Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vauvavuosi oli ihan mahdoton anopin ja appiukon takia. Ne puuttuivat JOKA ASIAAN! Mikään asioista ei ollut sellainen että olisimme saaneet itse päättää. He halusivat vain auttaa, ja ymmärrän sen, ja tiesin että taustalla oli paljon rakkautta. Mutta oli kamala tunne olla koko ajan suurennuslasin alla, kun he elivät meidän elämää. Appiukon imetysneuvot ja synnytyksen jälkeiseen toipumiseen liittyvät neuvot jälkeenpäin jo naurattaa, mutta voi luoja että silloin ei.
Pari kertaa mies yritti nätisti sanoa, mutta ei auttanut. Sitten puhui asian selväksi, ja siitä tuli kauhea riita! Meni monta kuukautta ihan jäätävissä väleissä. Mutta ah, mikä ihana helpotus sen jälkeen! Anoppi ja appiukko päättivät ottaa todesta sen mitä sanottiin, ja pääsivät yli loukkaantumisestaan ja sen jälkeen on mennyt tosi mukavasti. Me olemme tietenkin myös joustaneet, eikä nipoteta ja valiteta turhasta - annetaan esimerkiksi heidän tuoda joka ikinen kerta lapselle muovikassillinen jotain tavaraa lahjaksi ja tuliaiseksi, ja kiitetään kauniisti vaikka pieni asunto pursuaa tavaraa entisestään.
Oon tosi iloinen nykyisistä vähän helpommista väleistä. Ehkä he vihdoin on hyväksyneet sen, että me ollaan aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun hän tulee annat anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun suunnittelet taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi. Ei vauvan tutustumiseen erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt
200 kitisevää kälyhullua ja miniää. voi aikoja voi tapoja. moni käyttänyt anoppeja lastenhoitokoneina, mutta oh no, jos pitäisi osoittaa arvostusta. impossible. ehkä pakollinen mansikkalaatikko viedään kerran kesässä ''kiitoksena''..
Tosi ikävä ettet tule toimeen poikasi perheen kanssa. Voisitko harkita, että sanoisit pojallesi ettet halua hoitaa hänen lapsiaan, etkä oikein välittäisi mansikoistakaan? Ehkä löytäisitte jonkun kaikkia osapuolia miellyttävän tavan olla yhteyksissä.
Meillä anoppi heittäytyi todella hankalaksi kuultuaan raskaudestani. Ennen olimme tulleet ihan kivasti juttuun, mutta raskauteni myötä alkoi jatkuva ulkonäköni ja kotimme nälviminen. Mitään en enää tehnyt oikein ja kaiken mitä teimme erilailla, kuin hän olisi toivonut tai hän oli itse tehnyt, hän otti suunnattomana henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei voinut yhtään käsittää miksi muuten kuin ilkeyttään kukaan haluaisi tehdä asioita erilailla kuin hän. Ja kyse oli aivan pienistäkin asioista, mutta niistä aiheutui aina elämää suurempi show. Lopulta sain mittani täyteen ja lakkasin vain käymästä anoppilassa. Mies käy lasten kanssa ja se menee huomattavasti paremmin, sillä miehellä ei anopin mielestä ole omaa tahtoa, vaan kaikki on aina ilkeän miniä syytä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, jos olet vielä linjoilla niin tule toki kertomaan, miten tilanne on nyt viiden vuoden aikana kehittynyt! Kuka näitä ikivanhoja ketjuja tänne oikein jaksaa nostella?
Luulen olevani ketjun aloittaja, niin pitkä aika, etten ihan varma voi olla, mutta tilanne , ajankohta ja ongelma on niin identtinen, että enköhän tämän minä alulle pistänyt.
