saa vapaasti loukkaantua ihan mistä haluaa ja se ei meille kuulu lainkaan.
Tämä on sellainen asia, joka on anopin oma ongelma. Sillä ei kannata päätään rasittaa. Kun olin äitiyslomalla lenkkeilin melkein päivittäin lapsuuden kodissani, mutta en anopilla, joka asui lähellä.
Anoppi ei koskaan asiasta minulle puhunut, oliko sitten sen verran fiksumpi. Oman isän ja äidin luona oli vain niin kiva käydä hemmoteltavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Ihan samaa mietin lukiessani tätä ketjua. Tuntuu siltä, että joku suhteellisuudentaju on nyt kadoksissa, kun on vain yksi ainoa rotu, KARMEA anoppi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Luulen, että se oma äiti alistuu kaikkeen, mitä tytär, sanoo, käskee ja määrää. Tämä prinsessa-syndrooman näkyy useiden aikuistenkin naisten käyttäytymisessä.
Äidit sanovat olevansa aikuisten tyttäriensä kavereita ja vierestä katsottuna tytär käyttäytyy huonosti, määräilevästi ja halveksivasti äitiään kohtaan.
Luulen, että tässä on lähdössä jo jokin asenneongelma. Jos tämä hirmuanoppi on mustasukkainen pojastaan, taitaa miniäkin olla mustis anopin ja aviomiehensä äiti-poika suhteesta.
Nyt näistä minöistä tulee superhyviä anoppeja tulevaisuudessa omille miljöölleen, kun he osaavat välttää kaikki oman anopin tekemät virheet.
Osa näistä anopeista kyllä käyttäytyy huonosti, sen myönnän. Olen itse pääkaupunkiseudulta, eikä meillä edes oma äitini tullut käymään kysymättä, sopiiko, vaikka en ollut vielä perheellinen. Maalla on ollut sellaisia tapoja. Nämä anopit taitavat ovat ehkä näin tottuneet lapsuuden kodissaan toimimaan.
Osalla näistä miniöistäkin on kyllä tosi moukkamaiset tavat kirjoituksista päätellen.
T. Kolmen miniä anoppi, ei ongelmia
No miksiköhän anopeista kirjoitellan ketjuun joka käsittelee anoppeja? Siinä sitä on pohtimista vähemmän älykkäälle.
Kaikenlaista ihmisen kannattaa pohtia, kukin kykyjensä.mukaan. Kritisoin kirjoitusten negatiivista kokonaisuutta ja asenteellisuutta. Anopit ovat tunteita herättävä laji, todistetusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Ihan samaa mietin lukiessani tätä ketjua. Tuntuu siltä, että joku suhteellisuudentaju on nyt kadoksissa, kun on vain yksi ainoa rotu, KARMEA anoppi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Luulen, että se oma äiti alistuu kaikkeen, mitä tytär, sanoo, käskee ja määrää. Tämä prinsessa-syndrooman näkyy useiden aikuistenkin naisten käyttäytymisessä.
Äidit sanovat olevansa aikuisten tyttäriensä kavereita ja vierestä katsottuna tytär käyttäytyy huonosti, määräilevästi ja halveksivasti äitiään kohtaan.
Luulen, että tässä on lähdössä jo jokin asenneongelma. Jos tämä hirmuanoppi on mustasukkainen pojastaan, taitaa miniäkin olla mustis anopin ja aviomiehensä äiti-poika suhteesta.
Nyt näistä minöistä tulee superhyviä anoppeja tulevaisuudessa omille miljöölleen, kun he osaavat välttää kaikki oman anopin tekemät virheet.
Osa näistä anopeista kyllä käyttäytyy huonosti, sen myönnän. Olen itse pääkaupunkiseudulta, eikä meillä edes oma äitini tullut käymään kysymättä, sopiiko, vaikka en ollut vielä perheellinen. Maalla on ollut sellaisia tapoja. Nämä anopit taitavat ovat ehkä näin tottuneet lapsuuden kodissaan toimimaan.
Osalla näistä miniöistäkin on kyllä tosi moukkamaiset tavat kirjoituksista päätellen.
T. Kolmen miniä anoppi, ei ongelmia
No miksiköhän anopeista kirjoitellan ketjuun joka käsittelee anoppeja? Siinä sitä on pohtimista vähemmän älykkäälle.
Kaikenlaista ihmisen kannattaa pohtia, kukin kykyjensä.mukaan. Kritisoin kirjoitusten negatiivista kokonaisuutta ja asenteellisuutta. Anopit ovat tunteita herättävä laji, todistetusti.
Etkä kritisoinut. 😂😂😂Vaan sitä ettei perheen äidin äitiä haukuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Ja minä olen muuten se joka aina käy joulukirkossa, joka kuskasi lapset seurakunnan kerhoon ja meidän lapset on uskonnon opetuksessa yleissivistyksen takia. Vaikkei me edelleenkään kuuluta kirkkoon.
Mutta ei, se ainoa oikea uskonnon tarjoaminen on se, että mennään kirkossa naimisiin, ajellaan kirkkoreellä hääjuhlaan ja hössötetään kirkon kukista.
Enkä edes ollut nuori äiti, vaan reilusti yli 30, isäni on historioitsija ja itse olen opiskellut poliittista historiaa yliopistossa sivuaineena.
Että ei minun kotiini tarvitse kutsumatta taevitse sunnuntaiaamuna tulla 6.30 uskontoa tai historiaa junttaamaan, eikä lapseni kasva ilman historian tuntemusta, vaikkei hänelle yhtäkkiä temmotakaan ristiäisiin anopin juuri hetki sitten tekemää perinnekolttua. Varsinkaan kun heitä ei kaatettu.
Enpä ole koskaan tuttavapiirissäni kuullut anopeista, jotka tulevat milloin sattuu, mihin aikaan vain kysymättä jne. Taitaakin minulla olla se outo kaveripiiri.
Eivätkö anopit tosiaan osaa normaaleja käytöstapoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Ja minä olen muuten se joka aina käy joulukirkossa, joka kuskasi lapset seurakunnan kerhoon ja meidän lapset on uskonnon opetuksessa yleissivistyksen takia. Vaikkei me edelleenkään kuuluta kirkkoon.
Mutta ei, se ainoa oikea uskonnon tarjoaminen on se, että mennään kirkossa naimisiin, ajellaan kirkkoreellä hääjuhlaan ja hössötetään kirkon kukista.
Enkä edes ollut nuori äiti, vaan reilusti yli 30, isäni on historioitsija ja itse olen opiskellut poliittista historiaa yliopistossa sivuaineena.
Että ei minun kotiini tarvitse kutsumatta taevitse sunnuntaiaamuna tulla 6.30 uskontoa tai historiaa junttaamaan, eikä lapseni kasva ilman historian tuntemusta, vaikkei hänelle yhtäkkiä temmotakaan ristiäisiin anopin juuri hetki sitten tekemää perinnekolttua. Varsinkaan kun heitä ei kaatettu.
Enpä ole koskaan tuttavapiirissäni kuullut anopeista, jotka tulevat milloin sattuu, mihin aikaan vain kysymättä jne. Taitaakin minulla olla se outo kaveripiiri.
Eivätkö anopit tosiaan osaa normaaleja käytöstapoja?
Eipä mimunkaan tuttavani tiedä että minulla on moukka anoppi. Kuitenkin niin triviaali ihminen elämässäni.
Kyllä se on ihmistyypistä kiinni. Helpommin tietty anoppi ärsyttää, kuin oma äiti, joka on läheisempi ja jonka tyyliin on tottunut. Minun anoppi on kiltti ja varoo tallaamasta varpaille. Uskon, että joudun enemmänkin kannustamaan häntä uskaltanaan hoitamaan meidän lasta. Mulla on todella hyvä mies, joten ei hän nyt kovin huono kasvattaja voi olla. Äitini on taas henkilö, jolle on todella vaikea kunnioittaa toisten rajoja. Olen katsellut sitä vuosia sivusta siskon perheen kanssa. Äiti esim. itse ylpeilee, että meille ei ole pieninä syötetty karkkia, mutta on lappanut siskon lapset täyteen sokeria alle 1w:stä lähtien kielloista huolimatta. Ottaa koko huushollin haltuun, kun tulee, mutta tämä kodinhoitopalvelu siskolle sopii. Minulle se ei käy. Olen kotini emäntä ja haluan, että päätöksiäni kunnioitetaan. Äidilleni tuntuu olevan lähes pakkomielle tehdä asiat omalla tavallaan, joten luulen ettei hän tule meidän lasta paljoa hoitamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Eri
Onko siis isovanhemmat kasvattaneet sen oman lapsensa tyhjiössä ja kuplassa ilman, että ovat siirtäneet sitä suvun historaa hänelle? Vai onko jostain syystä jokatoinen sukupolvi kyvytön siirtämään omia tapojaan ja kulttuuriaan lapsilleen?
En siis ole kiistämässä etteikö isovanhemmat olisi ihan kiva lisä lasten elämässä, mutta kyllähän lasten vanhemmat itse päättää mitä suvun tapoja haluavat lapsilleen opettaa. Perheeseen kun usein kuuluu kaksi aikuista joilla on eri perinteet ja näiden aikuisten oikeus on päättää minkälaisen perhekulttuurin niistä yhdistää.