No, anopille kerrottiin (tai mies kertoi) suoraan, että ensimmäiset pari viikkoa rauhoitamme kokonaan kaikilta vierailta. Tätä kunnioitti yllättävän hyvin. Muu rajattomuus toki jatkui, tuli kylään mitään ilmoittamatta. Pari kertaa oltiin muualla, ja sanottiin, ettei olla hänen takiaan suunnitelmia muuttamassa, mistä mielensä toki pahoitti. Yhden kerran muistan, että lähdettiin tarkoituksella hänen tullessaan. Väitettiin, että ollaan kylään menossa ja jo myöhässä sieltä -silti tunki väkisin sisään lasta katsomaan. Voin kertoa, että kiehutti, vaikka ei oikeasti kiire minnekään ollutkaan. Mentiin sitten Heseen syömään, kun ei muutakaan menoa keksitty siihen hätään. Aina se näiden jälkeen anoppi muistaa hetken aikaa kysyä ollaanko kotona, sopiiko tulla, mutta unohtaa sitten taas.
Lasta kärttää hoitoon, vaikka ei olla häntä ikinä anopille hoitoon annettu. Tähän on omat painavat syynsä, joita en tässä avaa. Inhottavinta on, kun saattaa kysyä lapselta itseltään, tulisiko mummon luo yökylään, ja sitten me pahat vanhemmat kiellämme innostunutta lasta. Samaten antaa lapselle mm. uskonnollisia kirjoja, vaikka me vanhemmat olemme ateisteja.
Onneksi anoppi muutti hiukan kauemmaksi, joten vierailut ovat hiukan harventuneet. Kauheaa on kuitenkin se, että jatkuvasti katselee asuntoja ihan naapurista! Pelottaa jo etukäteen mitä siitäkin tulee...
ap (todennäköisesti)
Vierailija kirjoitti:
minäminäminäsukupolven miniät täällä itkee... ei ihme, että nuoret ja lapset ovat nykyään mitä ovat.
Juu, on se niin ilkeä miniä. Perkl kun ei alempiarvoinen miniä pokkaa ja kumarra heti kun perheen oikea pää haluaa jotain.
Anoppi haluaa vierailla kävi se muille tai ei.
Anoppi ei välitä kysyä saako tulla vierailulle, vaikka se kuuluu hyviin käytöstapoihin ja tätä perheessä toivotaan.
Kyllä, miniähän se minäminä sukupolvi, anoppi on niin huomioon ottavainen ja kiltti ja niin joustava toisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Ja HÖPÖ HÖPÖ. Jokainen saa asettaa omassa elämässään omat rajansa. Niin nuori perhe kuin myös se anoppi, jonka ei siis todellakaan tarvitse myöskään tulla niitä lapsia hoitamaan jos ei huvita. Aivan normaalia käytöstä on molemmin puolin sopia tapaamisista silloin kun molemmille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Minun äitini ei ymmärtänyt rajoja. Ei millään.
Nyt lapset on 16 ja 14. Erinomaisesti ollaan pärjätty ilman yhtä rajatonta ämmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäminäminäsukupolven miniät täällä itkee... ei ihme, että nuoret ja lapset ovat nykyään mitä ovat.
Juu, on se niin ilkeä miniä. Perkl kun ei alempiarvoinen miniä pokkaa ja kumarra heti kun perheen oikea pää haluaa jotain.
Anoppi haluaa vierailla kävi se muille tai ei.
Anoppi ei välitä kysyä saako tulla vierailulle, vaikka se kuuluu hyviin käytöstapoihin ja tätä perheessä toivotaan.Kyllä, miniähän se minäminä sukupolvi, anoppi on niin huomioon ottavainen ja kiltti ja niin joustava toisia kohtaan.
No näinhän se juuri on. Meillä itsekäs miniä ei yhtään ymmärrä kunnioittaa anoppia laittamalla itseään ja kotiaan anopin hyväksymällä tavalla. Ei myöskään tajua, että mies ja lapset näkevät nälkää, jos eivät saa kotona täysin samaa ruokaa kuin anoppilassa, koska mitään muutahan he eivät suostu syömään. Ja vielä se koppava miniä keksii, että lapsi syö loppuun, vaihdetaan vaippa tai nukutaan päiväunet loppuun ennen kuin mennään leikkimään. Kaikkea kiusaa se itsekäs miniöiden sukupolvi keksiikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Mihin sitä mummoa tarvitaan joka päivä? Ei aukea.
No tietenkin jakamaan neuvoja, joita kukaan ei ole pyytänyt.
Sekä osoittamaan tuoreen äidin kaikki mahdolliset viat ja puutteet.
Sitten se voi (vaikka sillä aikaa kun imetät vauvaa) tunkea kaikki mahdolliset likapyykit pyykkikoneeseen ja valita kuumimman pesuohjelman, että varmasti tulee puhdasta.
Siellä sitten peseytyy sulassa sovussa valkoinen pitsimekkosi miehen mustien työhaalareiden ja vauvan vaippojen seassa.
Ne on tosi hyödyllisiä nämä rajattomat mummot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopin ei ole pakko imeä hernettä nenään, jos miniä ilmoittaa, että tahtoo esim. ensin tutustua vauvaan itse.
Kun sain omat vauvani (4 kertaa), pidin kiinni siitä, että 2-viikkoista saa tulla katsomaan. Siinä ajassa ehdin jo toipua synnytyksestä tapaamiskuntoon ja jonkinlainen rutiini oli syntynyt uuden tulokkaan kanssa. En vain olisi jaksanut vierailuja, puhumattakaan siitä, ettei varsinkaan ensimmäisen lapsen hoidossa olisi kaivannut sen enempää ystävällisiä kuin kriittisiäkään huomioita tai neuvoja.
Anoppi piti joka tapauksessa niin hyvän koulun, että olen omassa elämässäni, omien miniämieni ja vävyjeni kanssa menetellyt täysin päinvastoin, joten on hyvät suhteet. En neuvo, enkä arvostele, mutta autan ja tuen, kuten lapsianikin. Kenenkään kaapit tai paperit tai muut järjestysasiat eivät kiinnosta, hyvä kun jaksan omatkin asiani ja kaappini hoitaa. (Kun anoppini tuli uuteen kotiimme, sanoi, että "katson kaapit", avasi ja katsoi...)
Siitä hyvästä saan hoitaa ja tavata lapsenlapsia usein ja heidät jätetään luottamuksella hoiviimme. Sen olen vain sanonut, että meillä noudatetaan meidän kotimme tapoja ja sääntöjä, koska en kykene neljän erilaisen talouden sääntöjä omaksumaan - varsinkaan kun serkuksia on usein meillä samanaikaisesti. Näillä on menty ja hyvin toimii :)
Olisitpa minun anoppini ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Mihin sitä mummoa tarvitaan joka päivä? Ei aukea.
No tietenkin jakamaan neuvoja, joita kukaan ei ole pyytänyt.
Sekä osoittamaan tuoreen äidin kaikki mahdolliset viat ja puutteet.
Sitten se voi (vaikka sillä aikaa kun imetät vauvaa) tunkea kaikki mahdolliset likapyykit pyykkikoneeseen ja valita kuumimman pesuohjelman, että varmasti tulee puhdasta.
Siellä sitten peseytyy sulassa sovussa valkoinen pitsimekkosi miehen mustien työhaalareiden ja vauvan vaippojen seassa.Ne on tosi hyödyllisiä nämä rajattomat mummot.
Meille rajaton mummo oli kirjannut ruutuvihkoon kaikki vikamme. Mm sen että meillä on kaapissa vanhemtuneita mausteita ja että meillä vetää yhdessä huoneessa ja että sängyt on olleet joskus petaamatta. Kokonainen vihko kauniilla käsialalla paskaa.
Nyt itkee kun ei voi ymmärtää miksemme pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:42"]
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.
Voisin olla anoppisi! Meillä miniä ilmoitti jo raskaudesta kertoessaan, että tämä on sitten heidän lapsi ja he päättävät, mitä tehdään eikä heille ole tulemista noin vain vauvaa katsomaan. Kunnioitin hänen ajatuksiaan ja olen pysynyt sivussa siitä lähtien (ja jo ennen sitä nähtiin max kerran kuukaudessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa). Sukujuhlissa saan sitten kuulla, miten en hoida lapsia ja miten ne vierastaa mummia - no toki vierastaa, kun molemmat olen nähnyt ristiäisissä ja kahdesti (toisen kolmesti) synttäreillä.
Onneksi on ne tyttären lapset, joiden kanssa on saanut olla silloin, kun kaikille sopii.