Historia kun ei ole valmis ja pysähdy isovanhempiin vaikka monet isovanhemmat ilmeisesti niin ajattelevat, vaan sitä tehdään kokoajan lisää.
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Mihin sitä mummoa tarvitaan joka päivä? Ei aukea.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Mitä ihmeen noloa on pyytää jotakuta kyläilemään vain silloin kun se kaikille osapuolille sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi, että omalta äidiltä on helpompi sietää rajatonta käytöstä kuin vieraammalta.
Itse kuitenkin koen että oman äidin perseily ja ilkeily on paljon kurjempaa kuin vieraan ihmisen. Sille vieraalle on helpompi asettaa rajat ja lopettaa hänen tapaamisensa.
Äidille rajojen asettaminen on paljon raskaampaa ja se herättää syyllisyyden tunteita.
Ei häntä pysty yhtä helposti ulkoistamaan elämästään. Ei voi sanoa, että mies saa yksin vierailla anoppinsa luona lasten kanssa. Miksi se mies sinne ilman minua menisi.
Meillä on tilanne se, että mies muistuttaa välillä että minun äidin luona pitäisi käydä kylässä. Mutta minua ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä että taas joutuu vahtimaan rajoja taukoamatta ja äiti laukoo ilkeitä kommentteja sen kun ehtii.
Äiti on vahvasti sitä mieltä että omalle lapselle saa sanoa ihan mitä vaan. Sellaisiakin asioita mitä ei vieraalle, tai miniälle voi sanoa. Sillä vieras ihminenhän loukkaantuisi ja suuttuisi semmoisesta.
Ja sitten ihmettelee että miksi minä olen niin outo ja vaikea että loukkaanun ja suutun ilkeistä puheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Ihan samaa mietin lukiessani tätä ketjua. Tuntuu siltä, että joku suhteellisuudentaju on nyt kadoksissa, kun on vain yksi ainoa rotu, KARMEA anoppi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Luulen, että se oma äiti alistuu kaikkeen, mitä tytär, sanoo, käskee ja määrää. Tämä prinsessa-syndrooman näkyy useiden aikuistenkin naisten käyttäytymisessä.
Äidit sanovat olevansa aikuisten tyttäriensä kavereita ja vierestä katsottuna tytär käyttäytyy huonosti, määräilevästi ja halveksivasti äitiään kohtaan.
Luulen, että tässä on lähdössä jo jokin asenneongelma. Jos tämä hirmuanoppi on mustasukkainen pojastaan, taitaa miniäkin olla mustis anopin ja aviomiehensä äiti-poika suhteesta.
Nyt näistä minöistä tulee superhyviä anoppeja tulevaisuudessa omille miljöölleen, kun he osaavat välttää kaikki oman anopin tekemät virheet.
Osa näistä anopeista kyllä käyttäytyy huonosti, sen myönnän. Olen itse pääkaupunkiseudulta, eikä meillä edes oma äitini tullut käymään kysymättä, sopiiko, vaikka en ollut vielä perheellinen. Maalla on ollut sellaisia tapoja. Nämä anopit taitavat ovat ehkä näin tottuneet lapsuuden kodissaan toimimaan.
Osalla näistä miniöistäkin on kyllä tosi moukkamaiset tavat kirjoituksista päätellen.
T. Kolmen miniä anoppi, ei ongelmia
No miksiköhän anopeista kirjoitellan ketjuun joka käsittelee anoppeja? Siinä sitä on pohtimista vähemmän älykkäälle.
Kaikenlaista ihmisen kannattaa pohtia, kukin kykyjensä.mukaan. Kritisoin kirjoitusten negatiivista kokonaisuutta ja asenteellisuutta. Anopit ovat tunteita herättävä laji, todistetusti.
Yleensä vittuilevat ja ilkeät ihmiset ovat tunteita herättävä laji, ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Eikö olekin ihmeellistä?
mökkihullukäly jatkaa trollaamistaaan.. tosin ikävä tosiasia lienee nämä eivät edes ole trolleja vaan osoittaa vaan ap:n ikävän tyypillisen sukuun naitujen luonteen. jäkäjäkäjäkä anopille ja miehen suvulle..
good lord
minäminäminäsukupolven miniät täällä itkee... ei ihme, että nuoret ja lapset ovat nykyään mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
minäminäminäsukupolven miniät täällä itkee... ei ihme, että nuoret ja lapset ovat nykyään mitä ovat.
Mitä ne ovat?
Ja kuka nää nykyiset vanhemmat on kasvattaneet...
ap on mielenterveydenhäiriöinen kälyhullu, nostelee vanhoja ketjuja ja muutenkin aloittaa pelkkiä negaketjuja.. vanha tapaus.
Et avaa enää ovea!