Eikö poikasi koskaan pyydä sinua katsomaan lapsiaan tai tule heidän kanssaan käymään? Eikä poikasikaan halua viettää aikaa kanssasi? N50+, jolla tämmöiset ongelman mahdollisesti vielä edessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:42"]
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.Voisin olla anoppisi! Meillä miniä ilmoitti jo raskaudesta kertoessaan, että tämä on sitten heidän lapsi ja he päättävät, mitä tehdään eikä heille ole tulemista noin vain vauvaa katsomaan. Kunnioitin hänen ajatuksiaan ja olen pysynyt sivussa siitä lähtien (ja jo ennen sitä nähtiin max kerran kuukaudessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa). Sukujuhlissa saan sitten kuulla, miten en hoida lapsia ja miten ne vierastaa mummia - no toki vierastaa, kun molemmat olen nähnyt ristiäisissä ja kahdesti (toisen kolmesti) synttäreillä.
Onneksi on ne tyttären lapset, joiden kanssa on saanut olla silloin, kun kaikille sopii.
Eikö poikasi koskaan pyydä sinua katsomaan lapsiaan tai tule heidän kanssaan käymään? Eikä poikasikaan halua viettää aikaa kanssasi? N50+, jolla tämmöiset ongelman mahdollisesti vielä edessä
Miehen kuuluu olla lojaali vaimolleen. Olkaa iloisia että on. Meillä sitäpaitsi minä inhoan rajatonta äitiäni vielä enemmän kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa on tällaisten kaikesta loukkaantuvien mummojen kanssa - ihan sama kummalta puolen sellainen löytyy. Loukkaannutaan, kun ei saa tulla kylään milloin huvittaa, kun joku muu hoitaa lastenlasta, kun ei saa mennä heti ensimmäisenä päivänä katsomaan vastasyntynyttä, kun omia siivous-, lastenhoito- ja leivontavinkkejä ei vastaanoteta, kun vauvalle ei anneta oman suvun nimeä, kun lapsenlapsi käy omasta mielestä väärässä paikassa yökylässä, kun ei saada syöttää lapselle milloin vaan herkkuja, kun lapsenlapsella on väärä mekko jne.
Jotain näiden 50-60-l. syntyneiden kasvatuksessa on mennyt pieleen, kun iso osa ei kertakaikkiaan tajua, että oma lapsi perheineen ei ole itsensä jatke.. Ei kertakaikkiaan ymmärretä, että lapsi ei ole nukke, jonka tehtävä on tuottaa hyvä mieli isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa on tällaisten kaikesta loukkaantuvien mummojen kanssa - ihan sama kummalta puolen sellainen löytyy. Loukkaannutaan, kun ei saa tulla kylään milloin huvittaa, kun joku muu hoitaa lastenlasta, kun ei saa mennä heti ensimmäisenä päivänä katsomaan vastasyntynyttä, kun omia siivous-, lastenhoito- ja leivontavinkkejä ei vastaanoteta, kun vauvalle ei anneta oman suvun nimeä, kun lapsenlapsi käy omasta mielestä väärässä paikassa yökylässä, kun ei saada syöttää lapselle milloin vaan herkkuja, kun lapsenlapsella on väärä mekko jne.
Jotain näiden 50-60-l. syntyneiden kasvatuksessa on mennyt pieleen, kun iso osa ei kertakaikkiaan tajua, että oma lapsi perheineen ei ole itsensä jatke.. Ei kertakaikkiaan ymmärretä, että lapsi ei ole nukke, jonka tehtävä on tuottaa hyvä mieli isovanhemmat.
Olen synytnyt vuonna 1960, mieheni 1958. Ei olla isovanhempia.
Syy miksi luulen että osa meistä ja meitä vanhemmista käyttäytyy noin on se, että meitä itseämne on kohdeltu samalla tavoin. Sekä minun että mieheni on esim odotettu antavan rahaa kotiin, meille on aina opetettu rajattomuutta.
Minä olen tämän tiedostanut. Kaikki ei tiedosta. Vaan panevat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se lapsi syntyy huomaat tarvitsevasi häntä enemmän kuin luulit. Anna mumman käydä kylässä. Tulet tarvitsemaan hänen energiaansa ja intoaan. On noloa ensin "asettaa rajat" "älä tule tänne joka päivä" ja sitten hattu kourassa pyytää tulemaan...
Mihin sitä mummoa tarvitaan joka päivä? Ei aukea.
No tietenkin jakamaan neuvoja, joita kukaan ei ole pyytänyt.
Sekä osoittamaan tuoreen äidin kaikki mahdolliset viat ja puutteet.
Sitten se voi (vaikka sillä aikaa kun imetät vauvaa) tunkea kaikki mahdolliset likapyykit pyykkikoneeseen ja valita kuumimman pesuohjelman, että varmasti tulee puhdasta.
Siellä sitten peseytyy sulassa sovussa valkoinen pitsimekkosi miehen mustien työhaalareiden ja vauvan vaippojen seassa.Ne on tosi hyödyllisiä nämä rajattomat mummot.
Sekä ostamaan lapselle oikeanlaisia vaatteita, leluja ja vaippoja, koska miniä ei osaa tai ostaa vähintäänkin sietämättömän rumia, jonka avulian mummo onneksi osaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, että omalta äidiltä on helpompi sietää rajatonta käytöstä kuin vieraammalta.
Itse kuitenkin koen että oman äidin perseily ja ilkeily on paljon kurjempaa kuin vieraan ihmisen. Sille vieraalle on helpompi asettaa rajat ja lopettaa hänen tapaamisensa.
Äidille rajojen asettaminen on paljon raskaampaa ja se herättää syyllisyyden tunteita.
Ei häntä pysty yhtä helposti ulkoistamaan elämästään. Ei voi sanoa, että mies saa yksin vierailla anoppinsa luona lasten kanssa. Miksi se mies sinne ilman minua menisi.Meillä on tilanne se, että mies muistuttaa välillä että minun äidin luona pitäisi käydä kylässä. Mutta minua ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä että taas joutuu vahtimaan rajoja taukoamatta ja äiti laukoo ilkeitä kommentteja sen kun ehtii.
Äiti on vahvasti sitä mieltä että omalle lapselle saa sanoa ihan mitä vaan. Sellaisiakin asioita mitä ei vieraalle, tai miniälle voi sanoa. Sillä vieras ihminenhän loukkaantuisi ja suuttuisi semmoisesta.
Ja sitten ihmettelee että miksi minä olen niin outo ja vaikea että loukkaanun ja suutun ilkeistä puheista.
Onneksi mun äiti ei perseile, eikä ilkeile, ei ylitä rajoja (vaikken rajoista ole hänelle koskaan puhunutkaan) ja tulee kotiini vieraaksi.
Minäkin menen lapsuuden kotiini "vieraaksi", vaikka äiti aina painottaa minulle, että koti on aina koti. (Kotiin saa aina tulla vaikka mikä olisi. Minulla on oma avainkin sinne.)
Anoppi sen sijaan perseilee ja tulee kylään kuin kotiinsa. Ilkeilee, haukkuu ja arvostelee.
Siksi en olekkaan enää anopin kanssa tekemisissä. Se oli viimeinen niitti, kun sanoi, että minun ja äitini välit ovat huonot, kun äitini tulee kylään kuin "vieras" eikä välitä asioistani (äitini ei siis tutki kaappeja niinkuin anoppi).
En tiedä mitä anoppi on saanut päähänsä kun kokee tarvetta penkoa kaappeja läpi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Täällä kirjoittaa miehet yleensäkin paljon vähemmän joten vähemmän miesten kokemuksia tulee tällaisiin keskusteluihin. Sen takia vaikuttaa, että se on aina vaimon anoppi. Voi olla, että olisit itsekin sen keksinyt jos hetken olisit pohtinut asiaa.
Kyllä olen kysynyt oman mieheni mielipidettä anopistaan.
En usko, että tilanne niin dramaattisesti tulevaisuudessa muuttuisi että vävyt automaattisesti tekisivät ihmisestä paremman isoäidin. Oma anoppi on anoppina myös miehen siskon miehelle eikä ole sen myötä mitenkään paremmaksi ihmiseksi muuttunut.
200 kitisevää kälyhullua ja miniää. voi aikoja voi tapoja. moni käyttänyt anoppeja lastenhoitokoneina, mutta oh no, jos pitäisi osoittaa arvostusta. impossible. ehkä pakollinen mansikkalaatikko viedään kerran kesässä ''kiitoksena''..